Laki vääryyden poistamiseksi

Oikeusministeri kannattaa seksin ostokieltoa

HELSINGIN SANOMAT 6.7.2012 11:52

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ( r) suhtautuu myönteisesti seksin ostamisen täydelliseen kieltämiseen. Nykylainsäädännössä on kriminalisoitu seksin ostaminen vain parituksen tai ihmiskaupan uhrilta.
Tämä déjà-vu minulla on ollut aiemminkin! Totta vieköön, eikö aiheesta käyty laaja keskustelu kuusi vuotta sitten, kun seksin ostamisen kriminalisointia yritettiin saada lakiin. Eduskunta päätti kuitenkin toisin. Tässä kolumnini 4.5. 2006:

Laki vääryyden poistamiseksi

Eräänä päivänä hallitus päätti kieltää turkistarhauksen. Jo oli aikakin. Mikä voi olla iljettävämpää ja alentavampaa kuin nyljetty minkki?

Kuka turkiksia edes tarvitsee? Ei voi olla oikein, että karvaturrit tapetaan muutaman turhamaisen ihmisen itsekkäiden tarpeiden takia. Nykyisin talvetkin ovat niin leutoja, että ihan hyvin pärjää huopatakissa.

Jokainen tietää, että turkiksissa pöyhkeilevät Venäjän uusrikkaat ja mafiosot. Turkistarhaus liittyy siis kansainväliseen rikollisuuteen, ihmiskauppaan, salakuljetukseen, kiristykseen ja Euroviisujen ennalta sovittuihin pisteytyksiin. Nämä kaikki ovat tietenkin itsessään jo rikoksia, mutta niillä voi silti perustella uutta kriminalisointia.

“Yhteiskunnan on selkeästi osoitettava, ettei tällaista toimintaa voi hyväksyä”, julisti kulttuuriministeri.

Eduskunta otti hallituksen esityksen vastaan tyydytyksellä. “Ihanneyhteiskunnassa ei ole turkistarhausta”, demariedustaja ilmoitti.

Ja tuulipukukansan suuri enemmistö oli samaa mieltä.

Lainsäätäjien kävi kuitenkin sääli turkistarhaajia. Vaikka terveelle ihmiselle löytyy aina eettisesti sopivampaa työtä vaikkapa puolueiden paikallisosastoista, turkistarhaus on sentään laillinen ammatti. Ja Suomen perustuslaki takaa elinkeinovapauden.

Niinpä päätettiin, että vain turkin ostaminen on rangaistavaa.

Kukapa säälisi turhamaisia asiakkaita, jotka yleisestä paheksunnasta huolimatta haluavat pukeutua murhattuihin eläimiin. Häkkiin vaan!

Ajatus oli kaunis, mutta epäkäytännöllinen. Miten voi harjoittaa laillista elinkeinoa, jonka asiakas joutuu poseen? Kun ostaja tekee rikoksen, niin myyjä syyllistyy rikokseen yllyttämiseen. Joka myös on rikos.

Käytännössä turkistarhaajat ajettaisiin konkurssiin, tai todennäköisemmin maan alle, rikollisiin piireihin ja mafioiden armoille. Tätä moni tarhaaja alkoi äänekkäästi vastustaa.

Päättäjät olivat ymmällään. Lämmin tarkoitus oli suojella turkisalalle ajautuneita ihmisiä, jotka kiittämättömästi ilmoittivatkin, etteivät luopuisi verisestä ammatistaan. 

Eivätkö ne ymmärrä omaa parastaan – ja ennen kaikkea yhteiskunnan?

Ongelma ratkaistiin siten, että heiltä poistettiin itsemääräämisoikeus. He ovat kaikki “hädänalaisia”. Se, ettei pidä itseään hädänalaisena, on hädänalaisuuden varmin merkki.

Turkistarhaukseen “ryhtyminen on vain harvoissa tapauksissa seurausta täysin vapaasta valinnasta”, lakiteksti perusteli. Totta, ihmiset tekevät usein työtä rahan pakosta. Sama pätee tietysti laitoshoitajiin, hitsareihin ja lehtien puhelinmyyjiin – mutta heitä hallitus ei vielä toistaiseksi suojele omalta työltään.

Jos uhrit joutuvat entistä vaikeampaan asemaan ja asiakkaat vankilaan, niin se on hinta, joka on vain maksettava matkalla ihanneyhteiskuntaan.

Turkistarhauksen kieltävä laki on siitä mainio, että sitä ei ole viime kädessä ollenkaan suunnattu niille, jotka joutuvat siitä kärsimään – myyjät ja ostajat – vaan niille, joiden elämää se ei ollenkaan kosketa. Se tyydyttää niitä, joille turkistarhaus on ideologinen ongelma.

“Lainsäädäntö ei pelkästään heijastele vallitsevia asenteita, vaan sillä voidaan vaikuttaa asenteisiin ja ohjata ihmisten käyttäytymistä toivottuun suuntaan”, kulttuuriministeri ilmoitti lehdessä.

Eräs henkilö uskaltautui kysymään: entäs jos turkistarhaus ei olekaan suuri ongelma? 

Sitä esiintyy, siitä on hankaluutensa, mutta kansainvälisesti katsoen sitä on Suomessa vähän. Se on joka tapauksessa yleisesti tuomittua, joten ihmisten asenteisiin ja käytökseen ei ole syytä puuttua rikoslailla. Rikoslaki on yhteiskunnan järein ase, jota ei pidä käyttää moraalisen närkästyksen osoituksiin.

Henkilö jatkoi: Voiko moniarvoisessa yhteiskunnassa ylipäätään määritellä yhtä ja yhteistä “toivottua suuntaa”? 

Onko edes periaatteessa toivottavaa, että valtio määrittelee moraalia? Ja kriminalisoi kaiken, mistä ei tykkää?

Henkilö olisi puhunut pidempäänkin, kunnes havaittiin, että hänellä oli ketunhäntä kainalossa.

Tällä hetkellä turkistarhauksen kieltävä laki on kuitenkin jonossa, sillä päättäjien on hoidettava ensin polttavampia epäkohtia.

“Prostituutio on eettisesti tuomittavampaa kuin turkistarhaus”, listasi kansanedustaja Susanna Rahkonen (sd) Helsingin Sanomissa.

Niinpä laki seksin ostamisen kriminalisoinnista on nyt eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyssä. Mutta se on sitten kokonaan eri asia. •