Kreikan kansanäänestys: Kyllä, ei, vaarinhousut

Euroopassa on ajauduttu outoon tilanteeseen: taloudellinen välttämättömyys on poliittinen mahdottomuus.

Kreikka äänestää tänään – mutta mistä?

Vapaasti suomennettuna kansanäänestyksen kysymys kuuluu näin: ”Tulisiko Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston euroryhmässä 25.6. esittämä sopimussuunnitelma, joka koostuu kahdesta osasta ja josta muodostuu niiden yhdistetty ehdotus, hyväksyä? Ensimmäisen asiapaperin nimi on ’Uudistukset nykyisen ohjelman loppuunsaattamiseksi ja sen jälkeen’ ja toisen ’Alustava velkakestävyysanalyysi.”
Kansalaisen ”avuksi” nämä dokumentit (10 sivua mutkikasta eurojargonia) on laitettu kysymyksen liitteisiin.
Kumpi tahansa lopputulos – saati niukka enemmistö – ei johda selkeästi hahmotettavaan tulokseen. Kyllä-äänten voitto ei siirrä Syrizaa sivuun, ei-äänten enemmistö ei pakota eurovaltiaita yhtään mihinkään.

Oli tulos mitä vain, se tarkoittaa mitä vain.

Johannes Virolainen totesi vaalit hävittyään: ”Kansa on puhunut. Pulinat pois.” Tällä kertaa on niin, että sitten kun vaalit on käyty, pulina vasta alkaa.
Vanhaa lastenlorua mukaillen: Kreikan kansanäänestyksen tulos on joka tapauksessa Vaarinhousut.

Kansanäänestys sinetöi henkisesti Euroopan kahtiajaon. Asetetut vaihtoehdot esittelevät kaksi kilpailevaa, toisensa poissulkevaa kertomusta Kreikka-kriisistä.

Traaginen lisäbudjetti

Puheenvuorosta eduskunnan lisätalousarviokeskustelussa:

Arvoisa puhemies! Hallitus on korostanut sitä, että tämä on tekninen lisäbudjetti. Tähän olemme täällä hyvässä uskossa valmistautuneet. 
Hyviin tapoihin kuuluu, että uusi hallitus ei pura edellisen hallituksen päätöksiä ja sitoumuksia vaan tekee oman budjettinsa ensimmäiselle kokonaiselle hallintovuodelleen.  

Sitä ikävämpi oli yllätys, kun vasta tänä aamuna ilmeni, että uusi hallitus on tehnyt teknisestä lisäbudjetista selkeästi poliittisen lisäbudjetin. Toisin kuin valtiovarainministeriön sivuilla esitetyissä tiedoissa, joihin olemme hyvässä uskossa nojautuneet, hallitus leikkaa kehitysyhteisvaroja 37,7 miljoonaa euroa jo tämän vuoden puolella — ikään kuin seuraaville vuosille määrätyt leikkaukset eivät vielä riittäisi.  

Tämä on siis uuden hallituksen ensimmäinen poliittinen budjetti. Se ilmenee siitä, mitä siellä ei ole: ei mitään huolta työllisyydestä ja siihen varattuja rahoja, ja myös siitä, mitä siellä on: täysi piittaamattomuus maailman hädänalaisimpien ihmisten elämästä.

Päästökaupasta saatavat varat — siis jo ennen nykyisen hallituksen aloittamista kerätyt varat — ovat osa kehitysyhteistyön rahoitusta. Me emme tiedä, mitkä kehitysohjelmat nyt pysähtyvät kuin seinään, mistä sopimuksista ja sitoumuksista Suomi lipeää, ketkä jäävät kärsimään ja ihmettelemään uuden, uljaan Suomen itsekästä linjaa. 
Tämä ei ole tekninen lisätalousarvio, vaan globaalista näkökulmasta traaginen lisätalousarvio.  

Mihin noita rahoja oikein tarvittiin? Oli surullista kuulla ministeri Stubbin perusteluita, että maailman köyhimmiltä pois otetut rahat pannaan talteen hallituksen omaan jemmaan, jos jotakin tarvetta sattuu ilmenemään.

Samalla lausuma oli ristiriidassa ministeri Stubbin vain hetkeä aikaisemmin esittämän vastuullisen ja viisaan analyysin kanssa: pakolaisongelma on EU:n suuri kriisi, johon Suomen täytyy tarjota osaltaan rakentavia ratkaisuja. Mutta näillä äkkinäisillä ja julmilla leikkauksilla sekä yleisesti kansallista uhoa henkivällä ohjelmallaan hallitus menettää Suomen puhevaltaa Euroopan unionissa ja maailmassa. Hallitus kääntää selkänsä maailmalle, ja tämä on paitsi murheellista, myös vahingollista. 

Arvoisa herra puhemies!
Lisätalousarvio osoittaa myös sen, miten itsekäs kansallinen uho on myös taloudellisesti lyhytnäköistä. Katsotaan lisätalousarvion velan korkomenoja: ne ovat 173 miljoonaa euroa pienemmät kuin odotettiin. Se johtuu siitä, että koko EU:ssa valtiolainojen korko on laskenut ja talous vakaantunut. Se on suuresti Euroopan keskuspankin ansiota, kun se tänä keväänä käynnisti suuren valtiolainojen osto-ohjelman, kauan odotetun rahapoliittisen elvytyksen.  

Ikävä kyllä perussuomalaiset ovat olleet täysin väärässä tässäkin EU-asiassa. Se ilmenee välikysymyksestä, jonka puolue teki 4. helmikuuta. Siitä on aikaa vain reilut neljä kuukautta. Puheenjohtaja Soini nosti kovan metelin räikeistä sopimusrikkomuksista eli EKP:n osto-ohjelmasta, jonka hän julisti yksiselitteisesti EU:n perussopimuksen vastaiseksi. Pari päivää sitten EU-tuomioistuin kuitenkin osoitti Soinin yksiselitteisyyden vääräksi — EKP:llä oli täysi oikeus yrittää pelastaa Euroopan talous.  

Soini tivasi välikysymyksessä hallituksen laskelmaa siitä, kuinka paljon velkapapereiden rahoitus Suomeen vaikuttaa. 

Vastaus on nyt tässä: 173 miljoonaa euroa lisää rahaa hallituksenne kassaan, rakkaat perussuomalaiset siskot ja veljet! Olkaa hyvä, vaikka te ette todellakaan tätä ansaitse. 

Silloin Soini vaati hallitukselta: lopettakaa kieroilu ja sumutus. En usko, että rohkenen vaatia Soinilta samaa. Tyydyn toivomaan, että hän vähentää kieroilua ja sumutusta.

Haasteeni Timo Soinille

Katso A-studion kolumni 9.5. tästä

Kaksi poikaa oli skeittailemassa. Toinen poika sanoi toiselle: ”Olet läski neekeri, jonka pitäisi kuolla.”
Nimitelty poika kertoi tapahtumasta kotona. Vanhemmat olivat yhteydessä toisen pojan vanhempiin. Nämä pahoittelivat, mutta kurinpitoon ei ollut aihetta. 12-vuotias ei ole rasisti, hän ei vain tiedä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Kieltäminenkään ei auta, kun pojalla on vahvat mielipiteet.
Äiti sanoi lisäksi, että äskeinen vaalitulos todistaa, että poika ei ole ajatuksineen yksin. Että jos nimitellyn pojan vanhemmat eivät ole huomanneet, niin ulkomaalaisten vastainen asenne on nyt yhteiskunnassa vallalla.
Tämähän on suuri väärinkäsitys. Maahanmuuton tiukentaminen ei tarkoita sitä, että kenelläkään on oikeus tai peräti yllyke käydä ulkomaalaisen näköisten ihmisten kimppuun. Vähemmistöjä suojaavat lait, ihmisoikeudet ja jopa käytöstavat ovat yhä voimassa.
Silti on merkkejä, että perussuomalaisten vaalivoitto on ikään kuin antanut luvan sanallisiin tai jopa fyysisiin hyökkäyksiin. Helsingin Sanomat on uutisoinut päivittäin, kuinka ihonväriin kohdistuva väkivalta on kasvanut rajusti. Maahanmuuttajataustaisia bussinkuljettajia pahoinpidellään keskellä kirkasta päivää. Jokainen kaupungilla kulkeva osaa kertoa, että eriväriset ja jopa ruotsia puhuvat saavat jatkuvasti pelätä.
Tiedämme, että Timo Soini vastustaa viharikoksia ja suvaitsemattomuutta. Ei ole hänen vikansa, jos häiriintyneet ihmiset syytävät saastaa alitajuntansa viemäristä toisten päälle.
Silti Soini, jos kuka, voi tehdä paljon. Kansakunnan huomio on keskittynyt nyt häneen. Onko liikaa pyydetty, että hän pitää merkittävän julkisen puheen, jossa hän kerta kaikkiaan selkeästi  tuomitsee vähemmistöihin kohdistuvan vainon ja väkivallan. Kun hänellä on se sana hallussa, käyttäisi niitä mieliinpainuvia iskulaiseita ja kansan toistelemia jytkysanoja myös niiden suojattomien puolesta, joiden kimppuun hyökätään kaduilla ja koulujen pihoilla. Varsinkin lapset, joilla ei riitä oma eikä vanhempienkaan järki, tarvitsevat apua, etteivät ryhdy kiusaajiksi.  
Häntä uskottaisiin, häntä kuunneltaisiin. Timo Soinilla on elämänsä tilaisuus hyvään työhön.
Yksi tilaisuus olisi jo ollut, kun tuore kansanedustaja Teuvo Hakkarainen nolasi itsensä ja puolueensa samanlaisilla möläytyksillä kuin poika skeittipuistossa. Soini antoi edustajalle moitteet, mutta vain kahden kesken. Nyt on aika sanoa julkisesti ja kovaan ääneen, Timo Soini, että erivärisillä ihmisillä on oikeus elää Suomessa rauhassa ja turvassa – ja että he ovat myös perussuomalaisten suojeluksessa.
Niin että tyhmempikin ymmärtää. 

Sortaako sivistyneistö perussuomalaisia?

HS-raadilta kysyttiin tänään, onko professori Vilho Harle oikeassa väittäessään (HS 16.3.), että "sivistyneistö" on suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan. 

Lainausmerkit ovat Harlelta itseltään, sillä hän katsoo, että Suomen eliitti suhtautuu väheksyen, jopa halveksuen perussuomalaisiin. ”Asiakeskustelun sijasta ´sivistyneistön´ ivanauru kohdistuu perussuomalaisten ehdokkaisiin, ohjelmiin ja kannattajiin.” Harlen mukaan eliitti pitää perussuomalaisia synnynnäisesti pahoina - mongoleina ja epäihmisinä. 

Koska tällä kertaa vastaustani ei siteerattu Helsingin Sanomissa, se on luettavissa alla.

Jos HS-raati koostuu "sivistyneistöstä", ei liene yllättävää, että tämän kerhon jäsenenä en hyväksy väittämää, että "sivistyneistö on suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan". Toisaalta sivistyneistön - lainausmerkeissä tai ei - parhaisiin perinteisiin kuuluu itsekriittinen reflektointi, joka yltyy ajoittain myös itseruoskinnaksi.

Professori Harlen argumentit olivat kuitenkin harvinaisen köykäisiä, eikä hän vaivautunut esittämään minkäänlaista evidenssiä koville väitteilleen.

Harle kirjoitti, että että perussuomalaisten arvostelijat alentavat perussuomalaiset "epäihmisiksi" ja "mongoleiksi", jolloin "syntyy kuva, että perussuomalaiset olisivat synnynnäisesti pahoja ihmisiä".

Syytös, että arvostelijat riistävät perussuomalaisilta ihmisarvon, on vakava. Euroopan lähihistoriassa dehumanisaation ideologiat ovat johtaneet joukkomurhiin, joissa "puhdistetaan" valtio "alemmista roduista" ja "epäihmisistä". Siksi edes tällainen kielenkäyttö on äärimmäisen tuomittavaa.

Harle ei esitä - kaikeksi onneksi? - väitteelleen todisteita, ei yhtään sitaattia. Kukaan muu kuin Harle itse ei käytä perussuomalaisista sanoja "epäihminen" tai "mongoli", joten termit saattavat kertoa enemmän kirjoittajan omasta mielenmaisemasta kuin tosiasiallisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.

"Kritiikissä on... syytä varoa leimaamasta ehdokkaita ja heidän kannattajiaan niin, että puhujasta itsestään tulee se ongelma, josta hän muita syyttää." Samanlainen ongelma tulee kirjoittajasta, joka leimaa - ilman esimerkkejä - perussuomalaisten kriitikot ihmisarvon riistäjiksi.

HS-raadin työnantaja Saska Saarikoski jatkoi 17.3. Harlen linjoilla.

Viholliskuvia luovaa "ajattelutapaa löytyy (maahanmuuton vastustajien lisäksi) esimerkiksi ay-liikkestä. uusliberalismista, kristityistä, punavihreistä, feministeistä - ja taide-eliitistä". Yhtään esimerkkiä Saarikoskikaan ei anna. "Vaalien alla vihapuhe tuntuu villiintyneen", hän kirjoittaa, mutta ei jatkoksi siteeraa vihapuhetta, johon ay-liike, punavihreät tai feministit olisivat syyllistyneet. Virkkeen avainsana on siis: "tuntuu".

Tämä yhteismitallisuuden harha leimaa sekä Harlen että Saarikosken väitteitä ."Asenneilmastomme on muuttumassa vihamieliseksi laidasta laitaan", kirjoittaa Harle. Saarikoski listaa "eri puolten vihalistoja".

Tervetuloa todellisuuteen, hyvät herrat: vihapuhe ei ole tasapuolista eikä yhteismitallista. Minusta on ilmiselvää, kunnes toisin todistetaan, että leimaavaa ja loukkaavaa kielenkäyttöä ei esiinny "puolin ja toisin". 

Ylivoimainen valtaosa henkilöön käyvistä ja ihmisryhmää yleistävistä kannanotoista lähtee liikkeelle populistien tarkoituksellisina provokaatioina. Perussuomalaiset ja maahanmuuton vastustajat tuottavat todella valtavia määriä nettipuhetta, aktiivisesti ja järjestelmällisesti. Halla-aholainen Homma-forum on erittäin ammattimainen vaikuttamisen väline. Usean median keskustelupalstat - yhtenä esimerkkinä Ylen ajankohtaisohjelmien A-tuubi - täyttyvät perussuomalaisten vaalipropagandalla. 


Tätä koneistoa vastassa ei ole yhtäkään tahoa, joka leimaisi ja mustamaalaisi perussuomalaisia - paitsi tietenkin perussuomalaisten omissa fantasiaheijasteissa, joissa "kukkahattutädit", "sivarit" ja "mokut" heitä julmasti sortavat. On erikoista, että analyyttinen tutkija ja kriittinen journalisti nielevät populistien läpinäkyvän strategian edes etsimättä tosimaailmasta todisteita.

Synnintuntoisten joukkoon liittyi 23. 3. myös Matti Apunen, joka toisti populistien stereotypiat älymystöstä omahyväisinä tyhjänpuhujina - väsyneisiin kliseisiin kuului jopa punaviinin litkiminen. Ei - ei hänkään jaksa esittää fiilistenstä tueksi mitään evidenssiä.

Tässä meillä on kolme herraa, jotka purkavat sielunsa hätää Helsingin Sanomissa. Kaikin mokomin, mutta älkää vetäkö meitä muita mukaan.

Epäisän maa

Kansakunta hätkähti, kun asiallisena pidetty uusi pääministeri sortui alatyyliseen kielenkäyttöön. Hänhän kyseenalaisti opposition isänmaallisuuden, kun se kovisteli eduskunnassa hallitusta EU-politiikasta.

Tämä tapahtui 24.10. 1996, kun Paavo Lipponen (sd.) syytti oppositiojohtaja Esko Ahoa (kesk.) ”valehtelijaksi”, joka ”jeesustelee” tällä  ”vakavalla isänmaata koskevalla asialla”. Tuore pääministeri uhosi: ”Tällä tiellä, hyvä keskusta, teitä tulee se karhu vastaan.”
Historian suurta ironiaa on, että lähes 15 vuotta myöhemmin keskustalainen pääministeri  tölvii sosiaalidemokraatteja "epäisänmaallisiksi" EU-asioissa.
Ja se karhu tuli vastaan - SDP:tä ja kokoomusta. 
Lue koko maakuntalehtien kolumni täältä.

Kansan karvaiset edustajat

A-studion kolumni 7.3.2011

Eduskunta on kansa pienoiskoossa, näinhän sanotaan. Ja kuten moni sananlasku, se on täyttä pötyä.

Eduskunta on liian miehinen, liian vanha – ja ennen kaikkea liian rikas. Tilastokeskus on laskenut, että koko äänestäjäkuntaan verrattuna naiskansanedustajia pitäisi olla kaksikymmentä lisää. Alle kolmikymppisiä olisi pitänyt valita 37, valittiin viisi.  Työttömiä olisi pitänyt valita kolmetoista, no, yksi on sentään tullut kortistosta.

Maistereita ja tohtoreita on äänestäjistä alle seitsemän prosenttia, mutta kansanedustajista yli puolet. Pelkän peruskoulun käyneitä edustajia on vain kahdeksan – vaikka pitäisi olla melkein kahdeksankymmentä.

Räikeimmillään eliitin ja kansan ero näkyy tulotasossa. Äänioikeutettujen enemmistö, siis yli viisikymmentä prosenttia, tienaa alle seitsemäntoista tuhatta euroa vuodessa. Pienituloisilla pitäisi olla yli sata kansanedustajaa, mutta onkin – kymmenen.

Nykyiset kansanedustajat ansaitsivat keskimäärin yli 90 000 euroa vuodessa. Se on yli neljä kertaa kansan keskiarvo. Ja tämä hajurako on kasvanut vaalista toiseen.

Tietenkin uudestaan eduskuntaan pyrkivä kansanedustaja on pakosti hyvätuloinen. Hätkähdyttävää onkin se, että uutena valitut edustajat ovat yhtä hyvätuloisia. Siis köyhän on turha pyrkiä eduskuntaan.

Ja tässä on vaalirahakohun alku ja juuri. Rikkaat ehdokkaat kilpailevat, kuka törsää mainoksiin eniten.

Kaikki tämä muuttuu nyt. Miltä näyttää eduskunta, jos perussuomalaiset saavat vaalivoiton?

Sukupuolten tasa-arvo ei kohene.

Viime vaaleissa perussuomalaisten ehdokaslista oli selvästi kaikkein miehisin (168 ehdokkaasta 126 miestä ja 42 naista). Niin on laskujeni mukaan tänäkin keväänä: 234 ehdokkaasta kaksi kolmannesta on miehiä (158), kolmasosa naisia (76). Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tulee hyvin karvainen.

Taloudellinen kuilu sen sijaan kapenee. Neljä vuotta sitten kokoomuksen ehdokkaiden keskimääräinen vuosiansio oli 70 000. Hyvin pärjäsivät myös keskustan ja demarien väki, vähän yli ja alle 50 000. Perussuomalaisten ehdokkaat tienasivat keskimäärin puolet tästä, noin 24 000 euroa vuodessa.

Se alkaa olla jo lähellä äänestäjien keskiansiota. Siis kansan edustajia.

Vuoden 2007 tiedot nojaavat Tilastokeskuksen erinomaisiin tutkimuksiin ehdokkaiden sosio-ekonomisista taustoista. Vaikka tiedot ovat hyvissä ajoin valmiit, niitä ei ole koskaan uskallettu julkaista ennen vaaleja.

Ei tänäkään vuonna, vahvistaa Tilastokeskuksen pääjohtaja Heli Jeskanen-Sundström.

On aika ihmeellistä, että olemassaolevaa tietoa ehdokkaiden sukupuolesta, tuloista ja koulutuksesta ei julkaista vaalien edellä, jolloin sillä on suurin merkitys yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tämä on viranomaisten sensuuria. Ainakin julkisen sanan täytyy vaatia, että tieto julkaistaan välittömästi ja Tilastokeskus ja Oikeusministeriö että palvelevat äänestäjiä. Kansan kuuluu tietää, kuka sitä edustaa – jos edustaa.

Kopiogate



Katso A-studion kolumni 7.2. tästä

 Mitä äänestäjä ajattelisi, jos saisi tietää, että Anni Sinnemäki ajelee salaa isolla katumaasturilla?
Tai että paljastuisi Päivi Räsäsen aviorikos, mieluiten naisen kanssa? Tai että Jutta Urpilainen maksaa pimeästi virolaiselle siivoojalle?
Nämä – korostettakoon, täysin kuvittelliset - tapaukset tuhoaisivat puoluejohtajan imagon. He eivät voisi enää uskottavasti esiintyä ympäristönsuojelijoina tai moraalinvartijoina tai palkansaajien edustajina.
Timo Soini sai viime viikolla ison lommon imagoonsa, kun TV-uutiset paljasti perjantaina, että hänen omissa nimissään esittämänsä ilmasto-ohjelma olikin kopioitu kirjoitusvirheitä myöten Metalliliiton vanhasta tekstistä. Soinin sanoi, että hän on tätä omaa ohjelmaansa työstänyt Brysselissä puolitoista vuotta – tosiasiassa ”Soinin mallin” oli siis kirjoittanut hänen avustajansa Matti Putkonen.
Timo Soinin imagon ytimessä on rehellisyys ja rohkeus. Hän on erilainen poliitikko, joka sanoo suoraan ja seisoo itse sanojensa takana. Tähän kuvaan sopivat mahdollisimman huonosti valehtelu ja pikkuvilppi, saatikka se, että kopioi toisen työn ja esittää sen omanaan.

Lupausten ja todellisuuden räikeä ero on se syy, miksi kolmekymmentä prosenttia ei äänestä vaaleissa. Ja juuri nukkuvien puoluetta Timo Soini nyt aktivoi. Mutta nimenomaan perussuomalaiset nojaavat kaikkein voimakkaimmin mielikuvaan toisenlaisesta puolueesta. Heillä on kaikkein vähiten varaa siihen, että kuva rehellisyydestä ja aitoudesta ei vastaa totuutta.
Soinin tyhmä vilppi osoittaa, että vaalivoiton huumassa Soini on alkanut itsekin uskoa omaa kuvaansa. Vauhtisokeus voi olla kohtalokasta. Jos Soini sittenkin osoittautuu samanlaiseksi kelmiksi kuin kaikki muutkin, voitto jää odotettua pienemmäksi. On täysin mahdollista, että tämä Kopiogate on se kohta, jossa rakettimainen kannatuksen kasvu pysähtyy.
Kopiogate osoittaa myös, mikä on henkilöimisen riski. Tilannehan ei olisi näin nolo, jos Putkosen tekstiä ei olisi myyty Soinin ohjelmana.

Soini on esillä aina yksin, muista riippumattomana ja itsenäisenä sankarina. Hänellä ei ole takapiruja eikä kuiskuttelijoita kuten muilla poliitikoilla. Mutta myös Soinin ajatukset ovat toisten ajatuksia. Eivätkä ne kuuluisat sutkauksetkaan välttämättä ole Soinin omia.
Jukka Jusula keksii Soinille sanontoja kokeneen mainosmiehen kyvyillä. A-Studio kertoi vuosi sitten marraskuussa, kuinka Soinin räätälöi Jusulalle korkeapalkkaisen EU-viran, ihan samaan tyyliin kuin nuo pahat vanhat puolueet.

On toisaalta ikävää, jos muutosta odottava kansa saa jälleen pettyä. Aikanaan Tony Halme innosti Itä-Helsingin nukkuvat äänestämään. Se muutos jäi haaveeksi. Tällä kertaa on siis toivottava, että Timo Soini ei lietso mahdottomia sankariodotuksia, vaan kilpailee ihan poliitikkona toisten poliitikkojen kanssa.

Tuomion profeetta populistien keskuudessa

A-Studion kolumni 15.11. 2010. Katso video tästä.

Markku Uusipaavalniemen loikkaus keskustasta perussuomalaisiin ratkaisi kaksi ongelmaa. Kapinallinen kansanedustaja tarvitsi uuden kodin. Ja perussuomalaiset tarvitsevat jonkun, joka ymmärtää taloutta. Tätä riemuitsi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka. Puheenjohtaja Timo Soini sovitteli tulokkaalle heti jopa ministerin salkkua.

Perussuomalaisten talousratkaisut ovat jopa populistipuolueelle varsin helppohintaisia. Timo Soini tarjoaa velkaantuvalle Suomelle kahta säästökohdetta: että lopetetaan kehitysapu sekä EU:n jäsenyys. Siitä, millaista vahinkoa suomalaisille yrityksille EU:n ulkopuolelle joutuminen aiheuttaisi, Soini ei kanna vastuuta.

Protestipuolue voi tottakai luottaa siihen, että se ei joudu vastaamaan huutoonsa. Mutta kun Soini itsekin pohtii hallitukseen menoa, media voisi vihdoin vaatia huulenheiton sijaan toteutettavia ja tuntuvia säästökohteita. Pakolaisten vastaanotto tai puoluetuki ovat valtion budjetissa vain promilleluokan menoja.

Valtiovarainministeri Uusipaavalniemi on painajainen, paitsi lehtien otsikontekijöille, myös poliittiselle eliitille. Hänen mielestään Euroopan pitäisi ottaa Yhdysvalloista mallia ja painaa suruttomasti rahaa ja päästää inflaatio riehumaan. Samaan aikaan hän vaatii, että suomalaiset laskevat palkkojaan tuntuvasti. Äänestäjille luvataan siis rajua ostovoiman leikkausta, mistä olisi kiva saada uuden puolueen mielipide. Se kun tähän asti on jakanut kaikille kaikkea ja vielä vähän lisää.

Uusipaavalniemi on sooloilija, jonka tuomiopäivän julistukset ampuvat pahasti yli. Samalla hän kuitenkin oli ainoa, joka jo syksyllä kolme vuotta sitten näki Yhdysvaltain finanssikriisin aiheuttavan Suomeen laman, viennin romahduksen ja tehtaiden alasajot. Hän on johdonmukaisesti kyseenalaistanut valtiovarainministeri Jyrki Kataisen katteetonta rauhoittelua. Hän ei uskonut hallituksen bujdetteihin, koska kuitenkin joudutaan jättimäiseen velanottoon. Ja kaikki tuo toteutui.

Totuuden torvelle ei ollut tilaa keskustassa. Se on heidän häpeänsä. Mutta tuskin Uusipaavalniemi saa perussuomalaisinkaan perille sen, että talouskriisi ei ole EU:n tai somalien syytä.

Jos perussuomalaiset pääsevät hallitukseen, kilpailijoiden tavoite on tukehduttaa puolue vastuuseen niin kuin SMP 80-luvulla. Äänestäjien pettymys Timo Soiniin on karvas, jos hän joutuu syömään jokaisen lupauksen. Mutta silloin hän saa syyttää itseään, koska vastuulisia valtiontalouden vaihtoehtojakaan ei ole mietitty.

Se on kuitenkin varmaa, että Markku Uusipaavalniemi ei kelpaa ministeriksi. Arvaamaton mies, vaikka olisi mikä asiantuntija. Virkamiehille sopii paremmin ministeriksi narun päässä kuljetettava tyhmyri. Ja sellaisiahan on aina tarjolla, kävi vaaleissa kuinka vain.

Eikö ymmärretä taikinan kokonaislaatua?

Eduskunnan pöytäkirjojen selaileminen ei ole yleensä suurta hupia, varsinkin jos kyseessä on istunto 25.3. 2008, jolloin käsiteltiin Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012.
Onneksi on Perussuomalaiset - ja Pertti Virtanen.

Pertti Virtanen /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen puhui kauniiseen sävyyn, että meidän kaikkien on opittava rakastamaan tuottavuuden kasvua. Jotenkin kuulostaa aika vanhanaikaiselta oikeistolaiselta kieleltä, menee tuonne 30-luvun Saksaan tai vanhaan kunnon Neuvostoliittoon.
Vielä kun ajattelee tuottavuutta perusmielellä, tulee vielä mieleen, että on joku äiti tuotantokoneistona ja kaikkea. Minusta vähän, kun ed. Pulliainen puhui filosofisesti, haiskahtaa tämä kielenkäyttö, koska kun ministeri vaatii puhumaan inflaatiosta, mutta kehyksiin ei saa koskea, niin jos ottaa äitiyden mukaan, niin inflaatio tarkoittaa juuri paisumista ja kasvamista ja kehykset luonnollisesti kasvavat siinä mukana ja sitten kehyksistä tullaan ulos. Mutta ministeri vaatii pitäytymään vaan inflaatiossa, ja mitä sitten tapahtuu?
Onko pulla ja taikina niin tuntematonta ainetta, että rusinat vaan syödään ja luullaan, että rusinat kasvavat ja ne aiheuttavat vaan vähän inflaatiota? Kyllä siellä on se taikina, ministeri, mukana. Eli onko tässä vähän tämmöistä haihattelua tässä mielessä, ettei ymmärretä taikinan kokonaislaatua?

Berlussuomalaiset ja kansalliset sosialistit

Suomessa on mahdotonta olla ulkomaalainen. Perussuomalaiset vaativat, että ulkomaalainen menee töihin ja maksaa veroja. Ja nyt SDP:n todellinen johtaja Eero Heinäluoma ilmoittaa, että ulkomaalainen ei saa mennä töihin ja maksaa veroja.
     Niinpä perussuomalaisia ilahduttaa viime viikon tilastotieto, jonka mukaan monista Afrikan maista tulleiden työllisyys on huomattavasti korkeampi kuin meidän suomalaisten. Mutta siitäpä demarit saavat sitten aiheen pelotella, että nuo kahdeksansataa uutteraa kenialaista ja ghanalaista vie työpaikat kolmelta sadalta tuhannelta suomalaiselta työttömältä.
     Ennen vanhaan, kun paperimies menetti työnsä, vasemmistö syytti työnantajaa ja kapitalisteja. Nyt demarit ovat löytäneet lamaan syyllisiksi liian ahkerat nepalilaiset ja filippiiniläiset. Tämä ei kuitenkaan ole rasismia, sanoo Heinäluoma, vaan järkevä reaktio työttömyyteen.
     Oikeastaan SDP toimii ulkomaalaisten omaksi parhaaksi. Nimittäin, jos he tulevat Suomeen töihin, se johtaa lisääntyvään rasismiin, sanoo Heinäluoma. Jos on sitä mieltä, että ulkomaalainen pelkällä olemassa olollaan synnyttää rasismia, silloin uskoo myös, että nainen on itse syyllinen, jos hänet raiskataan.

Onneksi ulkomaalaiset ymmärtävät itsekin pysyä pois Suomesta. Toisin kuin Soinin ja Heinäluoman kauhukuvista voi päätellä, ei tänne kukaan halua muuttaa. Heinäluoman lausuntoa edeltävänä päivänä julkaistiin toinenkin tilastotieto. Viime vuonna maahanmuutto Suomeen väheni - lähes kymmenen prosenttia. Ja näillä puheilla vähenee lisää.
     SDP on tavallaan johdonmukainen toiminnassaan. Aiemmin se tyhjensi Suomen maaseudun, joten nyt se pyrkii tekemään koko Suomesta muuttotappiovaltion.
     Oikeasti pitäisi olla huolissaan siitä, että kukaan ulkomaalainen ei halua tulla elättämään Suomen sosiaaliturvasta nauttivia suomalaisia. Olisi helppo vain nauraa näille porukoille, sekä berlussuomalaisille että kansallisille sosialisteille, jotka vainoavat Suomen kolmen prosentin ulkomaalaisväestöä. Mutta heidän vihanlietsontansa uhkaa aidosti Suomen taloudellista tulevaisuutta.
     Rajojen sulkeminen on kallista leikkiä.
    Sovitaan niin, että vanhainkodeissa demareita saa hoitaa vain aito, sinisilmäinen suomalainen. Kun 90-vuotias Heinäluoma yöllä soittaa kelloa, niin saamme nähdä, vastaako kukaan.