Euroopassa on ajauduttu outoon tilanteeseen: taloudellinen välttämättömyys on poliittinen mahdottomuus.
Kreikka äänestää tänään – mutta mistä?
Vapaasti suomennettuna kansanäänestyksen
kysymys kuuluu näin: ”Tulisiko Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja
Kansainvälisen valuuttarahaston euroryhmässä 25.6. esittämä sopimussuunnitelma,
joka koostuu kahdesta osasta ja josta muodostuu niiden yhdistetty ehdotus,
hyväksyä? Ensimmäisen asiapaperin nimi on ’Uudistukset nykyisen ohjelman
loppuunsaattamiseksi ja sen jälkeen’ ja toisen ’Alustava
velkakestävyysanalyysi.”Kansalaisen ”avuksi” nämä dokumentit (10 sivua mutkikasta eurojargonia) on laitettu kysymyksen liitteisiin.
Kumpi tahansa lopputulos – saati niukka enemmistö – ei johda selkeästi hahmotettavaan tulokseen. Kyllä-äänten voitto ei siirrä Syrizaa sivuun, ei-äänten enemmistö ei pakota eurovaltiaita yhtään mihinkään.
Oli tulos mitä vain, se tarkoittaa mitä vain.
Johannes Virolainen totesi vaalit hävittyään:
”Kansa on puhunut. Pulinat pois.” Tällä kertaa on niin, että sitten kun vaalit on
käyty, pulina vasta alkaa.Vanhaa lastenlorua mukaillen: Kreikan kansanäänestyksen tulos on joka tapauksessa Vaarinhousut.
Kansanäänestys sinetöi henkisesti Euroopan kahtiajaon. Asetetut vaihtoehdot esittelevät kaksi kilpailevaa, toisensa poissulkevaa kertomusta Kreikka-kriisistä.
