Sanomalehdillä on ja on ollut niin paljon valtaa, jopa voi sanoa: mielivaltaa, että niiden "kuolemaa" on kiva ennustaa kiusallaan ja vahingoniloisestikin. Myönnän sen. Mutta se heikentää aitoa analyysiä. Siksi on hauska tutustua kysymykseen googlelaisittain; viattoman ulkopuolisesti, aidon innostuneesti, etsien ratkaisuja eikä syyllisiä.
Yksi jutun päähenkilöistä on intialaissyntyinen Krishna Bharat. Hän huolestui amerikkalaismedian yksisilmäisestä 9/11 -uutisoinnista syksyllä 2001 ja halusi tarjota Googlen käyttäjille laajemman kattauksen maailman journalismista.
Vuonna 2002 Google News kattoi 4000 englanninkielistä uutislähdettä, nykyään 25 000 ja 25 kielellä. Mutta alkuperäinen ongelma ei ole suinkaan poistunut.
"On tavallista, että tuhat julkaisua lähestyy juttua kuitakuinkin samasta kulmasta. Kun tehdään jokin havainto, melkein jokainen sanoo siitä suunnilleen samat asiat". Bharatin näkökulmasta journalismin perinteet ja toimintatavat tuottavat kummallisen "tärkeän jutun" konseksuksen. - Ja kuinka tärkeä se "tärkeä juttu" on? Kun Michael Jackson kuoli, se täytti maailman median, myös Helsingin Sanomien kulttuurisivut. Ja se tila on, kuin onkin, muulta pois.
Bharat ei voi käsittää, miten medialla on varaa tehdä yksi juttu tuhanteen kertaan. Eikö olisi viisampaa tehdä juttu vähemmällä väellä, mutta tarjota viisi tulkintaa? "Ja käyttää vapautuva energia havaitsemaan jotakin muuta, yhtä merkittävää tapahtumaa, joka nyt lyödään laimin."
Journalistit itsekin naureskelevat tätä sopuli-ilmiötä - mutta onko sille lopulta tehty mitään? Ja entäs, jos se on yksi median tuhon enteistä?
