Pikavipillä Emuun

Goldman Sachs ja muut investointipankit myivät Italialle ja Kreikalle kalliit pääsyliput rahaliittoon.

”Se oli näin jälkikäteen katsoen ja ehkä jo silloinkin katsoen iso virhe”, arveli silloinen komissaari Olli Rehn haastattelussa 2012.

Hän ei tietenkään tarkoittanut talouskurin politiikkaa, joka on ajanut Euroopan lamaan, suurtyöttömyyteen ja Suomenkin viennin pahaan kuoppaan. Hän tarkoitti Kreikan EMU-jäsenyyttä, joka alkoi vuonna 2000.

Arvostelen vahvasti kriisimaiden kurittamista kirjassani Suuri kiristys (2014). Teen kuitenkin selväksi, että tiukka ote Kreikan edesottamuksiin on ymmärrettävä maan Emu-historian valossa. Venkoilulle, välttelylle, väistelylle oli kerrassaan tultava loppu.

Kuten aina, vastuuttomien valtiojohtajien lasku jää maksettavaksi tavallisille kansalaisille.

Goldman Sachs rahastaa Kreikan hädän

Kreikan hallitus osoitti luovuutta heti jäseneksi liityttäessä. Sen sijaan, että velkaantumista ja budjettivajetta olisi vähennetty leikkauksin tai veroin, se järjesteli 2002 pankkiiriliike Goldman Sachsin kanssa mutkikkaan valuuttavaihdon eli swapin, joka sai julkisen talouden näyttämään paremmalta.

Kreikka pani liikkeelle 10 miljardin velan dollareina ja jeneinä, jotka sitten vaihdettiin takaisin euroiksi reippaaseen ylikurssiin. 

Mitään ei tapahtunut

Maanantaina on kulunut tasan vuosi siitä, kun Wall Streetille iski - Helsingin Sanomien mukaan - "tsunami". Tarkoitus oli tietysti havainnollistaa tuhon äkillisyys, laajuus ja perusteellisuus, mutta täydelleen ihmisten omalla toiminnalla aiheutettua vahinkoa ei voi mitenkään verrata luonnonilmiöön, joka vaati 200 000 uhria jouluna 2004.
Miten Suomi reagoi tuhoviikkoon?
Tulee mieleen Jukka Relanderin kertoma juttu Suomen Italian-lähettiläästä 1920-luvulla. Edustajamme näet raportoi joka vuosi samalla virkkeellä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää.”
Noihin aikoihin Benito Mussolini nousi valtaan. Kun lähettiläältä kysyttiin, eikö sentään ole tekeillä jotakin tärkeää, tämä vastasi närkästyneenä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää Suomen kannalta.”
Ja kun maanantaina 6.10. 2008 finanssikriisi räjähti, Suomen hallitus ilmoitti tiedonantonaan seuraavaa.
”Hallitus toivoo, että muiden maiden toimet osoittautuvat tehokkaiksi siellä esiintyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Suomen markkinoilla ei ole esiintynyt merkittäviä häiriöitä.”
Maailmassa ei tapahdu koskaan mitään – Suomen kannalta.
Ei silloinkaan, kun maahan tulee yht´äkkiä 70 000 uutta työtöntä ja satoja konkursseja. Kun sijoitusrahastoista katoaa 13,3 miljardia euroa, ja Nordealta kokonaisia sijoitusrahastoja. Ja kun joudutaan ottamaan kymmeniä miljardeja euroja turhaa velkaa lastemme maksettavaksi.
Koska, harmiksemme, "muut maat" eivät pidä ongelmiaan "siellä esiintyvinä". Koska globalisoituneessa maailmassa myös Suomi on aina "siellä".
Aiheesta lisää - ja Matti Vanhasen yllättävästä supersankaruudesta maailmantalouden kriisissä - Talouselämän kolumnissa, jonne pääset tästä.