Hyvyyden markkinat

Kuka uskoo yritysten yhteiskuntavastuuseen?

Epäilen, että se on politiikkaan pettyneiden punavihreiden fantasia. Kun kansa äänestää väärin, eikä meillä ole vieläkään tuulivoimaa, hoidettakoon maailmanparannus suurella rahalla ja liikeyritysten tehokkuudella.

Kokoonnutaan Davosiin visioimaan. Paikalla on suuryritysten johtoa, ilman kravatteja. Maa alkaa lähes huomaamatta järistä jalkojen alla. Maailma pidättää hengitystään...
... ja tuloksena on jälleen joku puolivillainen PR-kampanja, joka vain todistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun voi määrittää vain - 

yhteiskunta.

Lue koko Talouselämän kolumni täältä. 

Kataisen parta

Jyrki Katainen paljasti toissa viikon Talouselämä-lehdessä, kuka on hänen idolinsa. Ei, se ei ole Barack Obama, Äiti Teresa tai Winston Churchill.
Näet keväällä 2004 Katainen luki teoksen, joka "avasi hänen silmänsä". Ei, se ei ollut Nelson Mandelan elämäkerta eikä Raamattu - mutta 37-sivuisena kuitenkin vähän Aku Ankkaa paksumpi.
Lukunautintoa varmasti lisäsi se, että hän oli itse teoksen tilaaja - ja erityisesti se, ettei hän ollut maksaja. Mutta miksi, oi miksi nuo 40 000 euroa maksaneet sivut ovat hänelle "äärettömän tärkeitä"?
Lue koko kolumni tästä. 

Pyramidihuijauksesta temppelihuijaukseen

Rosvopankkien roskalainatuki vie kalapuikot koululaisten lautasilta.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen vaatii, että Suomen 12 miljardin euron "kestävyysvaje" kurotaan umpeen kahdessa vaalikaudessa. (Tosin alkaen vasta ensi vaalikaudesta.)

Vuositasolla on leikattava 1,5 miljardia euroa – kas: sama summa, joka on lähdössä pankkisiirtona Ateenaan. 

Rosvopankkien roskalainatuki tuo siis kahdeksan laihan vuoden perään yhdeksännen.

Vihoviimeinen yhteenveto Kreikan kriisistä Talouselämän kolumnissani täällä.

Wincapita on kuva Suomesta

Kautta Suomen niemen käydään tänä keväänä käräjiä Wincapitaa vastaan. Pyramidipelillä oli noin 10 000 uhria, jotka panostivat lähes 100 miljoonaa euroa valuuttakauppaan, jota ei ilmeisesti koskaan käyty.

Järkevää ihmistä kauhistuttaa, että maailman koulutetuimpiin kuuluvat kansalaiset uskoivat ahneuksissaan jopa satojen prosenttien tuottoihin täysin tekaistuilla dokumenteilla. Vielä ihmeellisempää on, että suuri osa rahansa menettäneistä on yrittäjiä, joiden jos keiden luulisi olevan laskutaitoisia, järkeviä ja varovaisia.

Wincapita on kuva tämän päivän Suomesta. Koska se on vino, vääristynyt peili, se heijastaa kerrankin tarkasti ja totuudenmukaisesti uuden talouden ja työelämän mielettömyyttä.

Koko Talouselämän kolumni on täällä.

Mitään ei tapahtunut

Maanantaina on kulunut tasan vuosi siitä, kun Wall Streetille iski - Helsingin Sanomien mukaan - "tsunami". Tarkoitus oli tietysti havainnollistaa tuhon äkillisyys, laajuus ja perusteellisuus, mutta täydelleen ihmisten omalla toiminnalla aiheutettua vahinkoa ei voi mitenkään verrata luonnonilmiöön, joka vaati 200 000 uhria jouluna 2004.
Miten Suomi reagoi tuhoviikkoon?
Tulee mieleen Jukka Relanderin kertoma juttu Suomen Italian-lähettiläästä 1920-luvulla. Edustajamme näet raportoi joka vuosi samalla virkkeellä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää.”
Noihin aikoihin Benito Mussolini nousi valtaan. Kun lähettiläältä kysyttiin, eikö sentään ole tekeillä jotakin tärkeää, tämä vastasi närkästyneenä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää Suomen kannalta.”
Ja kun maanantaina 6.10. 2008 finanssikriisi räjähti, Suomen hallitus ilmoitti tiedonantonaan seuraavaa.
”Hallitus toivoo, että muiden maiden toimet osoittautuvat tehokkaiksi siellä esiintyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Suomen markkinoilla ei ole esiintynyt merkittäviä häiriöitä.”
Maailmassa ei tapahdu koskaan mitään – Suomen kannalta.
Ei silloinkaan, kun maahan tulee yht´äkkiä 70 000 uutta työtöntä ja satoja konkursseja. Kun sijoitusrahastoista katoaa 13,3 miljardia euroa, ja Nordealta kokonaisia sijoitusrahastoja. Ja kun joudutaan ottamaan kymmeniä miljardeja euroja turhaa velkaa lastemme maksettavaksi.
Koska, harmiksemme, "muut maat" eivät pidä ongelmiaan "siellä esiintyvinä". Koska globalisoituneessa maailmassa myös Suomi on aina "siellä".
Aiheesta lisää - ja Matti Vanhasen yllättävästä supersankaruudesta maailmantalouden kriisissä - Talouselämän kolumnissa, jonne pääset tästä.

Gogo-kapitalismia

Mitä voi oppia alakoululaisten keskinäiusestä kaupanteosta? Millainen on lasten talousjärjestelmä?

Aloitin perjantaina Talouselämä-lehden kolumnistina, mikäs sen hauskempaa. Inspiroiduin ensimmäisessä jutussani syksyn kirjauutuudesta, joka tarkastelee taloutta kulttuuriantropologian vuosituhantisesta perspektiivistä.
Teos on Timo Kallisen ja Minna Ruckensteinin toimittama Rahan kulttuuri (SKS, 2009). Suosittelen!
Itse kolumni löytyy tästä linkistä.