Kylmä rinki 20 vuotta sitten: Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen neljäs päivä

Vanha aseveli saapuu kaupunkiin. Neuvottelujen neljäs päivä ei pääty koskaan. Kellot pysäytetään. 

Maanantai, aamuyö, 28. helmikuuta 1994.

Suomalaiset viettävät viimeisen yönsä viiden tähden SAS-hotellissa Brysselin ydinkeskustassa, jonne 

edustusauto kuskaa pikkutunneilla ministeri Salolaisen, takapenkille istuu yleensä myös Sundbäck, 

ja eteen avustaja Vapaavuori jos mahtuu. Muut menevät taksilla. Haavisto kuljetetaan toiseen 

suuntaan, hän yöpyy Antti-poikansa, kansainvälisen maatalouslobbarin asunnossa. Liikanen heittää 

usein Haaviston itse.

Urhea von Kyaw istuu norjalaisten turska-opintopiirissä kolmen aikaan yöllä ja yrittää selvittää, 

mikä ero on "kierrätyskalalla" ja "paperikalalla".

Williamson ja Troyan vetävät komission Breydel-talossa läpi yön neljän virkamiehen koplaa, joka 

laatii suurta pakettia, kompromissiehdotusta. ministerineuvoston aamupäivän kokoukseen. Tämä on 

komission oma laji, puolueeton sovittelu.

Liikanen ja Sundbäck saapuvat Williamsonin luo aamutuimaan Suomen papereiden kanssa. Papereita 

vertaillaan jälleen non-kokouksessa. Suomen esitykset maitokiintiöistä ja tax-free-viinan tuontirajoituksista 

saavat myönteisen vastaanoton.

Kiitos Liikasen suhteiden, Suomella on EU:n tarjouspaperi ennen kuin muuta hakijat ovat sen 

saaneet — tai edes EU. Se faksataan Helsinkiin. Sisäministeri Mauri Pekkarinen ehtii tyrmätä EU:n aluetukitarjouksen jo tuntia ennen kuin EU tekee aluetukitarjouksen.

Valtiosihteeri palaa edustustoon, jossa laaditaan Suomen uutta maatalousesitystä, ensimmäistä 

ehdotusta kertarysähdyksen järjestämiseksi ja kustantamiseksi.

Aho ei edelleenkään anna lupaa luopua aca-mallista — joka juuri samoilla hetkillä kuolee lopullisesti

ministerineuvoston kokouksessa. Ranska on ollut epäröivällä kannalla, mutta Jacques Delorsin 

ripityksen jälkeen Lamassoure vetoaa sydänverellään EU:n sisämarkkinaohjelman koskemattomuuden 

puolesta.

Kokouksen jälkeen, neljältä iltapäivällä alkaa olla ratkaisun henkeä. Se näkyy Salolaisen reippaassa 

askeleessa, kun Suomen neuvottelujohto palaa Charlemagneen ministerikokoukseen. Se näkyy 

ministereiden solmioissakin, jotka ovat eilisiä juhlavammat. Salolaisen punaisessa kravatissa on 

pieniä sinisiä ja keltaisia pilkkuja; Haaviston sinisessä solmiossa kullankarvaiset pisteet muodostavat

vinoraidoituksen.

Salolainen rientää edellä, perässä hiihtää Haavisto, viimeisinä Liikanen ja Sundbäck kohteliaan 

välimatkan päässä.

Charlemagnen aulassa on kova kuhina, kuin myyntimiesten viikonloppuseminaarissa missä hyvänsä

konferenssihotellissa, mustan suonikuvioisen marmorin ja punaisen plyysin turvallisen asiallisissa 

kehyksissä. Paitsi että tv-kameroita on kaikkialla, kirkkaat lamput sytyttävät yht´äkkiä milloin 

millekin miesjoukolle kylmän, värisevän auran.

Kun hissin ovi sulkeutuu suomalaisnelikon jälkeen, äkilliset valoilmiöt katoavat. Palataan lobbyn 

odottavaan tunnelmaan, jonka kalustoon kuuluu hiljainen tasainen sorina — kunnes taas Valta 

pyrähtää sisään ja kameramiehet stumppaavat röökin  hätäisesti tennariin.

Neljännentoista kerroksen virastokäytävässä pääneuvottelijat menevät hanhemarssia, kunnes 

suurlähettiläs pysähtyy huoneen 14 60 kohdalla. Ministeritkin kääntyvät takaisin, tulevat ovelle, 

tervehtimään Suomen toivoa, neuvottelujen pelastajaa.

Kalleinta ystävää —

      

Sinä aamuna kaupunkiin on ratsastanut Poliittinen Tahto.

Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel on saanut liittokansleri Helmut Kohlilta lyhytsanaisen tehtävän: 

järjestä sopimus.

Kun Saksa asettuu troikan johtoon, EU-osapuolen strategia muuttuu täydellisesti. Kohl haluaa säilyttää

momentumin itään päin laajenemiseksi. Jos tämä kierros epäonnistuu, Puolalle, Unkarille, Tsekille ja 

Slovakialle ei ole tarjona toivon hippuakaan.

Liittokansleri on käyttänyt kaiken painonsa Kinkelin tien tasoittamiseksi. Edellisenä viikonloppuna, 

Saksan hallitsevan kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n konferenssissa Hampurissa Kohl on 

vakuuttanut kollegoilleen Pertti Salolaiselle ja Carl Bildtille, että sopimus syntyy määräajassa.

Kinkelin tietä tasoittavat Saksan tahto ja komission johdon myötämieli, ja niiden yhteispeli. Kohl on 

lähettänyt vetoomuskirjeen Felipe Gonzálezille — samalla hetkellä  Jacques Delors on Madridissa 

taivuttamassa Espanjan pääministeriä. Kohl lähettää Kinkelin mukaan oman ulkopoliittisen 

avustajansa Joachim Bitterlichin, arvovaltaisen taustavaikuttajan. Hän on Delorsin kabinettipäällikön 

Pascal Lamyn läheinen ystävä; enarkkeja molemmat ja Delorsin oppilaita.

Saksalaisvirkamiehistä myös Hans von Plötz ja valtiosihteeri Jürgen Trumpf nousevat loppusuoralla 

ratkaisijoiksi.

Eteläisen Euroopan pelot osoittautuvat aivan oikeiksi. Saksa ei aio jäädä tinkimään muutamista 

miljardeista.

Basaari on siivottava, Kinkel ärisee kreikkalaisille-

Pangalosilla ja Kinkelillä on selvä good cop – bad cop -työnjako, kuten amerikkalaisten elokuvien 

poliisikuulusteluissa. Kumpi kumpikin on, riippuu yleisöstä. Suomalaisille Pangalos on öykkäreistä 

katalin ja Suomessa mökkeilevä Kinkel urhea sankari. Vanhoille jäsenmaille Pangalos on  altis ja 

väsymätön EU:n puolustaja ja Kinkel taas maidensa myyjä. Saksalaisten armoton painostus jää 

kuumentamaan pitkäksi aikaa jäsenmaiden välejä, ja heti neuvotteluiden jälkeisellä viikolla Kinkelillä 

onkin edessään lepyttelymatka Ranskan pääministerin Edouard Balladurin ja presidentti François 

Mitterandin pakeille

Erotuomari saapuu Afrikasta. Samana yönä rasittavalta Burundin-matkalta palannut Belgian 

ulkoministeri Willy Claes tasapainottaa molempiin suuntiin. Hän tukee Saksan politiikkaa, mutta 

kuuntelee muitakin, jarruttaa Kinkelin törmäyksiä.

— Salolainen paiskaa aurinkoisesti hymyillen kättä Klaus Kinkelin kanssa, sitten Haavisto vähemmän tuttavallisesti, aremmin.

Troikalla, van den Broekilla ja Steichenilla ei ole paljon uutta annettavaa. Listalta karsitaan viisi–kuusi 

asiaa, mutta toisaalta jo eteneviksi luullut asiat pysähtyvät.

Puheenjohtaja käy päälle kuin puskutraktori. Neuvosto on istunut koko iltapäivän, ja kun 12 

ministeriä ja komissio on kerran vaivalla saatu yhteisen kannan taakse, sitä on täysin mahdoton enää 

avata suomalaisten oikkujen ja pikkuseikkojen takia, Pangalos melskaa.

Ankara tyyli syntyy väistämättömyyden pakosta.

Perusongelma on, että Pangalosilla ei ole valtuuksia luvata yhtään enempää kuin mihin ministerineuvosto

on sitoutunut. Näissä kokouksissa ei voida päättää mitään, uudet ehdotukset on aina hyväksytettävä 

isolla joukolla, se nielee tunteja.

Liian monta asiaa on auki, osapuolia on liikaa, ja aikaa lopultakin hyvin vähän. Yhdessä viikonlopussa, 

jossa ajassa kaikki eivät saa aikaiseksi edes kirjettä tai koottua Lundia-hyllyjä, pitää kirjoittaa 

käänteentekeviä valtiosopimuksia.

Pangalosin on pidettävä hirveää kirettä. Jos pieninkin näistä palasista liikahtaa, kaleidoskooppi on 

sekaisin. Jotta pieninkään asia heruisi kolminkertaisen siivilän läpi — hakijat, jäsenet, komissio — on 

ravisteltava. Kovaa ja ankarasti.

Siksi suomalaisille työnnetään ultimatumia kurkusta. On lakattava kärttämästä lfa-tukea koko maahan, 

kun sitä ei voi edes teoriassa maksaa, säännöt estävät. Vaikka valtuuskunta sitä muodollisesti esittää, 

unioni ei enää suostu keskustelemaan siirtymäkaudesta.

Kaikki hakijamaat hylkäävät EU:n tarjoukset.

Aikaa on enää kahdeksan tuntia. Mutta koska acquis communautaire ei erikseen säädä kellonaikoja, 

vuorokausi määrätään vaihtuvaksi vasta aamunkoitteessa, seitsemältä.

Edustuston auto saa viedä suomalaiset saman tien takaisin Rue de Trèvesille. Turvallisuusmiehet pitävät 

vahtia sateessa — Brysselin kevät on päättynyt — ministerineuvoston ahtaalla, pikkuisella 

pysäköintipaikalla. Salolainen astuu oikealta takapenkille, Haavisto jää hetkeksi jumiin autojen väliin, 

sujuttautuu Salolaisen viereen. Sundbäck istuu pelkääjän paikalle.

Edustustossa osa valtuuskunnasta kerkeää syömään viimeisen ehtoollisen. Seuraavan kerran neuvottelijat 

saavat ruokaa 24 tuntia myöhemmin, jotkut ovat silloin olleet syömättä puolitoista vuorokautta.

Suomalaiset palaavat Charlemagneen muutaman tunnin päästä. Kymmenen aikaan valtuuskunnan päämaja

muutetaan kolmannen kerroksen ahtaisiin luokkahuoneisiin, pieneen huoneeseen ja vielä pienempään. 

Ne on tarkoitettu parille, kolmelle ihmiselle, mutta nyt sinne ahtautuu koko joukkio, toistakymmentä 

henkeä.

Jos EU hallitsisi suunnitelmallisen psykologisen sodankäynnin, tuskin voisi nujertavammin osoittaa, että 

te olette tiellä, ylimääräisiä, hoidetaan asia pikaisesti. Paperit kasataan pöydille, muutama kannettava 

tietokone viritetään. Käytäviltä kannetaan lisää tuoleja, jotta väki mahtuu istumaan, ja kohta 

nuokkkumaan, seinänvierille.

Käytävän muilla delegaatioilla on vielä ahtaampaa; Itävallalla on mukana peräti 80-henkinen joukkue ja

Ruotsillakin 40-päinen porukka. Suurin osa jää vellomaan edes taas alastomalle käytävälle, katto ja 

seinät samoja harmaita, harmaita ja loputtomia huokoisia kuitulevyjä, harmaata ja haurasta ja askeettista 

— elementtisisustamisen autiomaata kerros kerroksen päälle, korridoori korridoorin jälkeen.

Muuta tehtävää ei ole kuin pitkästyä — muovikortsuun pakattu kolmioleipä, euroleipä, kädessä, 

juoma-automaatin ympärillä — eikä pitkästyminen ole vielä päässyt edes alkuun.

Naulakot tursuavat takkeja, ja on ahdasta kuin koululuokan narikassa.

Valtuuskunta vie vastauspaperinsa Pangalosin joukkueelle 22.30. Se on sama paperi kuin EU:lta tullut, 

sikäli että siinä on samat numerot ja viitteet — asiakohdissa on tietysti eri sisällöt.

Ahon vaatimuksesta neuvottelijat esittelevät listan mtk:n "loppoojille" sekä Erkki Tuomiojalle, joka 

norkoilee Charlemagnessa demarien puolivirallisena edustajana.            

Suomalaiset ovat tehneet ratkaisevan muutoksen strategiaan.

Mikä on neuvotteluvaltuuskunnan mandaatti, liikkumavara?

Teorian haavemaailmassa neuvotteluvaltuuskunta toimii hallituksen työrukkasena, ja tuo tuliaisiksi 

Helsinkiin toivotun tuloksen. Jos ja kun asiat eivät etene piirustusten mukaan, Haavisto, Salolainen ja 

Sundbäck soittavat pääministerille, joka palaverin pidettyään antaa uudet ohjeet Brysseliin, luvan tinkiä 

vähemmän olennaisissa, vaatimuksen pitäytyä elintärkeissä vaatimuksissa.

Neuvottelujen kaleidoskooppia, kymmenien toisiinsa vaikuttavien osien keskinäistä liikehdintää ei pysty

selostamaan riittävän tyhjentävästi. Pääkaupungista tulevat ohjeet ovat liian ylimalkaisia, jyrkkiä ja 

ristiriitaisia. Yksi ja toinen ministeri haluaa ehdottomasti pitää kiinni yhdestä ja toisesta asiasta, joka on 

kaikille muille täysin yhdentekevä.

Hallitus kokoontuu Smolnaan kello 21 Brysselin aikaa. Ministerit opastavat cocktail-lihapullaa 

tarmokkaasti heilutellen: "Tavoitteista on pidettävä kiinni, mutta poikki ei saa päästää."

Vain valtuuskunta kykenee käytännössä arvioimaan, mistä tavoitteista voi pitää kiinni ja kuinka kauan, 

ennen kuin neuvottelut katkeavat-

Maanantai-iltanakaan Esko Aho ei taitu. Hän ilmoittaa, että asteittaista hintasopeutusta on ajettava

tiukasti.

Juu, juu, ministeri Salolainen hymähtää ja iskee silmää muille. Ahon temppuilu muistuttaa 

nuorisoseurantalon puskateatteria. Haavisto synkkenee entisestään: keskustan puheenjohtajalta ei ole 

odotettavissa tukea, luottamuslausetta. Aho voi, jos haluaa, vielä sanoutua irti neuvottelutuloksesta, 

sulkea hänet pakkaseen.

aca-malli mainitaan kokouksessa, mutta Big Bangin ehdoista keskustellaan jo yksityiskohtaisesti. 

Valtuuskunta hiipii pääministerin yli, varpaisillaan.

– Emme ole päässeet lähellekään puoleenväliin kahdeksaa miljardia, Haavisto väittää julkisuudessa, 

vaikka se on ylitetty ajat sitten.

Toisen, vielä keskeisemmän linjavaihdoksen Aho on hyväksynyt. Suomi ei enää vaadi lfa-tukea koko 

maahan, vaan pyrkii varmistamaan, että jotakin tukea voidaan aina itse maksaa. Kaikkea ei voi vaatia 

yhtä aikaa, asiat on pantava tärkeysjärjestykseen.

Suomi on vaatinut 100 prosenttia, EU tarjonnut 85. Nyt valtuuskunta yrittää rakentaa kirkon keskelle 

kylää, ehdottaa riidan puolittamista 92 prosenttiin.

– Tukea on ehdottomasti saatava koko maan alueelle, Pertti Salolainen julmistelee julkisuudessa, 

samaan aikaan kun tästä "ehdottomasta" vaatimuksesta on luovuttu.

      

Tiistai juoksee vastaan, kun neuvotteluvaltuuskunta ahtautuu huoneeseensa puoli kahdentoista aikaan sommittelemaan vastausta EU:n reaktioon.

Seitsemän lfa-prosentin iltalypsyyn EU ei suostu, ei myöskään vuoristotukeen. Sen sijaan Big Bangin 

yksityiskohdat ovat selvillä: voidaan laatia kaksi suojalauseketta, joista toinen mahdollistaa hätätilassa 

myös kansallisen maataloustuen, toinen antaa luvan puuttua elintarvikemarkkinoihin, jos tulee 

"vakavia vaikeuksia".

Eikka Kosonen on käynyt luvuttomia kierroksia aluetuen kokonaisuudesta laajentumisyksikön 

tanskalaisen apulaisjohtajan Peter Stub Jørgensenin kanssa. Kuutostuki on nyt vahvistunut 

korkeimmaksi mahdolliseksi, mutta suomalaiset haluavat jakaa viiden vuoden 3,2 miljardin markan 

kokonaispotti mahdollisimman monelle ihmiselle. Neuvotteluja hidastaa sekin, että EU:lla on vanhat 

kartat, joissa esiintyy olemattomia seutukuntia.

Kare Halonen ja Antti Kuosmanen luonnostelevat vastauspaperia, joka pitäisi vielä ehtiä faksata 

Smolnaan, kuulla reaktiot ja tehdä mahdollisia muutoksia. Tulee kiire, koska Salolainen on mennyt 

lupaamaan vastauksen tunnin sisällä.

Härmälä hermostuttaa muut vaatimalla, että paperit pitää lähettää vielä erikseen maatalousministeriöön: 

kyllä siellä englantia osataan.

Kinastelun jälkeen [ministeri] Martti Pura saa paperinsa.

Keskiyö tulee, kuvaajat kokoontuvat kellon ympärille, jossa lukee 1 Mars, Mardi 0:00. 

Viidennessätoista kerroksessa kello todellakin symbolisesti pysäytetään. Sundbäck käy viemässä 

puheenjohtajalle Suomen papereita.

Helsingissä ministerit katselevat ikkunasta maanviljelijöiden öistä protestia, joka on kalpea jälkinäytös 

edellisen viikonlopun suuresta mielenosoituksesta. Koko Pohjois-Espa oli silloin tukossa, kun talonpojat 

kippasivat lumikuorman EU:n edustuston rappusille. Nyt viljelijät tyytyvät heittelemään vähän jyviä

juhlahuoneiston portaille.

"Fuck you, EU" lukee yhdessä kyltissä.   

Mielenosoitus saa aikaan kolarin Esplanadilla.

Samaan aikaan pelti rytisee Brysselissäkin.

Jatkuu...