Yksityisestä itsetuhosta julkiseen joukkotuhoon

A-Studion kolumni 28.5.
Tällä hetkellä emme tiedä viikonloppuisen Hyvinkään joukkomurhan syitä ja taustoja – ja on mahdollista, että tälläkin kertaa kysymykset jäävät ikuisesti vaille vastausta.
Hyvinkään tragediassa on piirteitä kaikista viime vuosien uusista, hätkähdyttävistä veriteoista. Se on kolmella tavalla ajalle liian tyypillinen, julkinen joukkotuho.


Ensinnäkin se on jollain lailla pari Myyrmannin räjäytykselle kymmenen vuoden takaa.
Molemmat tekijät toimivat harkitusti mutta lopulta päähänpistosta, ikään kuin ulkopuolisina tekojensa hirveille seurauksille. He eivät aikoneet tappaa itseään, vaan katsoa, miltä näyttöruudun leikkituho tuntuu oikeasti. Tämä kylmyys, todellisuudentajun katoaminen, tuntuu minusta erityisen pelottavalta.
Toisekseen voi sanoa, että Hyvinkäällä tapahtui neljäs kouluampuminen.
Toisin kuin Jokelassa, Kauhajoella ja Orivedellä, se ei tapahtunut koulussa. Kuitenkin nuori mies tuhosi omanikäisiään ja omia tuttaviaan, otti kohteeksi oman arkisen elämänpiirinsä.
Kun 30 vuotta sitten sain itse valkolakin pikkukaupungin koulusta, maailma oli avoin. Tämä luottamus on tämän kevään nuorilta murhattu.


Suomalainen henkirikos on muuttunut dramaattisesti viiden vuoden aikana.
Yhäkin on tyypillistä, että juoppo mies tappaa humalaisen miehen tai naisen ryyppyriidan päätteeksi. Näihin tekoihin on saatu puututtua, ja henkirikosten määrä – toisin kuin julkisuudesta voisi luulla – on vähentynyt selvästi 1990-luvulta alkaen.
Tilastokeskus kertoo myös, että samalla myös itsemurhien määrä on saatu Suomessa laskemaan. Toissa vuonna tehtiin itsemurhia vähemmän kuin kertaakaan vuoden 1967 jälkeen.
Mutta onko samalla yksityisestä itsetuhosta tullut julkinen joukkotuho?
Itsemurhaaja ei murhaa itseään, tai vain itseään, vaan koko perheen tai paikalla olijat. Viiden vuoden perhesurmissa on murhattu yli kolmekymmentä henkeä.
Lannistunut mies ei enää vetäydy yksinäisyyteen vahingoittamaan itseään, vaan tunkeutuu julkisuuteen ja haluaa jättää itsestään verisen muiston. Jos hänen elämänsä jää huomaamatta, hän saa huomiota kuolemalla.
Julkinen murha on jollakin sairaalla tavalla hyväksyttyä. Sitä kopioidaan. Hyvinkää voi toistua.


Avoimessa yhteiskunnassa tragedioita ei voi estää. Vaikka viranomaiset tekevät aidosti hyvää työtä, emme voi ennakoida, löytää tai pysäyttää murha-aikeita.
Ainoa, johon voimme puuttua, on tappamisen välineet. Siihenkään ei ole helppoja eikä varmoja keinoja.
Poliitikot eivät toki saa tehtyä tekemättömäksi. He voivat kuitenkin osoittaa johtajuutta, kuten Norjan pääministeri Jens Stoltenberg viime kesänä Utöyan murhien jälkeen.
Vastaavaa on turha odottaa Suomessa.
Jossakin muussa maassa pääministeri ilmoittaisi, että Hyvinkään tragedian jälkeen hän symbolisesti luopuu metsästysharrastuksestaan. Jossakin muussa maassa.


Lisäys 1.6.: Lue myös jatko-osa "Metsästäjän painajainen".