Absurdimpaa viisikkoa ratkomaan finanssikriisiä on vaikea keksiä kuin minkä Helsingin Sanomat valitsi kirjamessujen paneeliinsa: populistijohtaja Timo Soini, pastori Antti Kylliäinen, valmennusguru Jari Sarasvuo, kulttuuripomo Saska Saarikoski ja allekirjoittanut.
Periaatteessa kelpo miehiä - mutta kaikki miehiä. Ja vääriä miehiä: paikalle ei kutsuttu yhtään taloustieteilijää tai talouspolitiikasta vastaavaa. Ei siis ihme, että keskustelu lievästi sanoen harhautui. Saarikoski kiusasi Sarasvuota väärästä Kummisetä-sitaatista ja Sarasvuo intoili laveasti Ruohonjuuren ekotuotteista.
Kovasti keskustelusta kuitenkin tykättiin. Ja itsekin sain siitä alkusysäyksen Talouselämän kolumniin. Siihen sisältyy radikaali idea, joka ei ainakaan ole sosialidemokraattinen.
Onko ajatus täysin järjetön? Otan mielelläni kommentteja vastaan!
Viimeiset karkkipussit
Sain höristää korviani Helsingin Kirjamessujen keskustelussa viime viikonloppuna. Jari Sarasvuo ylisti poliitikkoja, jotka ripeillä toimillaan pelastivat planeetan finanssikapitalismin aiheuttamalta hävitykseltä. Entinen vapaan rahan apostoli korosti myös, että markkinataloutta ei voi olla olemassa ilman julkisen vallan suojaa ja kontrollia.
Mikä hullunkurisinta, jouduin jälleen kerran olemaan Jarin kanssa eri mieltä – mutta tällä erää meistä markkinamielisempänä. Nimittäin: kapitalismi pitää vihdoin vapauttaa.
En epäile yhtään Sarasvuon vilpittömyyttä. Silti moni muukin pörssiyhtiön johtaja on nyt tilapäissosialisti, hetken demokraatti.
Maailman valtiot ovat syytäneet markkinoille 2,5 biljoonaa elvytyseuroa. (Kaksitoista nollaa.) Osa veronmaksajien rahoista on siirtynyt Wall Streetin suurpankkien miljardivoitoiksi ja miljoonabonuksiksi. Osa yhteisistä varoista on lahjoitettu myös suomalaisille osakkeenomistajille.
Omistaminen on maatalouttakin tuetumpi elinkeino.
Uusi ralli, uusi kupla, uusi euforia, uusi törmäys, uusi katastrofi on tekeillä. Siitä valtiot eivät selviäkään enää velalla – ellei nopeasti saada yhteyttä Uranuksen Säästöpankkiin.
Poliitikot eivät ole keksineet ratkaisuksi muuta kuin lisää politiikkaa. Koska sitä janoavat Jari ja koko kansa, se näyttää melkein toimenpiteeltä. Mutta valvonta ei poista ongelmaa. Se vain valvoo ongelmaa.
Kadulla riehuu hullu mies, joka särkee lekalla jokaisen näyteikkunan ja hakkaa viattomia ohikulkijoita. Sirpaleita sataa ja veri lentää.
Paikalle rientää valkotakkisia hoitajia. Hullua ei kukaan estä, joten riehunta vain yltyy. Tilataan lisää valkotakkeja, kymmeniä ja satoja.
Verinen uhri kysyy valkotakilta, kuka korvaa hullun tekemät vahingot ja maksaa hoidot. Hoitaja rauhoittelee: ”Tärkeintä on, että se ei vahingoita itseään.”
Rahoitusjärjestelmä on tänään vaarallisempi kuin vuosi sitten. Silloin suuret rahalaitokset saattoivat olettaa, että valtio rientää hätiin, jos niiden konkurssi uhkaa koko järjestelmää.
Nyt ne tietävät, että valtio rientää hätiin.
Britannian keskuspankin pääjohtaja Mervyn King totesi hiljan, että globaali pankkituki on ”luonut mahdollisesti suurimman moraalisen vaaran, jonka maailmanhistoria tuntee”.
Tämän kohtalokkaan ja kohta kalliin moral hazardin ikävin puoli on se, että poliitikot pitävät sitä yllä. He pääsevät isojen poikien peleihin vain valtion varoilla, vaikka sitten maksajaksi.
King esitti, että liian suuret pankit pilkotaan – osa hoitaisi ”jakelulaitoksena” peruspalveluita kuin sähköyhtiö konsanaan, osa saisi ottaa riskiä kuin ”kasino”. Hänet ampuivat alas sekä valtiovarainministeri Alistair Darling että pääministeri Gordon Brown jo ennen kuin Lontoon Cityssä yksikään Asser & Turnbullin mittatilauspaidan kainalo ehti kostua.
Niinpä maailman pankkijärjestelmä on kuin ongintaa pikkulasten synttäreillä. Pankkiirit kuvittelevat ihan omin neuvoin saalistaneensa karkkipussit, joita veronmaksaja verhon takana kiinnittää kaikkiin onkiin.
Myös finanssimaailma on herännyt pohtimaan, onko reilua, että jotkut pelaavat omalla riskillä ja toisilla aina pappa betalar. George Soros on ehdottanut, että valtiontakauksen vastikkeeksi on voitava rajoittaa pankkien riskinottoa, velkaantumista ja palkitsemisia.
Se on mahdotonta. Pittsburghin G20-kokous osoitti, että vaikka Barack Obama voi tuhota koko maailman yhdellä napinpainalluksella, kaikkeen hänelläkään ei ole valtaa. Pankkiirien bonuksiin ei voi puuttua.
On toimittava toisin päin. Kapitalismi on vapautettava valtion ikeestä. Keskuspankkien ei enää pidä toimia rahareserveinä, viimeisinä lainanantajina.
Rahan hinta määräytyköön yksin pankkien välisillä markkinoilla. Ratkaiskoot ihan itse, mitä vakuuksia ja vakuutuksia vastaan antavat luottojaan. Riskin arviointiin vaikuttaa varmasti, että valtio ei suurintakaan firmaa pelasta.
Tietenkin rahapolitiikasta luopuminen tuottaa valtavia ongelmia. Luotottajien mielivaltaa olisi suitsittava laeilla. Jne. Mutta - joskus karkkipussit kuitenkin loppuvat.
On korkea aika, että vapaa kilpailu ulottuu myös kapitalismiin.
Kansanedustaja Uudeltamaalta (sd.) Toimittaja, talouskirjailija haastaa markkinauskovaiset ja valtiokonservatiivit. Järjen ja lähimmäisyyden puolesta. Tasa-arvoinen talous - Equal Economy.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Viisikko harhateillä
Tunnisteet:
Asser et Turnbull,
Brown Gordon,
Darling Alistair,
elvytys,
halloween,
irtokarkki,
King Mervyn,
Kylliäinen Antti,
Sarasvuo Jari,
Soini Timo,
Soros George,
Suomen pankki
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Kultaryntäys vai yhteismaa?
Metafora, vertauskuva, ohjaa ajattelua. Tästä havainnosta syntyi myös Luoton loppu. Kun ensin Helsingin Sanomat ja sittemmin Alan Greenspan vertasivat finanssikriisiä ”tsunamiin”, suutuin.
Hyvä tarkoitus oli tietenkin havainnollistaa tragedian suuruutta, vakavuutta, yllättävyyttä ja äkillisyyttä. Mutta luonnonkatastrofille, joka vaati 200 000 ihmisen hengen Kaakkois-Aasiassa jouluna 2004, emme voi mitään. Siihen voi varautua ja ihmishenkiä voi säästää, mutta pohjimmiltaan suuronnettomuus on ihmisen ulottumattomissa. Finanssikriisi ja sitä seurannut talouskatastrofi olivat alusta alkaen ja pelkästään ihmisen oma luomus.
Kapitalismin keskeinen metafora on Klondyke. Aivan kuin 1800-luvun puolivälissä Kalifornian kultaryntäyksessä, nykyisessä globaalissa kapitalismissakin ”kuka tahansa voi rikastua”. Tarvitaan vain onnea, älyä, taitoa, sisua, rohkeutta ja häikäilemättömyyttä.
Vertauskuvaan sisältyy kuitenkin jo vastakohtansa. Kulta on arvokasta vain, koska se on rajallinen hyödyke. Kuka tahansa voi rikastua, mutta kaikki eivät voi rikastua.
Tämä rajallisuus (scarcity) on syy, miksi rahoitusmarkkinat ovat olemassa. Rahoituksella on talousjärjestelmässä kaksi päätehtävää: sijoittaa varallisuutta tehokkaasti hyödyllisimpiin kohteisiin ja muodostaa liiketoiminnalle markkina-arvo.
(Todettakoon lyhyesti, että 2007 varallisuutta ohjattiin biljoonakaupalla täysin järjettömiin kohteisiin, ja aiheutetussa kaaoksessa minkään liiketoiminnan markkina-arvon määritteleminen kävi mahdottomaksi.
Sen sijaan, että finanssijärjestelmä olisi epäonnistuneena lakkautettu, maailman valtiot ovat panneet siihen lisää 9000 miljardia dollaria. Siinä on siis kaksitoista nollaa.)
Klondyke-metafora perustuu tulkintaan Adam Smithin legendaarisesta ”näkymättömästä kädestä”. Kun jokainen yksilö toimii oman etunsa (self-interest) mukaan, ”näkymätön käsi” jakaa resurssit kokonaisuuden hyödyksi.
Vertauskuvan ytimessä on rajattomuus, rajoittamattomuus, minkä takia se lieneekin rahavallalle varsin mieluisa vuosisadasta toiseen. Lontoon Cityn viinibaareissa kuulee kaksikymppisten meklareiden juhlallisesti vannovan Adam Smithin nimeen, ja vielä toinen pullo samppanjaa, kiitos.
”Näkymätön käsi” on rajattoman kasvun metafora. Mitä useammat ihmiset ja mitä enemmän omaa etuaan ajavat, sitä paremmaksi maailma menee. ”Näkymättömän käden” menestystä mitataan bruttokansantuotteen, tuotannon, osakehintojen kasvulla.
Lisää on hyvä, enemmän on paremmin.
Mutta hetkinen. Mitenkäs selitetään, että tuhansien pankkiirien omaa etua ajava toiminta kääntyi kokonaisuuden – finanssimaailman, läntisten teollisuusvaltioiden, maailman – valtavaksi vahingoksi?
Nyt voisi olla hyvä hetki kilpailevalle metaforalle.
”Näkymättömän käden” vastametafora on ”laidunmaan tragedia” (Tragedy of the Commons), joka julkaistiin Science-lehdessä 1968.
Garrett Hardingin ajatusleikissä joukko lehmänkasvattajia jakaa yhteisen laidunmaan. Jokainen lisää lehmiä laitumelle, joka köyhtyy asteittain, kunnes tuhoutuu. Yksittäisen farmarin hyöty koituu yhteiseksi vahingoksi, lopulta yksilölle itselleen.
Rajallisen maapallon metafora, säästäväisen yhteisvastuun idea, on siivittänyt siit´edes ekologista liikettä. (Harding olettaa, että laidunmaan köyhtymiseen ei löydy ”teknistä ratkaisua” kuten superlannoitetta; se selittää siis myös vihreiden syvän periaatteellisen ydinvoimavastaisuuden – maailmanselityksen sääntöjä ei saa rikkoa!)
Voi väittää, että finanssikriisi on noudattanut Laidunmaan tragediaa. Yksilöiden hyvä koitui yhteisön tappioksi. Taloustieteessä puhutaan ”ulkoisvaikutuksista” (externalities).
Oikeammin ”ulkoisvaikutukset” ovat kapitalismin sisäisvaikutuksia, talousjärjestelmän ydintä. Kriisi osoitti talousjärjestelmän ”prosyklisyyden” eli äärimmäistyvyyden kumpaankin suuntaan. Kuplan rakentuminen kiihdyttää kuplan paisumista ja laskun alettua paniikki johtaa romahdukseen.
Mitä enemmän lehmiä laitumelle pääsee, sitä useampia nautoja farmarit sinne vievät. Vaikka he tietävät, että laidun loppuu, he haluavat haukata viimeiset heinät. Järkevä ja vastuullinen lehmänkasvattaja, joka luopuu leikistä ennen muita, joutuu pilkattavaksi, menettää työnsä ja elinkeinonsa.
(Tästä syystä on mieletöntä riidellä siitä, "kuka osasi ennustaa" finanssikriisin. Kuka tahansa tiesi, että viritys sortuu, mutta ei, miten, milloin, miksi ja mitä siitä seuraa. Olennaista on, tai olisi, tai olisi ollut, estää seuraava katastrofi .)
Ristiriidan summaa John Cassidy erinomaisessa New Yorkerin artikkelissaan: ”Näkymättömästä kädestä on tullut näkymätön nyrkki.”
Onko raha rajallinen resurssi? Voiko ekonomistista tulla ekologisti? Voiko metaforan vaihtaa? Pitääkö se vaihtaa?
Hyvä tarkoitus oli tietenkin havainnollistaa tragedian suuruutta, vakavuutta, yllättävyyttä ja äkillisyyttä. Mutta luonnonkatastrofille, joka vaati 200 000 ihmisen hengen Kaakkois-Aasiassa jouluna 2004, emme voi mitään. Siihen voi varautua ja ihmishenkiä voi säästää, mutta pohjimmiltaan suuronnettomuus on ihmisen ulottumattomissa. Finanssikriisi ja sitä seurannut talouskatastrofi olivat alusta alkaen ja pelkästään ihmisen oma luomus.
Kapitalismin keskeinen metafora on Klondyke. Aivan kuin 1800-luvun puolivälissä Kalifornian kultaryntäyksessä, nykyisessä globaalissa kapitalismissakin ”kuka tahansa voi rikastua”. Tarvitaan vain onnea, älyä, taitoa, sisua, rohkeutta ja häikäilemättömyyttä.
Vertauskuvaan sisältyy kuitenkin jo vastakohtansa. Kulta on arvokasta vain, koska se on rajallinen hyödyke. Kuka tahansa voi rikastua, mutta kaikki eivät voi rikastua.
Tämä rajallisuus (scarcity) on syy, miksi rahoitusmarkkinat ovat olemassa. Rahoituksella on talousjärjestelmässä kaksi päätehtävää: sijoittaa varallisuutta tehokkaasti hyödyllisimpiin kohteisiin ja muodostaa liiketoiminnalle markkina-arvo.
(Todettakoon lyhyesti, että 2007 varallisuutta ohjattiin biljoonakaupalla täysin järjettömiin kohteisiin, ja aiheutetussa kaaoksessa minkään liiketoiminnan markkina-arvon määritteleminen kävi mahdottomaksi.
Sen sijaan, että finanssijärjestelmä olisi epäonnistuneena lakkautettu, maailman valtiot ovat panneet siihen lisää 9000 miljardia dollaria. Siinä on siis kaksitoista nollaa.)
Klondyke-metafora perustuu tulkintaan Adam Smithin legendaarisesta ”näkymättömästä kädestä”. Kun jokainen yksilö toimii oman etunsa (self-interest) mukaan, ”näkymätön käsi” jakaa resurssit kokonaisuuden hyödyksi.
Vertauskuvan ytimessä on rajattomuus, rajoittamattomuus, minkä takia se lieneekin rahavallalle varsin mieluisa vuosisadasta toiseen. Lontoon Cityn viinibaareissa kuulee kaksikymppisten meklareiden juhlallisesti vannovan Adam Smithin nimeen, ja vielä toinen pullo samppanjaa, kiitos.
”Näkymätön käsi” on rajattoman kasvun metafora. Mitä useammat ihmiset ja mitä enemmän omaa etuaan ajavat, sitä paremmaksi maailma menee. ”Näkymättömän käden” menestystä mitataan bruttokansantuotteen, tuotannon, osakehintojen kasvulla.
Lisää on hyvä, enemmän on paremmin.
Mutta hetkinen. Mitenkäs selitetään, että tuhansien pankkiirien omaa etua ajava toiminta kääntyi kokonaisuuden – finanssimaailman, läntisten teollisuusvaltioiden, maailman – valtavaksi vahingoksi?
Nyt voisi olla hyvä hetki kilpailevalle metaforalle.
”Näkymättömän käden” vastametafora on ”laidunmaan tragedia” (Tragedy of the Commons), joka julkaistiin Science-lehdessä 1968.
Garrett Hardingin ajatusleikissä joukko lehmänkasvattajia jakaa yhteisen laidunmaan. Jokainen lisää lehmiä laitumelle, joka köyhtyy asteittain, kunnes tuhoutuu. Yksittäisen farmarin hyöty koituu yhteiseksi vahingoksi, lopulta yksilölle itselleen.
Rajallisen maapallon metafora, säästäväisen yhteisvastuun idea, on siivittänyt siit´edes ekologista liikettä. (Harding olettaa, että laidunmaan köyhtymiseen ei löydy ”teknistä ratkaisua” kuten superlannoitetta; se selittää siis myös vihreiden syvän periaatteellisen ydinvoimavastaisuuden – maailmanselityksen sääntöjä ei saa rikkoa!)
Voi väittää, että finanssikriisi on noudattanut Laidunmaan tragediaa. Yksilöiden hyvä koitui yhteisön tappioksi. Taloustieteessä puhutaan ”ulkoisvaikutuksista” (externalities).
Oikeammin ”ulkoisvaikutukset” ovat kapitalismin sisäisvaikutuksia, talousjärjestelmän ydintä. Kriisi osoitti talousjärjestelmän ”prosyklisyyden” eli äärimmäistyvyyden kumpaankin suuntaan. Kuplan rakentuminen kiihdyttää kuplan paisumista ja laskun alettua paniikki johtaa romahdukseen.
Mitä enemmän lehmiä laitumelle pääsee, sitä useampia nautoja farmarit sinne vievät. Vaikka he tietävät, että laidun loppuu, he haluavat haukata viimeiset heinät. Järkevä ja vastuullinen lehmänkasvattaja, joka luopuu leikistä ennen muita, joutuu pilkattavaksi, menettää työnsä ja elinkeinonsa.
(Tästä syystä on mieletöntä riidellä siitä, "kuka osasi ennustaa" finanssikriisin. Kuka tahansa tiesi, että viritys sortuu, mutta ei, miten, milloin, miksi ja mitä siitä seuraa. Olennaista on, tai olisi, tai olisi ollut, estää seuraava katastrofi .)
Ristiriidan summaa John Cassidy erinomaisessa New Yorkerin artikkelissaan: ”Näkymättömästä kädestä on tullut näkymätön nyrkki.”
Onko raha rajallinen resurssi? Voiko ekonomistista tulla ekologisti? Voiko metaforan vaihtaa? Pitääkö se vaihtaa?
Tunnisteet:
Cassidy John,
Greenspan Alan,
Hardin Garrett,
Klondyke,
kulta,
lehmä,
New Yorker,
näkymätön käsi,
Näkymätön Mies,
raha,
Smith Adam,
Tragedy of the Commons,
ulkoisvaikutus,
Äärimmäistyvyys
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Mitään ei tapahtunut
Maanantaina on kulunut tasan vuosi siitä, kun Wall Streetille iski - Helsingin Sanomien mukaan - "tsunami". Tarkoitus oli tietysti havainnollistaa tuhon äkillisyys, laajuus ja perusteellisuus, mutta täydelleen ihmisten omalla toiminnalla aiheutettua vahinkoa ei voi mitenkään verrata luonnonilmiöön, joka vaati 200 000 uhria jouluna 2004.
Miten Suomi reagoi tuhoviikkoon?
Tulee mieleen Jukka Relanderin kertoma juttu Suomen Italian-lähettiläästä 1920-luvulla. Edustajamme näet raportoi joka vuosi samalla virkkeellä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää.”
Noihin aikoihin Benito Mussolini nousi valtaan. Kun lähettiläältä kysyttiin, eikö sentään ole tekeillä jotakin tärkeää, tämä vastasi närkästyneenä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää Suomen kannalta.”
Ja kun maanantaina 6.10. 2008 finanssikriisi räjähti, Suomen hallitus ilmoitti tiedonantonaan seuraavaa.
”Hallitus toivoo, että muiden maiden toimet osoittautuvat tehokkaiksi siellä esiintyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Suomen markkinoilla ei ole esiintynyt merkittäviä häiriöitä.”
Maailmassa ei tapahdu koskaan mitään – Suomen kannalta.
Ei silloinkaan, kun maahan tulee yht´äkkiä 70 000 uutta työtöntä ja satoja konkursseja. Kun sijoitusrahastoista katoaa 13,3 miljardia euroa, ja Nordealta kokonaisia sijoitusrahastoja. Ja kun joudutaan ottamaan kymmeniä miljardeja euroja turhaa velkaa lastemme maksettavaksi.
Koska, harmiksemme, "muut maat" eivät pidä ongelmiaan "siellä esiintyvinä". Koska globalisoituneessa maailmassa myös Suomi on aina "siellä".
Aiheesta lisää - ja Matti Vanhasen yllättävästä supersankaruudesta maailmantalouden kriisissä - Talouselämän kolumnissa, jonne pääset tästä.
Miten Suomi reagoi tuhoviikkoon?
Tulee mieleen Jukka Relanderin kertoma juttu Suomen Italian-lähettiläästä 1920-luvulla. Edustajamme näet raportoi joka vuosi samalla virkkeellä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää.”
Noihin aikoihin Benito Mussolini nousi valtaan. Kun lähettiläältä kysyttiin, eikö sentään ole tekeillä jotakin tärkeää, tämä vastasi närkästyneenä: ”Italiassa ei ole tapahtunut mitään merkittävää Suomen kannalta.”
Ja kun maanantaina 6.10. 2008 finanssikriisi räjähti, Suomen hallitus ilmoitti tiedonantonaan seuraavaa.
”Hallitus toivoo, että muiden maiden toimet osoittautuvat tehokkaiksi siellä esiintyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Suomen markkinoilla ei ole esiintynyt merkittäviä häiriöitä.”
Maailmassa ei tapahdu koskaan mitään – Suomen kannalta.
Ei silloinkaan, kun maahan tulee yht´äkkiä 70 000 uutta työtöntä ja satoja konkursseja. Kun sijoitusrahastoista katoaa 13,3 miljardia euroa, ja Nordealta kokonaisia sijoitusrahastoja. Ja kun joudutaan ottamaan kymmeniä miljardeja euroja turhaa velkaa lastemme maksettavaksi.
Koska, harmiksemme, "muut maat" eivät pidä ongelmiaan "siellä esiintyvinä". Koska globalisoituneessa maailmassa myös Suomi on aina "siellä".
Aiheesta lisää - ja Matti Vanhasen yllättävästä supersankaruudesta maailmantalouden kriisissä - Talouselämän kolumnissa, jonne pääset tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tunnisteet
10 kirjaa rahasta
(3)
1989
(1)
1990-luvun lama
(1)
2009
(1)
2010
(1)
70-luvun tv-sarjat
(1)
A-Studio
(1)
Aalto-Setälä Pauli
(1)
Aamulehti
(3)
ABS
(2)
Adiga Aravind
(2)
Aho Esko
(8)
Ahtisaari Martti
(1)
Airisto Lenita
(2)
Ajankohtainen kakkonen
(1)
Ajankohtaisen kakkosen homoilta
(2)
Akerlof George A.
(1)
Aktia
(1)
Al Qaida
(1)
Ala-Nissilä Olavi
(1)
alaluokan synty
(1)
Alanko-Kahiluoto Outi
(1)
Aleksanteri II
(1)
alijäämä
(1)
Alkio Mikko
(1)
Allen Woody
(1)
Allianssi
(1)
Alma
(1)
Ambea
(1)
Amma Äiti
(1)
ampuma-aselaki
(1)
ANC
(1)
Ankersmit Frank
(1)
Ankka Aku
(3)
Antonova Irina
(1)
Apple
(1)
Apunen Matti
(4)
arabikevät
(1)
Areva
(1)
Arhinmäki Paavo
(1)
Arla
(1)
Arola Heikki
(1)
Arvonen Jori
(1)
arvonlisävero
(1)
arvopaperistaminen
(1)
aseiden säilytys
(1)
Asser et Turnbull
(1)
asset-secured bond
(1)
Asuntolaina
(1)
Atlantic Monthly
(1)
Atria
(1)
Atta Muhammed
(1)
Attendo
(1)
Augustus International
(1)
austerity
(4)
Baby Friendly Hospital
(1)
Backman Jouni
(1)
Balzac Honoré de
(2)
Bank of America
(1)
Barnier Michel
(1)
Barroso José Manuel
(1)
BC Nokia
(1)
Becker Gary
(2)
Berliinin muurin murtuminen
(1)
Berliln Isaiah
(1)
Berlusconi Silvio
(1)
Bernadotte Estelle
(1)
Bernanke Ben
(1)
Berner Anne
(1)
Bharat Krishna
(1)
biodiesel
(2)
Bitterlich Joachim
(1)
Blanchard Olivier
(2)
Bono
(2)
Borg Anders
(1)
Bratislava
(1)
Breivik Anders Behring
(2)
Brown Gordon
(2)
Brown James
(1)
Bryssel
(1)
Buddenbrookit
(1)
bullshit
(1)
Bunga Bunga
(1)
Burlesconi Silvio
(1)
Bush George W.
(1)
Cameron David
(1)
Carema
(1)
Cassidy John
(1)
Christensen Lars
(1)
Churchill Winston
(2)
Chydenius Anders
(1)
Chydenius Antti
(1)
Citigroup
(1)
Claes Willy
(1)
Clinton Bill
(1)
Coca Colan lisäaineet
(1)
Crybabies
(1)
Darling Alistair
(1)
Darwin Charles
(2)
Davos
(1)
De Grauwe Paul
(2)
deflaatio
(2)
Defoe Daniel
(1)
DeLillo Don
(1)
DeLong Brad
(1)
Delors Jacques
(1)
demokratia
(1)
Demos
(1)
Diktonius Elmer
(1)
Dinkespiel Ulf
(2)
doping
(1)
Dostojevski Fjodor
(1)
downshifting
(1)
Draghi Mario
(2)
ECB
(1)
EDP
(1)
eduskunta
(5)
eduskuntavaalit
(2)
Egypti
(1)
Einstein A-Go-Go
(1)
Einstein Albert
(1)
EK
(2)
Ekenäs BB
(1)
EKP
(7)
Elinkeinoelämän keskusliitto
(2)
Elinkeinoelämän valtuuskunta
(1)
Elonen Piia
(1)
elvytys
(2)
eläkeikä
(2)
eläkeiän yläraja
(1)
eläkeuudistus
(2)
Emu
(5)
ennusteet
(1)
EPP
(1)
Erhard Ludvig
(1)
Erkko Aatos
(2)
Ersboll Niels
(1)
ERVV
(2)
ESM
(1)
Espanja
(3)
Etelä-Afrikka
(1)
Etla
(2)
EU
(8)
EU-jäsenyys
(1)
EU-jäsenyysneuvottelut
(2)
EU-komissio
(12)
EU-maatalouspolitiikka
(1)
EU-vaalit
(1)
Euraasian liitto
(1)
euroalue
(3)
eurobondit
(2)
eurokriisi
(16)
Euroopan investointipankki
(2)
Euroopan keskuspankki
(7)
Euroopan parlamentti
(3)
Eurooppa
(1)
Eurostat
(1)
Eurovaalit 2014
(1)
EVA
(1)
EVL
(1)
EVM
(1)
Facebook
(1)
Fadayel Eveline
(1)
Fallows James
(1)
Fama Eugene
(1)
Fassbinder R.W.
(1)
Fennovoima
(2)
Financial Times
(2)
Finanssialan keskusliitto
(1)
finanssijärjestelmä
(2)
finanssikriisi
(8)
Fortum
(2)
Forum 24
(1)
Forum24
(1)
Foucault Michel
(1)
Friedman Milton
(5)
Fukushima
(1)
fundamentalismi
(1)
Gad Marius
(1)
Galbraith J.K.
(1)
Galilei Galileo
(1)
globalisaatio
(1)
gogo
(1)
Gogol Nikolai
(1)
Goldman Sachs
(3)
Google
(1)
Graeber David
(1)
Graham Phil
(1)
Grahn-Laasonen Sanni
(1)
Great depression
(1)
Greenspan Alan
(3)
Haanpää Pentti
(1)
Haaparanta Pertti
(2)
Haavikko Paavo
(1)
Haavisto
(1)
Haavisto Heikki
(4)
Haavisto Pekka
(3)
Habermas Jürgen
(1)
Haikala Eino
(1)
Haiti
(1)
Hakkarainen Teuvo
(3)
Hakola Juha
(1)
Halla-aho Jussi
(3)
hallintarekisteri
(1)
hallintarekisteri Harmaa talous
(1)
hallitus
(1)
halloween
(1)
Halme Tony
(3)
Halonen Tarja
(8)
Hamlet
(1)
Hanhi Hannu
(2)
Hardin Garrett
(1)
Harju Ilkka
(1)
Harle VIlho
(2)
Hautala Heidi
(4)
Hayek Friedrich
(1)
Hazard Kaarina
(2)
Heinäluoma Eero
(5)
Heiskala Risto
(2)
Hellman Heikki
(1)
helluntaiseurakunta
(1)
Helsingin Sanomat
(3)
Helsingin Kaupunginkirjasto
(1)
Helsingin Sanomat
(13)
Helsinki Seagulls
(1)
henkirikokset
(1)
Henkirikostilasto
(1)
Herlin Antti
(1)
Herlin Ilkka
(1)
Herlin Niklas
(1)
Herlin Pekka
(1)
Hernesaari
(1)
Herodotos
(1)
Hietanen Risto
(1)
hiihto
(1)
Hiihtoliitto
(1)
Hiilamo Heikki
(1)
Himanen Pekka
(4)
Hirschman Albert O.
(1)
Hirvonen Markku
(1)
Hitler Adolf
(1)
HK Scan
(1)
Holappa Lauri
(1)
Holland Heidi
(1)
Hollande François
(1)
Holmberg Kalle
(1)
Holmström Bengt
(1)
Holvas Jakke
(1)
Honka Matti
(1)
Honkapohja Seppo
(1)
HS raati
(1)
Hu Jintao
(1)
Hufvudstadsbladet
(2)
HUS
(1)
Hyvinkää
(2)
HYY
(1)
Häkämies Jyri
(3)
Hämäläinen Unto
(1)
Härmälä Esa
(2)
Ihalainen Lauri
(1)
IK Kapital
(1)
ikärasismi
(1)
Ilaskivi Raimo
(1)
ilmastonmuutos
(3)
Image
(1)
IMF
(8)
Indignados
(1)
Indonesia
(1)
investointipankit
(1)
iPad
(1)
Irlanti
(4)
ironia
(1)
irtokarkki
(1)
ISMA
(1)
Italia
(2)
Itsemurhat
(2)
itsenäisyyspäivä
(1)
Itä-Häme
(4)
Itä-Suomen yliopisto
(1)
Jaakonsaari Liisa
(1)
Jackson Hole
(1)
Jackson Michael
(1)
Janne Kuutio
(1)
Japani
(1)
Jeskanen-Sundström Heli
(1)
Ji Yuemei
(1)
Joenpelto Eeva
(1)
johdannaiset
(1)
Jokela
(1)
Joku Anneli
(1)
Jotuni Maria
(1)
joulu
(1)
Joulupukki
(2)
JSN
(1)
julkinen sektori
(1)
Julkisen Sanan Neuvostoliitto
(2)
Jumala
(1)
Juncker Jean-Claude
(3)
Jungner Mikael
(3)
Jusula Jukka
(1)
Jyväskylän yliopisto
(1)
Järvi Antti
(1)
Jätevesiasetus
(1)
jääkiekko
(1)
Jäätteenmäki Anneli
(1)
K-kauppa
(1)
Kaarenoja Vappu
(1)
Kahneman Daniel
(1)
Kailajärvi Hannu
(1)
Kakkonen Kyösti
(2)
kalapuikot
(1)
Kaleva
(1)
Kalli Timo
(2)
Kallis Bjarne
(2)
Kalpala Asmo
(1)
Kaltiokumpu Oiva
(1)
Kambodzha
(1)
Kanaria
(1)
Kanerva Ilkka
(4)
Kangas Olli
(1)
Kangasharju Aki
(1)
kansalaisuus
(1)
kansallispuistot
(1)
kapitalisaatiosopimus
(1)
kapitalismi
(3)
Karhinen Reijo
(1)
Karjalainen Ahti
(1)
Kaskeala Juhani Tuomioja Erkki
(1)
Katainen Jyrki
(21)
Kauhajoki
(1)
Kauppakorkeakoulu
(2)
Keaton Buster
(1)
Kehittyvien Maakuntien Suomi
(2)
kehitysapu
(2)
Keinoelämän keskusliitto
(1)
Kekkonen Urho
(3)
Kela
(2)
kello
(1)
kerjääminen
(1)
Keskuskauppakamari
(1)
keskuspankki
(1)
keskusrikospoliisi
(1)
keskusta
(2)
keskustanuoret
(1)
Keskustapuolue
(5)
kestävyysvaje
(1)
Keynes J.M.
(3)
Kianto Ilmari
(1)
Kiasma
(1)
Kiljunen Kimmo
(1)
kilpailukyky
(1)
Kimanen Seppo
(1)
King Mervyn
(1)
Kinkel Klaus
(2)
kirjasto
(1)
Kirkko
(1)
kirkosta eroaminen
(2)
Kiviniemi Mari
(5)
Klimenko Viktor
(1)
Klondyke
(1)
Kobe
(1)
Kohl Helmut
(2)
Koijärvi
(1)
Koivisto Mauno
(2)
Kokkola
(1)
kokonaiskysyntä
(1)
kokoomuksen nuorten liitto
(1)
Kokoomus
(11)
Koljatti
(1)
kolmikanta
(1)
Kone
(1)
Kontio Kari
(2)
Korhonen Jarmo
(1)
koripallo
(1)
korkeakoulut
(1)
Korkman Sixten
(4)
Korpi Rauno
(1)
Kortelainen Anna
(2)
Kosken Kanava
(2)
Kouri Pentti
(1)
Kreikka
(13)
Kreml
(1)
Krim
(1)
Krugman Paul
(3)
Kuhn Thomas
(1)
Kullberg Rolf
(1)
kulta
(1)
Kuntien eläkevakuutus
(1)
Kuvaja Sari
(1)
Kylliäinen Antti
(1)
käsitehistoria
(1)
käsittämättömät lyhenteet
(1)
Laakkonen Yrjö
(1)
lama
(2)
Lama Dalai
(1)
Lamassoure Alain
(1)
Lapin Kansa
(6)
lapsilisät
(1)
Latvia
(1)
Lehman Brothers
(4)
Lehman sisters
(1)
lehmä
(1)
Lehtinen Lasse
(1)
Lehtomäki Paula
(1)
Leigh Daniel
(1)
leikkaukset
(1)
leikkaus
(1)
Lepakko
(1)
leppoistaminen
(1)
leverage
(1)
LFA
(1)
liberalismi
(1)
Liikanen Erkki
(12)
Lillehammerin olympialaiset
(1)
Lillqvist Katariina
(1)
Linden Suvi
(1)
Linna Väinö
(1)
Lintilä Mika
(1)
Lipponen Paavo
(5)
London School of Economics
(2)
Long Term Capital Management
(1)
Louekoski Matti
(1)
Lucas Robert
(1)
lukeminen
(1)
Lukuviikko
(1)
Luoton loppu
(1)
luottoluokittajat
(1)
Luxemburg
(1)
Lähde Jussi
(1)
Länsi-Uusimaa
(1)
Maahanmuutto
(3)
maailmanmestaruus
(1)
maanjäristys
(1)
Maaseudun tulevaisuus
(1)
maatalouspolitiikka
(1)
Madoff Bernie
(2)
Mallander J.O.
(1)
Malthus Joseph
(1)
Mandela Nelson
(2)
Mann Thomas
(2)
Mannerheim
(1)
markkinat
(2)
markkinayhteiskunta
(3)
Martta
(1)
Martti
(1)
Marx Karl
(1)
Maskun kalustetalo
(1)
Mbeki Thabo
(1)
MedOne
(1)
Mehiläinen
(1)
Mendel Grigori
(1)
Meri Veijo
(1)
Merkel Angela
(2)
Mermaid
(1)
Merrill Lynch
(1)
Metalliliitto
(2)
metsästys
(1)
Miami Heat
(1)
Mickelsson Max
(1)
Mikkkeli
(1)
minimipalkkas
(1)
Minna Ruckenstein
(1)
Minsky Hyman
(1)
Mitro Isä
(1)
Mokka Roope
(1)
Monti Mario
(1)
moral hazard
(1)
Mosambik
(1)
MTK
(1)
Mubarak Hosni
(1)
Mussolini Benito
(1)
Müller Heiner
(1)
Myllylä Mika
(1)
Münchau Wolfgang
(1)
Münchhausen paroni
(1)
Myyrmanni
(1)
Mäkinen Kari
(1)
Männistö Lasse
(1)
Naxos
(1)
Neste OIl
(2)
Neuvonen Aleksi
(1)
Neuvostoliitto
(3)
New Yorker
(3)
Newsweek
(1)
Niinistö Sauli
(5)
Niniistö Sauli
(1)
Njassa
(1)
Noitaympyrä
(1)
Nokelainen Petteri
(1)
Nokia
(3)
Norberg Johan
(1)
Nordea
(7)
normitalkoot
(1)
Nova
(1)
Nowotny Ewald
(1)
Nummisuutarit
(1)
nuorisotyöttömyys
(1)
Nuorkansallinen vapaussäätiö
(1)
Nykyri Ilona
(1)
näkymätön käsi
(1)
Näkymätön Mies
(1)
Obama Barack
(1)
Occupy Wall Street
(1)
Oddson David
(1)
OECD
(1)
Oikeusministeriö
(1)
oikeustoimikelpoisuus
(1)
Oinonen Pentti
(1)
Okko Paavo
(1)
OKM
(1)
Olkiluoto 3
(1)
Onninen Suvi
(2)
OP-Pohjola
(1)
Oreck Bruce
(1)
Orivesi
(1)
Otava
(1)
Outokumpu
(1)
Paasikivi Juho Kusti
(1)
pakolaisuus
(1)
Palme Olof
(1)
palmuöljy
(2)
Palonen Kari
(1)
Pangalos Theodoros
(1)
pankkivero
(1)
Papandreou George
(2)
parlamentarismi
(1)
parlement
(1)
Pasanen Tauno
(1)
Patomäki Heikki
(1)
Paul Krugman
(1)
Paulson Hank
(1)
Pekka
(1)
Pekkala Ahti
(1)
Pekkarinen Jukka
(3)
Pekkarinen Mauri
(3)
Pelle Miljoona
(1)
Peltomäki Jukka
(1)
Pentikäinen Mikael
(1)
Penttilä Risto E.J.
(1)
Perheyritysten liitto
(1)
perintövero
(1)
Persson Göran
(1)
Pertti Haaparanta
(1)
peruskoulu
(2)
Perussuomalaiset
(10)
perustulo
(1)
perustuslaki
(1)
Pesonen Janne
(1)
Peston Robert
(1)
Pietikäinen Sirpa
(1)
Pietinen Kimmo
(1)
Piga Gustavo
(1)
Pihlström Antti
(1)
piispat
(1)
Pikkarainen Pentti
(1)
Pinochet Augusto
(1)
Plötz Alfred
(1)
Polanyi Karl
(5)
poliisi
(1)
politiikka
(1)
politrukki
(1)
Pori
(1)
Portugali
(3)
presidentinvaalit 2012
(1)
presidentti
(2)
Prodi Romano
(1)
protesti
(1)
provokaatio
(1)
Puerto de la Cruz
(1)
Pula-aika
(1)
Pulliainen Erkki
(1)
Puntarpää
(1)
Putin Vladimir
(3)
Putkonen Matti
(3)
Puu Anna
(1)
Puustjärvi Anna
(1)
pyramidi
(2)
Pyykkö Mirja
(1)
Pyörälä Mika
(1)
Päihdet-Häme
(1)
pääministeri
(2)
pääomavero
(1)
pörssi
(2)
QE
(4)
Radio City
(1)
Radio Suomi
(1)
Raeste Juha-Pekka
(1)
raha
(2)
rahaliitto
(1)
Rahan kulttuuri
(1)
rahapolitiikka
(1)
Rahkonen Keijo
(1)
rahoitus
(2)
rahoitusmarkkinavero
(1)
Rajan Raghuram
(1)
rakenneuudistus
(1)
rasaismi
(1)
Ratsia
(1)
Ratzel Friedrich
(1)
RBS
(1)
Reagan Ronald
(1)
Reding Viviane
(1)
Rehn Olli
(14)
Rehula Juha
(2)
Reinhardt Carmen
(1)
Relander Jukka
(2)
Retuperän WBK
(1)
Reunanen Esa
(1)
Riihilahti Aki
(1)
Rinne Antti
(1)
Rogoff Kenneth
(1)
Rojola Lea
(1)
Romania
(1)
Roos JP
(3)
Round Robin
(1)
Ruokonen Pertti
(1)
Ruotsi
(1)
rusinapulla
(1)
ruuan alv
(1)
Ruutu Tuomo
(1)
Rämö Aurora
(1)
Räsänen Jari
(1)
Räsänen Päivi
(2)
S-ryhmä
(1)
S&D
(1)
Saarikoski Pentti
(1)
Saarikoski Saska
(2)
Saarinen Esa
(1)
Saga
(1)
Sairaanhoitaja Sari
(1)
SAK
(3)
Saksa
(1)
Salama Hannu
(1)
Salmela-Järvinen Martta
(1)
Salo
(1)
Salo Petri
(1)
Salo Sinikka
(1)
Salolainen Pertti
(2)
Salon Seudun Sanomat
(5)
Salonen Ahti M.
(1)
Sampo
(3)
San Antonio Spurs
(1)
Sanoma Oy
(2)
Sarasvuo Jari
(3)
Sasi Kimmo
(2)
Satakunnan Kansa
(5)
Satuli Antti
(2)
Sauli Mikko
(1)
Sauri Pekka
(1)
Savon Sanomat
(1)
Schiller Karl
(1)
Scholes Myron Kuparinen Susanna
(1)
Schulz Martin
(1)
SDP
(13)
Sehr Schnell
(1)
seksi
(1)
seniokratia
(1)
Shakespeare William
(1)
Sichuan
(1)
sienestys
(1)
Simon John
(1)
Sinnemäki Anni
(2)
Siola Anna
(1)
Sipilä Juha
(4)
Smith Adam
(2)
SMP
(1)
Snellman J.V.
(2)
Soini Timo
(18)
Soininvaara Osmo
(1)
Solidium
(1)
SONK
(1)
Soros George
(2)
Sovala Markus
(1)
Spotify
(1)
SSS
(1)
Standard's & Poor
(1)
Stanley O´Neal
(1)
Stern Nicholas
(1)
Stiglitz Joseph
(1)
STM
(1)
Stoltenberg Jens
(2)
Stoppard Tom
(1)
strategia
(1)
strutsi
(1)
Stubb Alexander
(11)
Sukari Toivo
(2)
Sulkunen Sari
(1)
Summers Lawrence
(2)
Sundbäck Veli
(3)
Suomen Kirjastoseura
(1)
Suomen Kuvalehti
(1)
Suomen Kuvalehti Saarikoski Saska
(1)
Suomen pankki
(7)
Suomen RH-yhtiöt
(1)
Suomen Tietotoimisto
(1)
Suomen Yrittäjät
(1)
Suomenlinna
(1)
Suomi
(2)
Suomi-Soffa
(1)
Superman
(1)
Surowiecki James
(1)
surrealismi
(1)
Suupohjan Osuuspankki
(1)
Suuri kiristys
(5)
Suuri lama
(1)
suurtyöttömyys
(1)
Sveitsi
(1)
synnytysosasto
(1)
Syrjälä Hanna
(1)
syrjäytyminen
(1)
Sähkönkulutus
(1)
sääntely
(1)
säästäminen
(1)
Söderblom Erik
(1)
Söderman Jacob
(1)
Taalasmaa Seppo
(1)
taantuma
(2)
Taipaleenmäki Marika
(1)
Taleb Nassim Nicholas
(1)
talous
(3)
Talouselämä
(6)
talouskriisi
(1)
talouskuri
(1)
talouspolitiikka
(1)
taloustiede
(1)
Tammisaari
(1)
Tapiola
(1)
tasa-arvo
(3)
teknologia
(1)
TEM
(1)
Tenavat
(1)
Tennilä Esko-Juhani
(1)
Teresa Äiti
(1)
Tervo Jari
(1)
Tett Gillian
(1)
Teuva
(1)
Thaler Richard
(1)
Thatcher Margaret
(2)
The Economist
(1)
Tilastokeskus
(2)
Timo Kallinen
(1)
TINA
(1)
TLTRO
(1)
Toivanen-Koivisto Maarit
(1)
Torpan Pojat
(1)
Townsend Joseph
(1)
Tragedy of the Commons
(1)
tranche
(1)
Trichet Jean-Claude
(1)
Triton
(1)
Troikka
(1)
Troyan Carlo
(1)
Tsakalotos Euklides
(1)
Tsipras Alexis
(1)
tsunami
(2)
Tunisia
(1)
Tuomioja Erkki
(6)
tuottavuus
(1)
Turhapuro Uuno
(1)
Turhuuksien rovio
(1)
Turkka Jouko
(2)
Turkki Teppo
(1)
Turun kauppakorkeakoulu
(1)
Turun NMKY
(1)
Turun Sanomat
(1)
Turunen Taisto
(2)
Tutu Desmond
(1)
TVO
(1)
tyhmyys
(1)
työttömyys
(3)
tähtisadetikku
(1)
Uimonen Risto
(3)
Ukkola Tuulikki
(1)
Ukraina
(1)
ulkoisvaikutus
(1)
Urho Ulla-Marja
(1)
Urpilainen Jutta
(8)
Uschanov Tommi
(1)
Utöya
(1)
uusi vuosi
(1)
Uusipaavalniemi Markku
(1)
uusiutuva energia
(1)
uusliberalismi
(1)
vaalirahoitus
(2)
Vakaus- ja kasvusopimus
(1)
Val(t)io
(1)
Valio
(1)
Valkoinen tiikeri
(1)
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
(1)
valtiontalous
(1)
valtionvelka
(5)
valtiovarainministeriö
(4)
van Duyn Aline
(1)
Vanhanen Matti
(12)
Vapaavuori Jan
(1)
Varma
(1)
Vartiainen Juhana
(4)
Vartiosaari
(1)
Vasemmistoliitto
(1)
vasemmistonuoret
(1)
Vasikkasaari
(1)
velka
(1)
velkaantuminen
(1)
velkapopulismi
(1)
Venäjä
(1)
veronkierto
(3)
veroparatiisi
(3)
veropohja
(2)
Verotus
(1)
verovähennys
(1)
Viheriälaakso J.V.
(1)
vihreät
(3)
Viinanen Iiro
(5)
Vilkuna Pekka
(1)
Vimärirotta
(1)
Virén Lasse
(1)
Virkkunen Henna
(1)
Virkkunen Janne
(1)
Virolainen Johannes
(2)
Virolainen Kyllikki
(1)
Virtanen Pertti
(1)
Vistbacka Raimo
(1)
vivutus
(1)
VM
(1)
von Plötz Hans
(1)
voodoo
(1)
Välijärvi Jouni
(1)
Väyrynen Paavo
(2)
Väätäinen Juha
(1)
Wahlroos Björn
(13)
Walhbeck Ville
(2)
Wall Street
(1)
Wallin Stefan
(2)
Ware Marilyn
(1)
Wettenhovi-Aspa Sigurd
(1)
Whately Richard
(1)
Wibble Anne
(2)
Wikileaks
(1)
Wikipedia
(1)
Williamson David
(1)
WinCapita
(2)
Wolfe Tom
(1)
WSOY
(1)
Yale
(1)
Ydinvoima
(4)
Yhdysvallat
(1)
Yhdysvaltain lähetystö
(2)
yhteisvastuu
(2)
yhteisövero
(1)
Ykkösaamu
(1)
Yle
(1)
yleinen asevelvollisuus
(1)
yleislakko
(1)
Yleisradio
(3)
yliopisto
(1)
Ylioppilaslehti
(3)
Ylönen Matti
(1)
ympäristöministeriö
(1)
Yrjö-Koskinen
(1)
YYA
(1)
Zizek Slavoj
(1)
Zyskowicz Ben
(3)
Älä ruoki lamaa
(1)
ärräpussi
(1)
Äänekosken Huima
(1)
Äänekoski
(2)
Äärimmäistyvyys
(1)