Stubb ja darwinismin jäljet

A-Studio 21.11.2011. Katso video tästä

Samaan aikaan kun media kohisee Teuvo Hakkaraisen ja Jussi Halla-ahon möläytyksistä, jää huomaamatta aidosti vaarallinen sovinismi – koska sen esittää lehdistön lemmikki, sivistyneenä pidetty kokoomusministeri.

Alexander Stubb esitti viime viikolla puhetilaisuudessaan, että euroalue on darwinistinen järjestelmä, jossa on kyse vahvimman eloonjäämisestä. Ja Suomella on oikeus nujertaa muita kansoja.

”I think that the euro is essentially a darwinistic currency. It is a question of survival of the fittest”, hän lausui TV-uutisissa 17.11., ja jatkoi: ”Eli ne maat, jotka on kolmen A:n luottoluokituksessa, heillä on sekä moraali, oikeus, että sitten myös taloudellinen tahto  viedä integraatiota eteenpäin.”

Tämä on tuttua jo viime vuosisadalta. Luonnontieteen teoriasta väännetty poliittinen darwinismi on johtanut Euroopan sotiin ja kansanmurhaan. Alfred Plötzin johdolla syntyi oppi rotujen eloonjäämistaistelusta ja rotuhygienia, joka oikeutti arjalaisen herrakansan raivaamaan tieltään vähäisemmät kansat.

Taas Friedrich Ratzelin mukaan kansat kamppailevat elintilasta eli Lebensraumista – jota saksalaiset ryhtyivät valloittamaan 1930-luvun lopulla.

Bruggen kaupunki oli stubbilaiselle darwinismille osuva paikka, sillä saksalaiset miehittivät sen kahdessa sodassa. Belgialaiset kyllä tietävät, montako miljoonaa on kuollut vahvemman oikeudella.

Kyllä, käytin natsikorttia, mutta ehkä hyvin perustein. Kun Teuvo pölisee mitä mieleen juolahtaa ja Jussilta karkaa mopo yöllä yksin internetissä, Stubb on kansainvälisen politiikan tohtori, jonka täytyy tuntea poliittisen darwinismin veriruskea historia.

Valtioneuvoston jäsen, Eurooppa-ministeri ilmoitti Suomen linjan, jonka pääministeri Katainen on sanonut hyväksyvänsä. Kun puhe on julkaistu hallituksen nettisivuilla, Suomi on ilmoittautunut Euroopan herrakansaksi.

Aikaisemmin Suomi on korostanut EU:ssa lakia, neuvotteluja ja sopimuksia. Suomi on pienenä maana kammoksunut suurvaltauhoa. Kannattaa myös muistaa 1930-luvulta, jolloin Suomi edellisen kerran oli herrakansa, joka halusi pyyhkiä idän mongolit maailmankartalta, että uhosta voi seurata tuho.

Sopii toivoa, että kokoomus yrittää vain epätoivoisesti kalastella kansalliskiihkoilijoiden ääniä. Aivan kuten Eero Heinäluoma reilu vuosi sitten ryhtyi Timo Soinin pelossa vastustamaan maahanmuuttoa. Ikävä kyllä, tällainen kyyninen politikointi myrkyttää ilmapiiriä, jossa kansallisuhoinen pullistelu on vastenmielinen maan tapa.

Jos valita pitää, valitsen mieluummin Viitasaaren Teboililla koheltavan persun kuin ylimielisen ja maailmalla pullistelevan ersun.

Kun Alexander Stubb uhoaa ja uhkailee muuta Eurooppaa, hänellä ei ole oikeutta syyttää muita vihapuheesta.

NB: Minulle on huomautettu, että ”survival of the fittest” ei Darwinilla tarkoita vahvimman, vaan sopivimman eloonjäämistä. Kuitenkin Stubb itse suomensi samassa yhteydessä (TV-uutiset 17.11.) darwinisminsa ”vahvimman oikeudeksi”. Juuri tämä onkin poliittisen darwinismin tunnusmerkki - ideologiset kyhäelmät ennen ja nyt nappaavat moniulotteisista teorioista iskusanat niitä ymmärtämättä, muuttavat metaforat tuhovälineiksi.

Arrivederci, Burlesconi?

Moni sanoo, että suomalaisilla ei ole valtaa EU:ssa. No, viime viikonloppuna eräs suomalainen määräsi Kreikkaa vaihtamaan hallituksensa ja Kreikka totteli.
Tämä suomalainen oli Olli Rehn. Samaan aikaan, kun Ranskan ja Saksan johtajat vakuuttelivat, että he eivät halua puuttua toisten valtioiden asioihin, EU-komissaari käytännössä antoi George Papandreoulle potkut.
Tiistaina voi olla vuorossa Italian pääministeri Silvio Burlesconi. Jos hän selviää parlamentin luottamusäänestyksestä, heti keskiviikkona maahan marssivat EU-komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston tarkastajat. Itsenäisen valtion ylpeä pääministeri ei sellaista kauan kestä.
Tyypilliseen tapaansa Burlesconi on vannonut, että Italiassa ei ole minkäänlaista kriisiä. Ravintolat ovat täynnä, samoin hotellihuoneet. Turismi menestyy, hän vakuuttaa vanhan yökerholaulajan ymmärryksellä.
Talouslehti Financial Times ei useinkaan turvaudu korkeampiin voimiin, mutta lauantain pääkirjoituksessa se anoi Burlesconilta: Jumalan nimeen, lähde.

Sekä Kreikka että Italia joutuvat joka tapauksessa armottoman talousjuntan diktatuuriin. Se ei tietenkään ole hyvä asia. Eihän markkinoiden mielipide ole mikään puolueeton totuus, sillä pelurit ovat itse kriisin osapuoli, ja liikkeellä on jälleen miljardikaupalla vedonlyöntejä, jotka heiluttelevat kursseja ihan riippumatta siitä, mitä poliitikot tekevät.
Sekin pitäisi muistaa, että Euroopan kriisi on aiheutunut pankkien keinottelusta, eikä muutaman kreikkalaisen varhaiseläkkeistä. EU-komissio ja muut kansan kurittajat ovat rahavallan eivätkä demokratian asialla. Ongelma ei piile johtajuudessa, toisin kuin hoetaan, sillä kapitalismia ei voi johtaa.
Silti. Kreikan ja Italian johtajien todellisuudentaju on hämärtynyt pelottavasti. Papandreoun ajatus kansanäänestyksestä tässä tilanteessa oli yhtä toivoton kuin jos Suomi olisi talvisodassa ruvennut puuhaamaan kansanäänestystä Moskovan rauhansopimuksesta. Italian pääministeri on asustellut omalla, alaikäisten rakastajattarien kansoittamalla Bunga-Bunga-planeetallaan aivan liian pitkään.
Vaikka ongelma ei ole johtajuudessa, saattaa johtajien savustaminen silti auttaa. Itsenäisen valtion tyly nöyryytys muistuttaa, että rahaliiton jäsenyyteen liittyy myös tiettyjä velvoitteita.

Suomessakin on merkkejä todellisuudentajun hämärtymisestä. Jyrki Katainen intoili pankkien stressitesteistä, tajuamatta, että niiden peukalointi on helppoa, kuten osoittautuikin. Jutta Urpilainen vaati äänekkäästi vakuuksia, jotka sitten saatiin, kun maksettiin itse sellainen hinta johon kukaan muu ei suostunut. Paitsi, että lainasuojauksen olisi saanut ihan menemällä pankkiin tai vakuutusyhtiöön, Suomi menetti euroalueella pitkäksi aikaa puhevaltansa - ja näköjään puhehalunsakin.
Yksi suomalainen sentään käyttää ääntä Euroopassa. Seuraavaksi Olli Rehnin puhelua odotetaan pelonsekaisesti Roomassa. Silloin soi tämä laulu.

A-studio 7.11.2011

Haaviston harjoittelijaksi Haavisto

Pekka Haaviston presidenttikampanjan viestintäharjoittelijaksi on nimitetty valt.yo Pekka Haavisto, 53. Opintojaan lopettelevalla Haavistolla on jonkin verran viestintäalan kokemusta mm. pienlehdistä ja kesätoimittajana.
Haaviston kampanja löysi hyvän harjoittelijan aivan lähipiiristä. "Pekka on tehtävään juuri sopiva kaveri, varsinkin kun hän osaa kuvankäsittelyä, taittoa ja valokuvausta", Haavisto kuvaa.
Palkkaa Haavisto saa 800 euroa kuukaudessa. Jos hänen esimiehensä valitaan presidentiksi, veroton kuukausipalkkko on 12 000 euroa. Presidentin edustusmenoihin on varattu 171 000 euroa vuodessa. Viestintäharjoittelijalla on lounasetu.
Jos Pekka Haavisto valitaan presidentiksi, viestintäharjoittelija Haaviston alle puolen vuoden työsuhde saattaa jatkua presidentin viestintäavustajan määräaikaisena avustajana.
"Mitään ei voi luvata. Paljon on kiinni Pekan asenteesta, kuinka joustava Pekka on tekemään palkattomia ylitöitä epäsäännöllisinä työaikoina, hoitelemaan muille kuuluvia asioita ja olemaan käytettävissä myös vapaa-aikana."