Syyskuussa 1992 Iiro Viinanen valehteli, että Suomen ”lainahanat uhkaavat sulkeutua”. Siis että Suomi ei saisi ulkomailta rahaa millään korolla.
Uudessa elämäkerrassaan (2010) Iiro Viinanen syyttää Ben Zyskowiczia vehkeilystä. Kun syytetty on protestoinut, Viinanen tunnusti ”ampuneensa raskaasti yli”. Myös Eero Heinäluoma on kumonnut Risto Uimosen kirjoittaman henkilökuvan väitteet.
Miten
Iiro Viinanen voi olla ”Suomen rehellisin poliitikko”?
Suomalaiset vihaavat poliitikkoja, mutta arvostavat
auktoriteetteja. Nolottaa lukea 1970-luvun kansalaisten kirjeitä Urho Kekkoselle,
niin täynnä ne ovat alamaista matelua ja nuoleskelua. Lehdistö oli sokea. Silloin
kun Kekkonen häikäilemättömimmin politikoi, hän oli mukamas politiikan
yläpuolella.
(Samanlainen
media-asema oli Mauno Koivistolla ja nyt Sauli Niinistöllä.)
Myös
lama-ajan rahaministerin ympärille rakentui kovan jätkän kultti. ”En osaa
kieroilla. En osaa enkä halua taktikoida”, Iiro Viinanen sanoi haastattelussa
1991. Ja media myi kaiken kansalle.
Päätoimittajat valitsivat
valtiovarainministerin kahdesti peräkkäin Vuoden mielipidevaikuttajaksi. Uimosen
mukaan lehtien johtomiehet olivat päättäneet, että Viinanen ”ajoi oikeita
asioita”.
Ilta-Sanomien
otsikko 10.9. 1992 on tyypillinen – ”Iiro Viinasen hätähuuto: Nyt on kyse
isänmaan pelastamisesta”.
Media
antautui innolla Viinasen peleihin, joihin kriisien keskelläkin riitti aikaa, kuten
päiväkirjamerkinnästä ilmenee. ”Hesarissa kova juttu IV:n vaatimasta [Kimmo] Sasin
erosta. TV: n ja radion joka uutisissa... Ilta-Sanomien [päätoimittaja Hannu]
Savola lupasi hoitaa juttua.”
Aseenkantajiin
kuului myös Risto Uimonen, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja. Viinanen
oli ollut vasta kolme kuukautta ministerinä, kun Uimonen alkoi rakentaa ”epäpoliittisen
totuudenpuhujan” imagoa.
Uimosen
kolumnin otsikko: Kiitos Viinasesta.
20 vuotta
myöhemmin – palvonta vain parane. Uimonen omistaa kirjansa lapsenlapsilleen,
joiden ”tulevaisuuden turvaamiseksi Iiro Viinanen ja hänen kaltaisensa muut
päättäjät ovat kantaneet raskasta vastuuta”.
Uimoset
ovat kai pärjäilleet kivasti. Mutta entä ne sadat tuhannet 1990-luvulla
syrjäytettyjen lapset, joiden tulevaisuudesta Viinanen ei koskaan osoittanut
mitään huolta?
Tämä
Viinas-kultti olisi ihan hellyttävä ilmiö, ellei se samalla olisi tukahduttanut
kritiikkiä ja keskustelua. Vaikka
välitön vaara oli ohi, poikkeustila jätettiin voimaan. Työttömiä tuli puoli
miljoonaa. Suomeen syntyi alaluokka.
Viinanen
ei ollut epäpoliitikko, vaan poliitikoista poliittisin. ”Suoraselkäisen
rehellisyyden” varjolla hän sai ajaa omaa oikeistolaisuuttaan: ammattiliitot
alas, julkiset palvelut minimiin.
Hän
oli Suomen Thatcher.
Englannissa
thatcherismi vakiintui vasta Thatcherin jälkeen; kun myös työväenpuolue alkoi
ajaa kovaa linjaa. Suomessa Viinasen ura jatkui myös Paavo Lipposen hallituksessa –
ja Viinasen oppi Viinasen jälkeenkin.
Viinanen
on kuulemma vanhemmiten pehmennyt, hän on ”luonnonsuojelija ja rakastava
isoisä”. Sepä on lohdullinen ajatus. Samoin kuin se, että hänen PR-miehensä
johtaa nyt Julkisen Sanan Neuvostoa. •
Kannattaa muistaa, että Ahon hallitus ei leikannut sosiaalietuja niinkuin seuraava Lipposen hallitus, joka esim. korotti toimeentulotuen asuntotuen omavastuuta ja toi eläkkeisiin taitetun indeksin.
VastaaPoistalaman aikana hallitus korotti veroja, nousukaudella leikkasi köyhimpien etuja ja sosiaaliturvaa.
Hyvä kolumni, vaikka poliittisista johtopäätöksistä olenkin hieman eri mieltä. Viinasen-Uimosen linjan palvonta on päällä. Thatcherismi toteutui meillä kuitenkin vain pieneltä osin. Siitä sovellettiin yhtä puolta, eli julkisten palvelujen leikkausta. Elinkeinorakenne ja työmarkkinnat jätettiin ennalleen. Yhdistelmä on pahin mahdollinen.
VastaaPoistaEipäs! Siis kolumni oli hyvä ja johtopäätös mainio, mutta että Suomen elinkeinorakenne ja työmarkkinat jätettiin lamassa ennalleen on kyllä huuhaata. Työpaikkoja meni hirveästi eikä niitä saatu takaisin, elinkeinorakenne muuttui merkittävästi, ja työmarkkinat ovat nykyään ihan toisen näköiset.
VastaaPoistaHavaintoni ovat nimenomaan tilastollisia. Elinkeinorakenteen kansantuoteosuuksilla mitattuna Suomi oli viime laman j... Näytä lisääälkeen ja on vieläkin teollisuusvaltainen eli itäeurooppalainen yhteiskunta. Valitettavasti. Muutosta ei ole tapahtunut. Virhe on juuri JP:n ajattelumallissa: "työpaikkoja meni hirveästi eikä niittä saatu takaisin". Niitä meni hirveästi, mutta niitä samoja työpaikkoja ei voitu saada eikä tämänkään laman jälkeen saada takaisin. Olisi pitänyt saada uudet työpaikat, mutta niitä ei saada, koska yhteiskunnan elinkeinorakenteen muuttumista vastustetaan kynsin hampain. Muissa Pohjoismaissa tämä on ymmärretty aikaa sitten ja alettu kehittää palvelualaa. Esimerkiksi Tanskassa, jossa työmarkkinoiden rakenteet on remontoitu maailman joustavimmiksi. Näin pohjoismainen malli säilyy. Suomessa sen sijaan työntekijän palkkaaminen on saman tutkimuksen mukaan maailman 127. helpointa (Index of Economic Freedom).
VastaaPoistaNopeat kommentit - toivottavasti keskustelu jatkuu!
VastaaPoistaTysöuhteista: JP oli mielestäni oikeassa siinä, että työsuhteiden ehdot huononivat dramaattisesti laman avittaminen. Tätä(kin) tarkoitin itse thatcherismilla. Myös TH:n pointti "virallisen" työllistämisen vaikeudesta on olennainen.
Yhä useampi työsuhde kiertää nämä ehdot joko tyypillistyvänä epätyypillisenä tai alihankintaketjuina, jotka korvasivat ainakin elektroniikkateollisuudessa kymmenet tuhannet vanhat työpaikat.
Elinkeinorakenteesta: muutamat hörhöt vaahtosivat 90-luvun alussa palveluista, meille naurettiin. Esim 93 ydinvoimalaa lobattiin törkeästi työllisyyden varjolla, metalliliitto lupasi kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja ja metsäteollisuus kiristi investoinneillaan. Ihme, ettei rakennettu.
Kun esim pankkisektorilta katosi valtavasti työpaikkoja, historian anomalia on, että 90-luvun alkupuolella raskaan perusteollisuuden bkt-osuus nousi. Sitten Nokia kallisti painopisteen elektroniikkaan. 2000-luvun alussa teollisuus yleensä oli elinkeinorakenteessamme ylikorostunut kuin Romaniassa 1980-luvulla.
Et ole rehellinen saati luotetta toimittaja itsekään. Taustasi punavihertapaista sontaa ja kansallisen perintömme mädättämistä
VastaaPoistaSep... ;)
Tasavallan mittaisen 2012 on lähellä eikä Hannu Lehtilä ehdi kaikkea pesemään.
VastaaPoista"Viinanen valehtelee, että ulkomaiset lainahanat oli kiinni. Se minkä takia devalvaatiota tarvittiin oli se, että kotimaiset vientipuunjalostajat olivat jättäneet valuuttatulonsa punnissa Lontooseen ja pidätelläkseen niitä siellä, jotta niistä saisi 30% enemmän Suomen devalvoituja markkoja. Ne kansainväliset pääomapiirit oli siis Suomessa. Aivan pöyristyttävän kapeilla erikoisintresseillä ajettiin firmat nurin ja ihmiset työttömäksi ja asunnottomiksi.
VastaaPoistaJoku tarpeeksi taipuisa, tietämätön ja historiaton tollo valtionvarainministerinä ja sitten saadaan niinku joku idea, mutta ei siinä toiminnassa ollut minkäänlaista historiallista tajua,
tilanne-kontekstia ja analyysiä.
Kun niillä kerran on ollu ne asemat, joita ne on väärinkäyttäneet -Suomen turmioksi käyttäneet- niin ne on kuitenkin nyt kauheen ihailtuja ja palvottuja niinku kaikki tämmöset vahvat nyrkkimiehet: vahva käsivarsi, sillä pamautetaan ja ihaillaan vieläki!"
Radio-ohjelma Mikä Maailmaa Liikuttaa: 'Uskon varassa' (Lehto-Kaven/Sjöstedt/Jakonen)
http://liikuttaa.ning.com/forum/topics/uskon-varassa