HS Mielipide 2.10.12
OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen
väläyttää pankkinsa siirtymistä Ruotsiin tai peräti Viroon, jos EU:ssa
kaavailtu rahamarkkinavero päätetään toteuttaa Suomessakin (HS 30.9.).
Aika huolettomasti
pääjohtaja tärvelee OP-Pohjolan brändin ydintä. Verkkosivuillaan yhtiö ylpeilee:
”OP-Pohjolan juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä heijastuu
ryhmän arvoihin ja tapaan toimia. Vastuullisuus on keskeinen osa ryhmän
arvopohjaa ja strategiaa.”
Ei siis kovin
syvällä.
Mutta rehellisyyden nimissä Karhinen voisi toki kertoa, että Ruotsissa
on voimassa pankkivero, joka tuottaisi OP-Pohjolalle miljoonamenot lahden
takana – mahdollisen asiakaskadon lisäksi.
Ruotsin pankkivero
on vakausmaksu, jollainen on myös mm. Saksassa ja Britanniassa. Se rahastoidaan
seuraavan pankkikriisin varalle, ja tavoitteena on puskuri, joka olisi kooltaan
noin 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Myös Suomen hallitus on päättänyt
toteuttaa vastaavan veron, jonka tuotoksi toivotaan noin 170 miljoonaa euroa
vuodessa.
Rahalaitosten
edunvalvoja Finanssialan Keskusliitto on taipunut hyväksymään pankkiveron,
koska se pitää EU:n rahamarkkinaveroa itselleen ikävämpänä. Rahoitusmarkkinavero
(Financial Transactions Tax) perittäisiin pikkuriikkisenä summana jokaisesta
kaupasta. Siten se pureutuu syihin, jotka aiheuttivat eurokriisinä jatkuvan
finanssikatastrofin, ja on puutteineenkin tehokkain keino estää uusi tuho. Samalla
se rajoittaa pankkien riskinottoa, varsinkin lyhytaikaista keinottelua ja viime
aikojen vitsausta, sekuntien miljoonasosissa vyöryvää tietokoneistettua kauppaa
(high frequency trading).
Pankkivero taas
perustuu rahalaitoksen taseen kokoon. Se on oikeammin pankkisakko, joka
periaatteessa rankaisee menestyksestä. Lisäksi se suorastaan kannustaa
siirtämään riskisijoituksia taseen ulkopuolelle, niin sanottuihin
varjopankkeihin, joilla oli iso rooli finanssikatatrofissa. Ne sijaitsevat
yleensä veroparatiiseissa valvonnan ulottumattomissa.
Kansallisen rahaston
ongelma on sekin, että kriisit ovat kansainvälisiä. Edellisessä kriisissä
Suomen valtion ei tarvinnut tukea pankkeja lainkaan. Jos sama toistuu, hyviltä
kotipankeilta kerätyt vakausrahat voisivat jäädä seisomaan tilille samaan
aikaan, kun talous syöksyy ja lisävelkaa haetaan ulkomailta.
Loviisan ja
Olkiluodon ydinlaitokset ovat verraten turvallisia. Silti Suomi on nähnyt
paljon vaivaa ja uhrannut rahaakin lähialueiden ydinvoimaloiden korjaamiseksi
tai sulkemiseksi, koska ne aiheuttavat meillekin vaaraa.
Vaikka Suomessa
toimivat rahalaitokset olisivat maailman parhaita, se ei suojaa meitä
vastuuttoman keinottelun aiheuttamilta kriiseiltä, joista viimeisin tuhosi
välittömästi 70 000 suomalaista työpaikkaa ja kolmanneksen ulkomaanviennistä.
Suomen itsekäs etu
on edistää rahoitusmarkkinaveroa, johon Saksa ja Ranska ovat jo sitoutuneet, ja
luoda painetta veron laajentumiseksi mahdollisimman kattavaksi. Pankkilobbarit
pelottelevat, että vero häätää rahoitusalan Suomesta. Uskokoon ken tahtoo, että
0,1 prosentin lisäkulu tuhoaa terveen liiketoiminnan.
Koska pankkitoiminta
itsessään ei ole mitenkään rangaistavaa, hallitus voisi suoraan haudata huonon
pankkiveron ja siirtyä suoraan EU:n
rahakauppamaksuun.
Vastuulliset
rahalaitokset voivat joko osallistua toimialansa turvallisuuden parantamiseen
tai valita itsekkään kiukuttelun tien. Asiakkaan kannattaa kiinnittää huomiota,
kumpaan ryhmään oma pankki kuuluu.
Lisäys 3.10.12: Professori Pertti Haaparanta on vakuuttanut minut siitä, että rahoitusmarkkinaveron toinen variantti, Financial Activities Tax (FAT) on vielä parempi ratkaisu kuin rahakauppavero FTT. Ne eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Rahalaitosten liiketoimintavero koskisi tuottoja eikä kauppahintoja: se siis olisi arvonlisävero, josta finanssiala on jostain syystä vapautettu.
On selvää, että FAT on rahalaitosten kannalta pelottavin ratkaisu, ja siksi se ei ole yltänyt vakavaan poliittiseen harkintaan. Vaikka poliittinen keskustelu pelkistyy tiettyihin vaihtoehtoihin - rahakauppavero vastaan pankkivero - olisi luonnollisesti syytä tuoda esiin myös "mahdottomat", mutta toivottavimmat ratkaisut.
Lisäys 3.10.12: Professori Pertti Haaparanta on vakuuttanut minut siitä, että rahoitusmarkkinaveron toinen variantti, Financial Activities Tax (FAT) on vielä parempi ratkaisu kuin rahakauppavero FTT. Ne eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Rahalaitosten liiketoimintavero koskisi tuottoja eikä kauppahintoja: se siis olisi arvonlisävero, josta finanssiala on jostain syystä vapautettu.
On selvää, että FAT on rahalaitosten kannalta pelottavin ratkaisu, ja siksi se ei ole yltänyt vakavaan poliittiseen harkintaan. Vaikka poliittinen keskustelu pelkistyy tiettyihin vaihtoehtoihin - rahakauppavero vastaan pankkivero - olisi luonnollisesti syytä tuoda esiin myös "mahdottomat", mutta toivottavimmat ratkaisut.