Kautta Suomen niemen käydään tänä keväänä käräjiä Wincapitaa vastaan. Pyramidipelillä oli noin 10 000 uhria, jotka panostivat lähes 100 miljoonaa euroa valuuttakauppaan, jota ei ilmeisesti koskaan käyty.
Järkevää ihmistä kauhistuttaa, että maailman koulutetuimpiin kuuluvat kansalaiset uskoivat ahneuksissaan jopa satojen prosenttien tuottoihin täysin tekaistuilla dokumenteilla. Vielä ihmeellisempää on, että suuri osa rahansa menettäneistä on yrittäjiä, joiden jos keiden luulisi olevan laskutaitoisia, järkeviä ja varovaisia.
Wincapita on kuva tämän päivän Suomesta. Koska se on vino, vääristynyt peili, se heijastaa kerrankin tarkasti ja totuudenmukaisesti uuden talouden ja työelämän mielettömyyttä.
Koko Talouselämän kolumni on täällä.
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
perjantai 22. tammikuuta 2010
HS: Voodoo aiheutti Haitin tuhon
Voodoo-kultti aiheutti Haitin maanjäristyksen, ilmoittaa Viktor Klimenko tänään Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (TV-Nyt, s. 3.).
Miksi Helsingin Sanomat julkaisee helluntaisaarnaajan sydämettömän, kiihkomielisen ja rasistisen kannanoton – keskellä valtavaa kriisiä ja kärsimystä?
Se vahingoittaa avun keräämistä lähihistorian tuhoisimman maanjäristyksen ja humanitaarisen katastrofin uhreille: sanoohan Klimenko, että tuho oli haitilaisten omaa syytä.
Helsingin Sanomat ei näin väitä, vaan haastateltu. Julkisen Sanan Neuvosto ei anna huomautusta. Lehti on kuitenkin vastuussa siitä, millaista vihapuhetta se julkaisee. Jos suomalaisilla on yhtään sydäntä, tästä nousisi suurempi äläkkä kuin Kaarina Hazardin Halme-purkauksesta.
Siksi siis vedän otsikossa Helsingin Sanomat vastuuseen Klimenkon väitteestä.
Hyvä on, Klimenko ei sanonut noin suoraan kuin alussa mainitsin.
”Vaikka ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä tulkintoja, niin Haitilla on tätä voodoo-uskontoa ja se on herättänyt uskonnollisissa piireissä arveluita voodoon ja maanjäristyksen yhteydestä.”
Asiasisältö on selvä.
Alun pyöristely ja kaunistelu tekee väittämästä oikeastaan pahemman. Puhuja vakuuttaa olevansa järkevä ja kohtuullinen, eikä suinkaan itse keksineensä väitettä – se on aika laajalla vallitseva näkemys, jonka hän hyväksyy ja ottaa nyt esille julkisesti.
Rakenne on sama kuin ”En ole rasisti, mutta…”
Kokeillaan Klimenkon väitettä vähän toisilla sisällöillä. ”Muitakin syyllisiä varmaan löytyy, mutta juutalaisia on kaikkialla Euroopassa, ja se on herättänyt meillä natsipiireissä arveluita juutalaisten yhteydestä Saksan vaikeuksiin.”
”Rotuteorioita voi kritisoida, mutta Afrikassa on paljon mustia, ja se on herättänyt valkoisten keskuudessa arveluita alempirotuisuuden ja köyhyyden yhteydestä.”
Helsingin Sanomien innoittamina lukijat voivat oppia lisää Haitin maanjäristyksen syistä Viktor Klimenkon kotisivuilta, jotka eivät jätä tätä vähääkään arvailun varaan.
”Jos valtio pitää Voodoo´ta virallisena uskontona ja todella uskoo siihen, niin sittenhän pitäisi tässäkin katastrofissa todeta: TAPAHTUKOON SINULLE USKOSI MUKAAN. Mitä tilaa, sitä saa. En syytä ketään, vaan haluaisin herättää tässä ainutlaatuisessa tilanteessa kysymyksen: MITÄ USKONTO TODELLISUUDESSA ON JA TARKOITTAA."
Sanomalehdet perustelevat usein omaa olemassaoloaan sillä, että lehdistä löytyy faktaa, kun taas internet on täynnä kaikenlaista huuhaata. Helsingin Sanomissa voi kuitenkin esittää totena, että maanjäristys syntyy vääräuskoisten manaamana.
Kiusaus on ajatella, että lehden muukin Haiti-uutisointi on totuusarvoltaan kyseenalaista.
Jään odottamaan, kokeeko Helsingin Sanomat toimineensa oikein julkaistessaan Viktor Klimenkon näkemyksen, että Haitin maanjäristys on voodoon syytä ja haitilaisten itsensä aiheuttama.
Miksi Helsingin Sanomat julkaisee helluntaisaarnaajan sydämettömän, kiihkomielisen ja rasistisen kannanoton – keskellä valtavaa kriisiä ja kärsimystä?
Se vahingoittaa avun keräämistä lähihistorian tuhoisimman maanjäristyksen ja humanitaarisen katastrofin uhreille: sanoohan Klimenko, että tuho oli haitilaisten omaa syytä.
Helsingin Sanomat ei näin väitä, vaan haastateltu. Julkisen Sanan Neuvosto ei anna huomautusta. Lehti on kuitenkin vastuussa siitä, millaista vihapuhetta se julkaisee. Jos suomalaisilla on yhtään sydäntä, tästä nousisi suurempi äläkkä kuin Kaarina Hazardin Halme-purkauksesta.
Siksi siis vedän otsikossa Helsingin Sanomat vastuuseen Klimenkon väitteestä.
Hyvä on, Klimenko ei sanonut noin suoraan kuin alussa mainitsin.
”Vaikka ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä tulkintoja, niin Haitilla on tätä voodoo-uskontoa ja se on herättänyt uskonnollisissa piireissä arveluita voodoon ja maanjäristyksen yhteydestä.”
Asiasisältö on selvä.
Alun pyöristely ja kaunistelu tekee väittämästä oikeastaan pahemman. Puhuja vakuuttaa olevansa järkevä ja kohtuullinen, eikä suinkaan itse keksineensä väitettä – se on aika laajalla vallitseva näkemys, jonka hän hyväksyy ja ottaa nyt esille julkisesti.
Rakenne on sama kuin ”En ole rasisti, mutta…”
Kokeillaan Klimenkon väitettä vähän toisilla sisällöillä. ”Muitakin syyllisiä varmaan löytyy, mutta juutalaisia on kaikkialla Euroopassa, ja se on herättänyt meillä natsipiireissä arveluita juutalaisten yhteydestä Saksan vaikeuksiin.”
”Rotuteorioita voi kritisoida, mutta Afrikassa on paljon mustia, ja se on herättänyt valkoisten keskuudessa arveluita alempirotuisuuden ja köyhyyden yhteydestä.”
Helsingin Sanomien innoittamina lukijat voivat oppia lisää Haitin maanjäristyksen syistä Viktor Klimenkon kotisivuilta, jotka eivät jätä tätä vähääkään arvailun varaan.
”Jos valtio pitää Voodoo´ta virallisena uskontona ja todella uskoo siihen, niin sittenhän pitäisi tässäkin katastrofissa todeta: TAPAHTUKOON SINULLE USKOSI MUKAAN. Mitä tilaa, sitä saa. En syytä ketään, vaan haluaisin herättää tässä ainutlaatuisessa tilanteessa kysymyksen: MITÄ USKONTO TODELLISUUDESSA ON JA TARKOITTAA."
Sanomalehdet perustelevat usein omaa olemassaoloaan sillä, että lehdistä löytyy faktaa, kun taas internet on täynnä kaikenlaista huuhaata. Helsingin Sanomissa voi kuitenkin esittää totena, että maanjäristys syntyy vääräuskoisten manaamana.
Kiusaus on ajatella, että lehden muukin Haiti-uutisointi on totuusarvoltaan kyseenalaista.
Jään odottamaan, kokeeko Helsingin Sanomat toimineensa oikein julkaistessaan Viktor Klimenkon näkemyksen, että Haitin maanjäristys on voodoon syytä ja haitilaisten itsensä aiheuttama.
maanantai 18. tammikuuta 2010
Kulttuurisota: Kaupunki vs Suomi
Olemme kaikki hiusmartoomme saakka kyllästyneitä Hazard-Halme -kähinään. Minua rupesi kuitenkin vaivaamaan ajatus, kertoisiko reaktio - ja varsinkin sen aggressiivisuus puolin ja toisin - jostakin kulttuurisesta kahtiajaosta.
Luulen, että Suomi jakautuu entistä jyrkemmin Kaupunki-liberaaleihin ja Suomi-konservatiiveihin. Se mm. erottaa veitsenterävästi TV1:n ja TV2:n.
Iltapäivälehdissäkin jako näkyy. Skandaalin kaava on tuttu. Nostetaan häly jonkun kaupunkilaishumun toilailusta ja odotetaan jäyhän suomalaisen närkästyvän. Kun Katariina Lillqvistin Mannerheim-elokuva esitettiin televisiossa, Ilta-Sanomien toimittaja kärkkyi Kaunialan sotavammasairaalassa veteraanien paheksuntaa (mutta ei saanut!).
Tässä maakuntalehtien kolumnini.
Luulen, että Suomi jakautuu entistä jyrkemmin Kaupunki-liberaaleihin ja Suomi-konservatiiveihin. Se mm. erottaa veitsenterävästi TV1:n ja TV2:n.
Iltapäivälehdissäkin jako näkyy. Skandaalin kaava on tuttu. Nostetaan häly jonkun kaupunkilaishumun toilailusta ja odotetaan jäyhän suomalaisen närkästyvän. Kun Katariina Lillqvistin Mannerheim-elokuva esitettiin televisiossa, Ilta-Sanomien toimittaja kärkkyi Kaunialan sotavammasairaalassa veteraanien paheksuntaa (mutta ei saanut!).
Tässä maakuntalehtien kolumnini.
perjantai 15. tammikuuta 2010
Kassan sankari
Kolumnisti Kaarina Hazard ihmetteli Iltalehdessä (13.1.) Tony Halme -vainaan palvontaa Iltalehdessä.
"Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty."
"Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä."
Kuinkas muutenkaan, Kaarina - niin paljon Tony aikanaan tienasi Iltalehdelle, lehdellesi. Tässä kassakoneen kilinää kesältä 2003.
4.7. Raju riita päättyi ammuskeluun: Vaimo pakeni raivoavaa Halmetta naapuriin.
5.7.-6.7. Halme kävi minuuttien päässä kuolemasta. Katkolla ura ja avioliitto.
7.7. Tony Halme edelleen sairaalassa.
8.7. Halme useita päiviä koomassa: Hurja päihtymys vei hengityskoneeseen.
9.7. Kansanedustaja Tony Halmeen epäillään käyttäneen efedriiniä.
10.7. Halmeen toipuminen ei edisty. Tunnollinen Halme tuli sairaanakin eduskuntaan.
11.7. Lääkärit Halmeesta: Jotain poikkeuksellisen vakavaa.
12.7.-13.7. Tony Halmeella kovat kivut. Kuntoiluporukat kannustavat: Tsemppiä, Tony!
15.7. Halmeen tilassa vihdoin valoa: Taistele Tony!
16.7. Olisiko poliisin pitänyt auttaa Tony Halmetta nopeammin?
19.7.-20.7. Tony Halmeen uskomaton elämä
21.7. Halme pystyy vihdoin liikkumaan. Käänsi ensimmäistä kertaa itse kylkeään.
22.7. Tony Halmeen kohtalo koskettaa suomalaisia. (Kahdeksan gallup-haastattelua, joista kaksi pitää mielenkiintoisena. Muut pitävät "turhanaikaisena", "viittaavat kintaalla", ihmettelevät "mediahässäkkää", eivät "jaksa seurata", eivät "kiinnostu".)
23.7. Tony Halmeelle vyöryy terveisiä: Älä anna periksi! Kanna vastuusi!
24.7. Toipuvaa Halmetta odottaa oikeustaistelu.
25.7. Poliisi uskoo: Halme pääsee loppukesästä kuulusteluun
26.-27.7. Halme työllistänyt Timo Soinia
28.7. Tony Halme pääsi hengityskoneesta. Söi vuoteen reunalla ja katsoi elokuvaa.
29.7. Tony Halme pääsi vihdoin teho-osastolta. Vastoinkäymiset lujittaneet liittoa.
30.7. Tony voi jo kävellä. Avasi itse huoneensa television: "Nousee siivilleen kuin Fenix-lintu".
2.-3.8. Iltalehti löysi Tony Halmeen. Haparoivat asekeleet sairaalan käytävällä. Ei voinut välttyä ajatukseltä: Taistele Tony.
4.8. Tony Halme ei toivu ennalleen. Ihmeitä kuitenkin voisattua. Sitä ystäväkin rukoilee.
6.8. Tony ei tunnistanut sairaalassa vierailleita ystäviään.
7.8. Ylilääkäri antaa pientä toivoa: Tony Halme ei tunnistanut Raimo Vistbackaa.
12.8. Timo Soini innostui: Tony palaa vielä töihin.
13.8. Tony pääsee kotiin.
Tämä on Julkisuuden Suomen ennätys, jota ei ihan heti rikota.
35 peräkkäisestä Iltalehdestä 26 numerossa oli juttua Halmeesta, 24 kertaa kannessa ja lööpissä 11 kertaa.
Mikä parasta, kyse ei ollut mistään tirkistelystä tai viihteestä, vaan asia oli yhteiskunnallisesti merkittävä.
Silloinen päätoimittaja Pauli Aalto-Setälä (sittemmin kirkon, sittemmin 7 päivää -lehden leivissä) vakuutti: "Tony Halmeella, samoin kuin alkukesän Anneli Jäättenmäki-uutisilla oli ja on yhteiskunnallista merkitystä".
Ja nyt kaikki kuorossa: Kuka hemmetin Anneli?
Teille taas, jotka olette loukkaantuneet Hazardin kärkkäistä sanoista, sanon empaattisesti: YHYY.
Halmeen ihailija, joka pitää mainiona idolinsa letkautusta, että ”meillä on lesbo presidenttinä”, saa kyllä itse vastikkeeksi kestää railakasta kieltä jopa vainajasta. Miksi nyt yht´äkkiä aletaan hienostella etiketistä ja hyvistä tavoista?
Ja vieläpä kannellaan viranomaisille tuhman tädin tuhmista jutuista.
YHYY.
"Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty."
"Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä."
Kuinkas muutenkaan, Kaarina - niin paljon Tony aikanaan tienasi Iltalehdelle, lehdellesi. Tässä kassakoneen kilinää kesältä 2003.
4.7. Raju riita päättyi ammuskeluun: Vaimo pakeni raivoavaa Halmetta naapuriin.
5.7.-6.7. Halme kävi minuuttien päässä kuolemasta. Katkolla ura ja avioliitto.
7.7. Tony Halme edelleen sairaalassa.
8.7. Halme useita päiviä koomassa: Hurja päihtymys vei hengityskoneeseen.
9.7. Kansanedustaja Tony Halmeen epäillään käyttäneen efedriiniä.
10.7. Halmeen toipuminen ei edisty. Tunnollinen Halme tuli sairaanakin eduskuntaan.
11.7. Lääkärit Halmeesta: Jotain poikkeuksellisen vakavaa.
12.7.-13.7. Tony Halmeella kovat kivut. Kuntoiluporukat kannustavat: Tsemppiä, Tony!
15.7. Halmeen tilassa vihdoin valoa: Taistele Tony!
16.7. Olisiko poliisin pitänyt auttaa Tony Halmetta nopeammin?
19.7.-20.7. Tony Halmeen uskomaton elämä
21.7. Halme pystyy vihdoin liikkumaan. Käänsi ensimmäistä kertaa itse kylkeään.
22.7. Tony Halmeen kohtalo koskettaa suomalaisia. (Kahdeksan gallup-haastattelua, joista kaksi pitää mielenkiintoisena. Muut pitävät "turhanaikaisena", "viittaavat kintaalla", ihmettelevät "mediahässäkkää", eivät "jaksa seurata", eivät "kiinnostu".)
23.7. Tony Halmeelle vyöryy terveisiä: Älä anna periksi! Kanna vastuusi!
24.7. Toipuvaa Halmetta odottaa oikeustaistelu.
25.7. Poliisi uskoo: Halme pääsee loppukesästä kuulusteluun
26.-27.7. Halme työllistänyt Timo Soinia
28.7. Tony Halme pääsi hengityskoneesta. Söi vuoteen reunalla ja katsoi elokuvaa.
29.7. Tony Halme pääsi vihdoin teho-osastolta. Vastoinkäymiset lujittaneet liittoa.
30.7. Tony voi jo kävellä. Avasi itse huoneensa television: "Nousee siivilleen kuin Fenix-lintu".
2.-3.8. Iltalehti löysi Tony Halmeen. Haparoivat asekeleet sairaalan käytävällä. Ei voinut välttyä ajatukseltä: Taistele Tony.
4.8. Tony Halme ei toivu ennalleen. Ihmeitä kuitenkin voisattua. Sitä ystäväkin rukoilee.
6.8. Tony ei tunnistanut sairaalassa vierailleita ystäviään.
7.8. Ylilääkäri antaa pientä toivoa: Tony Halme ei tunnistanut Raimo Vistbackaa.
12.8. Timo Soini innostui: Tony palaa vielä töihin.
13.8. Tony pääsee kotiin.
Tämä on Julkisuuden Suomen ennätys, jota ei ihan heti rikota.
35 peräkkäisestä Iltalehdestä 26 numerossa oli juttua Halmeesta, 24 kertaa kannessa ja lööpissä 11 kertaa.
Mikä parasta, kyse ei ollut mistään tirkistelystä tai viihteestä, vaan asia oli yhteiskunnallisesti merkittävä.
Silloinen päätoimittaja Pauli Aalto-Setälä (sittemmin kirkon, sittemmin 7 päivää -lehden leivissä) vakuutti: "Tony Halmeella, samoin kuin alkukesän Anneli Jäättenmäki-uutisilla oli ja on yhteiskunnallista merkitystä".
Ja nyt kaikki kuorossa: Kuka hemmetin Anneli?
Teille taas, jotka olette loukkaantuneet Hazardin kärkkäistä sanoista, sanon empaattisesti: YHYY.
Halmeen ihailija, joka pitää mainiona idolinsa letkautusta, että ”meillä on lesbo presidenttinä”, saa kyllä itse vastikkeeksi kestää railakasta kieltä jopa vainajasta. Miksi nyt yht´äkkiä aletaan hienostella etiketistä ja hyvistä tavoista?
Ja vieläpä kannellaan viranomaisille tuhman tädin tuhmista jutuista.
YHYY.
tiistai 12. tammikuuta 2010
Pääministeri Jarmo Korhonen
Kuten perjantaina kirjoitin, Matti Vanhasen ero on johtanut outoon tilanteeseen, jossa emme edelleenkään tiedä, kuka ja miten valitsee käytännössä Suomen uuden pääministerin.
Muodollisesti ratkaisun tekee Keskusten puoluekokokus, mutta mitä sanottavaa hallituskumppaneilla on päätökseen?
Oletetaanko, että Jyrki Katainen lukee pääministerin nimen lehdestä? (Kataisenkin olisi hyvä täsmentää, mitä hän tarkoittaa sillä, että "seuraajan nimi ei ole ilmoitusasia".)
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen teki johtajakisasta entistäkin absurdimman. Hän pitää mahdollisena, että pyrkii puolueen johtoon ja sitä myötä Suomen pääministeriksi - vaikka hän ei ole edes eduskunnan jäsen. Tälle salaisen vaalirahoituksen pääpukarille ja politrukilleko pitäisi noin vain luovuttaa Suomen korkein poliittinen valta?
Presidentin valtaoikeuksien säilyttämiseen tarvitaan vain kolmen sanan perustelu: "Pääministeri Jarmo Korhonen".
Myös politiikassa on hyvä tuntea häveliäisyyden rajat ja minimiannos realismia. Tämä ei näy koskevan Jarmo Korhosta.
Muodollisesti ratkaisun tekee Keskusten puoluekokokus, mutta mitä sanottavaa hallituskumppaneilla on päätökseen?
Oletetaanko, että Jyrki Katainen lukee pääministerin nimen lehdestä? (Kataisenkin olisi hyvä täsmentää, mitä hän tarkoittaa sillä, että "seuraajan nimi ei ole ilmoitusasia".)
Puoluesihteeri Jarmo Korhosen teki johtajakisasta entistäkin absurdimman. Hän pitää mahdollisena, että pyrkii puolueen johtoon ja sitä myötä Suomen pääministeriksi - vaikka hän ei ole edes eduskunnan jäsen. Tälle salaisen vaalirahoituksen pääpukarille ja politrukilleko pitäisi noin vain luovuttaa Suomen korkein poliittinen valta?
Presidentin valtaoikeuksien säilyttämiseen tarvitaan vain kolmen sanan perustelu: "Pääministeri Jarmo Korhonen".
Myös politiikassa on hyvä tuntea häveliäisyyden rajat ja minimiannos realismia. Tämä ei näy koskevan Jarmo Korhosta.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Paulamentarismi
”Kun valta on kansalla, kenellä se silloin on”, kysyi Paavo Haavikko aforismissaan. Entäs Matti Vanhasen jälkeen? Kun ulkopoliittinen valta keskitetään pääministerille, kenelle se annetaan?
Emme tiedä, kuka on pääministeri puolen vuoden päästä.
Pääministerin valtaa kasvatetaan ”parlamentarismin” nimissä. Nii-in, perustuslain mukaan eduskunta nimittää seuraavan pääministerin, luottamustaan nauttivan.
Wuahha-ha-ha! Wuahha-hahaha! Jokainen tietää, että eduskunta lukee nimen lehdestä kuten me muutkin. Mutta kuka valitsee Suomelle johtajan kesällä 2009?
Tuhat kepulaista? Vaiko kokoomuksen ja kepun johto kabineteissaan?
Nimenomaan demokratia kärsii, kansan ”vallasta” tehdään julmaa pilaa. Parlamentarismin sijaan on vallalla paulamentarismi.
Kolumnini löytyy kokonaisuudessaan tästä.
Emme tiedä, kuka on pääministeri puolen vuoden päästä.
Pääministerin valtaa kasvatetaan ”parlamentarismin” nimissä. Nii-in, perustuslain mukaan eduskunta nimittää seuraavan pääministerin, luottamustaan nauttivan.
Wuahha-ha-ha! Wuahha-hahaha! Jokainen tietää, että eduskunta lukee nimen lehdestä kuten me muutkin. Mutta kuka valitsee Suomelle johtajan kesällä 2009?
Tuhat kepulaista? Vaiko kokoomuksen ja kepun johto kabineteissaan?
Nimenomaan demokratia kärsii, kansan ”vallasta” tehdään julmaa pilaa. Parlamentarismin sijaan on vallalla paulamentarismi.
Kolumnini löytyy kokonaisuudessaan tästä.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Aika petoja
Luin eilen Helsingin Sanomien oikaisupalstalta: ”Näkökulma-kolumnissa 4. tammikuuta sivulla A 10 Vasikkasaari nimettiin virheellisesti Vartiosaareksi.”
Nauroin aivan kippurassa.
Miksi? Saari kuin saari, pikku erhe.
Paitsi, että saarten nimistä nipottaminen oli nimenomaan tuon Näkökulma-kolumnin suuri idea.
Toimittaja Kimmo Oksanen halveksui Suomenlinnan lauttaa odottaneita turisteja, jotka eivät tunteneet paikkoja niin kuin hän, paikallinen. Rannalla istui kolme naista, jotka luulivat Vartiosaarta (siis Vasikkasaarta alias Hernesaarta) Vuosaareksi!
Raskauttavaa oli sekin, etteivät he erottaneet Emma-alusta Korkeasaaren lautasta eivätkä aikuisia valkoposkihanhia poikasista.
Jostain syystä Oksanen näkee, että syypää tähän törkeään sivistymättömyyteen on – internet. Hän ei tosin kerro, millä sivustolla Vuosaari sijoitetaan Suomenlinnan edustalle tai johdetaan harhaan lintujen tunnistajia.
Internetin tiedonvälityksen sijaan Oksanen kehottaa arvostamaan oikeiden toimittajien oikeaa työtä ”7,5 tuntia viitenä viikonpäivänä”.
”Tapaamme ihmisiä, soittelemme, haastattelemme, luemme lähteitä ja rakennamme juttujamme.”
”Yritämme karsia väärät tiedot, harhat ja muut huuhaat pois ja tarjoilla faktoja maailmankuvan rakennuspalikoiksi. Olemme siinä aika petoja.”
Vaikka olisi aika peto, virheitä sattuu. Sanomalehdessä virheet jäävät voimaan, toisin kuin internetissä.
Alkuperäisen jutun lukeneet ovat nyt ihan väärässä luulossa Vartiosaaren sijainnista. Se ei taatusti ole nähtävissä Suomenlinnasta, sillä se sijaitsee kilometrien päässä koillisessa, Laajasalon takana, Tammisalon itänaapurissa.
Jos juttu olisi julkaistu internetissä, joku lukija olisi korjannut virheen muutamassa minuutissa. Siihen ei tarvita toimittajan eritysosaamista, vaan netin joukkovoimaa ja osallistuvaa asennetta.
Helsingin Sanomissa on viime aikoina julkaistu päivittäin oikaisuja, joilla eilisiä ”faktoja ja maailmankuvan rakennuspalikoita” joudutaan korjaamaan. Eliittijoukko ei tee palkkaa vastaan paljonkaan parempaa työtä kuin harrastajien valtava massa ilman korvausta.
Kolumnista tuli tahattomasti internetin ylistyslaulu.
Kimmo Oksanen on suosikkitoimittajiani, joka tällä kertaa sattui iskemään harhaan. Ei vain faktojen osalta, vaan koko hahmotuksen.
Useimpien koululaisten vanhemmat ohjaavat jälkikasvunsa Wikipediaan, kun omat tiedot eivät riitä. Turistien tietämättömyys siis tuskin johtui liiallisesta googlaamisesta, vaan pikemmin liian vähäisestä.
Sieltä Googlesta olisi rautaisten toimittaja-ammattilaistenkin kannattanut tarkastaa Helsingin saarten sijainti.
Kolumnissa luodaan ristiriita ”todellisuuden ja internetin - oikean meren ja tiedon valtameren” välille. ”Katsoimme samaa maisemaa, mutta näimme eri kuvan.” Toimittaja edustaa ”todellisuutta”, turistit ”internetiä”.
Aika rohkeaa. Vaatimattomampi journalisti ei väittäisi välittävänsä todellisuutta, vaan vain esittävänsä itsekin tulkintoja rajallisista havainnoistaan. Tulkinnat ovat aina epäluotettavia, sillä saarten nimet voivat helposti mennä sekaisin.
Toimittaja on vain neljäs rannalla istuja ja keskusteluun osallistuja. Hänen viestivälineensä voi olla sanomalehti, radio, telkkari tai – internet.
Nauroin aivan kippurassa.
Miksi? Saari kuin saari, pikku erhe.
Paitsi, että saarten nimistä nipottaminen oli nimenomaan tuon Näkökulma-kolumnin suuri idea.
Toimittaja Kimmo Oksanen halveksui Suomenlinnan lauttaa odottaneita turisteja, jotka eivät tunteneet paikkoja niin kuin hän, paikallinen. Rannalla istui kolme naista, jotka luulivat Vartiosaarta (siis Vasikkasaarta alias Hernesaarta) Vuosaareksi!
Raskauttavaa oli sekin, etteivät he erottaneet Emma-alusta Korkeasaaren lautasta eivätkä aikuisia valkoposkihanhia poikasista.
Jostain syystä Oksanen näkee, että syypää tähän törkeään sivistymättömyyteen on – internet. Hän ei tosin kerro, millä sivustolla Vuosaari sijoitetaan Suomenlinnan edustalle tai johdetaan harhaan lintujen tunnistajia.
Internetin tiedonvälityksen sijaan Oksanen kehottaa arvostamaan oikeiden toimittajien oikeaa työtä ”7,5 tuntia viitenä viikonpäivänä”.
”Tapaamme ihmisiä, soittelemme, haastattelemme, luemme lähteitä ja rakennamme juttujamme.”
”Yritämme karsia väärät tiedot, harhat ja muut huuhaat pois ja tarjoilla faktoja maailmankuvan rakennuspalikoiksi. Olemme siinä aika petoja.”
Vaikka olisi aika peto, virheitä sattuu. Sanomalehdessä virheet jäävät voimaan, toisin kuin internetissä.
Alkuperäisen jutun lukeneet ovat nyt ihan väärässä luulossa Vartiosaaren sijainnista. Se ei taatusti ole nähtävissä Suomenlinnasta, sillä se sijaitsee kilometrien päässä koillisessa, Laajasalon takana, Tammisalon itänaapurissa.
Jos juttu olisi julkaistu internetissä, joku lukija olisi korjannut virheen muutamassa minuutissa. Siihen ei tarvita toimittajan eritysosaamista, vaan netin joukkovoimaa ja osallistuvaa asennetta.
Helsingin Sanomissa on viime aikoina julkaistu päivittäin oikaisuja, joilla eilisiä ”faktoja ja maailmankuvan rakennuspalikoita” joudutaan korjaamaan. Eliittijoukko ei tee palkkaa vastaan paljonkaan parempaa työtä kuin harrastajien valtava massa ilman korvausta.
Kolumnista tuli tahattomasti internetin ylistyslaulu.
Kimmo Oksanen on suosikkitoimittajiani, joka tällä kertaa sattui iskemään harhaan. Ei vain faktojen osalta, vaan koko hahmotuksen.
Useimpien koululaisten vanhemmat ohjaavat jälkikasvunsa Wikipediaan, kun omat tiedot eivät riitä. Turistien tietämättömyys siis tuskin johtui liiallisesta googlaamisesta, vaan pikemmin liian vähäisestä.
Sieltä Googlesta olisi rautaisten toimittaja-ammattilaistenkin kannattanut tarkastaa Helsingin saarten sijainti.
Kolumnissa luodaan ristiriita ”todellisuuden ja internetin - oikean meren ja tiedon valtameren” välille. ”Katsoimme samaa maisemaa, mutta näimme eri kuvan.” Toimittaja edustaa ”todellisuutta”, turistit ”internetiä”.
Aika rohkeaa. Vaatimattomampi journalisti ei väittäisi välittävänsä todellisuutta, vaan vain esittävänsä itsekin tulkintoja rajallisista havainnoistaan. Tulkinnat ovat aina epäluotettavia, sillä saarten nimet voivat helposti mennä sekaisin.
Toimittaja on vain neljäs rannalla istuja ja keskusteluun osallistuja. Hänen viestivälineensä voi olla sanomalehti, radio, telkkari tai – internet.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Kolmas painos, ja toinen
Juuri ennen joulua sain soiton WSOY:ltä, joka ilmoitti, että Luoton lopusta otetaan kolmas painos. Huh, olen hämmentyneen iloinen.
En edes kysele, minkä kokoisia painokset ovat, numerot ovat kumminkin pieniä. Tärkeämpää on suhteellinen menestys: ajateltu menekki, minkä kokoinen tahansa, on ylitetty. Ja syksyllä kirja keikkui myydyimpien listoilla - jos top ten -sijoitukseen riittää 15 kappaleen myynti, älkää kertoko minulle.
Lapsissa olen vähän jäljessä: sain toisen painoksen joulukuun alussa. Uusi perheenjäsen selittää, miksi joulukuussa blogii ei kertynyt yhtään merkintää.
Uutena vuotena aion kirjoittaa huomattavan usein, enkä vain taloudesta tai muista Luoton lopun teemoista. Ensi viikolla blogin otsikkokin vaihtuu.
Kiitos kaikille vuodesta 2009, se oli minulle unohtumaton. Sen kunniaksi kulaus sampanjaa - jonka suuri ihanteeni Sigurd Wettenhovi-Aspa selitti jo 1930-luvulla aukottomasti suomalaisperäiseksi sanaksi. Sitähän saatiin "Sampsa Pellervoisen panimosta, tavaramerkkinään Samppanimo".
En edes kysele, minkä kokoisia painokset ovat, numerot ovat kumminkin pieniä. Tärkeämpää on suhteellinen menestys: ajateltu menekki, minkä kokoinen tahansa, on ylitetty. Ja syksyllä kirja keikkui myydyimpien listoilla - jos top ten -sijoitukseen riittää 15 kappaleen myynti, älkää kertoko minulle.
Lapsissa olen vähän jäljessä: sain toisen painoksen joulukuun alussa. Uusi perheenjäsen selittää, miksi joulukuussa blogii ei kertynyt yhtään merkintää.
Uutena vuotena aion kirjoittaa huomattavan usein, enkä vain taloudesta tai muista Luoton lopun teemoista. Ensi viikolla blogin otsikkokin vaihtuu.
Kiitos kaikille vuodesta 2009, se oli minulle unohtumaton. Sen kunniaksi kulaus sampanjaa - jonka suuri ihanteeni Sigurd Wettenhovi-Aspa selitti jo 1930-luvulla aukottomasti suomalaisperäiseksi sanaksi. Sitähän saatiin "Sampsa Pellervoisen panimosta, tavaramerkkinään Samppanimo".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)