keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Yksin Uusimaa tarvitsee 20 miljoonaa

Eduskuntapuhe 23.9 III lisätalousarvion lähetekeskustelussa

Arvoisa puhemies
Kun toista lisätalousarviota käsiteltiin täällä eduskunnassa alkukesästä, tiedettiin, että työllisyysmäärärahat ovat loppuneet. Sen tunnustivat kaikki puolueet.  Sosialidemokraatit ja koko oppositio vaati lisää panoksia kasvavan työttömyyden torjuntaan. 
Hallitus jätti tieten tahtoen määrärahat myöntämättä, joten työllistäminen pysähtyi kuin seinään. 
Esimerkiksi Uudellamaalla työlistämistoimet jouduttiin lopettamaan ensimmäinen heinäkuuta. Nyt siis lähes kolmeen kuukauteen ei ole voitu tehdä yhtä ainoatakaan startti- ja palkkatukipäätöstä muiden kuin lakisääteisten velvoitetyöllistettyjen osalta. Normaalisti aktiivitoimet aloittaa 1300 työtöntä kuukaudessa, nyt määrä on pudonnut kolmeensataan. Vähennystä on 70 prosenttia samaan aikaan, kun työttömyys on kuluvan vuoden aikana kasvanut lähes 15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Starttirahoja myönnettiin viime vuonna 2700, kesäkuun loppuun mennessä päästiin jo lukuun 2200 – kunnes kaikki siis pysähtyi kuin seinään. 
Viime vuonna oli 6000 alkavaa palkkatukea, tästä määrästä kaksi kolmannesta täytyyi jo vuoden ensimmäisen puoliskon aikana – kunnes kaikki pysähtyi kuin seinään.
Nämä luvut ovat yksin Uudeltamaalta. Uudenmaan työttömyys ylittää 100 000 haamurajan tuota pikaa. Tämä siis alueella, jonka pitäisi olla Suomen talouden veturi. No, raideliikenne harvenee hallituksen toimesta muutenkin. Tilanne on yhtä hälyttävä ympäri Suomen, erityisesti Turun ja Tampereen seuduilla. 
Työministeri Jari Lindström on  jättänyt Suomen työttömät heitteille. 

Arvoisa puhemies,
Jos toinen lisäbudjetti oli lapsus, tämä kolmas lisäbudjetti on loukkaus. 
Esitetty noin 20 miljoonan euron lisämääräraha työllistämistoimiin on täysin riittämätön. Tuo 20 miljoonaa tarvitaan yksin Uudellemaalle.
Siksi esitämme työllistämisvaroihin 70 miljoonan euron lisäystä, jotta edes olemassaoleva tarve saadaan katetuksi ja ihmisiä autettua työelämään kiinni. Koska hallitus jo toisen kerran kieltäytyy näkemästä työttömien tarpeita, on pakko päätellä, että heitteillejättö on harkittua ja tarkoituksellistä. 
Ensi vuonna Suomen työttömyys ylittää jo 10 prosenttia. Historiallinen tilasto edellisen laman ajalta kertoo, miten vaarallinen tilanne on edessä. Kun loppuvuonna 1991 työttömyys ylitti 10 prosenttia, se palasi yksinumeroiseksi vasta kesällä 1999 – siis vasta seitsemän ja puolen vuoden jälkeen, ennenäkemättömän Nokia-vetoisen talouskasvunkin keskellä. Työttömyys kasvaa nopeasti ja laskee äärimmäisen hitaasti. 
On käsittämätöntä, että hallitus aikoo leikata ensi vuonnakin työllisyysmäärärahoja 50 miljoonalla.
Koska hallitusta ei työllistäminen kiinnosta, sosiaalidemokraatit esittävät omassa vaihtoehtobudjetissaan tehokkaita toimia työllistämiseen, niin että ihmiset voivat siirtyä työstä työhön. 

Arvoisa puhemies,
Hallitus osoitti eilen välikysymyskeskustelussa, miten väheksyen se suhtautuu koulutukseen. Edustaja Puumala sanoi, että opettajat ansaitsevat punaisen maton – sen sijaan halitus näyttää opettajille punaista korttia.
Hallitus on varautumassa voimakkaasti lisääntyvään maahanmuuttoon. Mutta se, miten maahanmuuttajat saadaan kotoutettua Suomeen ja suomalaiseen työelämään, on ratkaiseva kysymys, suorastaan kohtalonkysymys tulevaisuuden Suomessa. Esimerkiksi ministeri Lindströmin eilinen vastaus täällä salissa osoitti alastomasti, että hallitus alkaa vasta hiljalleen suunnitella kotoutuksen toimenpiteitä. 
Jos hallitus ei vielä tähän lisäbudjettiin mennessä herännyt tehokkaaseen  kotoutukseen, kielikoulutukseen, työhönohjaukseen, niin ottakaa oppia niistä maista, joissa on osattu hyödyntää monikulttuurisuutta. 
Esikuva löytyy niinkin läheltä kuin Ruotsista, jossa on monta sataa tuhatta maahanmuuttajaa mutta silti kuusi prosenttiyksikköä korkeampi työllisyysaste kuin meillä. 
Esittäkää tänä syksynä perusteellinen ohjelma, jolla turvapaikan saaneet saavat myös turvallisen työn ja voivat olla mukana rakentamassa Suomelle parempaa tulevaisuutta.    



lauantai 18. heinäkuuta 2015

Suomen salatut kannat paljastavat hallituksen uhkapelin Grexitillä ja Suomen maineella


Tänään vaiteliaisuuspyynnöstä vapautetut hallituksen kannat viikonlopun eurohuippukokouksen valmistelusta paljastavat, millaista uhkapeliä hallitus kävi Kreikka-neuvotteluissa.
Ensin kokoomus taipui perussuomalaisten jyrkkään linjaan. Sitten perussuomalaiset käänsivät kelkkansa. Se huipentui torstaina 16.7., kun ulkoministeri Soini oli valmis avaamaan jälleen Kreikan lainapiikin.
Sisäpoliittinen asetelma asetti Suomen kansainvälisen maineen vaakalaudalle. Suomi oli valmis jopa suosittelemaan Grexitiä, seurauksista piittaamatta.

Lauantai 11.7: Suomi valmistelee Grexitiä

Lauantaina 11.7. hallitus toi eduskunnan suuren valiokunnan hyväksyttäväksi toimintalinjan, joka poikkesi voimakkaasti aikaisemmista.

Suomi katsoo, että Kreikan nyt esittämä uudistusohjelma ei vastaa lainkaan siltä edellytettyä.
Lisäksi, kun otetaan huomioon kansanäänestyksen tulos ja Kreikan tilanteen vaatimat uudistukset, on selvää, ettei ole olemassa edellytyksiä kestävälle ohjelmalle, ja siihen tarvittavalle omistajuudelle eikä riittävää poliittista tahtoa sellaisen täytäntöön panemiseksi.
Kestävä ratkaisu Kreikan talousongelmiin on löydettävissä vaihtoehdossa, jossa Kreikka on väliaikaisesti rahaliiton ulkopuolella. Tässäkin vaihtoehdossa Kreikka tulee tarvitsemaan ulkopuolista apua.
Suomi katsoo, että Kreikan ehdotus ei muodosta riittävää pohjaa periaatepäätökselle EVM-ohjelmaneuvottelujen aloittamiseksi.
Jatkoprosessissa voidaan tarkastella eri etenemisvaihtoehtoja.

Mediatietojen mukaan hallituksen EU-ministerivaliokunnan kokous oli ollut riitainen, ja perussuomalaiset tehneet ehdottomasta linjauksesta hallituskysymyksen. Kanta saapui suuren valiokunnan jäsenille 15 minuuttia ennen kokouksen alkua. Itse aiheutetun kiireen takia ministeri Stubbilla oli aikaa vain 13 minuuttia Suomen rajun linjakäännöksen esittelyyn puhelimitse ennen euroryhmän (euroalueen valtiovarainministerien) kokousta.

Siihen saakka hallituksen linja oli seurannut euroinstituutioiden – Euroopan keskuspankin (EKP), Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja EU-komission – suosituksia. Toimintalinjan taustamuistiossa ei kuitenkaan mainita, että instituutiot olivat suositelleet neuvottelujen aloittamista.
Hallituksen ehdoton kanta oli siis jyrkästi instituutioiden antaman arvion vastainen.

Ehkä dramaattisinta on, että hallitus valmisteli Kreikan eroa euroalueesta. Se piti Grexitiä parhaana vaihtoehtona. Ehdoton EI neuvotteluille olisi voinut johtaa siihen.

Greixitin seurauksena Suomi olisi menettänyt valtaosan Kreikka-saatavistaan, euroalueen vakaus olisi ollut uhattuna ja Kreikka ajautunut katastrofiin. Valiokunnan hämmästykseksi hallitus ei

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Trollien yö

On demokratian kannalta surullista, että kansalaiset eivät pysty arvioimaan Suomen hallituksen toimintaa Euroopan kohtalonkysymyksessä – viime viikonlopun neuvotteluissa Kreikan rahoitustilanteesstta.
Tämä johtuu siitä, että valtioneuvosto pitää yhä salaisena Suomen neuvottelulinjaa. Hallitus pelaa aikaa, jotta se ei joutuisi tilille viikonlopun tekemisistään.
Asiallista perustetta salailulle ei ole. 
Hallitus otti kantaa Kreikan viimeviikkoiseen tarjoukseen, joka hylättiin Brysselissä. Eurojohtajat tekivät maanantaina yhteisen ratkaisun, joka on uusi neuvottelupohja. Pallo on nyt Kreikalla. Suuri valiokunta kokoontuu jälleen torstaina hyväksymään uuden kannan.
Hallituksen kanta on jo vanha, siksi julkaistavissa.
Hallitus on jo monta päivää kertonut omaa versiotaan siitä, mikä oli sen kanta ja linja. Se on monelta osin ristiriidassa asiakirjojen kanssa. Mutta emme pääse osallistumaan keskusteluun tasaveroisesti, osoittamaan faktojen pohjalta, että Suomen linja oli – ja on – vaarallinen ja vahingollinen.

Suuren valiokunnan kannoista julkisia ovat vain opposition lausumat, joista kaiken kukkuraksi Timo Soini lausuu perättömyyksiä plokissaan. Jokainen voi tarkistaa Suuren valiokunnan pöytäkirjoista eduskunnan sivuilta, että SDP ei esittänyt ryhtymistä kolmannen lainapaketin neuvotteluun.
Kun Soinia oikaistiin, hän palasi vielä räksyttämään, mutta ei hänessä ollut miestä tunnustamaan puhuneensa pötyä.

Siitä huolimatta, että neuvottelut ovat jo päättyneet, voin arvioida hallituksen vanhentunutta kantaa edelleenkin vain SDP:n lausumien valossa.
Suuressa valiokunnassa oppositio ei voi vain vastustaa hallituksen esitystä, sen täytyy esittää tilalle vaihtoehtoinen toimintalinja, jota hallituksen olisi noudatettava neuvottelussa.
Ensimmäinen lausumamme on tarkoituksella lyhyt, jotta kiinnittäisimme huomiota hallituksen kannan keskeiseen ongelmaan. Toteamme, että hallitus ei ole hankkinut riittävää tietoa eikä tehnyt vaikuttavuusarviota oman päätöksensä seurauksista.
Hallituksen kanta vaikuttaa merkittävästi Suomen talouteen ja saataviin Kreikalta. Sillä on huomattavat seuraukset sekä euroalueelle että Kreikalle. Päätöksen tueksi ei esitetty – ja mikä vielä pelottavampaa – edes tehty huolellista arviota sen välittömistä vaikutuksista ja tulevista uhista.
Hallituksen kanta ei ole harkittu, vaan äkkinäinen ja ideologinen. Se ei kanna vastuuta Euroopasta, vaan on suunnattu kotimaan äänestäjille. Seurauksista välittämättä.

Toinen lausumamme tehtiin sunnuntaina, kun olimme kuulleet pääministeri Sipilää.
Sekin oli tarkoituksella ytimekäs. 
Esitimme hallituksen kannan sijaan sellaista linjausta, että Suomen on jatkettava neuvotteluja euroryhmässä yhteisymmärryksen saavuttamiseksi.
Tämä olisi normaalioloissa itsestään selvää – mutta nyt siis ei.
Kyse ei ollut siitä, etteivätkö lähes kaikki (myös SDP) olisi suhtautunut kriittisesti Kreikan esitykseen. Varmasti useimmat euroryhmän maat.
Kyse oli siitä, oliko Suomi valmis jäämään yksi tain pieneen vähemmistöön. Tällä änkyröinnillä Suomi uhkaisi vaurioittaa pysyvästi omaa asemaansa eurooppalaisissa neuvotteluissa.
Itse kannatan EU-neuvotteluissa linjaa, jossa puheet ovat pieniä, mutta teot suuria. Eleettömällä linjalla varmistutaan siitä, että ollaan mukana ratkaisuja tekevässä enemmistössä, jolloin voidaan vaikuttaa sekä EU:n kannalta hyvään että Suomen etuja huomioivaan ratkaisuun.
Rähjäämällä saa toki huomiota. Mutta vaarana on ajautua nurkkaan, tilanteeseen, jossa kukaan ei välitä pienen jäsenmaan kannasta. 

Kansainvälisessä julkisuudessa Suomi erottui lauantaiyönä selvästi. Suomi estää yhteisen ratkaisun, Suomi on häirikkö, trolli. Suomi on osa ongelmaa, ei osa ratkaisua.
Osasin kyllä luottaa siihen, että Alexander Stubb lopulta toimii, kuten lausumassa edellytimme. Hän taipui enemmistön linjalle. 
Oliko tarpeen ensin särkeä ikkunoita? Erkki Tuomiojan esittämä kysymys on hyvä. Mitä vaaditaan rikotun maineen korjaamiseksi?
Harva on kiinnittänyt huomiota siihen, että yön aikana väläyteltiin hätätilamenettelyä. Tällöin päätös tehdään määräenemmistöllä, ja Suomi menettää veto-asemansa. Hätätilamenettelyä voivat esittää Euroopan keskuspankki ja komissio yhdessä. Suomi ajautui siis uhossaan tilanteeseen, jossa päätökseen oltiin valmiita ilman Suomea.
Suomi joutui ottamaan lusikan kauniiseen käteen.
Kreikkaa nöyryytettiin. Nöyryytettiinkö myös Suomea?

Hallituksen linja ja lausunnot keskittyvät koko ajan haukkumaan Kreikkaa. Liian vähälle huomiolle jää, että eurojohdon kuriohjelma on pahentanut Kreikan tilannetta entisestään.
Vastakkainasettelun pahin puoli on se, että vaaditaan hyväksymään vain toinen totuus. Varsinainen tragedia on se, että sekä Troikan ohjelma että Kreikan toimeenpano ovat epäonnistuneet katastrofaalisesti. Molempia on korjattava.
Ei siitä sen enempää, olenhan kirjoittanut aiheesta kirjan.
Tässä tilanteessa olisi äärimmäisen tärkeää laatia ohjelma, joka auttaisi Kreikkaa kestävän talouskasvun tielle. Ilahduttavasti – vaikka ei sitä tässä hötäkässä kukaan ole huomannut – eurojohtajien päätöksessä siunataan 35 miljardin euron investointiohjelma Kreikkaan. Sitä olisi tarvittu jo 2010, menestyksen hedelmiä voitaisiin kenties nauttia nyt.
Jos Kreikan tuotantoon ja ennen kaikkea vientiin saataisiin uutta tehoa, Kreikan taloudesta tulisi aidosti velkakestävä. Yhtä tärkeää on se, että kreikkalaisille itselleen tarjottaisiin vihdoin näkyä valoisammasta tulevaisuudesta – tunnetta siitä, että kohtalo on sittenkin omissa käsissä.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Hallitus kasvattaa Suomen vastuita Kreikasta - sittenkin


Kokoonnumme nyt Suuressa valiokunnassa päivittäin vahtimaan Suomen linjaa Kreikan rahoitusneuvotteluissa. Mutta mikä on Suomen linja?
Uuden hallituksen ohjelmassa seisoo – ja se on monen ministerin suulla toistettu – että ”Suomen vastuut eivät saa kasvaa”. Ja mikä on "vastuu"? Tämä on tietysti nyt semantiikkaa, jonka vääntelemisessä Timo Soini on mestari.
Jos 1,4 miljardin euron rahoituslupaus muuttuu aidoksi luotonannoksi, niin kyllä vastuu kasvaa, sanoi hallitus mitä tahansa. Samaa pohti pääministerin puoluetoveri, keskustakonkari Mauri Pekkarinen tämän aamun Helsingin Sanomissa.
Jo puolitoista kuukautta sitten, kun hallitusohjelma oli painotuore, pidin kansallisuhoista eurolinjaa toteuttamiskelvottomana. Ennakoin Lapin Kansan kirjoituksessa, että ministerit palaavat Brysselin kokouksista punaisin poskin selittäen, kuinka Suomen vastuut eivät ole kasvaneet, vaikka ne ovat.
Parhaillaan, kun kirjoitan näitä rivejä,  Kreikan valtiovarainministeri Euklides Tsakalotos vakuuttaa maansa parlamentille, että euromaat hyväksyvät velkahelpotuksia Kreikalle. Siis Kreikka palaa neuvottelupöytään sillä ehdolla, että Suomen vastuut kasvavat.
Kreikka saa tukea myös muilta. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ei usko Kreikan pitkän tähtäimen velkakestävyyteen ilman Suomenkin saatavien leikkausta.
Näin kirjoittaa tänään Financial Timesin arvostettu kolumnisti Wolfgang Münchau:
”Jos sopimus tulee, siinä on tällä kertaa oltava erikseen maininta velkahuojennuksesta. IMF vaatii sitä. Jopa Donald Tusk, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sanoo niin. Tämä on tärkeä askel, mutta ei ole selvää, että kaikki luotottajat haluavat, tai voivat, hyväksyä sen. ”
Neuvottelu velkaleikkauksesta ei ole velkaleikkaus – mutta se on selvä ilmaus siitä, että sellainen on hyväksyttävissä, kunhan Kreikka täyttää muutoin vaaditut ehdot.
Loogisesti hallituksen ohjelmasta seuraa, että se ei voi sitoutua edes neuvottelemaan velkajärjestelystä. 
Jos hallitus vaatii, että Suomen vastuut eivät kasva, se ei voi suostua aloittamaan neuvotteluita Kreikan kolmannesta paketista.
Tästä hallitus saa vastata huomenna Suuressa valiokunnassa.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kreikan kansanäänestys: Kyllä, ei, vaarinhousut


Euroopassa on ajauduttu outoon tilanteeseen: taloudellinen välttämättömyys on poliittinen mahdottomuus.


Kreikka äänestää tänään – mutta mistä?
Vapaasti suomennettuna kansanäänestyksen kysymys kuuluu näin: ”Tulisiko Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston euroryhmässä 25.6. esittämä sopimussuunnitelma, joka koostuu kahdesta osasta ja josta muodostuu niiden yhdistetty ehdotus, hyväksyä? Ensimmäisen asiapaperin nimi on ’Uudistukset nykyisen ohjelman loppuunsaattamiseksi ja sen jälkeen’ ja toisen ’Alustava velkakestävyysanalyysi.”
Kansalaisen avuksi nämä dokumentit (10 sivua mutkikasta eurojargonia) on laitettu kysymyksen liitteisiin.
Kumpi tahansa lopputulos – saati niukka enemmistö – ei johda selkeästi hahmotettavaan tulokseen. Kyllä-äänten voitto ei siirrä Syrizaa sivuun, ei-äänten enemmistö ei pakota eurovaltiaita yhtään mihinkään.
Oli tulos mitä vain, se tarkoittaa mitä vain.
Johannes Virolainen totesi vaalit hävittyään: ”Kansa on puhunut. Pulinat pois.” Tällä kertaa on niin, että sitten kun vaalit on käyty, pulina vasta alkaa.
Vanhaa lastenlorua mukaillen: Kreikan kansanäänestyksen tulos on joka tapauksessa Vaarinhousut.


Kansanäänestys sinetöi henkisesti Euroopan kahtiajaon. Asetetut vaihtoehdot esittelevät kaksi kilpailevaa, toisensa poissulkevaa kertomusta Kreikka-kriisistä.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Normitalkoot ja totuus tähtisadetikuista

Pääministeri Juha Sipilä antoi tänään eduskunnalle hallituksen tiedonannon normien purkamisohjelmasta. Sain itselleni viimeisen debattipuheenvuoron ja tilaisuuden loppukevennykseen.

Arvoisa Puhemies!
Edustaja Zyskowicz vähän synkensi tätä liikuttavaa yhteishenkeä omimalla järkevän sääntelyn kokoomuksen omaisuudeksi. Myös ministeri Grahn-Laasonen muistutti listasta, jonka hän ja silloinen edustaja Männistö laativat toissa vuonna otsikolla K-18 tähtisadetikku ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa. 

Heidän mielestään kaikista naurettavista normeista kaikkein naurettavin on siis se, että alaikäinen ei saa käyttää tähtisadetikkua. 
Voi se sitä ollakin. Kyllähän tähtisadetikku kuuluu varsinkin ulkosalla talvisiin juhliin ja varsinkin lapset ovat siitä innoissaan. 
Tämä normi voidaan mainiosti purkaa, sillä se on porvarihallituksen keksintöä. Lapset saivat täysin vapaasti  polttaa tähtisadetikkua Vanhasen II-hallitukseen saakka, joka ajoi läpi kemikaaliturvallisuuslain muutoksen – parahultaisesti joulun alla vuonna 2009. 
Tässä salissa ei yksikään kokoomuslainen tai keskustalainen sitä vastustanut, saatikka pitänyt sitä naurettavana normina.
Jokainen puolue saa siis katsoa peiliin ja jokaisella puolueella on myös hyviä saavutuksia. Olemme mielellämme yhteistyössä mukana, jos pääministeri haluaa jatkaa parlamentaarista yhteistyötä.






keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Traaginen lisäbudjetti

Puheenvuorosta eduskunnan lisätalousarviokeskustelussa:
Arvoisa puhemies! Hallitus on korostanut sitä, että tämä on tekninen lisäbudjetti. Tähän olemme täällä hyvässä uskossa valmistautuneet. 
Hyviin tapoihin kuuluu, että uusi hallitus ei pura edellisen hallituksen päätöksiä ja sitoumuksia vaan tekee oman budjettinsa ensimmäiselle kokonaiselle hallintovuodelleen.  
Sitä ikävämpi oli yllätys, kun vasta tänä aamuna ilmeni, että uusi hallitus on tehnyt teknisestä lisäbudjetista selkeästi poliittisen lisäbudjetin. Toisin kuin valtiovarainministeriön sivuilla esitetyissä tiedoissa, joihin olemme hyvässä uskossa nojautuneet, hallitus leikkaa kehitysyhteisvaroja 37,7 miljoonaa euroa jo tämän vuoden puolella — ikään kuin seuraaville vuosille määrätyt leikkaukset eivät vielä riittäisi.  
Tämä on siis uuden hallituksen ensimmäinen poliittinen budjetti. Se ilmenee siitä, mitä siellä ei ole: ei mitään huolta työllisyydestä ja siihen varattuja rahoja, ja myös siitä, mitä siellä on: täysi piittaamattomuus maailman hädänalaisimpien ihmisten elämästä.
Päästökaupasta saatavat varat — siis jo ennen nykyisen hallituksen aloittamista kerätyt varat — ovat osa kehitysyhteistyön rahoitusta. Me emme tiedä, mitkä kehitysohjelmat nyt pysähtyvät kuin seinään, mistä sopimuksista ja sitoumuksista Suomi lipeää, ketkä jäävät kärsimään ja ihmettelemään uuden, uljaan Suomen itsekästä linjaa. 
Tämä ei ole tekninen lisätalousarvio, vaan globaalista näkökulmasta traaginen lisätalousarvio.  
Mihin noita rahoja oikein tarvittiin? Oli surullista kuulla ministeri Stubbin perusteluita, että maailman köyhimmiltä pois otetut rahat pannaan talteen hallituksen omaan jemmaan, jos jotakin tarvetta sattuu ilmenemään.
Samalla lausuma oli ristiriidassa ministeri Stubbin vain hetkeä aikaisemmin esittämän vastuullisen ja viisaan analyysin kanssa: pakolaisongelma on EU:n suuri kriisi, johon Suomen täytyy tarjota osaltaan rakentavia ratkaisuja. Mutta näillä äkkinäisillä ja julmilla leikkauksilla sekä yleisesti kansallista uhoa henkivällä ohjelmallaan hallitus menettää Suomen puhevaltaa Euroopan unionissa ja maailmassa. Hallitus kääntää selkänsä maailmalle, ja tämä on paitsi murheellista, myös vahingollista. 
Arvoisa herra puhemies!
Lisätalousarvio osoittaa myös sen, miten itsekäs kansallinen uho on myös taloudellisesti lyhytnäköistä. Katsotaan lisätalousarvion velan korkomenoja: ne ovat 173 miljoonaa euroa pienemmät kuin odotettiin. Se johtuu siitä, että koko EU:ssa valtiolainojen korko on laskenut ja talous vakaantunut. Se on suuresti Euroopan keskuspankin ansiota, kun se tänä keväänä käynnisti suuren valtiolainojen osto-ohjelman, kauan odotetun rahapoliittisen elvytyksen.  

Ikävä kyllä perussuomalaiset ovat olleet täysin väärässä tässäkin EU-asiassa. Se ilmenee välikysymyksestä, jonka puolue teki 4. helmikuuta. Siitä on aikaa vain reilut neljä kuukautta. Puheenjohtaja Soini nosti kovan metelin räikeistä sopimusrikkomuksista eli EKP:n osto-ohjelmasta, jonka hän julisti yksiselitteisesti EU:n perussopimuksen vastaiseksi. Pari päivää sitten EU-tuomioistuin kuitenkin osoitti Soinin yksiselitteisyyden vääräksi — EKP:llä oli täysi oikeus yrittää pelastaa Euroopan talous.  
Soini tivasi välikysymyksessä hallituksen laskelmaa siitä, kuinka paljon velkapapereiden rahoitus Suomeen vaikuttaa. 
Vastaus on nyt tässä: 173 miljoonaa euroa lisää rahaa hallituksenne kassaan, rakkaat perussuomalaiset siskot ja veljet! Olkaa hyvä, vaikka te ette todellakaan tätä ansaitse. 
Silloin Soini vaati hallitukselta: lopettakaa kieroilu ja sumutus. En usko, että rohkenen vaatia Soinilta samaa. Tyydyn toivomaan, että hän vähentää kieroilua ja sumutusta.

Yksillä varaa, toisilla ei

Debattipuheenvuoro eduskunnan lisätalousarviokeskustelussa 17.6.

Lisäbudjetin tulopuoli osoittaa selvästi sen kahtiajaon, jota hallitusohjelma entisestään vahvistaa.
Pääomatuloja, yhteisöveron ja perintöveron tuottoja on kertynyt 570 miljoonaa euroa enemmän kuin piti. Yli puoli miljardia euroa lisää kertymää niiltä, jotka ovat saaneet monta miljardia euroa osinkoja, voittoja ja perintöomaisuutta.
Ministeri Soini sanoi aivan oikein täällä eduskunnassa, että pääomaveroa voisi nostaa, mitä vastaa ministeri Stubb?
Kahtiajako näkyy selvimmin siinä, että tästä lisäkertymästä tasan puolet katoaa taivaan tuuliin, koska arvonlisäveron tuotto jää 283 miljoonaa euroa alle odotusten. Miksi näin? No siksi, ihmisillä ei ole varaa kuluttaa.
Näistä kahdesta luvusta on helppo tehdä johtopäätös. Ylintä pääomaveroa on varaa vähän nostaa, jotta pienituloisemmat pitäisivät kuluttamalla talouden pyörät liikkeellä.
Ikävä kyllä hallitusohjelma toimii tasan päinvastoin. Teillä oli väärä tilannekuva. Vielä kerran vetoan hallitukseen: verottakaa rikkaita, säästäkää köyhiä leikkauksilta. Tämä on oman lisäbudjettinne selkeä viesti, toimikaa sen mukaisesti.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Pääministerin sidonnaisuusilmoituksen pitäisi olla avoimempi ja täsmällisempi

Ministerien sidonnaisuusilmoituksista eduskunnassa 16.6. 2015

Arvoisa puhemies,
Hallitusohjelma ylistää vaurautta ja vaurastumista. Niinpä varakas väki ei joudu osallistumaan kansantalouden talkoisiin. Samalla rangaistaan niitä, jotka eivät syystä tai toisesta elätä itseään omalla työllä, eivät vielä omalla työllä tai eivät enää omalla työllä.

Siksi on hämmästyttävää ja kummastuttavaa, miksi pääministeri Sipilä ei reilusti ilmoita arvopaperiomaisuutensa arvoa. Muut ministerit – esimerkiksi ministeri Rehula – ovat tunnollisesti eritelleet omistuksensa osake osakkeelta, vaikka ministeri Berneriä lukuun ottamatta kaikkien muiden varallisuus on miljonääri-pääministeriin verrattuna tietysti vaatimaton. Tarkkuus on kiitettävää siksi, että meidän osakesäästäjien täytyy rohkaista muitakin kansalaisia tukemaan suomalaisia yrityksiä ja suomalaista työllisyyttä sijoittamalla mahdollisia säästöjä osakkeisiin, rahastoihin ja indekseihin.

Osakesäästäminen on tärkeää siksi, että suomalaisten pankkitileillä odottaa valtava summa, joka pitäisi sijoittaa suomalaiseen liiketoimintaan. Hallituksen leikkauksia korjaava paketti on tästä vain kaksi prosenttia – aivan eri mittakaavan vaikutus saataisiin, jos pääministerin esimerkin johdolla saataisiin tuo huikea 80 miljardia euroa yritysten rahoitukseen.

Mutta ikävä kyllä pääministeri toimii ikään kuin häpeäisi vaurastumistaan. Hän piilottaa tiedot niin summittaiseen ilmoitukseen, että varallisuutta voi vain arvailla, saatikka hänen sijoitusperiaatteitaan, jotka voisivat olla menestyksen malliksi muille. Pääministeri Sipilä on nostanut 75 000 euroa verotettavaa pääomatuloa viime vuonna. Tämä tarkoittaa useiden miljoonien eurojen sijoitusvarallisuutta.

Lisävalaistusta tarvitsee erityisesti pääministerin mainitsema sijoitus Nordea Capital Private –tuottokoriin. Kyseessä lienee kapitalisaatiosopimus, ”verokuori”, joka mahdollistaa merkittävän verosuunnittelun. Kun kuoren sisällä tehdään kauppaa, sijoittaja välttyy luovutusvoitolta ja osingon verotukselta. Perintövero voidaan minimoida. Suomalaisten halu näpäyttää verokarhua on niin suuri, että kapitalisaatiosopimusten arvo on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa yhteensä 9 mrd euroon.

Tällä verovälttelyllä on merkitystä, kun verotusta siirretään näin tulevaisuuteen, ja pääministeri, jos kuka vaikuttaa tulevaan verotukseen – tässä tapauksessa sekä pääomien että perintöjen verotukseen.

Korostan: tämä on oma päätelmäni pääministerin epämääräisestä, suorastaan välttelevästä ilmoituksesta. Turha on kai sanoakaan, että tällaisia vaikka kuinka teoreettisia sidonnaisuuksia pitäisi voida arvioida täsmällisesti eritellyistä sidonnaisuusilmoituksista. Tältäkin osin pääministerin on syytä täydentää ilmoitustaan ja mieluiten koko varallisuutensa osalta.

Tämä esimerkki riittänee todistamaan, että kyse ei ole tirkistelystä eikä kateuden lietsonnasta. Päinvastoin, pääministerin tulisi osoittaa omalla esimerkillään, että varallisuudessa ei ole mitään hävettävää. Ihmettelevä kysymykseni on: mitä pääministeri oikein häpeää?

Arvoisa puhemies,
Pääministerin hyvin summittainen ilmoitus kuulemma täyttää lain minimiehdot. Kuten kävi ilmi, on perustellut syyt olla eri mieltä. Mutta avoimuuteen ei riitä sekään, että täytetään lain kirjain niin niukasti kuin suinkin kehdataan.

Tämä venkoilu tuo mieleen pääministerin puoluetoverin, edustaja Kallin, joka keväällä 2008 jätti ilmoittamatta merkittävät vaalirahoittajansa, kun ilmoituksen laiminlyönnistä ei ollut määrätty rangaistusta. Hänen ansiostaan lakia muutettiin, että nekin ymmärtävät avoimuutta, joita pitää erikseen uhata rangaistuksella. Samalla tuli esiin Kehittyvien maakuntien Suomi ja muut toimijat, jotka pyrkivät luomaan edustajiin niitä sidonnaisuuksia, joita sidonnaisuusilmoituksenkin pitäisi tuoda esiin.

Ilmeisesti myös sidonnaisuuksien osalta eduskunnan työjärjestyksen 29 pykälää täytyy täsmentää. Mutta se tuntuu tässä tilanteessa hullulta, sillä nykyinen hallitus ylistää rikkaita ja rikastumista. Luulisi hallituksen omien rikkaiden mielellään tarjoutuvan esimerkiksi kaikelle kansalle, kuinka kannattaa lopettaa kitinä ja aloittaa arvopaperisäästäminen.  

Jatkokommentti Päivi Räsäselle (kd.) ja Sari Essayahille (kd)
Kiitoksia, edustajat Räsänen ja Essayah. Ikävää, jos teillä on ollut ikävää. KD oppositiopuolueena puolustaa hallitusta paremmin kuin hallitus itse ja siinä mielessä tekee hallituksen työn tarpeettomaksi. Ainoat henkilöt, jotka tässä salissa ovat maininneet veronkierron, ovat edustajat Räsänen ja Essayah. En edes vihjaile, että mitään lakia olisi rikottu, totean vain sen kaikkien tunteman tosiseikan, että kapitalisaatiosopimukset ovat verosuunnittelun tärkeä kohde sekä pääoma- että perintöveron osalta. Siksi olennaisempaa kuin se, kenellä täällä on ikävää, on se, mitkä ovat faktat ja tosiasiat. Sitä vartenhan nämä sidonnaisuusilmoitukset tehdään, että saadaan tietää, mikä on tosiasia, ja toivon, että pääministeri Sipilä täydentää tätä hyvin niukkaa ilmoitustaan. 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Neitsytpuheet eduskunnassa

Tänään pidin eduskunnassa neitsytpuheeni, kun käytiin hallitusohjelmakeskustelu. Ennen varsinaista valmisteltua puheenvuoroa onnistuin - viiden tunnin istumisen jälkeen - nappaamaan ensimmäisen debattipuheenvuoron.
Muistiinpanojen perusteella se meni jotakuinkin näin.
"On epätodellinen tunne, kun olen viisi tuntia odottanut, että keskustelussa viitattaisiin ulkopuoliseen maailmaan ja edes lähihistoriaan. Hyvät herrat, emme elä tynnyrissä.
Vaikka on haluttu puhua 'suurista linjoista' ja muka 'strategisesta ohjelmasta', ei hallitusohjelmassa eikä tässä salikeskustelussa ole vastattu kysymykseen, miksi Suomi on velkaantunut, ja kaikki Euroopan rahaliiton maat.
Suomen taantuman syy on Euroopan taantuma, joka jatkuu nyt seitsemättä vuotta ja on pisin, jonka moderni taloushistoria tuntee. Se on syventynyt nimenomaan leikkausten ja kiristysten takia, ja on ihmeellistä, että hallitus haluaa seurata tätä austerity-politiikan umpikujaa. Varsinkin, kun hallituksessa on jäseniä, joilla on ensi käden tietoa tästä epäonnistumisesta.
Hallitus koettaa nostaa Suomea suosta kuin Münchhausen, omista hiuksistaan. Mutta Suomi ei nouse, ellei Eurooppa nouse. Te olette kääntäneet selkänne EU-yhteistyölle. Euroopassa te olette osa ongelmaa, ette ratkaisua."

Varsinaisesta puheesta:
Winston Churchill kunnioitti kauniisti toisen maailmansodan lentäjäsankareita kesällä 1940. Hän sanoi: ”Koskaan… eivät niin monet ole olleet velkaa niin harvoille.” Nämä sanat koskevat myös tätä hallitusohjelmaa, tosin päinvastaisina.
Koskaan eivät niin harvat ole velkaa niin monille.
On uskomatonta, että tässä hallitusohjelmassa niin monen äänestäjän tahto on muutettu niin harvojen hyödyksi. Köyhien ääni on muutettu rikkaiden ääneksi. Tämän ovat keskustan ja perussuomalaisten äänestäjät kauhukseen huomanneet. Heidän äänensä on varastettu.
Hallitus leikkaa niiltä, jotka ovat puolustuskyvyttömimpiä: lapsilta ja vanhuksilta. Asumistuen leikkaus heikentää rajusti vuokralla asuvan ikäihmisen elämää.
Kuvitellaan vaikka Martta, joka pitkän työuran jälkeen saa eläkettä 1100 euroa kuussa, hän menettää sata euroa kuussa, yli tai alle, asuinpaikasta riippuen. Pieneläkeläiseltä tuhat euroa vuodessa. Oletteko aivan varmoja, hyvät herrat, että ette mitenkään pärjäisi ilman tätä Martalta takavarikoitua tonnia?
Martalla on kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin muuttaa kotoaan. Sitäkö te haluatte, hyvät herrat, että vanhat ihmiset pakotetaan muuttamaan omasta kodistaan?
Hallitusohjelman termeillä se on kannustinvaikutus. Meillä muilla on asialle toinen nimi. Se on häätö.
Tietenkään vanha ihminen ei halua muuttaa kotoaan pois. Hän kiristää vyötä ja lahjoittaa teille sen tuhat euroa. Ja mihin te sen käytätte? Te annatte pieneläkeläisen rahat rikkaiden ihmisten hyvinvointiin.
Kas kun sattuikin, että eläkeläisten asumistuen heikentämisestä saadaan melkein tasan sama summa kuin minkä heitätte menemään uuteen yritysvähennykseen.
Hallitus lahjoittaa 130 miljoonaa euroa henkilöyrityksille.
Niistä on tietysti lukumääräisesti eniten pieniä toiminimiä, ja saahan myös maatalousyrittäjä aina avittaa. Mutta suurimmat tukisummat menevät harvojen käsiin, niiden käsiin, joilla jo on varallisuutta yllin kyllin.
Tämä on tulonsiirto pieneläkeläisiltä vauraille yrittäjille. Tein eilen vain yhdeltä alalta pienen pistokokeen Patentti- ja rekisterihallituksen tietoihin. Arvatkaa, monta asianajotoimistoa ja lakiasiaintoimistoa on oikeutettu yritysvähennykseen? 334 lakitoimistoa on kommandiittiyhtiöitä, jotka eivät edes kehtaisi pyytää hyviin ansioihinsa vielä tukiaisia.
334 vain tällä alalla, joten kymmenet miljoonat otetaan tarvitsevilta niille, jotka eivät tarvitse.
Tulonsiirto pieneläkeläinen Martalta tapahtuu siis lakimies Martille. Ja kun Martti näillä rahoilla ostaa itselleen uuden auton entistä halvemmalla, niin ei ihme, jos hänestä tämä hyvien herrojen hallitus on oikein passeli. Hän ei ymmärrä sitä kitinää mitä kuulee kansalaisilta, jotka eivät halua luopua mistään, ja jotka eivät ymmärrä että isänmaa vaatii uhrauksia "meiltä kaikilta".

perjantai 29. toukokuuta 2015

Strategiaa ei voi tehdä vain Suomelle

Lapin Kansa 29.5.

Hallitusneuvottelijat puuhaavat tarmokkaasti ”strategista ohjelmaa” Suomelle. SSS-kolmikko puhuu paljon uudistuksista, muutoksista ja kärkihankkeista, kuten pitääkin. Vakava virhe on kuitenkin se, että tämä dynaaminen ote koskee vain Suomea – ikään kuin kansakunta olisi kokonaan irrottautunut muusta maailmasta. 
Tiivis keskinäisriippuvuutemme Euroopasta näkyy tämän päivän taantumassa, joka on kansantuotteella mitattuna vielä rajumpi kuin 1990-luvun lama. Pitemmällä sihdillä globaali ympäristökehitys on meille vielä merkittävämpi.
Suoritin viime syksynä Kauppakamarin HHJ-tutkinnon, joka antaa valmiudet yritysten hallitustehtäviin. Tuoreessa muistissani on, miten ratkaisevaa strategiatyö on. Ikävä kyllä Juha Sipilän rakennelma ei ole strateginen kuin nimeltään. 
Liiketoiminnan strategiatyössä on pakko huomioida sekä välittömän toimintaympäristön että yleismaailmallisten trendien vaikutus omaan tulevaisuuteen. Vielä olennaisempaa se on tietysti koko kansakunnan valinnoille.  
Aitoja, vaikuttavia ja kestäviä ratkaisuja Suomen tilanteeseen ei voi suunnitella vain Suomea koskeviksi. Ahdas kansallinen näkökulma pikemminkin varmistaa, että valittu strategia vie mönkään.

Suomi ei nouse, jos Eurooppa ei nouse
Hallituksen EU-linjaus korostaa ”kansallista etua” ja kieltäytyy jyrkästi yhteisen valuutan yhteisvastuusta. Sekä periaatteena että käytännön EU-politiikassa kansallisuhon manifesti on käyttökelvoton.

maanantai 18. toukokuuta 2015

EU-komissio ei vaadi leikkauksia

EU-komissio aikoo esittää Suomea ”liiallisen alijäämän menettelyyn” (EDP). Listalla on tällä hetkellä kahdeksan valtiota, joiden budjettien alijäämä on tai tulee olemaan yli kolme prosenttia kansantuotteesta – se on rahaliiton itselleen 20 vuotta sitten määrittämä raja. *
Suomessa ja Ranskassa suhtaudutaan komission toruihin vastakkaisella tavalla. Kun kesällä 2013 Olli Rehn moitti Ranskan taloudenpitoa, presidentti François Hollande sätti komissaaria julkisesti ja vaati Brysseliä pitämään näppinsä pois Ranskan asioista. Suomessa hallitusneuvottelijat saavat EU:sta ulkoisen verukkeen ”pakollisiin” leikkauksiin.
Toki EU vaatii, että budjettivaje supistetaan alle kolmeen prosenttiin.
Mutta komission raportissa ei vaadita leikkauksia. 
Siinä ei esitetä yhtäkään leikkauskohdetta.

KENTIES komissiokin hiljaisesti myöntää, että Rehnin aikana vaaditut rajut leikkaukset ja kiristykset ovat vain pahentaneet taantumaa entisestään.
Maissa, jotka heikensivät äkillisesti perusturvaa ja irtisanoivat tuhansittain julkisen sektorin työntekijöitä, myös kansantuote laski jyrkimmin. Ja kun kansantuote laskee, menojen suhde kansantuotteeseen kasvaa, eli alijäämän tunnusluku vain pahenee.
Taloustieteilijät ja kansainväliset instituutiot setvivät parhaillaan kiivaasti, mikä vaikutus alijäämän leikkauksella on kansantuotteeseen – mikä on oikea julkisen talouden kerroin eli fiscal multiplier.
Jos kerroin on 1, prosentin leikkaus alijäämään aiheuttaa prosentin supistuksen kansantuotteeseen. Tulos on neutraali. Vielä muutama vuosi sitten Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) oli vakuuttunut, että kerroin on 0,5 eli vajeen leikkaaminen kannattaa aina.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Mattokauppiaat liikkeellä

Valtiovarainministeriöltä on tullut jälleen tuomiopäivän lukuja. Se ei sinänsä ole uutinen. Kestävyysvaje vaatii tulevalla vaalikaudella 6 miljardin euron sopeutustoimet. Tässä huutokaupassa Valtiovarainministeriö ylittää jopa elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tarjouksen.
VM:n luvut vaativat aina tulkintaa. Ministeriön virkamies näet on tunnustanut minulle yksityisesti, että ministeriön täytyy aina ilmoittaa ulos todellista analyysiä korkeammat luvut, josta he voivat sitten tinkiä kauhistuneiden poliitikkojen mieliksi.
Ilman shokkivaikutusta ”päättäjät eivät tee mitään”. Media on tässä tärkeä työkalu, kuten tulemmekin näkemään.
Jos ministeriö toimii kuin basaarikauppias, mikä voisi olla sitten se oikea luku tässä ennusteiden mattokaupassa? Viisi? Kenties neljä miljardia. Iso luku sekin.
En vähättele ongelmaa, vaan muistutan, että kestävyysvajeen laskeminen on vaikeaa, ellei mhdotonta (kuten olen toisaalla kirjoittanut). Täytyy muistuttaa, sillä VM:n raportissa arvio ilmoitetaan täsmällisenä lukuna, kertomatta, miten mahdottoman monet asiat vaikuttavat arvioon. Yhden perusmuuttujan muuttaminen tai puuttuminen heittää arviota miljardikaupalla suuntaan tai toiseen.
Muistetaanpa hallitusneuvotteluita keväällä 2011.
Monet täysin pätevät tahot esittivät kestävyysvajeesta täysin poikkevia lukemia. Kuten taulukosta näkyy, haarukka ylsi 0,5 prosentista kahdeksaan prosenttiin bkt:stä. Pienimmän ja suurimman arvion erotus oli siis 16-kertainen.
Jos arvio omasta kuukausipalkastani tulevina vuosina olisi yhtä epävarma, olisi mahdoton päättää, hankitaanko isompi asunto vai pitääkö myydä auto.
Valtiovarainministeriön vastaus on: myy auto, varmuuden vuoksi.
Vaikka olisit taksiautoilija: myy auto.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Himanen 2

Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen kilpailukykyraporttia on odotettu innokkaasti. Ikävä kyllä Ruotsin entisen valtiovarainministerin ja hänen nykyisen puoluetoverinsa esitys on nollatutkimus.
Siitä on Suomen valtiolle talouden vaikeuksissa yhtä paljon hyötyä kuin Jyrki Kataisen aikanaan Pekka Himaselta tilaamista ohjelmista.
Työ on sinänsä ammattitaitoinen ja järkeenkäypä kooste Suomen kilpailukykyongelmista ja väestön ikääntymisen aiheuttamista haasteista. Vertailu Ruotsiin on paikoin antoisaa, paikoin vähemmän. Raflaavista otsikoista huolimatta varsinaiset ratkaisuesitykset ovat kuitenkin yllättävän kesyjä – eikä niitä kukaan edes verisesti vastusta.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Velkakello tikittää finanssikeinottelulle

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 28.2.

Helsingin Sanomat vertasi (25.2.) harhaanjohtavasti Suomen valtion lainanottoa kotitalouksien lainanottoon. “Jos Suomen valtio olisi ihminen, se ohjattaisiin tukevalla otteella velkaneuvojan juttusille. Valtio nimittäin elää jo seitsemättä vuotta peräkkäin yli varojensa.”
Tämä alkeellinen virhe toistuu velkapopulistien puheissa Iiro Viinasesta Sauli Niinistöön. Ero on kuitenkin siinä, että valtion ei tarvitse koskaan maksaa velkojaan pois. Kaikki läntisen maailman markkinatalousmaat ovat velkaantuneita ja Suomi on EU-vertailussa vähävelkainen maa.

Suomessa velkaa on pelätty aina, eikä kansallinen trauma oitis häviä. Suomi mielletään yhä köyhäksi maaksi, jonka pari peräkkäistä katovuotta suistavat tuhoon. 
Jukka Pekkarinen ja Juhana Vartiainen osoittivat kirjassaan Suomen talouspolitiikan pitkä linja (1993), ettei Suomessa ole koskaan suosittu suhdannepolitiikkaa, jossa taantumaa tasoitetaan lainalla ja vastaavasti hyvinä vuosina velkaa vähennetään.
 Tosin kirjan ilmestymisen jälkeen valtionvarainministerit toimivat viisain opein. Sauli Niinistö ja Eero Heinäluoma supistivat valtion velkaa, jotta Jyrki Kataisella oli velkaantumisvaraa
finanssikriisin aiheuttamassa talousromahduksessa 2009.

Ei ole sattumaa, että ”valtio elää jo seitsemättä vuotta peräkkäin yli varojensa”. Velan syy vain näyttää useilta unohtuneen. Suomi ei velkaannu, koska julkinen sektori olisi liian suuri tai valtion taloudenpito olisi holtitonta. 
Suomi velkaantuu, koska Yhdysvaltain keinottelukupla puhkesi ja johti koko maailmantalouden kaaokseen 2008. Seuraavana vuonna Suomen kansantuote supistui peräti yhdeksän prosenttia. Lama jatkuu yhä.
Suomi ei ole yksin. Kaikki EU-maat joutuivat ottamaan rajusti lisävelkaa. Esimerkiksi Saksa kasvatti yhdessä vuodessa velkaansa lähes 20 prosenttia kansantuotteestaan – huikeat 500 miljardia euroa. Summa on melko tarkalleen sama, joka Berliinistä luvattiin finanssikriisin kärventämien pankkien pelastamiseen.

Yksityisiä keinottelutappioita siirrettiin veronmaksajien kustannettavaksi tuhansien miljardien eurojen edestä. Eikä siinä kaikki. Kun liike-elämän johtajat olivat ensin kiittäneet poliitikkoja, jotka olivat pelastaneet maailman finanssikapitalismin, he ryhtyivätkin syyttämään valtioita julkisen velan paisumisesta. 
Kaikkialla Euroopassa vaaditaan, että pankkien aiheuttama velkaantuminen on pysäytettävä leikkaamalla eläkkeitä, sosiaalitukia, terveydenhuoltoa ja muita julkisia palveluita.

Finanssikriisi on naamioitu velkakriisiksi. Tavallisia kansalaisia vaaditaan maksamaan rahoitusmaailman vastuuttomuus kahteen kertaan.
 Finanssijärjestelmää on toki sieltä täältä korjailtu ja EU:n pankkiunioni on tärkeä uudistus. Työ kapitalismin vakaannuttamiseksi on kuitenkin pahasti kesken. Pääjohtaja Erkki Liikasen työryhmän esitykset, joissa mm. talletuspankit erotetaan sijoituspankeista, makaavat yhä EU-komission pöydällä.
 Keskuskauppakamarin velkakello, jota HS:n jutussa esiteltiin, muistuttaa siis, mitä globaali keinottelutalous maksaa tavalliselle palkansaajalle joka sekunti, joka päivä, joka vuosi – ennen kuin se saadaan kuriin.

Tunnisteet

10 kirjaa rahasta (3) 1989 (1) 1990-luvun lama (1) 2009 (1) 2010 (1) 70-luvun tv-sarjat (1) A-Studio (1) Aalto-Setälä Pauli (1) Aamulehti (3) ABS (2) Adiga Aravind (2) Aho Esko (8) Ahtisaari Martti (1) Airisto Lenita (2) Ajankohtainen kakkonen (1) Ajankohtaisen kakkosen homoilta (2) Akerlof George A. (1) Aktia (1) Al Qaida (1) Ala-Nissilä Olavi (1) alaluokan synty (1) Alanko-Kahiluoto Outi (1) Aleksanteri II (1) alijäämä (1) Alkio Mikko (1) Allen Woody (1) Allianssi (1) Alma (1) Ambea (1) Amma Äiti (1) ampuma-aselaki (1) ANC (1) Ankersmit Frank (1) Ankka Aku (3) Antonova Irina (1) Apple (1) Apunen Matti (4) arabikevät (1) Areva (1) Arhinmäki Paavo (1) Arla (1) Arola Heikki (1) Arvonen Jori (1) arvonlisävero (1) arvopaperistaminen (1) aseiden säilytys (1) Asser et Turnbull (1) asset-secured bond (1) Asuntolaina (1) Atlantic Monthly (1) Atria (1) Atta Muhammed (1) Attendo (1) Augustus International (1) austerity (4) Baby Friendly Hospital (1) Backman Jouni (1) Balzac Honoré de (2) Bank of America (1) Barnier Michel (1) Barroso José Manuel (1) BC Nokia (1) Becker Gary (2) Berliinin muurin murtuminen (1) Berliln Isaiah (1) Berlusconi Silvio (1) Bernadotte Estelle (1) Bernanke Ben (1) Berner Anne (1) Bharat Krishna (1) biodiesel (2) Bitterlich Joachim (1) Blanchard Olivier (2) Bono (2) Borg Anders (1) Bratislava (1) Breivik Anders Behring (2) Brown Gordon (2) Brown James (1) Bryssel (1) Buddenbrookit (1) bullshit (1) Bunga Bunga (1) Burlesconi Silvio (1) Bush George W. (1) Cameron David (1) Carema (1) Cassidy John (1) Christensen Lars (1) Churchill Winston (2) Chydenius Anders (1) Chydenius Antti (1) Citigroup (1) Claes Willy (1) Clinton Bill (1) Coca Colan lisäaineet (1) Crybabies (1) Darling Alistair (1) Darwin Charles (2) Davos (1) De Grauwe Paul (2) deflaatio (2) Defoe Daniel (1) DeLillo Don (1) DeLong Brad (1) Delors Jacques (1) demokratia (1) Demos (1) Diktonius Elmer (1) Dinkespiel Ulf (2) doping (1) Dostojevski Fjodor (1) downshifting (1) Draghi Mario (2) ECB (1) EDP (1) eduskunta (5) eduskuntavaalit (2) Egypti (1) Einstein A-Go-Go (1) Einstein Albert (1) EK (2) Ekenäs BB (1) EKP (7) Elinkeinoelämän keskusliitto (2) Elinkeinoelämän valtuuskunta (1) Elonen Piia (1) elvytys (2) eläkeikä (2) eläkeiän yläraja (1) eläkeuudistus (2) Emu (5) ennusteet (1) EPP (1) Erhard Ludvig (1) Erkko Aatos (2) Ersboll Niels (1) ERVV (2) ESM (1) Espanja (3) Etelä-Afrikka (1) Etla (2) EU (8) EU-jäsenyys (1) EU-jäsenyysneuvottelut (2) EU-komissio (12) EU-maatalouspolitiikka (1) EU-vaalit (1) Euraasian liitto (1) euroalue (3) eurobondit (2) eurokriisi (16) Euroopan investointipankki (2) Euroopan keskuspankki (7) Euroopan parlamentti (3) Eurooppa (1) Eurostat (1) Eurovaalit 2014 (1) EVA (1) EVL (1) EVM (1) Facebook (1) Fadayel Eveline (1) Fallows James (1) Fama Eugene (1) Fassbinder R.W. (1) Fennovoima (2) Financial Times (2) Finanssialan keskusliitto (1) finanssijärjestelmä (2) finanssikriisi (8) Fortum (2) Forum 24 (1) Forum24 (1) Foucault Michel (1) Friedman Milton (5) Fukushima (1) fundamentalismi (1) Gad Marius (1) Galbraith J.K. (1) Galilei Galileo (1) globalisaatio (1) gogo (1) Gogol Nikolai (1) Goldman Sachs (3) Google (1) Graeber David (1) Graham Phil (1) Grahn-Laasonen Sanni (1) Great depression (1) Greenspan Alan (3) Haanpää Pentti (1) Haaparanta Pertti (2) Haavikko Paavo (1) Haavisto (1) Haavisto Heikki (4) Haavisto Pekka (3) Habermas Jürgen (1) Haikala Eino (1) Haiti (1) Hakkarainen Teuvo (3) Hakola Juha (1) Halla-aho Jussi (3) hallintarekisteri (1) hallintarekisteri  Harmaa talous (1) hallitus (1) halloween (1) Halme Tony (3) Halonen Tarja (8) Hamlet (1) Hanhi Hannu (2) Hardin Garrett (1) Harju Ilkka (1) Harle VIlho (2) Hautala Heidi (4) Hayek Friedrich (1) Hazard Kaarina (2) Heinäluoma Eero (5) Heiskala Risto (2) Hellman Heikki (1) helluntaiseurakunta (1) Helsingin Sanomat (3) Helsingin Kaupunginkirjasto (1) Helsingin Sanomat (13) Helsinki Seagulls (1) henkirikokset (1) Henkirikostilasto (1) Herlin Antti (1) Herlin Ilkka (1) Herlin Niklas (1) Herlin Pekka (1) Hernesaari (1) Herodotos (1) Hietanen Risto (1) hiihto (1) Hiihtoliitto (1) Hiilamo Heikki (1) Himanen Pekka (4) Hirschman Albert O. (1) Hirvonen Markku (1) Hitler Adolf (1) HK Scan (1) Holappa Lauri (1) Holland Heidi (1) Hollande François (1) Holmberg Kalle (1) Holmström Bengt (1) Holvas Jakke (1) Honka Matti (1) Honkapohja Seppo (1) HS raati (1) Hu Jintao (1) Hufvudstadsbladet (2) HUS (1) Hyvinkää (2) HYY (1) Häkämies Jyri (3) Hämäläinen Unto (1) Härmälä Esa (2) Ihalainen Lauri (1) IK Kapital (1) ikärasismi (1) Ilaskivi Raimo (1) ilmastonmuutos (3) Image (1) IMF (8) Indignados (1) Indonesia (1) investointipankit (1) iPad (1) Irlanti (4) ironia (1) irtokarkki (1) ISMA (1) Italia (2) Itsemurhat (2) itsenäisyyspäivä (1) Itä-Häme (4) Itä-Suomen yliopisto (1) Jaakonsaari Liisa (1) Jackson Hole (1) Jackson Michael (1) Janne Kuutio (1) Japani (1) Jeskanen-Sundström Heli (1) Ji Yuemei (1) Joenpelto Eeva (1) johdannaiset (1) Jokela (1) Joku Anneli (1) Jotuni Maria (1) joulu (1) Joulupukki (2) JSN (1) julkinen sektori (1) Julkisen Sanan Neuvostoliitto (2) Jumala (1) Juncker Jean-Claude (3) Jungner Mikael (3) Jusula Jukka (1) Jyväskylän yliopisto (1) Järvi Antti (1) Jätevesiasetus (1) jääkiekko (1) Jäätteenmäki Anneli (1) K-kauppa (1) Kaarenoja Vappu (1) Kahneman Daniel (1) Kailajärvi Hannu (1) Kakkonen Kyösti (2) kalapuikot (1) Kaleva (1) Kalli Timo (2) Kallis Bjarne (2) Kalpala Asmo (1) Kaltiokumpu Oiva (1) Kambodzha (1) Kanaria (1) Kanerva Ilkka (4) Kangas Olli (1) Kangasharju Aki (1) kansalaisuus (1) kansallispuistot (1) kapitalisaatiosopimus (1) kapitalismi (3) Karhinen Reijo (1) Karjalainen Ahti (1) Kaskeala Juhani Tuomioja Erkki (1) Katainen Jyrki (21) Kauhajoki (1) Kauppakorkeakoulu (2) Keaton Buster (1) Kehittyvien Maakuntien Suomi (2) kehitysapu (2) Keinoelämän keskusliitto (1) Kekkonen Urho (3) Kela (2) kello (1) kerjääminen (1) Keskuskauppakamari (1) keskuspankki (1) keskusrikospoliisi (1) keskusta (2) keskustanuoret (1) Keskustapuolue (5) kestävyysvaje (1) Keynes J.M. (3) Kianto Ilmari (1) Kiasma (1) Kiljunen Kimmo (1) kilpailukyky (1) Kimanen Seppo (1) King Mervyn (1) Kinkel Klaus (2) kirjasto (1) Kirkko (1) kirkosta eroaminen (2) Kiviniemi Mari (5) Klimenko Viktor (1) Klondyke (1) Kobe (1) Kohl Helmut (2) Koijärvi (1) Koivisto Mauno (2) Kokkola (1) kokonaiskysyntä (1) kokoomuksen nuorten liitto (1) Kokoomus (11) Koljatti (1) kolmikanta (1) Kone (1) Kontio Kari (2) Korhonen Jarmo (1) koripallo (1) korkeakoulut (1) Korkman Sixten (4) Korpi Rauno (1) Kortelainen Anna (2) Kosken Kanava (2) Kouri Pentti (1) Kreikka (13) Kreml (1) Krim (1) Krugman Paul (3) Kuhn Thomas (1) Kullberg Rolf (1) kulta (1) Kuntien eläkevakuutus (1) Kuvaja Sari (1) Kylliäinen Antti (1) käsitehistoria (1) käsittämättömät lyhenteet (1) Laakkonen Yrjö (1) lama (2) Lama Dalai (1) Lamassoure Alain (1) Lapin Kansa (6) lapsilisät (1) Latvia (1) Lehman Brothers (4) Lehman sisters (1) lehmä (1) Lehtinen Lasse (1) Lehtomäki Paula (1) Leigh Daniel (1) leikkaukset (1) leikkaus (1) Lepakko (1) leppoistaminen (1) leverage (1) LFA (1) liberalismi (1) Liikanen Erkki (12) Lillehammerin olympialaiset (1) Lillqvist Katariina (1) Linden Suvi (1) Linna Väinö (1) Lintilä Mika (1) Lipponen Paavo (5) London School of Economics (2) Long Term Capital Management (1) Louekoski Matti (1) Lucas Robert (1) lukeminen (1) Lukuviikko (1) Luoton loppu (1) luottoluokittajat (1) Luxemburg (1) Lähde Jussi (1) Länsi-Uusimaa (1) Maahanmuutto (3) maailmanmestaruus (1) maanjäristys (1) Maaseudun tulevaisuus (1) maatalouspolitiikka (1) Madoff Bernie (2) Mallander J.O. (1) Malthus Joseph (1) Mandela Nelson (2) Mann Thomas (2) Mannerheim (1) markkinat (2) markkinayhteiskunta (3) Martta (1) Martti (1) Marx Karl (1) Maskun kalustetalo (1) Mbeki Thabo (1) MedOne (1) Mehiläinen (1) Mendel Grigori (1) Meri Veijo (1) Merkel Angela (2) Mermaid (1) Merrill Lynch (1) Metalliliitto (2) metsästys (1) Miami Heat (1) Mickelsson Max (1) Mikkkeli (1) minimipalkkas (1) Minna Ruckenstein (1) Minsky Hyman (1) Mitro Isä (1) Mokka Roope (1) Monti Mario (1) moral hazard (1) Mosambik (1) MTK (1) Mubarak Hosni (1) Mussolini Benito (1) Müller Heiner (1) Myllylä Mika (1) Münchau Wolfgang (1) Münchhausen paroni (1) Myyrmanni (1) Mäkinen Kari (1) Männistö Lasse (1) Naxos (1) Neste OIl (2) Neuvonen Aleksi (1) Neuvostoliitto (3) New Yorker (3) Newsweek (1) Niinistö Sauli (5) Niniistö Sauli (1) Njassa (1) Noitaympyrä (1) Nokelainen Petteri (1) Nokia (3) Norberg Johan (1) Nordea (7) normitalkoot (1) Nova (1) Nowotny Ewald (1) Nummisuutarit (1) nuorisotyöttömyys (1) Nuorkansallinen vapaussäätiö (1) Nykyri Ilona (1) näkymätön käsi (1) Näkymätön Mies (1) Obama Barack (1) Occupy Wall Street (1) Oddson David (1) OECD (1) Oikeusministeriö (1) oikeustoimikelpoisuus (1) Oinonen Pentti (1) Okko Paavo (1) OKM (1) Olkiluoto 3 (1) Onninen Suvi (2) OP-Pohjola (1) Oreck Bruce (1) Orivesi (1) Otava (1) Outokumpu (1) Paasikivi Juho Kusti (1) pakolaisuus (1) Palme Olof (1) palmuöljy (2) Palonen Kari (1) Pangalos Theodoros (1) pankkivero (1) Papandreou George (2) parlamentarismi (1) parlement (1) Pasanen Tauno (1) Patomäki Heikki (1) Paul Krugman (1) Paulson Hank (1) Pekka (1) Pekkala Ahti (1) Pekkarinen Jukka (3) Pekkarinen Mauri (3) Pelle Miljoona (1) Peltomäki Jukka (1) Pentikäinen Mikael (1) Penttilä Risto E.J. (1) Perheyritysten liitto (1) perintövero (1) Persson Göran (1) Pertti Haaparanta (1) peruskoulu (2) Perussuomalaiset (10) perustulo (1) perustuslaki (1) Pesonen Janne (1) Peston Robert (1) Pietikäinen Sirpa (1) Pietinen Kimmo (1) Piga Gustavo (1) Pihlström Antti (1) piispat (1) Pikkarainen Pentti (1) Pinochet Augusto (1) Plötz Alfred (1) Polanyi Karl (5) poliisi (1) politiikka (1) politrukki (1) Pori (1) Portugali (3) presidentinvaalit 2012 (1) presidentti (2) Prodi Romano (1) protesti (1) provokaatio (1) Puerto de la Cruz (1) Pula-aika (1) Pulliainen Erkki (1) Puntarpää (1) Putin Vladimir (3) Putkonen Matti (3) Puu Anna (1) Puustjärvi Anna (1) pyramidi (2) Pyykkö Mirja (1) Pyörälä Mika (1) Päihdet-Häme (1) pääministeri (2) pääomavero (1) pörssi (2) QE (4) Radio City (1) Radio Suomi (1) Raeste Juha-Pekka (1) raha (2) rahaliitto (1) Rahan kulttuuri (1) rahapolitiikka (1) Rahkonen Keijo (1) rahoitus (2) rahoitusmarkkinavero (1) Rajan Raghuram (1) rakenneuudistus (1) rasaismi (1) Ratsia (1) Ratzel Friedrich (1) RBS (1) Reagan Ronald (1) Reding Viviane (1) Rehn Olli (14) Rehula Juha (2) Reinhardt Carmen (1) Relander Jukka (2) Retuperän WBK (1) Reunanen Esa (1) Riihilahti Aki (1) Rinne Antti (1) Rogoff Kenneth (1) Rojola Lea (1) Romania (1) Roos JP (3) Round Robin (1) Ruokonen Pertti (1) Ruotsi (1) rusinapulla (1) ruuan alv (1) Ruutu Tuomo (1) Rämö Aurora (1) Räsänen Jari (1) Räsänen Päivi (2) S-ryhmä (1) S&D (1) Saarikoski Pentti (1) Saarikoski Saska (2) Saarinen Esa (1) Saga (1) Sairaanhoitaja Sari (1) SAK (3) Saksa (1) Salama Hannu (1) Salmela-Järvinen Martta (1) Salo (1) Salo Petri (1) Salo Sinikka (1) Salolainen Pertti (2) Salon Seudun Sanomat (5) Salonen Ahti M. (1) Sampo (3) San Antonio Spurs (1) Sanoma Oy (2) Sarasvuo Jari (3) Sasi Kimmo (2) Satakunnan Kansa (5) Satuli Antti (2) Sauli Mikko (1) Sauri Pekka (1) Savon Sanomat (1) Schiller Karl (1) Scholes Myron Kuparinen Susanna (1) Schulz Martin (1) SDP (13) Sehr Schnell (1) seksi (1) seniokratia (1) Shakespeare William (1) Sichuan (1) sienestys (1) Simon John (1) Sinnemäki Anni (2) Siola Anna (1) Sipilä Juha (4) Smith Adam (2) SMP (1) Snellman J.V. (2) Soini Timo (18) Soininvaara Osmo (1) Solidium (1) SONK (1) Soros George (2) Sovala Markus (1) Spotify (1) SSS (1) Standard's & Poor (1) Stanley O´Neal (1) Stern Nicholas (1) Stiglitz Joseph (1) STM (1) Stoltenberg Jens (2) Stoppard Tom (1) strategia (1) strutsi (1) Stubb Alexander (11) Sukari Toivo (2) Sulkunen Sari (1) Summers Lawrence (2) Sundbäck Veli (3) Suomen Kirjastoseura (1) Suomen Kuvalehti (1) Suomen Kuvalehti Saarikoski Saska (1) Suomen pankki (7) Suomen RH-yhtiöt (1) Suomen Tietotoimisto (1) Suomen Yrittäjät (1) Suomenlinna (1) Suomi (2) Suomi-Soffa (1) Superman (1) Surowiecki James (1) surrealismi (1) Suupohjan Osuuspankki (1) Suuri kiristys (5) Suuri lama (1) suurtyöttömyys (1) Sveitsi (1) synnytysosasto (1) Syrjälä Hanna (1) syrjäytyminen (1) Sähkönkulutus (1) sääntely (1) säästäminen (1) Söderblom Erik (1) Söderman Jacob (1) Taalasmaa Seppo (1) taantuma (2) Taipaleenmäki Marika (1) Taleb Nassim Nicholas (1) talous (3) Talouselämä (6) talouskriisi (1) talouskuri (1) talouspolitiikka (1) taloustiede (1) Tammisaari (1) Tapiola (1) tasa-arvo (3) teknologia (1) TEM (1) Tenavat (1) Tennilä Esko-Juhani (1) Teresa Äiti (1) Tervo Jari (1) Tett Gillian (1) Teuva (1) Thaler Richard (1) Thatcher Margaret (2) The Economist (1) Tilastokeskus (2) Timo Kallinen (1) TINA (1) TLTRO (1) Toivanen-Koivisto Maarit (1) Torpan Pojat (1) Townsend Joseph (1) Tragedy of the Commons (1) tranche (1) Trichet Jean-Claude (1) Triton (1) Troikka (1) Troyan Carlo (1) Tsakalotos Euklides (1) Tsipras Alexis (1) tsunami (2) Tunisia (1) Tuomioja Erkki (6) tuottavuus (1) Turhapuro Uuno (1) Turhuuksien rovio (1) Turkka Jouko (2) Turkki Teppo (1) Turun kauppakorkeakoulu (1) Turun NMKY (1) Turun Sanomat (1) Turunen Taisto (2) Tutu Desmond (1) TVO (1) tyhmyys (1) työttömyys (3) tähtisadetikku (1) Uimonen Risto (3) Ukkola Tuulikki (1) Ukraina (1) ulkoisvaikutus (1) Urho Ulla-Marja (1) Urpilainen Jutta (8) Uschanov Tommi (1) Utöya (1) uusi vuosi (1) Uusipaavalniemi Markku (1) uusiutuva energia (1) uusliberalismi (1) vaalirahoitus (2) Vakaus- ja kasvusopimus (1) Val(t)io (1) Valio (1) Valkoinen tiikeri (1) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (1) valtiontalous (1) valtionvelka (5) valtiovarainministeriö (4) van Duyn Aline (1) Vanhanen Matti (12) Vapaavuori Jan (1) Varma (1) Vartiainen Juhana (4) Vartiosaari (1) Vasemmistoliitto (1) vasemmistonuoret (1) Vasikkasaari (1) velka (1) velkaantuminen (1) velkapopulismi (1) Venäjä (1) veronkierto (3) veroparatiisi (3) veropohja (2) Verotus (1) verovähennys (1) Viheriälaakso J.V. (1) vihreät (3) Viinanen Iiro (5) Vilkuna Pekka (1) Vimärirotta (1) Virén Lasse (1) Virkkunen Henna (1) Virkkunen Janne (1) Virolainen Johannes (2) Virolainen Kyllikki (1) Virtanen Pertti (1) Vistbacka Raimo (1) vivutus (1) VM (1) von Plötz Hans (1) voodoo (1) Välijärvi Jouni (1) Väyrynen Paavo (2) Väätäinen Juha (1) Wahlroos Björn (13) Walhbeck Ville (2) Wall Street (1) Wallin Stefan (2) Ware Marilyn (1) Wettenhovi-Aspa Sigurd (1) Whately Richard (1) Wibble Anne (2) Wikileaks (1) Wikipedia (1) Williamson David (1) WinCapita (2) Wolfe Tom (1) WSOY (1) Yale (1) Ydinvoima (4) Yhdysvallat (1) Yhdysvaltain lähetystö (2) yhteisvastuu (2) yhteisövero (1) Ykkösaamu (1) Yle (1) yleinen asevelvollisuus (1) yleislakko (1) Yleisradio (3) yliopisto (1) Ylioppilaslehti (3) Ylönen Matti (1) ympäristöministeriö (1) Yrjö-Koskinen (1) YYA (1) Zizek Slavoj (1) Zyskowicz Ben (3) Älä ruoki lamaa (1) ärräpussi (1) Äänekosken Huima (1) Äänekoski (2) Äärimmäistyvyys (1)