Miten sellaisesta voi sopia, jota ei voi laskea?
”Valtio on vaatinut, että eläkepäätös vähentää Suomen kestävyysvajetta vähän yli prosentin verran bruttokansantuotteesta”, raportoi Helsingin Sanomat parhaillaan neuvoteltavan eläkeuudistuksen reunaehdoista.
Virke on suomen kieltä, mutta vailla mieltä.
Puretaanpa se osiin.
Valtio?
”Kun kansa saa vallan, kuka sen saa?" kysyi Paavo Haavikko. Nyt täytyy puolestaan kysyä, että kun valtio vaatii,
niin kuka vaatii?
Asiayhteydestä käy ilmi, että asialla on
valtiovarainministeriön (VM) virkamiesjohto, jota pääministeri tukee.
Valtiovarainministeri on sen sijaan hiljaa. Vaatimus on tehty Antti Rinteen
ohi, tai yli. Hän pitää silmät tiukasti kiinni, kunnes tilanne on ratkennut.
Kestävyysvaje?
Eläkeratkaisu on osa Jyrki Kataisen hallituksen ns. rakennepakettia, jonka toimeenpanosta päätettiin marraskuussa 2013. Alexander Stubbin hallitus päätti viime
viikolla toimeenpanon vahvistamisesta.
Vähän yli prosentti?
Se on kiehtovasti samaan aikaan sekä
täsmällinen että epätäsmällinen luku. Tämä kuvaa poliittisen taloustieteen
sumeaa, utuista logiikkaa.
Viime marraskuussa VM laski, että Suomen talouden
kestävyysvaje on 4,7 prosenttia bkt:stä. Työmarkkinajärjestöjen tehtäväksi oli
määrätty sopimus, joka uskottavasti myöhentää suomalaisten keskimääräisen
eläköitymisiän 62,4 vuoteen vuonna 2025 (nykyinen odote 60,9 vuotta).
Kun suomalaisen työura pitenee keskimäärin puolitoista
vuotta, se huojentaa kestävyysvajetta 1,4 prosenttiyksikköä, VM kalkyloi.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin, kun tehtiin Stubbin
hallituksen paperi, VM oli pienentänyt kestävyysvajearvionsa 4,0 prosenttiin.
Kaavamaisesti laskien myös eläkeratkaisuksi riittäisi 15 prosenttia vähäisempi
vaikutus – tästä lienee saatu tuo tarkka, mutta epätarkka ”reilu prosentti”.
Mutta kaikki laskelmat nojaavat tukevasti ilmaan.
KUTEN VM:n arvioiden heilahtelu jo kavaltaa, kestävyysvajetta
on mahdoton laskea. Ihan kuin ilmastonmuutoksessa, kukaan ei kiistä itse
ongelmaa, mutta vaikutusten arviointi ja arvailu vaihtelee rajusti sen mukaan,
kuka arvioi ja arvaa. Kaikki luvut
ovat perusteltavissa.
Kun hallitusta kasattiin keväällä 2011, arvioiden alaraja
oli 0,5 prosenttia bkt:stä (Palkansaajien tutkimuslaitos) ja yläraja 8,0
prosenttia (OECD). Se, mikä luku valitaan, johtaa täysin vastakkaisiin
poliittisiin johtopäätöksiin.
 |
| Kansantaloudellinen Aikakauskirja 2/2011 |
Hallitus nojautui VM:n arvioon 5 prosentin
kestävyysvajeesta (jota mm. professori Pertti Haaparanta arvosteli äärimmäisen tylysti).*
