Turbo-Faust

Talouselämä 11.6.2010

Tänään perjantaina järjestetään professori, sijoittaja ja taidekeräilijä Pentti Kourin (1949-2009) tieteellisen uran kunniaksi muistoseminaari, jota isännöivät Suomen Pankki ja Italian keskuspankki.”

            Täysin järkevä ja johdonmukainen virke, joka ilmaisee tosiasian.Tunnistettavasti suomen kieltä. 

            Ja silti. Se on täysin mieletön, irvokas ja kolkon mustan huumorin kyllästämä.

            Virkkeessä kyseenalaisia sanoja ovat ainakin  ”tieteellisen ura” sekä ”kunniaksi”, samoin termit ”sijoittaja” ja ”taidekeräilijä”, ja erityisesti ”Suomen Pankki”.

            Miksi Suomen valtio palvoo kansainvälistä kasinopeluria, joka halveksi valtiota yleensä ja Suomea erikseen? Siihen voi olla vain yksi syy.

Pentti Kourin ”tieteellinen ura” kesti kymmenisen vuotta 1974-1984. Vaikka hän oli nuori tähti ja opetti huomattavissa amerikkalaisissa yliopistoissa, ei hän ehtinyt jättää jälkeä taloustieteeseen.

            1000-sivuinen hakuteos Who´s Who in Economics ei tunne Pentti Kouria. Ikätoveri, hienon akateemisen uran tehnyt Bengt Holmström on mainittu.

            Kouri kiinnostui enemmän rahasta kuin tieteestä. Eikä hän viitsinyt hoitaa Helsingin yliopistoon räätälöityä professuuriaan.

            Kun Kari Kontio haastatteli Kouria Ylioppilaslehteen syksyllä 1983, kansantaloustieteen opiskelijajärjestö ilahtui. ”Vihdoinkin saamme lukea suuren opettajamme (GURU) ajatuksia… Tätä informaatiokanavaa  olemmekin joutuneet käyttämään sankarimme ollessa liian kiireinen pitämään ilmoitettuja ja näin ollen kai hänen opetusvelvollisuuteensa liittyviä luentoja”.

            Oppilaiden  mielestä olisi syytä perustaa intergalaktisen kaupan tutkimuslaitos, sijaintipaikka Kuu. ”Kansantaloustieteen opiskelijat seisovat  yhdessä rintamassa johtajaehdokkaansa Pentti J. K. Kourin puolesta. TERVEMENOA.”

Kun Kourin oma akateeminen panos ei jää aikakirjoihin, hänen ansiokseen luetaan jopa se, että hän oli Yalessa yhtä aikaa Paul Krugmanin kanssa. Vaikka miehet eivät edes tavanneet.

            Sen sijaan Robert Lucas, toinen nobelisti, on Helsingin Sanomien mukaan Kourille ”ikuisesti kiitollinen” saamastaan inspiraatiosta.

            Lucas on Chicagon koulukunnan johtohahmoja, Milton Friedmanin opetuslapsi. Heidän oppinsa suisti maailman finanssikriisiin 2008. Myös Kouri kannatti reaganilaista äärikapitalismia – ja  toimi lopulta oppinsa mukaan: vaihtoi professorin palkan keinottelijan miljooniin.

            1980-luvun lopulla Kouri rahasti Kansallispankin ja Yhdyspankin valtataistelusta satoja miljoonia, jotka hän siirsi Neitsytsaarille. Lopulta kahakka kaatoi kummankin pankin, sotki Suomen teollisuuden ja kansantalouden sekä ajoi itse Kourinkin vararikkoon.

            Viime kädessä veronmaksajat maksoivat Kourin pelien laskut.

Kouri keräsi taidetta, kuten kaikki amerikkalaiset upporikkaat. Hänet erotti vain se, ettei  hän ollut upporikas. Hän joutui myymään teokset,  jotka päätyivät Kiasmaan.

            Lenita Airiston ja muiden Kourin ihailijoiden painostuksesta teossarja kantaa Kourin nimeä – vaikka kuka tahansa pienipalkkainen museoamanuenssi olisi osannut hankkia vastaavan kokoelman. Hänellä vain ei satu olemaan Kourin rahoja.

            Ei Kourillakaan ollut Kourin rahoja. Tunnen taiteilijan, joka menetti työkykynsä vuosikausiksi, kun Kouri ei koskaan maksanut kymmeniin tuhansiin  kertyneitä velkojaan New Yorkiin tilatuista töistä.

            Kourin rahat tietysti lämmittivät aikansa taiteilijoita. Mutta lupaamiaan kansainvälisiä läpimurtoja Kouri ei suhteillaan järjestänyt. Hän ei saanut aikaan mitään pysyvää, kestävää.

            Tälläkään saralla.

Pentti Kouri oli poikkeuksellisen lahjakas, hurmaava, huippuälykäs mies. Hän ei käyttänyt loistavia lahjoja mihinkään, mistä olisi ollut hyötyä ihmiskunnalle. Hän lumoutui rikkauksista ja vallasta, joita hän keskittyi ahnehtimaan itselleen.

            Hän on globaalin pörssikapitalismin ajan Faust, lahjottu nero. Mallikappale ihmistyypistä, joka johdatti maailman finanssikriisiin; järki valjastettu markkinauskolle; tunnetta ohjaa kilpailu rahasta ja statuksesta.

            Vain siten voi perustella sen, että Pentti Kourin muistoseminaari  järjestetään julkisilla  varoilla.

            Keskuspankit, jotka epätoivoisesti korjailevat kourien tekemiä tuhoja, käyttävät häntä varoittavana esimerkkinä mammonan magiasta, rahan sokaisevasta ja vangitsevasta mahdista. Oppiakseen ymmärtämään kyltymättömyyttä.

Älä osta suomalaista

Minua ärsyttää suunnattomasti Valion maitopurkkien ylvästely: Tämä on SUOMALAISTA maitoa.

Nii-in - entä sitten? Mitä se tarkoittaa?

Tarkoitus on tietysti luoda mielikuva, että "suomalainen maito" on puhtaampaa, laadukkaampaa ja luonnonmukaisempaa kuin ulkomaalainen. Mitään perusteluja ei tarvita, sillä isänmaallinen suomalainen uskoo, että suomalainen tuote on ilman muuta maailman paras. (Isänmaallinen suomalainen osti  aikanaan myös talvisotahenkistä Panssarivanikkaa - tajuamatta,  että rahat päätyivät kyynisille englantilaisille pääomasijottajille.)

Nyt siis tiedämme hysterian aiheen. HOK Elanto on päättänyt ostaa maitonsa Arlalta, ei Valiolta..

Aivan varmaa on, että kuluttaja ei huomaa eroa. Suomalaiselle näet maistuvat myös ruotsalainen juusto, suklaa ja nuorisomuoti. 

Muutkin osaavat meijeritaidot. ”Suosituin Pirkka-tuote” -äänestyksen voitti ylivoimaisesti ruis-pähkinäjogurtti. Se valmistetaan Virossa.

Suomalainen tuote on kalliimpi, muttei parempi kuin ulkomainen. Siitäkö pitäisi olla ylpeä?

Kun muutama kauppa alkoi viime vuonna myydä ruotsalaista maitoa, suuttumus oli suuri, kuin jos Ruotsi olisi varastanut meiltä talvisodan.

Media paheksui ”liian halpaa” maitoa, eikä kysynyt, miksi SUOMALAISTA maitoa ei myydä 70 sentin litrahintaan. Valitettiin, että ”polkumyynti” uhkaa suomalaisia maitotiloja, mutta ei pohdittu Valion katteita.

Vuodenvaihteessa Suomi on ollut EU:n jäsenenä 15 vuotta. Kaikille ei ole tässä ajassa valjennut, että tavaroiden vapaa vienti tarkoittaa myös tavaroiden vapaata tuontia. Ja jos suomalainen tuote ei kilpailussa pärjää, halvempaa ja/tai parempaa kilpailijaa ei voi noin vain lailla kieltää. 

Valio operoi myös Venäjällä ja Ruotsissa. Pitäisimme täysin sopimattomana, jos naapurimme boikotoisivat kansalliskiihkoisesti suomalaisia tuotteita.

1994 kansanäänestyksessä tiedettiin, että EU-kilpailu alentaa elintarvikkeiden hintoja, mutta samalla tuhoaa suomalaisen perhemaatalouden. Tämä valinta tehtiin. Kaatunutta maitoa – sananmukaisesti – on enää turha itkeä.

Suuriin yksiköihin keskittyvä, vientivetoinen maatalousteollisuus on ekologisesti tuhoisaa. Perhefarmarit ovat suuryritysten torppareita, joiden elinehtoja kiristetään koko ajan. Voiton ja tehokkuuden tavoittelu pakottaa käyttämään hormoneita, kiduttamaan ja laiminlyömään sikoja ja kanoja.

   Valio, Atria ja HK Scan ovat kansainvälisen maatalousbisneksen suuryrityksiä. Sitä, että ne ovat SUOMALAISIA, en suomalaisena tahtoisi mainostettavan ollenkaan.