Kaksi viikkoa sitten julkaistiin viimeisimmästä PISA-tutkimuksesta tehty ansiokas selvitys, joka jäi mediassa täysin prinsessa Estellen ja Salkkari-Sepon varjoon. Vuonna 2000 Suomi sijoittui kärkeen OECD-maiden ysiluokkalaisten lukutaitomittauksessa, ja yhdeksän vuotta myöhemminkin ihan niukasti kakkostilalle. Mutta.
Sari Sulkusen ja Jouni Välijärven toimittama tutkimus kertoo, että lukuinto on Suomessa laantunut pahemmin kuin melkein missään.Tytöistä omaksi ilokseen lukee päivittäin yhä 80 prosenttia, mutta pojista vain puolet.
Suomessa on muita maita vähemmän heikkoja lukijoita eli niitä joiden taidot eivät riitä nykyajan työelämään. Mutta on heitä kuitenkin kahdeksan prosenttia, eli kustakin ikäluokasta useita tuhansia.
Tytöistä heikkoja lukijoita on vain kolme prosenttia, mutta pojista kolmetoista prosenttia – siis neljä kertaa tyttöjä enemmän. Toisin sanoen neljä viidesosaa heikoista lukijoista on poikia.
Vuonna 2000 sekä erinomaisia että heikkoja poikalukijoita oli yhtä paljon. Yhdeksän vuoden aikana tähtien osuus laski yhtä paljon kuin huonojen osuus nousi, eli lukukyvyttömiä poikia on jo puolet enemmän kuin huippulukijoita.
Ne harvat huonot tyttölukijat ovat useimmiten maahanmuuttajia. Poikien suhteen yllättävä tutkimustulos on se, että he tulevat usein hyvätuloisista perheistä, joissa ei vain arvosteta kulttuuria.
Nyt täytyy jakaa pojille kirjoja ja vähän äkkiä. Muuten Suomi joutuu vaikeuksiin.
Jos pojat syrjäytyvät lukemisesta ja sitä myöten elämästä, on selvää, että koulutusta vaativat ammatit jäävät tytöille.
Levottomat pojat päätyvät suoraan ysiluokalta kortistoon, kapakkaan tai kalterien taakse. Kuka heidän kanssaan perustaisi perheen ja tekisi lapsia?
Lukeminen tapana ja lukeminen taitona tarkoittavat myös mielikuvituksen käyttöä. Kaunokirjallisuus vaatii samastumista ja empatiaa, eri motiivien ymmärtämistä ja erilaisuuden sietämistä. Turhautunut ja lukutaidoton nuori mies on vastaanottavaista yleisöä vihapuheelle ja kykenee kylmäverisiin tekoihin.
Tämä on pelottelua. Mutta harva asia on Suomessa nyt tärkeämpi kuin se, että pojat saadaan lukemaan.
Eikä tarvitse tarttua edes Seitsemään veljekseen, vaan lukutaito karttuu ahkeralla sähköpostin, chatin, Facebookin ja Wikipedian käytöllä. Ja silloinhan toteutuu myös se hieno paradoksi, että lukiessa saa aina olla yksin, mutta koskaan ei tarvitse olla yksin.
