Normitalkoot ja totuus tähtisadetikuista

Pääministeri Juha Sipilä antoi tänään eduskunnalle hallituksen tiedonannon normien purkamisohjelmasta. Sain itselleni viimeisen debattipuheenvuoron ja tilaisuuden loppukevennykseen.

Arvoisa Puhemies!
Edustaja Zyskowicz vähän synkensi tätä liikuttavaa yhteishenkeä omimalla järkevän sääntelyn kokoomuksen omaisuudeksi. Myös ministeri Grahn-Laasonen muistutti listasta, jonka hän ja silloinen edustaja Männistö laativat toissa vuonna otsikolla K-18 tähtisadetikku ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa. 
Heidän mielestään kaikista naurettavista normeista kaikkein naurettavin on siis se, että alaikäinen ei saa käyttää tähtisadetikkua. 
Voi se sitä ollakin. Kyllähän tähtisadetikku kuuluu varsinkin ulkosalla talvisiin juhliin ja varsinkin lapset ovat siitä innoissaan. 
Tämä normi voidaan mainiosti purkaa, sillä se on porvarihallituksen keksintöä. Lapset saivat täysin vapaasti  polttaa tähtisadetikkua Vanhasen II-hallitukseen saakka, joka ajoi läpi kemikaaliturvallisuuslain muutoksen – parahultaisesti joulun alla vuonna 2009. 
Tässä salissa ei yksikään kokoomuslainen tai keskustalainen sitä vastustanut, saatikka pitänyt sitä naurettavana normina.
Jokainen puolue saa siis katsoa peiliin ja jokaisella puolueella on myös hyviä saavutuksia. Olemme mielellämme yhteistyössä mukana, jos pääministeri haluaa jatkaa parlamentaarista yhteistyötä.

Pääministerin sidonnaisuusilmoituksen pitäisi olla avoimempi ja täsmällisempi

Ministerien sidonnaisuusilmoituksista eduskunnassa 16.6. 2015

Arvoisa puhemies,

Hallitusohjelma ylistää vaurautta ja vaurastumista. Niinpä varakas väki ei joudu osallistumaan kansantalouden talkoisiin. Samalla rangaistaan niitä, jotka eivät syystä tai toisesta elätä itseään omalla työllä, eivät vielä omalla työllä tai eivät enää omalla työllä.

Siksi on hämmästyttävää ja kummastuttavaa, miksi pääministeri Sipilä ei reilusti ilmoita arvopaperiomaisuutensa arvoa. Muut ministerit – esimerkiksi ministeri Rehula – ovat tunnollisesti eritelleet omistuksensa osake osakkeelta, vaikka ministeri Berneriä lukuun ottamatta kaikkien muiden varallisuus on miljonääri-pääministeriin verrattuna tietysti vaatimaton. Tarkkuus on kiitettävää siksi, että meidän osakesäästäjien täytyy rohkaista muitakin kansalaisia tukemaan suomalaisia yrityksiä ja suomalaista työllisyyttä sijoittamalla mahdollisia säästöjä osakkeisiin, rahastoihin ja indekseihin.

Osakesäästäminen on tärkeää siksi, että suomalaisten pankkitileillä odottaa valtava summa, joka pitäisi sijoittaa suomalaiseen liiketoimintaan. Hallituksen leikkauksia korjaava paketti on tästä vain kaksi prosenttia – aivan eri mittakaavan vaikutus saataisiin, jos pääministerin esimerkin johdolla saataisiin tuo huikea 80 miljardia euroa yritysten rahoitukseen.

Mutta ikävä kyllä pääministeri toimii ikään kuin häpeäisi vaurastumistaan. Hän piilottaa tiedot niin summittaiseen ilmoitukseen, että varallisuutta voi vain arvailla, saatikka hänen sijoitusperiaatteitaan, jotka voisivat olla menestyksen malliksi muille. Pääministeri Sipilä on nostanut 75 000 euroa verotettavaa pääomatuloa viime vuonna. Tämä tarkoittaa useiden miljoonien eurojen sijoitusvarallisuutta.

Lisävalaistusta tarvitsee erityisesti pääministerin mainitsema sijoitus Nordea Capital Private –tuottokoriin. Kyseessä lienee kapitalisaatiosopimus, ”verokuori”, joka mahdollistaa merkittävän verosuunnittelun. Kun kuoren sisällä tehdään kauppaa, sijoittaja välttyy luovutusvoitolta ja osingon verotukselta. Perintövero voidaan minimoida. Suomalaisten halu näpäyttää verokarhua on niin suuri, että kapitalisaatiosopimusten arvo on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa yhteensä 9 mrd euroon.

Tällä verovälttelyllä on merkitystä, kun verotusta siirretään näin tulevaisuuteen, ja pääministeri, jos kuka vaikuttaa tulevaan verotukseen – tässä tapauksessa sekä pääomien että perintöjen verotukseen.

Korostan: tämä on oma päätelmäni pääministerin epämääräisestä, suorastaan välttelevästä ilmoituksesta. Turha on kai sanoakaan, että tällaisia vaikka kuinka teoreettisia sidonnaisuuksia pitäisi voida arvioida täsmällisesti eritellyistä sidonnaisuusilmoituksista. Tältäkin osin pääministerin on syytä täydentää ilmoitustaan ja mieluiten koko varallisuutensa osalta.

Tämä esimerkki riittänee todistamaan, että kyse ei ole tirkistelystä eikä kateuden lietsonnasta. Päinvastoin, pääministerin tulisi osoittaa omalla esimerkillään, että varallisuudessa ei ole mitään hävettävää. Ihmettelevä kysymykseni on: mitä pääministeri oikein häpeää?

Arvoisa puhemies,

Pääministerin hyvin summittainen ilmoitus kuulemma täyttää lain minimiehdot. Kuten kävi ilmi, on perustellut syyt olla eri mieltä. Mutta avoimuuteen ei riitä sekään, että täytetään lain kirjain niin niukasti kuin suinkin kehdataan.

Tämä venkoilu tuo mieleen pääministerin puoluetoverin, edustaja Kallin, joka keväällä 2008 jätti ilmoittamatta merkittävät vaalirahoittajansa, kun ilmoituksen laiminlyönnistä ei ollut määrätty rangaistusta. Hänen ansiostaan lakia muutettiin, että nekin ymmärtävät avoimuutta, joita pitää erikseen uhata rangaistuksella. Samalla tuli esiin Kehittyvien maakuntien Suomi ja muut toimijat, jotka pyrkivät luomaan edustajiin niitä sidonnaisuuksia, joita sidonnaisuusilmoituksenkin pitäisi tuoda esiin.

Ilmeisesti myös sidonnaisuuksien osalta eduskunnan työjärjestyksen 29 pykälää täytyy täsmentää. Mutta se tuntuu tässä tilanteessa hullulta, sillä nykyinen hallitus ylistää rikkaita ja rikastumista. Luulisi hallituksen omien rikkaiden mielellään tarjoutuvan esimerkiksi kaikelle kansalle, kuinka kannattaa lopettaa kitinä ja aloittaa arvopaperisäästäminen.  

Jatkokommentti Päivi Räsäselle (kd.) ja Sari Essayahille (kd)
Kiitoksia, edustajat Räsänen ja Essayah. Ikävää, jos teillä on ollut ikävää. KD oppositiopuolueena puolustaa hallitusta paremmin kuin hallitus itse ja siinä mielessä tekee hallituksen työn tarpeettomaksi. Ainoat henkilöt, jotka tässä salissa ovat maininneet veronkierron, ovat edustajat Räsänen ja Essayah. En edes vihjaile, että mitään lakia olisi rikottu, totean vain sen kaikkien tunteman tosiseikan, että kapitalisaatiosopimukset ovat verosuunnittelun tärkeä kohde sekä pääoma- että perintöveron osalta. Siksi olennaisempaa kuin se, kenellä täällä on ikävää, on se, mitkä ovat faktat ja tosiasiat. Sitä vartenhan nämä sidonnaisuusilmoitukset tehdään, että saadaan tietää, mikä on tosiasia, ja toivon, että pääministeri Sipilä täydentää tätä hyvin niukkaa ilmoitustaan. 

Neitsytpuheet eduskunnassa

Tänään pidin eduskunnassa neitsytpuheeni, kun käytiin hallitusohjelmakeskustelu. Ennen varsinaista valmisteltua puheenvuoroa onnistuin - viiden tunnin istumisen jälkeen - nappaamaan ensimmäisen debattipuheenvuoron.
Muistiinpanojen perusteella se meni jotakuinkin näin.
"On epätodellinen tunne, kun olen viisi tuntia odottanut, että keskustelussa viitattaisiin ulkopuoliseen maailmaan ja edes lähihistoriaan. Hyvät herrat, emme elä tynnyrissä.
Vaikka on haluttu puhua 'suurista linjoista' ja muka 'strategisesta ohjelmasta', ei hallitusohjelmassa eikä tässä salikeskustelussa ole vastattu kysymykseen, miksi Suomi on velkaantunut, ja kaikki Euroopan rahaliiton maat.
Suomen taantuman syy on Euroopan taantuma, joka jatkuu nyt seitsemättä vuotta ja on pisin, jonka moderni taloushistoria tuntee. Se on syventynyt nimenomaan leikkausten ja kiristysten takia, ja on ihmeellistä, että hallitus haluaa seurata tätä austerity-politiikan umpikujaa. Varsinkin, kun hallituksessa on jäseniä, joilla on ensi käden tietoa tästä epäonnistumisesta.
Hallitus koettaa nostaa Suomea suosta kuin Münchhausen, omista hiuksistaan. Mutta Suomi ei nouse, ellei Eurooppa nouse. Te olette kääntäneet selkänne EU-yhteistyölle. Euroopassa te olette osa ongelmaa, ette ratkaisua."

Varsinaisesta puheesta:
Winston Churchill kunnioitti kauniisti toisen maailmansodan lentäjäsankareita kesällä 1940. Hän sanoi: ”Koskaan… eivät niin monet ole olleet velkaa niin harvoille.” Nämä sanat koskevat myös tätä hallitusohjelmaa, tosin päinvastaisina.

Koskaan eivät niin harvat ole velkaa niin monille.

On uskomatonta, että tässä hallitusohjelmassa niin monen äänestäjän tahto on muutettu niin harvojen hyödyksi. Köyhien ääni on muutettu rikkaiden ääneksi. Tämän ovat keskustan ja perussuomalaisten äänestäjät kauhukseen huomanneet. Heidän äänensä on varastettu.

Hallitus leikkaa niiltä, jotka ovat puolustuskyvyttömimpiä: lapsilta ja vanhuksilta. Asumistuen leikkaus heikentää rajusti vuokralla asuvan ikäihmisen elämää.

Kuvitellaan vaikka Martta, joka pitkän työuran jälkeen saa eläkettä 1100 euroa kuussa, hän menettää sata euroa kuussa, yli tai alle, asuinpaikasta riippuen. Pieneläkeläiseltä tuhat euroa vuodessa. Oletteko aivan varmoja, hyvät herrat, että ette mitenkään pärjäisi ilman tätä Martalta takavarikoitua tonnia?

Martalla on kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin muuttaa kotoaan. Sitäkö te haluatte, hyvät herrat, että vanhat ihmiset pakotetaan muuttamaan omasta kodistaan?

Hallitusohjelman termeillä se on kannustinvaikutus. Meillä muilla on asialle toinen nimi. Se on häätö.

Tietenkään vanha ihminen ei halua muuttaa kotoaan pois. Hän kiristää vyötä ja lahjoittaa teille sen tuhat euroa. Ja mihin te sen käytätte? Te annatte pieneläkeläisen rahat rikkaiden ihmisten hyvinvointiin.

Kas kun sattuikin, että eläkeläisten asumistuen heikentämisestä saadaan melkein tasan sama summa kuin minkä heitätte menemään uuteen yritysvähennykseen.

Hallitus lahjoittaa 130 miljoonaa euroa henkilöyrityksille.

Niistä on tietysti lukumääräisesti eniten pieniä toiminimiä, ja saahan myös maatalousyrittäjä aina avittaa. Mutta suurimmat tukisummat menevät harvojen käsiin, niiden käsiin, joilla jo on varallisuutta yllin kyllin.

Tämä on tulonsiirto pieneläkeläisiltä vauraille yrittäjille. Tein eilen vain yhdeltä alalta pienen pistokokeen Patentti- ja rekisterihallituksen tietoihin. Arvatkaa, monta asianajotoimistoa ja lakiasiaintoimistoa on oikeutettu yritysvähennykseen? 334 lakitoimistoa on kommandiittiyhtiöitä, jotka eivät edes kehtaisi pyytää hyviin ansioihinsa vielä tukiaisia.

334 vain tällä alalla, joten kymmenet miljoonat otetaan tarvitsevilta niille, jotka eivät tarvitse.

Tulonsiirto pieneläkeläinen Martalta tapahtuu siis lakimies Martille. Ja kun Martti näillä rahoilla ostaa itselleen uuden auton entistä halvemmalla, niin ei ihme, jos hänestä tämä hyvien herrojen hallitus on oikein passeli. Hän ei ymmärrä sitä kitinää mitä kuulee kansalaisilta, jotka eivät halua luopua mistään, ja jotka eivät ymmärrä että isänmaa vaatii uhrauksia "meiltä kaikilta".

Strategiaa ei voi tehdä vain Suomelle

Lapin Kansa 29.5.

Hallitusneuvottelijat puuhaavat tarmokkaasti ”strategista ohjelmaa” Suomelle. SSS-kolmikko puhuu paljon uudistuksista, muutoksista ja kärkihankkeista, kuten pitääkin. Vakava virhe on kuitenkin se, että tämä dynaaminen ote koskee vain Suomea – ikään kuin kansakunta olisi kokonaan irrottautunut muusta maailmasta. 
Tiivis keskinäisriippuvuutemme Euroopasta näkyy tämän päivän taantumassa, joka on kansantuotteella mitattuna vielä rajumpi kuin 1990-luvun lama. Pitemmällä sihdillä globaali ympäristökehitys on meille vielä merkittävämpi.
Suoritin viime syksynä Kauppakamarin HHJ-tutkinnon, joka antaa valmiudet yritysten hallitustehtäviin. Tuoreessa muistissani on, miten ratkaisevaa strategiatyö on. Ikävä kyllä Juha Sipilän rakennelma ei ole strateginen kuin nimeltään. 
Liiketoiminnan strategiatyössä on pakko huomioida sekä välittömän toimintaympäristön että yleismaailmallisten trendien vaikutus omaan tulevaisuuteen. Vielä olennaisempaa se on tietysti koko kansakunnan valinnoille.  
Aitoja, vaikuttavia ja kestäviä ratkaisuja Suomen tilanteeseen ei voi suunnitella vain Suomea koskeviksi. Ahdas kansallinen näkökulma pikemminkin varmistaa, että valittu strategia vie mönkään.

Suomi ei nouse, jos Eurooppa ei nouse
Hallituksen EU-linjaus korostaa ”kansallista etua” ja kieltäytyy jyrkästi yhteisen valuutan yhteisvastuusta. Sekä periaatteena että käytännön EU-politiikassa kansallisuhon manifesti on käyttökelvoton.