keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Suuri kiristys: Alku


Uusin kirjani, Suuri kiristys, ilmestyy virallisesti huomenna, 27.3. 2014. Maistiaisiksi julkaisen kirjan alun, josta ilmenee, mikä pakotti minut tähän urakkaan. 

Johdanto

VASTA, kun Paul De Grauwe vastaa spontaanisti yleisökysymyksiin, oivallan, ketä hän muistuttaa.
Lievä innostunut änkytys, käsien jatkuva elehdintä, hintelän kuusikymppisen katse silmälasien yli: hän on kuin Woody Allenin pikkuveli. Luennon aikana belgialaisen taloustieteilijän vaatimaton habitus on unohtunut – kerronta ja tarinan kaari veivät vastustamattomasti mukaansa, puhuja soitti yleisöään kuin harmonikkaa.
Ja nyt huomaan, että harmaa puku on ryhdikäs, mittatilaustyötä.
Turun kauppakorkeakoulun entinen rehtori Paavo Okko ei intoillut turhaan: Mauno Koivisto - luennolla ei ole koskaan ollut niin paljon väkeä ja tiheää tunnelmaa kuin perjantaina, 13. syyskuuta 2013.
Leuvenin katolisen yliopiston professori, nykyään myös London School of Economicsissa vaikuttava De Grauwe kuvailee, miten euroalue on täysin väärin rakennettu ja nykyistä kriisiä hoidetaan tuhoisalla tavalla. Troikka – EU-komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kolmikko – pakottaa kriisimaat deflatoriseen eli hintoja laskevaan, kysyntää pienentävään, tuotantoa supistavaan, kansaa köyhdyttävään politiikkaan, jossa ainoa nousu nähdään työttömyysluvuissa.
Luennon jälkeen De Grauwe ja puhetta kommentoinut Sixten Korkman, Aalto-yliopiston professori, entinen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Evan toimitusjohtaja ja pitkäaikainen EU-ministerineuvoston pääsihteeri, eivät saa rauhaa. Kymmenet kiihkeästi kiinnostuneet kuulijat pommittavat kysymyksillä.
Mutta. Yksikään sanomalehti ei ole vaivautunut paikalle, radiosta tai televisiosta puhumattakaan. Ainoastaan verkkolehti Taloussanomat noteeraa tapahtuman.

MINULLA on paljon mietittävää paluujunassa Helsinkiin. Itsekin toimittajana joudun myöntämään, että mediaa ei hotsita käydä eurokriisistä avointa, analyyttista ja kriittistä keskustelua.
Muistelen Financial Timesin juttua kesäkuun lopulta, jossa ihmeteltiin, että Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa kiristyspolitiikasta ei lainkaan keskustella. Muissa kovan linjan maissa, aseveliakselillamme Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa, on herännyt kritiikki ja jopa katumus.
Hollannin hallitus ilmoitti, ettei se yritäkään puristaa vuosittaisen budjettinsa alijäämää alle kolmen prosentin, kuten Emu-sopimus edellyttäisi. Kuuden miljardin euron vyönkiristys tilanteessa, jossa talous supistuu ja työttömyys kasvaa, on jo liikaa. Itävallassa on ryhdytty jo varovaisiin elvytystoimiin, kun suuren rakennusyhtiön vararikko – maan historian suurin konkurssi – horjuttaa taloutta.
Mutta Suomessa, jota taantuma on kohdellut kaikkein kovimmin, ja työttömyys yltää 8,5 prosenttiin, suunnitellaan vain uusia leikkauksia.
En sano, etteikö Euroopassa keväällä 2010 aloitettua talouskuria olisi ollenkaan arvosteltu Suomessa, tai etteivätkö kriitikoiden yksittäiset kommentit olisi ajoittain ylittäneet valtakunnan välineiden uutiskynnystä. Sensuurista ei ole kyse.
Mutta väitän, että kiristyslinjaa ei ole analysoitu kriittisesti kokonaisuutena: mitä se on suoranaisesti saanut aikaan eteläisessä Euroopassa ja mitkä ovat olleet epäsuorat vaikutukset Keski-Euroopassa ja pohjoisessa. Eurojohtoa ei ole vaadittu tilille lupausten ja todellisuuden ristiriidasta, ei harhaanjohtavista tiedoista, tarkoitushakuisista tulkinnoista, ei edes suoranaisista valheista.
Vastaavasti yksioikoisen kiristyslinjan vaihtoehtoja ei ole edes haluttu etsiä.
Syy on tyly.
Emme edes halua tietää, mitä talouskuri saa aikaan Euroopassa, koska Emun jäseninä ja tiukan linjan kannattajina olemme suoraan vastuussa tapahtuneesta. Olemme lyöttäytyneet Saksan johtamaan rintamaan, koska Saksa on hyötynyt ja hyötyy nytkin kriisistä. Vaikka kylmäkiskoinen politiikka on johtanut euroalueen jyrkkään jakautumiseen, hyväksymme sen, koska ennen kaikkea haluamme päästä voittajan puolelle.
Suomalaisen ulkopolitiikan opportunistinen perinne jatkuu. YYA-Suomi otti kaiken hyödyn irti Neuvostoliitosta ja sulki silmänsä itänaapurin epäkohdilta. Emu-Suomi liittoutuu Saksan kanssa – mutta tällä kertaa Euroopan kriisi kurittaa myös meitä. Vienti on valtavissa vaikeuksissa. Teollisuuden yt-neuvottelut leviävät palveluihin ja kuntiinkin.
Euroopan kohtalo on Suomen kohtalo.
Miksi valittiin Suuri kiristys? Miksi euroalueelle rakennettiin uusi Berliinin muuri? Miksi komissio epäonnistui – yrityksessään hallita markkinoita, saada jäsenmaiden taloutta tervehtymään, nostaa Eurooppa kasvuun?
Kenen etua pitkittyvä kriisi ajaa? Miten rahaliitosta saadaan oikea liitto? Miten taantumasta päästään ulos?
Näihin kysymyksiin yritän vastata.


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Onko panssarivaunussa jarrut?

Vastaukseni HS Raadin kysymykseen (14.3.), millainen rooli Suomen täytyy ottaa Krimin kriisissä. 
Lännen ei pidä uhitella, vaan antaa Venäjälle tilaisuus peräytyä suurvaltafantasiastaan kasvoja menettämättä. Pakotteet ovat takataskussa. Kuten valtaosa suomalaisista, nukun yöni paremmin, kun ulkoministerinä on Erkki Tuomioja, eikä Alexander Stubb.
Venäjän talous on vaikeuksissa. Se ei ole onnistunut uudistamaan tuotantoaan, kohentamaan kansan elinoloja, vähentämään köyhyyttä, eikä välttämään väestökatastrofia. Se on riippuvainen luonnonvaroistaan. Putinin valtajärjestelmä – turvallisuuspalvelujen, aseistettujen ministeriöiden ja yksityisarmeijoja pyörittävien oligarkkiyhtiöiden koneisto – voi oikeuttaa itsensä kansalaisille vain ja ainoastaan suurvaltafantasialla. 

Putin pyrkii rakentamaan uudelleen Neuvostoliiton, jonka hajoaminen oli hänen mielestään vuosisadan virhe. Sen uusi versio on Euraasian liitto, johon on kutsuttu myötämieliset, korruptoituneet tyrannivaltiot Moskovasta kaakkoon – jopa Assadin Syyrian kanssa neuvotellaan jäsenyydestä. Venäjän rahkeet eivät riitä edes teoriassa hallinnoimaan tätä imperiumin parodiaa.

Ukraina, suuruudenhullun unelman peruskivi, on nyt menetetty. Suurvaltakoneen automaattinen reaktio on uho ja uhka. Olennainen kysymys on: Löytyykö panssarivaunusta jarrut?

Lännen ei ole viisasta lähteä mukaan uhitteluun, vaan antaa Putinille mahdollisuus perääntyä kasvoja menettämättä. Jos Venäjä ei tätä tilaisuutta käytä, kauppapakotteet ovat yhä EU:n käytettävissä. Venäjä on riippuvaisempi energiaviennistä kuin EU energiatuonnista. Jos Eurooppa jättää yhden kaasulaskun maksamatta, Venäjän talous on polvillaan. 

Suomelle konflikti on erityisen haitallinen: Venäjä on kolmanneksi suurin vientimaa. Halventuva rupla haittaa jo nyt itävientiyrityksiä. Olemme EU-rintamassa, jos tilanne kärjistyy, mutta emme kalistele sapeleita. 
Amiraali Juhani Kaskeala on oikeassa: juuri nyt olisikin tasan väärä hetki liittyä Natoon. Kuten valtaosa suomalaisista, nukun yöni paremmin, kun ulkoministerinä on Erkki Tuomioja, eikä Alexander Stubb.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kylmä rinki 20 vuotta sitten: Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen loppuratkaisu


Päivä on pitkä, pidennetty - ja niin on tämä tekstikin. Miksi Suomen EU-jäsenyys
melkein kaatui tulppaaniriitaan.

Scrapies! Scrapies!
Scrapies! Mikä helvetin scrapies!
Pangalos saa aiheen uuteen teatraaliseen kohtaukseen, kun Suomen paperit tulevat 
myöhässä. Hän kieltäytyy aluksi ottamasta niitä käsittelyynkään.
Kaiken lisäksi lista on liian pitkä.
Sitä mukaa kun asioita on saatu etenemään, eteen ilmaantuu yhä uusia kysymyksiä. Puran 
kanssa neuvoteltuaan Härmälä on palauttanut listalle muun muassa lammastaudin, 
scrapiesin. Myös Haavisto vaatii, että kaikki mahdolliset maatalouden epäselvät 
yksityiskohdat pysyvät papereissa. Varmuuden vuoksi.
Te pidätte meitä pilkkananne, Pangalos arvelee. Nyt Suomi vaatii Pangalosia perehtymään 
EU:n eläinlääkitysmääräyksiin ja lampaiden siemennesteen viennin siirtymäaikoihin.
Sundbäck pysyttelee viileänä, mutta Satuli ja Liikanen ovat harmissaan.
Pangalosilla on kaikki syy tulkita, että suomalaiset eivät pääse keskenään sopuun siitä, 
mistä oikein neuvotellaan. Pangalos on oikeassa pauhatessaan, että suomalaiset eivät 
haluakaan ratkaisua. Siltähän se näyttää.
Vanha brittiläinen eurodiplomaatti on muistellut, että juuri maatalousbyrokraatit ovat 
neuvottelijan painajainen — etenkin kun ne pääsevät saarnaamaan eläintaudeista. Kaikki 
muu on vähäpätöistä, kun taipumattomat evankelistat paasaavat kalkkunoiden 
rinotrakeiitista tai tarttuvasta laryngotrakeiitista: neuvottelun sijaan huoneessa tapahtuu 
fysiikan kirjoista tuttu "legendaarinen vastustamattoman voiman törmäys elottomaan 
esineeseen". Pöytälevy kutsuu väsynyttä päätä.
Vaikka muskettisoturit ovat yleensä järkähtämättömän yksimielisiä, nyt maatalousmiehet 
erottuvat diplomaateista. Maatalousmiehet tuijottavat sinänsä tärkeisiin 
erikoiskysymyksiin. Diplomaattien mielestä asioilla on tärkeysjärjestys, ja molempien 
osapuolten velvollisuus on pitää neuvottelu vauhdissa.
Suomen täytyy joustaa, etsiä ratkaisuja aktiivisesti, osoittaa halukkuutta.
Nyt Pangalos menettää toivonsa. Suomi siirretään jäähylle.

Kuka avaa pään?
Tupo-neuvotteluista on tuttua se, että kukaan ei halua olla ensimmäinen, kun pelätään 
että seuraava saa paremman sopimuksen. Mutta samaan aikaan pelottaa, että jos naapuri 
saa tavoitteensa täyteen, itsellä kasvaa paine hyväksyä heikommatkin ehdot.
Suomen neuvottelukuntaa painaa, pelottaa ja ahdistaa se, että EU on arvellut Suomen 
kypsyvän ensimmäisenä.
Suomi ei tahtoisi olla ensimmäinen. Se vaikuttaisi turhan innokkaalta, eritoten kepun 
silmissä. Ja sitten kaikki epäilevät, että on vaadittu vähemmän kuin toiset, jos saadaan 
ensimmäisenä suostumus. Aina joku viisastelee, että olisi pitänyt vielä kiristää.
Helppohan se Helsingissä on neuvotella.
Suomalaiset vilkuilevat koko ajan huolestuneina, miten Ruotsi etenee. On ehdottoman 
välttämätöntä, että Suomi ei joudu tyytymään millään tavoin huonompaan sopimukseen 
kuin Ruotsi.  Eli kääntäen: Ruotsi ei saa saada parempaa sopimusta kuin Suomi.
Siksi Haavisto tuohtuu, kun Ruotsi saa hänen mielestään "kohtuuttoman hyvät edut".
Haaviston suuttumus "Ruotsin kohtuuttoman hyvistä eduista" on tunnetasolla 
ymmärrettävä: Suomen kärsiviä torppareita ei haluttaisi auttaa, mutta Ruotsille syydetään 
ilmaista rahaa.
Loogisesti katsoen rahat, jotka Ruotsi saisi, eivät olisi Suomelta pois. Päinvastoin. Jos 
Ruotsi saa pyytämäänsä rahaa maataloustukena, todennäköisesti Suomikin saa mitä haluaa.
Ruotsin siivellä sopiminen on tietysti nöyryyttävää. Vaikka Suomi saisi pronssimitalin, se 
kaivertaa, että Ruotsi saa kultaa. Taas.

Nyt EU keskittyy Ruotsiin.
Suomalaisia rangaistaan odotuttamalla. Äkkiä suomalaiset eivät ole ajoituksen herroja, 
vaan joutuvat sopeutumaan muiden tahtiin. He palaavat tappamaan aikaa huoneisiinsa 
3-26 ja 3-27. Ministerit kehotetaan yöpuulle. Nyt ei tapahdu enää.
Suomalaiset pelkäävät, että EU:lle riittää menestykseksi Ruotsin jäsenyyssopimus. Että 
Unioni todella haluaa Ruotsin — Norja ja Suomi tulkoot, jos ehdot kelpaavat.
Painajaismaisin vaihtoehto on, että Ruotsi tekee kaupat, ja Suomi joutuu palaamaan 
viikon päästä, tai myöhemmin, kun into, vääntö ja tilaisuus ovat väljähtyneet. Ehdot eivät 
ainakaan paranisi.
Maatalousmiehet jäävät murehtimaan huoneeseen. Sundbäck ja Liikanen sinkoilevat 
kolmannen ja viidennentoista kerroksen väliä kuin flipperikuulat. Selvittääkseen, onko 
Ruotsilla sittenkään rohkeutta edetä. Osoittaakseen, että Suomella on tahtoa ja yritystä.
Salolainen ja Liikanen yhyttävät Jacques Delorsin 15. kerroksen kuppilassa, joka muistuttaa
itäeurooppalaisen hotellin baaria. Liikanen selvittää, että kynnyskysymyksiä ei ole enää 
monta, jos EU vain liikahtaa vastaan.
Salolaisen pitkästä kokemuksesta on hyötyä baarissa, hän kaveeraa keskeisten 
ministereiden kanssa. Mutta varsinainen neuvottelu roikkuu yhä enemmän virkamiesten 
varassa.
Sundbäck laatii esikuntineen kannanottoja ja suojalausekkeiden muotoiluja, joita hän 
esittelee Williamsonille ja Troyanille.
Mutta virallisia tapaamisia ei ole enää sovittu, kaikki pysyvät epätietoisuudessa. Vaikka 
diplomaatit yrittävät pitää neuvottelua käynnissä, takaraivoon hiipii epäilys, josko kaikki 
on pelkkää sijaistoimintaa.        

Vaikka Pangalos on koko ajan puhunut "basaarista", ostoksia ei voi tehdä, ennen kuin paikalle saapuu Euroopan Mattokauppias.
Kun Jacques Delors saapuu maanantai-iltana kymmenen aikaan ensimmäisen kerran 
Charlemagneen, käytävät kohahtavat. Kaikki osaavat arvata, että nyt tapahtuu jotakin 
merkittävää. He eivät tiedä, että sillä hetkellä neuvottelut pelastuvat.
Delors ratkaisee ongelman samalla tavoin kuin kaikki ongelmat viimeisten kymmenen 
vuoden aikana.
Rahalla.
Kun Delors aamupäivällä onnistui suostuttelemaan ministerineuvoston luopumaan siirtymäkausimallista, säästöön jäi paljon rahaa — vientituki, jolla unioni olisi korvannut 
uusein jäsenmaiden viljelijöille kotimaan hinnan ja eurohinnan välisen eron. Loppupäivän 
hän on avustajineen lyönyt lukuja laskimeen.
Delors on painostanut budjettikomissaari Peter Schmidhuberin etsimään rahaa. 
Budjettiosasto, joka on siihen asti surrut EU:n budjettissa ammottavaa miljardin ecun 
vajetta, hämmästyy, kun Delors kaivaa 750 miljoonan ecun potin jaettavaksi kaikille 
neljälle hakijamaalle Pangalosin parhaaksi katsomalla tavalla.
Pangalos katsoo parhaaksi tarjota Ruotsille puolet Delorsin rahoista: 375 miljoonaa ecua, 
reilut 2,3 miljardia markkaa neljälle vuodelle. Siihen mennessä Ruotsille on esitetty budjettihuojennusta 3,7 miljardia markkaa, joista puolet ensimmäisenä jäsenyysvuonna.
Ruotsalaisia maanitellaan. Tien raivaaminen luvataan palkita. 
"Om vi skall vara plog", EU-suurlähettiläs Lars Anell merkitsee muistiin, "skall vi ha bra 
betalt."
Ruotsi on nyt puolivälissä Wibblen asettamaa tavoitetta.
Mutta ruotsalaistenkin on vaikea tehdä päätöstä, pään avaaminen pelottaa. Joku pääsee 
moittimaan liiasta innostuksesta.
Neljän aikaan Ruotsi palaa palaveriin, ja tinkaa 500 miljoonaa ecua. Se on virhe. Pangalos 
ilmoittaa tylysti, että hänellä ei ole valtuuksia tehdä kauppoja. Neuvottelut keskeytyvät. 
Ruotsalaisia kaduttaa ahneus, olisivathan he voineet hyvinkin tyytyä tarjoukseen.
Nyt he ovat puolestaan joutumassa odottavalle kannalle, muiden armoille. Samalla on 
ilmennyt täysin odottamaton kriisi: Britannia vastustaa julmetusti Ruotsin maitokiintiöitä.
Kenelläkään ei ole aavistusta miksi, mutta pääministeri Carl Bildt yrittää saada John 
Majoria puhelimeen jostain päin Yhdysvaltoja.

Myös neuvotteluvaltuuskunnan sisäinen mandaatti elää.
Ministereiden on hyväksyttävä kaikki kaupat, mutta he eivät käytännössä neuvottele. 
Ei sovi heidän arvolleen kierrellä tinkimässä talvirenkaita. Tiistaiyön varsinaiset 
neuvottelut käydään käytävillä, kuppiloissa, nurkkauksissa, missä hyvänsä sopivassa 
sopessa, neljän avainvirkamiehen kesken.
Kun päädytään umpikujaan, ministerineuvosto kääntyy komission meklareiden 
Williamsonin ja Troyanin puoleen, jotta he löytäisivät kiertoteitä. Suomalaisista Sundbäck 
ja Liikanen ovat niitä, jotka hakevat päätyökseen ratkaisuja, sovittelevia muotoiluja ja
kompromisseja.
Nelikko on tavallaan samalla puolella; heitä yhdistää tavoite pitää neuvottelu liikkeessä. 
Sundbäck ja Liikanen haluavat löytää mahdollisuuksia vielä silloinkin, kun ministerit ovat jo
pakkaamassa laukkujaan. Eiväthän ministerit epäonnistu, vaan he.
He ovat tulkkeja, jotka kääntävät päämiestensä ukaasit ja ultimatumit diplomatian ja 
lakitekstin kielelle, joustavalle, froteenpehmeälle. Molemmat kaksikot yrittävät kääntää 
vastapuolen viestit omaan käsitekehikkoon, ja vastaavasti muovata omat sanomansa 
termeihin ja muotoiluihin, jotka istuvat toisten näkökulmiin.
Sundbäck ja Liikanen tietävät, mitkä muotoilut eivät istu acquis´n järkeilyyn, ja mitkä 
signaalit sähköistävät minkin jäsenmaan. Williamson ja Troyan taas oppivat suomalaisten
kynnyskysymykset.
Mutta kuka määrittelee reunaehdot, silloin, kun virkamies vaatii: "Sano nyt suoraan, mistä 
se todella on kiinni!"
Maatalousmiehelle lampaan sperma voi olla kynnyskysymys, mutta diplomaatti tietää, 
että öiset istunnot eivät ole pelkkä masokistinen kansanperinne: niiden tarkoitus on tehdä
mahdollista mahdottomasta, sovittaa sovittamattomat ristiriidat. Kaikki pehmenevät ja 
kypsyvät. Pikku detaljit peitetään ison sudin reippailla vedoilla.
Sekä komission kaksikko että suomalaisduo pelkäävät, että tilaisuus menetetään nyt, 
vääntö herpoaa, ja nyt väkisin nujerretut ongelmat kimpoavat uudestaan esiin. Eikä siinä 
kaikki, kotoiset poliittiset paineet siittävät vielä uusia, nyt tuntemattomia kärhämiä.
Sopimus on tehtävä nyt, he tietävät, mutta eivät voi pakottaakaan.    
Diplomaatit joutuvat väistämättä venyttämään valtuutustaan. He joutuvat lupailemaan 
ministerin puolesta. Joskus he saavat selostaa ministereille jälkikäteen sen, mitä komissiolle
on epävirallisesti ehdotettu.
Salolaisen suostuttelu ei ole vaikeaa, koska hän tahtoo sopimuksen. Haavistossa, sfinksissä, 
on oma lukemisensa. Hän ei koskaan sano kyllä. On erotettava ein eri sävyt.
Jos Haavisto mutisee, että "en minä tätä kyllä hyvänä pidä", se tarkoittaa, että idea on 
vietävissä eteenpäin.
Vaikeinakin hetkinä kokonaisuus nytkähtää aina yhden nikaman eteenpäin.
Kunnes kello lyö kaikki.

Epätoivon ensimmäinen aalto iskee kolmen jälkeen aamuyöllä.
Suomalaiset ovat tavanneet Pangalosin, mutta kokous on ollut innoton ja tahmea.
Kohta ruotsalaistenkin neuvottelu pysähtyy. Itävalta ei etene, Norja ei edes halua.
Hakijamaiden valtuuskunnat havaitsevat, että jokaisen tilanne on yhtä hämärä.
Suomalaisneuvottelijat eivät saa edes ruokaa.
Ydinviisikko on joko liikkeessä tai lukkojen takana, niin että eväät eivät ehdi heille saakka. 
Kukaan ei ole erikseen huolehtinut muonituksesta.
Käytävillä norkoilevalla turhalla joukolla ei ole muutakaan tekemistä kuin mussuttaa kaikki
eteen osuvat täytetyt europatongit. Suomalaisetkin pääsevät syömään Itävallan ja Ruotsin 
kuormasta.
Kolmen aikaan leviää huhu, että edustustosta on tuotu evästä. Sämpyläkori ei koskaan ehdi
kolmanteen kerrokseen, kun joku onneton jättää sen lehdistön tiskille. Avustajat ja 
toimittajat tyhjentävät sen nopeasti.
– Oikein herkullista, suomalaistoimittaja kuvailee. – Kinkkua ja juustoa, tuoretta leipää. 
Otin saman tien kaksi.
Jälkikäteen hän päivittelee: – Jumalauta, mä söin Sundbäckin sämpylät!

Lehdistöbaarista loppuu ensimmäisenä syötävä jo puolenyön jälkeen, ja kohta juotavakin.
Rautaesirippu vedetään tiskin yli.      
Lehdistöaula muistuttaa entistä erehdyttävämmin kehitysmaan lentoasemaa, johon 
rähjäiset, köyhät pakolaiset leiriytyvät viikkokausiksi odottamaan poispääsyä. 
Vaaleanruskeille keinonahkasohville on mytätty takkeja, muovikasseja ja salkkuja, 
sanomalehdet on varisteltu lattialle. Kuvaajat ja toimittajat torkkuvat miten kuten roskien
ympäröimänä, olutpullojen, tyhjien kahvikuppien ja täysien tuhkakuppien keskellä ja 
tuhkakupeiksi joutuneiden kahvikuppien.
Kuka on valunut sohvalla puoli-istuvaan asentoon, kuka etsii unta Nuori Werther 
-asennossa pää käsivarteen painettuna, kuka oikoisenaan varastaa koko sohvan, jalat 
ohikulkijoiden väistettävänä.
Aika ei vain kulu, kellot eivät tunnu kulkevan, aamu ryömii kolostaan aivan liian hitaasti.
Epätoivo on tihkunut alas lehdistön karsinaankin, jossa harva uskoo satumaiseen 
läpimurtoon. Ehkä ihan väsyneisyyttäänkin. Moni haluaa vain nukkumaan. Svenska 
Dagbladetin etusivun otsikko tietää:
Sopimus odotettavissa aikaisintaan ensi viikonloppuna
Vapaavuori yrittää mennä valtuuskunnan huoneeseen hakemaan takkiaan, mutta häntä ei 
päästetä sisään; ministerit neuvottelevat. Hän harhailee ala-aulaan, jossa toimittajat 
torkkuvat tai jauhavat tyhjänpäiväisyyksiä. Kerrankin komission pikkuvirkailija saa 
selvittää Lomén sopimuksen pienimpiäkin hienouksia suopealle kuulijakunnalle. 
Vapaavuori pummaa tupakkaa vahtimestarilta. Hän on kalpea, kuin kärsisi 
hapenpuutteesta.
Kemppinen ilmestyy hissistä neljän jälkeen, ja yrittää urheasti keksiä tiedotettavaa. 
Hän arvelee, että puolen tunnin päästä on jokin neuvottelu. Ministerineuvoston kokous 
venyy, ja Kemppinen tulee uusine arvauksineen: kahden tunnin sisällä tapahtuu.
Ehkä. Jotakin.
      
Kolmannen kerroksen ankeilla, ahtailla, ilmattomilla käytävillä laahustaa tyhjäkatseisia 
hikisiä miehiä rypistyneissä puvuissaan. Tuoleissa lojuvien housut liimantuvat persvakoon. 
Parrat ovat ajamatta, hampaat pesemättä. Rutistuneet muoviset kahvimukit ja pahviset
 lautaset kasaantuvat nurkkaan juoma-automaatin aluskasvillisuudeksi.
Suomen huoneissa vallitsee synkeä hiljaisuus. Jopa Härmälän ja Liikasen vitsipajatsot 
on tyhjennetty.
Odotuttaminen nöyryyttää, nöyryyttäminen suututtaa. Ollaan Pangalosin panttivankeja.
– Jos neuvottelut olisi lähetetty suorana lähetyksessä TV:ssä, 99,9 prosenttia kansasta 
vaatisi neuvottelijat heti kotiin, Härmälä murisee.
Härmälä juputtaa, että scrapies ei suinkaan ole mikään pikkujuttu, Suomi on ainoa 
Euroopan maa, jonka lampaat eivät ole saastuneita. Nyt, jos spermaa ja alkoita saa vapaasti 
tuoda Suomeen, niin -
Virkamiehet kuuntelevat hajamielisinä, voipuneina. Härmälä mutisee, että hän teurastaa 
ensimmäisen sairastuneen lampaan ja syöttää sen neuvotteluvaltuuskunnalle.
Aamun lähestyessä väsyneet ja hermoherkät virkamiehet alkavat huvittua Härmälän 
lammastauti-intoilusta. Kun  joku vain sanoo sanankin "scrapies", alkaa vastustamaton 
hihitys.

Toivottomuus iskee suomalaisiin, eikä edes hamarapuolella.
Ministerineuvosto on kokoontunut puoli viidestä lähtien, aamu sarastaa parin tunnin päästä,
monta asiaa on auki, hyvä tahto on kulutettu loppuun. Epäonnistuminen on varmaa.
Joka neuvottelijalla on kännykkä taskussa, jolla voi hälyyttää miehen oikeaan paikkaan, 
mutta nyt nallet eivät ole pirisseet pitkään aikaan.
Nyt neuvottelijat rikkovat sanattoman tabun, ja alkavat jutella vakavissaan siitä, että 
lähdetään kotiin. Toiveikas Salolainen joutuu antamaan periksi, tympääntynyt Haavisto ei 
muuta ole odottanutkaan. Jotkut ovat aidosti — mutta salaa — huojentuneita.             
Ministereiden lentoa ei enää siirretä eteenpäin. Helsinkiin soitetaan tieto, että Haavisto ja 
Salolainen tulevat Finnairin aamukoneella 9.55. Kaksinkertainen antikliimaksi: he palaisivat
epäonnistuneista neuvotteluista, eivätkä ehtisi edes presidentinvaihtojuhlallisuuksiin.
Sundbäckin, Liikasen ja Satulin on vaikea niellä tappiota. Toisin kuin jääräpäisemmät, jotka 
antavat nöyryytyksen tunteiden sumentaa kirkasta järkeilyä, he ovat varmoja, että viikon 
lykkäys lykkää sopimusta vielä edemmäs. Ainakaan se ei parane.
Ei auta. Valtuuskunta päättää laatia lausunnon ja lehdistötiedotteen neuvotteluiden 
keskeytymisestä.
Sundbäckin muotoilee lausunnon, jossa suomalaiset toteavat lyhyesti, että neuvotteluita 
ei ole mahdollista jatkaa, koska EU:n kannat eivät ole riittäviä Suomen 
vähimmäisvaatimuksiin nähden. Suomi pahoittelee tilannetta.

Myös ministerineuvoston jäsenet ovat väsyneitä, erityisesti Pangalos, joka on yrittänyt 
tuupata kaikkia neljää neuvottelua eteenpäin.
Itävallan vaatimuksista troikka ja komissio ovat saaneet aivan erilaisen kuvan: ilmeisesti
itävaltalaisetkaan eivät tiedä mitä haluavat. Pangalos myöntää, ettei ymmärrä mitään 
Suomen bysanttilaisesta maataloustukijärjestelmästä, ja pyytää Steichenia selostamaan 
tilannetta. Selonteon jälkeen kukaan ei ymmärrä. Ruotsin tapaus on helpoin ymmärtää 
mutta vaikein hyväksyä.
Erityisesti Alain Lamassoure vaatii, että hakijoiden on joko hyväksyttävä tarjoukset tai 
lähdettävä kotiin. Ruotsille ei enää ecuakaan. Suomelle ei enää prosenttiakaan.
Ympyrässä istuvat ministerit ovat perin juurin tympääntyneitä. Willy Claes, joka on yhä 
uupunut Afrikan-matkansa jäljiltä, ehdottaa, että yritetään ensi viikonloppuna uudestaan. 
Ei tästä mitään enää tule. Lamassoure on samaa mieltä, samoin Irlannin Dick Spring ja 
enemmistö.
Kinkelin on pitänyt palata Bonniin kahdeksan koneella. Liittokansleri, joka saa raportin
neuvotteluista parin tunnin välein, kehottaa Kinkeliä jäämään ja järjestämään sopimuksen. 
Kinkel pyytää muilta, ei, vaan vaatii, että yritetään kerran vielä. Williamson ja Troyan 
nyökyttelevät.
Muut antavat periksi, mutta Pangalos ei saa valtuutta antaa myönnytyksiä. Siispä koska 
hakijat jököttävät jääräpäisesti vaatimuksissaan, sopimusta ei tule.
Kun ministerit poistuvat salista kuudelta, 15. kerroksen rappusilla nuokkuva  Suomen 
EU-edustuston vahtimies havahtuu. Hän hakkaa kiiruusti kännykkäänsä Liikasen numeron.
Kolmannessa kerroksessa suomalaiset oikovat solmioita. Kohta tulee kutsu Pangalosin luo.

Olette ihan kuin venäläiset!
Theodoros Pangalos vyöryy unisten suomalaismiesten päälle kuin kiehuva laava.
Teidän kanssanne on mahdoton neuvotella. Teihin ei voi luottaa. Aina uusia vaatimuksia.
Te olette ihan kuin venäläisiä!
Theodoros Pangalos äkseeraa Suomen ministereitä sitä ankarammin mitä tyrmistyneempiä 
nämä ovat. Haavisto ja Salolainen arvelevat puheenjohtajan menettäneen lopunkin järkensä,
koettelemus on ollut lihavalle miehelle liikaa — miksei Claes tartu Pangalosia vasemmasta, 
Kinkel oikeasta käsivarresta, sillä aikaa kun van den Broek ja Steichen pujottavat 
pakkopaidan?
– Epäluotettavia kuin venäläiset. Ei tule mitään!
Mutta ministerit ja komissaarit ovat vaiti, kun Pangalos purkautuu, oksentaa sappensa ja
suuttumuksensa. Sundbäck on tyyni. Haavisto ja Salolainen ovat järkyttyneitä. Herrat 
ministerit eivät ole ennen joutuneet simputettaviksi, solvattaviksi — heidät on yllätetty, he
jähmettyvät paikalleen, eivät osaa nousta ja lähteä, ainakaan yhtä aikaa.
Neuvottelut ovat päättyneet.
Kinkel ja Claes toivottelevat lopuksi laimeasti, että jospa vielä katsottaisiin. Williamson 
vetoaa kaikkien yrittäjähenkeen. Suomalaiset ilmoittavat selkeästi, että heillä on yhä tahto 
koettaa ratkaisua.
Pangalos puistelee päätään. Hänellä on edessään suomalaisten lista, siihen on palannut, kuin peräpukama, yksi ja sama saamarin asia, joka piti haudattaman jo aamuyöllä: 
Scrapies.

Ennen Suomea Ruotsin Ulf Dinkelspiel ja pääneuvottelija Frank Belfrage ovat istuneet 
Pangalosin pulpetissa. Dinkelspiel tarjoaa kompromissiehdotusta, samanlaista jota Suomi 
ei saanut aikaisemmin läpi:
Let´s split the difference.
Tämä ratkaisee Ruotsin jäsenyyden, jos kohta kukaan ei sitä silloin tiedä.
Päin vastoin. Kolmannen kerroksen käytävällä kaikki hakijat laulavat samaa kertosäettä: 
mennään kotiin. Norjalaiset lähtevätkin.
Suomalaisvaltuuskunta pakkaa papereitaan tuohtuneena.
Kreikkalaisten johdolla ei maataloussopimusta tehdä, vaikka rukoilisivat, saatanat.
Voimasanat kimpoilevat käytävillä. Pangalos on hullu, mahdoton, tasapainoton, öykkäri, 
sika mieheksi.      
Haavisto on järkyttynyt munaskuita myöten. Salolainenkin on vaisuna.
Kivikasvoinen Sundbäck arvelee tilanteen mahdottomaksi. Diplomaattienkin tunteet ovat 
sekavat, väsymyksen hämmentämät.
Tuohtuneimpia ovat ne, jotka eivät olleet edes paikalla. Niilo Jääskinen on sydämistynyt: 
näin ei Suomea sovi käsitellä!
Härmälä kihisee sappea. Hänen mielestään ministereiden olisi ilman muuta pitänyt nousta 
ja lähteä huoneesta, eikä niellä nöyryytyksiä.   
Häpeää vain lisää käytävillä kulkeva legenda, että Ruotsin Dinkelspiel oli marssinut ulos 
maanantai-iltaisesta neuvottelusta, kun oli saanut tarpeekseen Pangalosin uhkailusta. 
Tosiasiassa Dinkelspiel vain ilmoitti lähtevänsä pöydästä, jos EU ei halua neuvotella 
vakavasti — ja kokous jatkui.
Mutta suomalaiset ihailevat Dinkelspielin ryhdikkyyttä. Jumalauta —
ruotsalaisilla on enemmän ylpeyttä kuin Härmän miehillä!
Isänmaan kunnia on myyty.
      
Virkaanastujaisiinsa valmistautuva Martti Ahtisaari saa puhelun aamiaispöytään vähän 
ennen kahdeksaa Suomen aikaa. Jäsenyyssopimusta ei näytä tulevan, Erkki Liikanen kertoo. 
Sama on Sundbäckin viesti Esko Aholle.
Suurlähettiläs on ilmoittanut tilanteen myös Erkki Tuomiojalle, joka kääntää huokaisten
kylkeä sängyssä. Samassa hotellissa majaileva mtk:n Pohjala saa myös uinua rauhassa.
Brysselissä lehdistöaulan kello lähestyy seitsemää. Espanjan ulkoministeriön tiedottajan 
tilannearvio on ytimekäs: Grán confucíon — iso hämminki.
Reijo Kemppinen tulee keräämään nuhjuisilla sohvilla makoilevia unisia, hikisiä 
toimittajiatiedotustilaisuuteen. Ministereiden lehdistötiedote on valmis, ratkaiseva 
kokous on päättynyt sekasortoon. Kemppinen antaa ymmärtää, että neuvottelijat 
ilmoittavat kotiinlähdöstä. Kukaan ei ole yllättynyt.
Kemppinen johdattaa toimittajien karavaanin toisen kerroksen lehdistöhuoneeseen.
Kolmisenkymmentä toimittajaa hakee oman oranssisen muovituolinsa suorakaiteeksi 
asetettujen pöytien ympärillä. Valkoharsoiset verhot suodattavat yhä Brysselin tihkuista 
hämärää.
Odotetaan viisi minuuttia, kymmenen. Pääneuvottelijoita ei kuulu. Kemppinen vilkuilee 
kelloa hermostuneesti. Tiedottaja alkaa näpelöidä kännykkää, mutta ei saa tietoa. 
Kun parikymmentä minuuttia on kulunut, nalle vinkuu. Sieltä tulee määräys:
Hold your horses.

Pangalosin rooli on pelattu. Troikalla ei varmaan ole ollut synkronoitua strategiaa, 
mutta hyvän ja pahan poliisin osat ovat jakaantuneet luontevasti. Pangalos väsyttää ja 
ärsyttää, Kinkel ymmärtää ja taivuttaa.
Viimeinenkin haukkapala kreikkalaisten luottamuksesta on syöty. Kauan se elikin, 
ensimmäisestä lauantain tapaamisesta laskien 64 tuntia. Candidessa Voltaire hirtättää 
tri Panglossin jo sivulla 37.
Pangalos ehdottaa, että Kinkel miehineen ottaa aloitteen käsiin.
Kun jokainen suomalainen on varma kotiinlähdöstä, Kinkel soittaa ja pyytää kohteliaasti 
audienssia. Kun saksalainen istuu Salolaisen ja Haaviston kanssa tutkimassa Suomen 
listaa, Kemppinen saa määräyksen peruuttaa lehdistötilaisuus.
Sen kerran kun Kemppinen saa järjestää lehdistötilaisuuden.
Lähtiessään Kinkel vakuuttaa tekevänsä kaiken mahdollisen Suomen asian edistämiseksi. 
Ei mitään sen dramaattisempaa. Seuraavaksi Kinkel menee Ruotsin huoneeseen, sitten 
Itävallan.
Mutta Poliittisen Tahdon vierailu on ministereille äärimmäisen tärkeä, henkilökohtainen, 
korkean tason kohtaaminen. Pangalosin moukaroinnin perään se kohottaa myös 
itsetuntoa, tekee tärkeäksi taas.
Kinkelin käynti huojentaa suomalaiset. Vihdoinkin Suomen ystävä! Järjestyksen mies, ja 
luterilainen!
Aholle ja Ahtisaarelle soitetaan heti uudet uutiset.
Suomen ystävän, kesävieraan, kunniahärmäläisen hansaliittolaisen käynti kääntää mielet 
kokonaan ympäri, täydestä masennuksesta äärimmäiseen optimismiin. Nyt arvellaan, että 
ystävällinen suurvalta järjestää sopimuksen parissa tunnissa.
Ministereiden lentoja lykätään vain viisi tuntia: nyt varataan liput belgialaisyhtiö Sabenan 
koneeseen 14.35.
Puolivirallinen tavoite on kello 11 Brysselin aikaa. Olisi komeaa, jos sopimus ehtisi 
valmistua ennen presidentinvaihdosta. Sitä toivoo ainakin Liikanen.
Suurlähettiläs soittaa heti  kahdeksan jälkeen presidentti Koivistolle, ja kertoo, että 
"vakavat poliittiset voimat ovat nyt tekemässä sopimusta." Sopimus tulee nyt tai ei 
koskaan. 
Koivisto on samaa mieltä ja lähettää terveisiä, että ratkaisu on tehtävä, jos tilaisuus 
tarjoutuu.
Liikanen kysyy presidentinvaihdoksen aikataulua. Koivisto sanoo lähtevänsä 
Mäntyniemestä Linnaan parin tunnin kuluttua, ja sieltä saman tien eduskuntaan.
– Sehän on 10.45 täkäläistä aikaa, Liikanen sanoo. Sopimus voi hyvinkin tulla siihen 
mennessä.
– Tämähän vaikuttaa puheiden sisältöön, jos täällä tulee ratkaisu, Liikanen sanoo, ja 
lupaa soittaa ennen yhtätoista.
Sitä puhelua Koivisto ei koskaan kyllä saa.

Tiistaiaamuna neuvotteluilla ei ole enää virallista hahmoa, sapluunaa.
Suomi ja Saksa neuvottelevat, ja Saksa vie tuloksen ministerineuvostolle. Mitään ei enää 
panna suoraan paperille. Kinkel lupaa jotakin, tai virkamies kertoo ratkaisun syntyneen. 
Valtuuskunta ei enää kokoonnu, vaan ministerit soittavat suoraan Helsingistä lupia ja 
mielipiteitä.
Neuvotteluvaltuuskunnan sihteeri Kare Halonen koettaa tuskaisesti tulkita erilaisten 
lappujen töherryksiä, numerosarjoja ja jopa äkkiä sutaistuja ameeboja, joista voi hyvällä 
tahdolla hahmottaa Suomen kartan ääriviivoja.
Suulliiset, epämääräiset lupaukset ovat voimassa vain niille, jotka ovat paikalla. 
Osoittautuu, että niiden kirjaaminen jälkeenpäin sopimukseen tuottaa kovia tuskia.
Maatalouden cap-tuki ja siirtymäkorvaukset on lyöty lukkoon. Samoin aluetuet. 
Williamson, Troyan, Sundbäck, Liikanen ja Satuli laativat tahoillaan versioita 
suojalausekkeista. Ajatus ei vain enää tahdo kulkea, virkkeiden muotoilu ja niiden 
kaikkienrivinvälistenkin merkitysten ymmärtäminen vaatii pinnistelyä.
Kosonen on neuvotellut kaikesta rakennerahastojen tuesta, paitsi 5a-rahasta, maatalouden
kehittämistuesta. Hän kysyy maatalousneuvottelijoilta, paljonko rahaa on odotettavissa. 
2,8 miljardia viidessä vuodessa, hänelle kerrotaan, 500 miljoonaa ensimmäisenä 
jäsenyysvuonna.
Kosonen laskee summat yhteen ja ilmoittaa luvut Helsinkiin, jossa rahoja jakavat 
ministerit Mauri Pekkarinen ja Ilkka Kanerva viestivät tyytyväisyyttään.
Samaan aikaan Saksan diplomaatit ryhtyvät vapaapalokunnaksi. Von Plötz, Bitterlich ja 
Trumpf rientävät kertomaan suomalaisille, miten mitkäkin jäsenmaat suhtautuvat 
vaatimuksiin, ja mikä heistä on kompromissin ääriraja. He kertovat, minkä maan 
diplomaatit tulee milloinkin "hoitaa".
Kun suomalaiset ryhtyvät analysoimaan von Plötzin tuomaa tietoa, saksalainen jää 
kuuntelemaan ja kommentoi — suomeksi. Von on naimisissa suomalaisen naisen kanssa, 
ja puhuu kieltä sujuvasti. Myöhemmin häntä pitää pyytää poistumaan huoneesta, jotta 
Suomen valtuuskunta voi neuvotella keskenään rauhassa.

Nyt vasta väsymys alkaa todella kiertää tylsää puukkoaan neuvottelijoissa — varsinkin 
ulkorenkaan sakissa, jolla ei enää ole osaa eikä käsitystä tapahtumista.
Aamupäivän edetessä avustajat alkavat torkahdella tuoleihin, seinää vasten, 
ikkunalaudalle.
Ne, joita tarvitaan, eivät nuku, vaikka ovat valvoneita ja nälkäisiä.  Henkinen paine on 
niin kova, ettei kukaan ajattelekaan unta tai ruokaa. Tai pelko, huoli, hätä, jotka pitää 
häätää mielestä, ruveta sijaistoimintaan; käydä läpi papereita ja papereita ja papereita...
Lauseita, numeroita ja sarakkeita, sanat loikkivat riviltä toiselle, vaihtavat maisemaa, 
aivan uusia salaisia merkityksiä, numerot tuikkivat mustina pilkkuina valkoisesta 
paperista,kieppuvia tähtiä, hyppivät silmille kuin kekäleet...
Ei saa nukkua!
Minuutit matavat, mitään ei tapahdu, mutta mikä hyvänsä hetki voi olla se historiallinen, 
ratkaiseva, vapauttava, tähtihetki. On pakko pysyä valppaana, ettei vain historia yllätä 
housut kintuissa!
Korvissa soi, päässä humisee, ajatukset takkuuntuvat, mieli harhailee, mutta suonissa 
syöksähtelevä adrenaliini pitää miehet vainoharhaisen valppaina.
Jousenkireät miehet eivät pysty rentoutumaan. Hermot ovat hypänneet pintaan, sydän 
takoo, pikkuasiatkin säpsähdyttävät.

Kello kymmenen Ruotsi jättää Pangalosille virallisestikin kompromissitarjouksensa. 
Hetkeä myöhemmin Carl Bildt soittaa, hän on vihdoin saanut Britannian ulkoministerin 
Douglas Hurdin langalle, ja tämä on luvannut järjestää maitokiintiöt. Samaan aikaan 
ruotsalaisille supsutellaan, että esitys mennee läpi.
Jacques Delors on ilmestynyt rakennukseen. Kaikki arvaavat, mitä se merkitsee.
Ulf Dinkelspiel piipahtaa naapuriin, Suomen huoneeseen. Hän kertoo, että Ruotsin 
sopimus saattaa valmistua. Onko Suomella, hän kysyy kohteliaasti, jotakin sitä vastaan?
Ei toki. Suomalaiset onnittelevat hillitysti.
Ministerineuvosto kokoontuu jälleen, pitkästä aikaa, yhdentoista jälkeen. Ministerit 
ovat huonotuulisia valvomisesta ja odottelusta, ei heilläkään ole ollut muuta tekemistä 
kuin roikuskella paikalla.
Kinkel painostaa kollegoita hyväksymään Ruotsin tinkauksen. Ei se saa kaatua 60 
miljoonaan ecuun. Komissio vahvistaa, että uudet jäsenet saadaan budjetin puitteissa.
Kello 11.40 Dinkelspiel kutsutaan viidenteentoista kerrokseen, ja puolilta päivin Ruotsin 
jäsenyys on valmis.
Charlemagnen konttorikolossi on hohdottomin mahdollinen ympäristö riehakkaalle 
festivaalille. Ruotsalaistyttö kipittää kolmannen kerroksen käytävällä, sylissä pullo 
Lanson Black Label -sampanjaa, ja korkea lasipino, jota hän leualla tukee. Yksi pullo, 
yhdeksän lasia. Ja yksi muki suolapähkinöitä.

Tiistaina puoliltapäivin, Ruotsin sopimuksen ratkettua, Suomen sopimus ratkeaa.
Kreikkalaiset pyytävät Kinkeliä käymään läpi Suomen viimeiset ratkaisemattomat asiat. 
Sundbäck ojentaa Kinkelille neljän kohdan listan: 85 prosenttia vuoristotukea, sokeri- 
ja maitokiintiöt sekä markkinahäiriöiden suojalauseke.
Kinkel lupaa, että tuki on vuoristotukea. Jälleen suullisesti. Siitä aiheutuu piintyvin ja 
pitkällisin tulkintariita komission kanssa. Lopulta acquis´n vartijat pakotetaan 
sommittelemaan selitys, jonka mukaan direktiivi 75/258:n 3 artiklan 5 pykälän 
yleisperustelua "eräistä erityishaitoista kärsivistä alueista" sovelletaan Etelä-Suomeen.
Ruotsi kinuaa vain rahaa. Se saa maatalouden sopeuttamistueksi naamioitua 
jäsenmaksupalautusta reilut miljardi ecua neljässä vuodessa, 6,4 miljardia markkaa.
Ruotsille tyrkytetty ja Ruotsin lypsämä lisäraha on piilotettu yhtä taitavasti kuin kameli 
maton alle. Toisena jäsenyysvuotena Ruotsi saa "asteittain alenevaa" maatalouden 
siirtymätukea yli kaksi kertaa enemmän kuin ensimäisenä.
Suomi ei pyydä rahaa, vaan oikeutta.  Suomalaiset ovat vedonneet todellisiin tarpeisiin 
ja ongelmiin, vaatineet EU:lta periaatteiden muutosta, ymmärrystä ja sopeutumista. 
Mutta Bryssel ei ole kihlakunnanoikeus.
Suomalaiset uppoutuvat juristeriaan. Jahka säännöt on muutettu, isketään laskimeen 
kertoimia ja saavutetaan toivottu määrä rahaa.
Kun Ruotsin rahavaade on ratkaistu, Delorsin rahoista jäljelle jäävän 315 miljoonan ecun 
potilla rahoitetaan Suomen toiveet. Luvatun lfa:n korottaminen vuoristotueksi maksaa 
EU:lle enintään 100 miljoonaa ecua neljässä vuodessa.
Suomi pääsee kyllä tavoitteeseensa, Ruotsin veroiseen sopimukseen — ellei parempaankin.
Suomi saa 1995-1998 pari miljardia vähemmän suoraa Big Bang- tukea kuin Ruotsi, mutta 
reilummin muita tukiaisia. Suomi voi saada EU:sta — olettaen että on valmiutta itse 
maksaa useista hankkeista valtaosa — yli 21 miljardia markkaa neljänä ensimmäisenä 
jäsenyysvuotena.
Mikä tärkeintä: Ruotsi ei saa juuri enempää.
Sokeririidan Suomi taas lopulta häviää. Neuvottelussa Suomi antaa reilusti periksi, mutta 
saa kiintiön tingittyä 144 000 tonniin, kun ensin yöllä väsynyt Steichen on sotkenut 
sarakkeet ja laskenut isoglukoosin mukaan raakasokerikiintiöön, virhe tarttuu 
ministerineuvoston virkamiehiin ja 11 000 tonnin ylimäärä jää voimaan — vajaaksi 
kuukaudeksi.
Antti Satuli palaa vetämään draftaajia huhtikuun 7. päivänä, muotoilemaan epämääräistä 
poliittista sopimusta lakitekstiksi. Lamassoure ei missään tapauksessa suo Suomelle 
viekkaudella hankkimaa ylimääräistä neljää Pulmu-pakettia per kansalainen. Se on 
ainoana asiana auki ainoalla hakijamaalla vielä viisi päivää myöhemmin, tiistai-iltana 
12.4. kello 21. 
Sopimus on saatava painoon seuraavana päivänä, jotta Euroopan parlamentti pääsee 
käsittelemään sitä sovitun aikataulun mukaan. Suomen jäsenyys siis kaatuisi sokeriin.
Satuli saa Aholta luvan antaa Pulmut pakon edessä. Alivaltiosihteeri sanelee pöytäkirjaan
paheksunnan menettelytavoista, ja siitä, ettei pidetä sovitusta kiinni.
Isolla on varaa virheisiin, koska se voi ne voimalla oikoa, pienellä ei.

Koko Suomen uusi strategia — lfa-alueen tinkiminen sadasta 92:een ja tyytyminen 85:een 
— perustuu siihen, että vastakauppana saadaan lupa pysyviin kansallisiin maataloustukiin 
koko Suomen peltoalalle.
Sundbäck ja Satuli  hiovat kansallisen maataloustuen artiklaa 141 Williamsonin kanssa 
koko tiistain, myös Bitterlichin ja von Plötzin. EU-virkamiehet halusivat rajata 
tukioikeuden vain "siirtymäajaksi", mutta suomalaisdiplomaatit onnistuvat vesuroimaan 
sanan pykälästä pois.
Nyt Suomi saa jakaa tukea, mikäli "liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia". Suomi 
ilmoittaa tulkitsevansa pykälän pysyväksi oikeudeksi.
Suomalaisten toiveikas tulkinta on aika pitkälle menevä, semminkin kun sopimuksen 
koko maatalousosaston perusehto on, että  kaikki poikkeustoimet päättyvät vuoden 2000 
lopussa.
Syksyllä 1994 Suomi ilmoittaa haluavansa jakaa "vakavien vaikeuksien" tukea jo 
ensimmäisestä liittymispäivästä lähtien. Komissio tulkitsee järkeenkäyvästi, että pitäisi 
ensin katsoa, tuleeko vaikeuksia.
Joka tapauksessa maa- ja metsätalousministeriö kaavailee jo nyt 400 miljoonan markan 
tukea vuonna 1997 ilmestyvien vakavien vaikeuksien korjaamiseksi. Kovasta yrityksestä 
huolimatta vaikeuksia ei sittenkään voiteta, koska summan suunnitellaan jo nyt kasvavan 
vuosittain, yli miljardiin markkaan vuosituhannen vaihteessa.
On Suomen venytetty tulkinta oikeutettu tai ei, on komission asia myöntää lupa 
kansallisiin tukiin tai ei.
Kuten neuvottelijat jo Brysselissä hoksaavat, koko Suomen peltoala, myös etelän 
nollatukialue, saadaan tukiaisten piiriin ympäristötuen avulla. Ympäristöministeri Sirpa 
Pietikäinen yrittää turhaan syksyllä tehdä ympäristötuesta ympäristötukea — maa- ja metsätalousministeriö lieventää tuen ehtoja niin, että sitä voidaan käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensa. Kun on pohjoinen tuki, on oltava myös eteläinen tuki.
Neuvottelijat siis onnistuvat tavallaan vähimmäistavoitteessa, jos kohta jää aina 
poliittisten päättäjien vastuulle soveltaa tukipykäliä luovasti ja survoa tulkintansa läpi 
myös komissiossa.
Mutta kansallisen tuen suojalauseketta suomalaiset eivät saa vaihtokauppana lfa-
prosentista tinkimisestä. Suomalaiset vain tyytyvät vähän vähempään, kun saksalaiset 
vaativat vastaantuloa.

Heikki Haavisto on huojentunut keskustan puheenjohtajan terveisistä.
Kun neuvottelut ovat nyt uudestaan liikkeellä, Esko Aho on kehottanut käymään ne 
loppuun.
Ei mitään narinoita siirtymämalleista. Vähimmäistavoitteet on saavutettava: oikeus 
maksaa koko maahan maatalouden ja elintarviketeollisuuden tukea sekä vuoristo-lfa:ta 
melkein kaikkialle.
Samaan aikaan, kun diplomaatit viilaavat suojalausekkeiden muotoiluja, ministerit istuvat
huoneessaan ja sopivat niiden käytännön sisällöstä, miljoonista.
Heikki Haavisto ryhtyy aamulypsyyn, varmistamaan ehtoja, joilla keskusta voi hyväksyä 
sopimuksen. Hän on tehnyt listan.
Haavisto tähdentää moneen kertaan, että maatalouden rahoitusratkaisu on EU-rahoituksen 
ja kotimaisen tukipaketin kokonaisuus, ja se voidaan hyväksyä vain, jos hallitus ja eduskunta
latovat pöytään reilut sopeutusmiljardit.
Salolainen suostuu.
Haavisto sitoo Salolaista elintarviketeollisuuden sopeutustukeen. Hänen tukilistassaan 
on meijereitä, teurastamoita, muita jalostuslaitoksia. Puhutaan miljoonista. Esimerkiksi 
Lounais-Suomen osuusteurastamon tytäryhtiöineen on saatava 100 miljoonaa markkaa.
Salolainen suostuu.
Ensimmäinen lupaus johtaa toukokuun lopussa hallituksen yöneuvotteluihin, joissa Esko 
Aho pyyhkii Salolaisella Smolnan parketit. Vaikka EU-ratkaisun ansiosta kotimaista 
rahoitusosuutta voisi jopa pienentää, keskusta tiristää yli viisi miljardia lisää vuoden 
1994 tasoon.        
Tosin tällä kertaa keskustan prässäys uhkaa kaataa myös keskustan johtaman hallituksen, 
kun maatalouspaketti voittaa äänestyksen kokoomuksen eduskuntaryhmässä vain kahdella 
äänellä. Vastakkaisen tuloksen varalle demarit ja kokoomus ovat jo vaivihkaa viritelleet 
uusia hallitustunnusteluja.
Viikon kuluttua Salolainen joutuu eroamaan kokoomuksen puheenjohtajan paikalta.
Jälkimmäinen lupaus ei toteudu, vaikka jopa Iiro Viinasen mielestä lso-tuki on pikkuraha. 
Julkisen mylläkän jälkeen ilmenee, että lso tuottaa jopa voittoa, eikä tarvitse apua. Kun
elintarviketeollisuuden tukiaisia jaetaan tammikuussa 1995, summat ovat paljon odotettua pienempiä; lso saa vain seitsemän miljoonaa, ja Karjaportti suurimman potin, 15 
miljoonaa.
Neuvottelujen jälkeen Haavisto lupaa Salolaiselle "mtk:n kultaisen ansiomerkin".
Se olisi ironinen kunnianosoitus miehelle, joka suuressa lähetystehtävässään antoi 
maatalousmiesten kaataa hänet pikkupolitikointiin.

Lopulta koko sopimus oli kaatua tulppaaneihin. Leikkokukat viivyttivät muutoin valmista 
sopimusta vielä kuusi—seitsemänkin tuntia.
Williamson aamuyöllä laatima muotoilu markkinahäiriöiden suojalausekkeesta ei kelpaa
hollantilaisille ja espanjalaisille. Jos vapautetuilla elintarvikemarkkinoilla ilmenee vakavia 
häiriöitä, niihin voidaan puuttua — paitsi jos ne koskevat leikkokukkia tai viinejä, hedelmiä 
ja vihanneksia.
Suomalaiset ovat valmiit kompromissiin: viineihin ei tarvitse puuttua.
Heikki Haaviston reaktio aamupäivän ministerikokouksen vaateeseen on jyrkkä. 
Poikkeustuotteiden luetteloa hän ei hyväksy.
Närpiön tomaattien esitaistelija, liikenneministeri Ole Norrback ryömii lankoja pitkin 
Brysseliin, ja vaatii puutarhaviljelylle samaa suojaa kuin muullekin. Muutoin Ruotsalainen kansanpuolue aiheuttaisi hallituskriisin ja estäisi EU-jäsenyyden.
Ministerineuvoston väki kysyy ihmeissään, tulppaaneihinko se kaatui. Suomalaisilla on 
hankala asema: he eivät voi hyväksyä minkäänlaista kompromissia. Iltapäivällä Liikanen 
selittää Delorsille, miten erityisen herkkä ala on. Itävalta ja Norja ovat tiukkoina myös.
Suomalaiset eivät voi muuta kuin istua huoneessa, rauhoitella Norrbackia ja odottaa. 
Espanja luopuu iltapäivällä vaatimuksesta. Viimein alkuillasta ministerineuvosto saa 
sovittua viimeiset kuusi riviä, jotka olivat jäsenyyden esteenä. Jos tulee maatalouden  kauppahäiriöitä, uusi jäsenmaa voi valittaa komissiolle, joka päättää vuorokauden sisällä "aiheellisiksi katsomistaan suojatoimenpiteistä".
Tästä tosiaan riideltiin.
Tiistaina, 1. maaliskuuta 1994, kello 17.54 David Williamson astuu ulos ministerineuvoston kokoushuoneesta, näyttää Sundbäckille ehdotusta artiklasta 147. Valtiosihteeri tietää, että 
luonnos on riittävä.
Jäsenyys tapahtuu, se on totta.

Tämä on Pertti Edward Salolaisen suuri, suurin hetki.
Salolainen harppoo touhukkaana käytävällä, takki auki, solmio sykkyrällä ja pakkaa 
samallasalkkuaan. Jopa Heikki Haavisto hymyilee autuaasti hississä.
Ministerit odottavat 14. kerroksen käytävässä, napittavat takkinsa ja Salolainen oikoo 
solmion.  Kello 18.25 he astuvat Saksan valtuuskunnan huoneeseen ja lyövät kättä päälle 
Klaus Kinkelin kanssa.
Kello 18.30 Pangalos saattaa Salolaisen ministerineuvoston saliin kuin paraskin ystävä, 
Haavisto tulee perässä. Salolainen kättelee iloisesti Delorsin, sitten muut. Suomen 
ministerit asettuvat maireiden komissaarien viereen, puheenjohtajaa vastapäätä,  Haavisto 
ja Steichen hymyilevät toisilleen erityisen sydämellisesti.
Salolaisen on kerta kaikkiaan mahdoton pidättää onneaan, kun hän istuu Delorsin viereen.
Haavistokin on iloinen, suorastaan hohottaa Steichenin juttua. Salolainen laittaa salkun 
pöydälle, takaa hiipii Sundbäck ja kerää sen vaivihkaa pois.
Salolainen ottaa taas reiman vissyhuikan. Muut Suomen neuvottelijat ryhmittyvät 
ministereiden taakse henkivartija-asentoon, kädet ristiin rinnalle — Härmälä, Kosonen, 
Satuli, Sundbäck ja kauimmaisena Liikanen.
On hetken sekava tungos. Salolainen kirjoittaa tunnelmat heti muistiin.
Salolainen pitää lyhyen puheen, ja säteilee onnea ja lämpöä.
Tätä lyhyttä hetkeä varten hän on uhrannut kaiken, ja uhraakin. On jotenkin aseistariisuvaa, 
että Salolainen ei pysty, ei osaa, ei halua peittää villiä riemuaan valtiomiehen levollisiin, 
tyyniin eleisiin. Tämä on hänen kliimaksinsa.
Mikään muu ei merkitse kuin tämä suuruuden tuokio, jonka hän on nähnyt tuhannesti 
peilin edessä, ja jota käy tuhannesti läpi myöhemminkin. Muu saa mennä, ja meneekin.
Salolainen on humaltunut historiallisen hetkensä ainutkertaisuudesta, hän näkee itsensä 
ikuistuneena uutiskatsauksiin dokumenttielokuviin, tietosanakirjoihin, hakuteoksiin, 
lastenlastensa ja lastenlastenlastensa koulukirjoihin...
Viis politiikan merkityksettömistä voitoista ja tappioista, jotka haihtuvat uutisista 
pakinapalstoille, poliittisista muistelmista innottomiin graduihin ja lopulta isänmaan 
alaviitteiksi. Mikään hinta ei ole liian kova, että pieni mies voi seistä suurmiehen 
puujaloilla, vaikka hetken, vaikka huojuenkin.
Salolainen on sankarinsa. Kuin Frank Capran elokuvissa.
Mutta kenties hän todistaa samalla, että suurmiesten aika on ohi, historiaan jäävien 
mieskunnon osoitusten, korvaamattomien yksilöiden, sankaruuden, näköispatsaiden. 
Ehkä hänen nimensä unohdetaan; hän vain sattui olemaan paikalla, se senkertainen 
poliitikko, sen pakollisen sinisen puvun täyte.
Kenties häntä ei palkitakaan. Häntä, joka heittäytyi benji-hyppyyn ilman narua, niin 
yhdelle asialleen uhrautuen, että hallitus hylkäsi eikä nimittänyt komissaariksi, ei edes 
oma puolue nimittänyt komissaariehdokkaaksi — koska hän ei halunnut sotkea suureen 
asiaansa pientä politiikkaa, kyseenalaistaa aatteen pyhyyttä matalamielisellä 
omanvoitonpyynnillä.
Kenties 20 vuoden päästä muistetaankin joku muu. Kyyniset kansalaiset eivät usko
sankaripoliitikkoihin, ne etsivät puhtaan otsan takaa ahnetta ajatusta, ja jos eivät löydä 
— pitävät vain tyhmänä. Poliitikot halutaan poliitikkoina.
Luultavasti Suomen EU-jäsenyydestä muistetaan henkilö takaoikealta, tahallaan 
EU-virkamiesten väliin kätkeytynyt mies, joka on viimeiset viisi vuotta opetellut 
intensiivikursseilla kahlitsemaan liian helposti ryöstäytyvän hymynsä, kuohitsemaan 
liian nokkelan kielensä, hakeutumaan seurueen keskipisteestä ulkoreunalle, panemaan 
kynttilän vakan alle joka ilta —
— ja yhtenä aamuna hän heräsi Suomen ensimmäisenä EU-komissaarina.

  Kuvat olisivat mukava muisto tästä urakasta, Pertti Salolainen hymyilee, eiks olis, 
hän hakee muilta miehiltä kannustusta.
Ei missään tapauksessa, kauhistuu Erkki Liikanen ja kieltää jyrkästi valokuvaajia ja 
TV-kameroita tulemasta edustuston saunaan. Kuvaajat maanittelevat, Salolainen myöntelee, 
Liikanen estää ehdottomasti ja tylysti.
Suurlähettiläs ei todellakaan halua Salolaisesta ja Haavistosta kuvaa, jossa he reteinä 
skoolaavat saunassa. Miltä se näyttäisi, hän selittää kiihkeästi, kuva keski-ikäisistä miehistä 
lauteilla, kännäämässä ja hurraamassa omaa Eurooppaansa, uusia valloituksiaan. Kuva 
herraeliitin juhlista kiertäisi mediasta mediaan, vainoaisi jokaista ikuisesti.
Tulevina kuukausina miehet muistivat Erkki Liikasta iltarukouksissaan.
Salolaisen riemukkuutta ei paljon häiritse, vaikka tämä suurhetki jäikin ikuistamatta. 
Saunassa miehet yrittävät vähän remuta, puolipakosta — joku suunnittelee "Pangaloksen 
ystävien kerhoa", hoilataan epävireisesti "Kallavesj" -laulun sävelellä: Pangaloooooss....
Pangalooooosss...
Väsyneet miehet eivät saunassa kauan remua. Haavisto ottaa torkut. Muutkin alkavat 
sipata jo kahdesta oluesta, ja kymmenen aikaan miehet painuvat hotelliin. Nukkumaan, 
juhlan kunniaksi.
– Elämäni halvin edustustilaisuus, Liikanen hykertelee.
Naisten saunaa ei tarvitse lämmittää.

Saunatunnelma on matala siksikin, että neuvottelijat huomaavat menettäneensä melkein 
puoli miljardia markkaa vuosittain.
Kun neuvottelijat kerääntyvät tiistai-illansuussa edustustoon ynnäämään sovittuja summia,
he havaitsevat, että maatalouden lfa-tuet sisältyvät sittenkin rakennerahastoihin. 
Kosonen on aamulla luullut, että Suomi saa 454 miljoonaa markkaa hänelle kerrotun
summan lisäksi.
Hemilä, Mäkinen ja muut olivat tarkastaneet asian monta kertaa, ja olleet aivan varmoja, 
että epäsuotuisten alueiden tuet maksetaan maataloustukena. Nyt lfa-rahat lohkaisevat 
5a-tuesta ja kuutostuesta yhteensä lähes puoli miljardia markkaa joka vuosi.
Kaikki yökausien prosenttien tinkaaminen on ollut turhaa.
Jos epäsuotuisten alueiden tukea olisi saatu koko maahan, tai 92 prosentin alueelle, se 
olisi syönyt rakennerahastoja vain entistä enemmän. EU-neuvottelijat ovat tienneet 
tämän koko ajan.
Eikka Kosonen epäkiitollinen tehtävän on ilmoittaa asiasta muille.
Sundbäck on laskuvirheestä tyrmistynyt. Huono ja hämärä asia, tällaista ei saa tapahtua.  
Muutkin ovat epäuskoisia. Salolainen ja Haavisto manailevat pettyneinä.
Mauri Pekkarinen käy seuraavat päivät kuumana, hänhän on menettänyt satoja miljoonia 
markkoja. Häntä on huijattu. Hänet nolataan. Hän ei olisi suostunut kauppaan, jos olisi 
tiennyt.
Suomalaisministerit yrittävät urheasti avata neuvotteluja uudestaan seuraavina viikkoina, 
kun he palaavat Brysseliin. Haavisto sanoo lehdistötilaisuudessa —  jonne lopulta olen 
löytänyt hortoiltuani aikani eurokorttelien sateessa — komission "osoittaneen ymmärrystä" suomalaisten väärinkäsitykselle.
Sitten hukattu puoli miljardia unohtuu armeliaasti, kunnes se mainitaan jälleen joulukuussa 
Helsingin Sanomissa. Hallitus päättää yrittää neuvotella rahat takaisin.

– On ihanaa olla puhtaassa paidassa, parta ajeltuna, Pertti Salolainen summaa tunnelmat lehdistötilaisuudessa.
Nääntyneet miehet saavat ensimmäisen kerran sämpylän eteensä lehdistötilaisuudessa. 
Salolainen kykenee näykkäämään vain pienen palan
Salolainen kiittää lämpöisesti Klaus Kinkeliä sopimuksen survomisesta, mutta ei mainitse
kreikkalaisia. Hän saa onnittelusoiton Helmut Kohlilta. Carl Bildt on jo ehtinyt julkisesti 
osoittaa kiitollisuutensa liitokanslerille.
Esko Aho soittaa Haavistolle ja onnittelee. Ministerin synkkyys sulaa huojentuneeksi tyytyväisyydeksi. Hymy käy kuitenkin vain kääntymässä, apeus palaa. Jopa viivasuinen 
Härmäläkin moittii ministeriä turhasta murheellisuudesta.
Suomalaiset häviävät aina, silloinkin kun voittavat.
Ruotsin valtiovarainministeri Anne Wibble saa kansanpuolueen toimistossa 
kansallissankarin vastaanoton. Puoluetoverit heittävät hänet hurraten ilmaan. Onnellinen 
Wibble luonnehtii sopimusta "hyvin hyväksi". Suomessa Paavo Väyrynen julistaa heti, 
että maatalousratkaisu ei riitä, pitää neuvotella uusi, parempi sopimus. Kaikki arvaavat, 
kenen  johdolla.       
Ruotsin pääministeri hehkuttaa, että sopimus on "kuin jääkiekkokulta". Suomen 
pääministeri vähättelee, että neuvottelutulos on "vain pohja sopimukselle".
Lausunto on tilanteessa kovin pikkusieluinen. Se on keskustan puheenjohtajan viesti 
kentälle, ei valtiomiehen visio Suomen kansalle.
Aho on tietysti tavallaan oikeassa. Haavisto murehtii jo, että tätäkin vähää täytyy käydä
vielä monta kertaa vääntämässä. Täst´edes ministerit tekevät viikoittain turhan matkan 
Brysseliin.
Keskiviikkoisessa hallituksen iltakoulussa tapahtuu harvinainen ilmiö, virkamiehet ryhtyvät
väittelemään pääministerin kanssa. Sundbäck ja Härmälä protestoivat selkein sanoin: 
sopimus on sopimus. He kokevat Ahon antaneen jonkinlaisen epäluottamuslauseen.
Maratonin vaikutus alkaa tuntua vasta jälkeenpäin, kun psyyke oikeastaan vasta herää 
tajuamaan koko painajaisen. Torstaina yksi neuvottelijoista kokee täyden päiväkausien
hermoromahduksen.
Ja Heikki Haavisto on viikonlopun aikana tehnyt päätöksensä. Hän eroaa mtk:n 
puheenjohtajan tehtävästä.

Itsenäisyyspäivänä 1994 kaikki keskeiset neuvottelijat saavat Ahtisaarelta korkeat 
kunniamerkit —paitsi käpykaartilainen Esa Härmälä.
Kaikki ovat saaneet palkintoja. Suomen kansa on hyväksynyt heidän neuvottelemansa 
sopimuksen selvin luvuin.
Veli Sundbäck on nimitetty heti sopimusviikolla Ahtisaaren seuraajaksi, ulkoministeriön
valtiosihteeriksi. Erkki Liikanen on saanut Suomen ensimmäisen komissaarin paikan, ja 
Antti Satuli on nimitetty Liikasen seuraajaksi Brysseliin.
Mutta se on vain hetkellistä.      
Sopimus ei koskaan ole tarpeeksi hyvä, paras mahdollinen. Jos voitetaan, olisi pitänyt 
voittaa enemmän. Muut paitsi Salolainen tietävät, että maine haihtuu, uroteot latistuvat, 
irvihampaat kalvavat hitaasti mutta täydellisesti kaiken gloorian. Sen jälkeen, kun komean 
univormun ovat nakertaneet koit, harakat varastavat manttelista kultanapitkin.
Se on alkanut jo. Heti mitalienjälkeisellä viikolla Vesa-Pekka Koljonen epäilee 
Ilta-Sanomissa, että kansaa oli harhautettu mukahyvällä jäsenyyssopimuksella, ja Suomen neuvottelijat ovat menneet halpaan. "Brysselin korkkiruuvinkierot neuvottelijat ovat 
höynäyttäneet rehellisiä maalaispoikia."
"[N]euvotteluissa olisi pitänyt vetää härskiä linjaa — kaikki meille heti nyt — eikä hölmöä partiopoikatyyliä", Koljonen opettaa. "Semmoinen on paha maailma."

Eikä scrapiesta edes mainita jäsenyyssopimuksessa. 

Tunnisteet

10 kirjaa rahasta (3) 1989 (1) 1990-luvun lama (1) 2009 (1) 2010 (1) 70-luvun tv-sarjat (1) A-Studio (1) Aalto-Setälä Pauli (1) Aamulehti (3) ABS (2) Adiga Aravind (2) Aho Esko (8) Ahtisaari Martti (1) Airisto Lenita (2) Ajankohtainen kakkonen (1) Ajankohtaisen kakkosen homoilta (2) Akerlof George A. (1) Aktia (1) Al Qaida (1) Ala-Nissilä Olavi (1) alaluokan synty (1) Alanko-Kahiluoto Outi (1) Aleksanteri II (1) alijäämä (1) Alkio Mikko (1) Allen Woody (1) Allianssi (1) Alma (1) Ambea (1) Amma Äiti (1) ampuma-aselaki (1) ANC (1) Ankersmit Frank (1) Ankka Aku (3) Antonova Irina (1) Apple (1) Apunen Matti (4) arabikevät (1) Areva (1) Arhinmäki Paavo (1) Arla (1) Arola Heikki (1) Arvonen Jori (1) arvonlisävero (1) arvopaperistaminen (1) aseiden säilytys (1) Asser et Turnbull (1) asset-secured bond (1) Asuntolaina (1) Atlantic Monthly (1) Atria (1) Atta Muhammed (1) Attendo (1) Augustus International (1) austerity (4) Baby Friendly Hospital (1) Backman Jouni (1) Balzac Honoré de (2) Bank of America (1) Barnier Michel (1) Barroso José Manuel (1) BC Nokia (1) Becker Gary (2) Berliinin muurin murtuminen (1) Berliln Isaiah (1) Berlusconi Silvio (1) Bernadotte Estelle (1) Bernanke Ben (1) Berner Anne (1) Bharat Krishna (1) biodiesel (2) Bitterlich Joachim (1) Blanchard Olivier (2) Bono (2) Borg Anders (1) Bratislava (1) Breivik Anders Behring (2) Brown Gordon (2) Brown James (1) Bryssel (1) Buddenbrookit (1) bullshit (1) Bunga Bunga (1) Burlesconi Silvio (1) Bush George W. (1) Cameron David (1) Carema (1) Cassidy John (1) Christensen Lars (1) Churchill Winston (2) Chydenius Anders (1) Chydenius Antti (1) Citigroup (1) Claes Willy (1) Clinton Bill (1) Coca Colan lisäaineet (1) Crybabies (1) Darling Alistair (1) Darwin Charles (2) Davos (1) De Grauwe Paul (2) deflaatio (2) Defoe Daniel (1) DeLillo Don (1) DeLong Brad (1) Delors Jacques (1) demokratia (1) Demos (1) Diktonius Elmer (1) Dinkespiel Ulf (2) doping (1) Dostojevski Fjodor (1) downshifting (1) Draghi Mario (2) ECB (1) EDP (1) eduskunta (5) eduskuntavaalit (2) Egypti (1) Einstein A-Go-Go (1) Einstein Albert (1) EK (2) Ekenäs BB (1) EKP (7) Elinkeinoelämän keskusliitto (2) Elinkeinoelämän valtuuskunta (1) Elonen Piia (1) elvytys (2) eläkeikä (2) eläkeiän yläraja (1) eläkeuudistus (2) Emu (5) ennusteet (1) EPP (1) Erhard Ludvig (1) Erkko Aatos (2) Ersboll Niels (1) ERVV (2) ESM (1) Espanja (3) Etelä-Afrikka (1) Etla (2) EU (8) EU-jäsenyys (1) EU-jäsenyysneuvottelut (2) EU-komissio (12) EU-maatalouspolitiikka (1) EU-vaalit (1) Euraasian liitto (1) euroalue (3) eurobondit (2) eurokriisi (16) Euroopan investointipankki (2) Euroopan keskuspankki (7) Euroopan parlamentti (3) Eurooppa (1) Eurostat (1) Eurovaalit 2014 (1) EVA (1) EVL (1) EVM (1) Facebook (1) Fadayel Eveline (1) Fallows James (1) Fama Eugene (1) Fassbinder R.W. (1) Fennovoima (2) Financial Times (2) Finanssialan keskusliitto (1) finanssijärjestelmä (2) finanssikriisi (8) Fortum (2) Forum 24 (1) Forum24 (1) Foucault Michel (1) Friedman Milton (5) Fukushima (1) fundamentalismi (1) Gad Marius (1) Galbraith J.K. (1) Galilei Galileo (1) globalisaatio (1) gogo (1) Gogol Nikolai (1) Goldman Sachs (3) Google (1) Graeber David (1) Graham Phil (1) Grahn-Laasonen Sanni (1) Great depression (1) Greenspan Alan (3) Haanpää Pentti (1) Haaparanta Pertti (2) Haavikko Paavo (1) Haavisto (1) Haavisto Heikki (4) Haavisto Pekka (3) Habermas Jürgen (1) Haikala Eino (1) Haiti (1) Hakkarainen Teuvo (3) Hakola Juha (1) Halla-aho Jussi (3) hallintarekisteri (1) hallintarekisteri  Harmaa talous (1) hallitus (1) halloween (1) Halme Tony (3) Halonen Tarja (8) Hamlet (1) Hanhi Hannu (2) Hardin Garrett (1) Harju Ilkka (1) Harle VIlho (2) Hautala Heidi (4) Hayek Friedrich (1) Hazard Kaarina (2) Heinäluoma Eero (5) Heiskala Risto (2) Hellman Heikki (1) helluntaiseurakunta (1) Helsingin Sanomat (3) Helsingin Kaupunginkirjasto (1) Helsingin Sanomat (13) Helsinki Seagulls (1) henkirikokset (1) Henkirikostilasto (1) Herlin Antti (1) Herlin Ilkka (1) Herlin Niklas (1) Herlin Pekka (1) Hernesaari (1) Herodotos (1) Hietanen Risto (1) hiihto (1) Hiihtoliitto (1) Hiilamo Heikki (1) Himanen Pekka (4) Hirschman Albert O. (1) Hirvonen Markku (1) Hitler Adolf (1) HK Scan (1) Holappa Lauri (1) Holland Heidi (1) Hollande François (1) Holmberg Kalle (1) Holmström Bengt (1) Holvas Jakke (1) Honka Matti (1) Honkapohja Seppo (1) HS raati (1) Hu Jintao (1) Hufvudstadsbladet (2) HUS (1) Hyvinkää (2) HYY (1) Häkämies Jyri (3) Hämäläinen Unto (1) Härmälä Esa (2) Ihalainen Lauri (1) IK Kapital (1) ikärasismi (1) Ilaskivi Raimo (1) ilmastonmuutos (3) Image (1) IMF (8) Indignados (1) Indonesia (1) investointipankit (1) iPad (1) Irlanti (4) ironia (1) irtokarkki (1) ISMA (1) Italia (2) Itsemurhat (2) itsenäisyyspäivä (1) Itä-Häme (4) Itä-Suomen yliopisto (1) Jaakonsaari Liisa (1) Jackson Hole (1) Jackson Michael (1) Janne Kuutio (1) Japani (1) Jeskanen-Sundström Heli (1) Ji Yuemei (1) Joenpelto Eeva (1) johdannaiset (1) Jokela (1) Joku Anneli (1) Jotuni Maria (1) joulu (1) Joulupukki (2) JSN (1) julkinen sektori (1) Julkisen Sanan Neuvostoliitto (2) Jumala (1) Juncker Jean-Claude (3) Jungner Mikael (3) Jusula Jukka (1) Jyväskylän yliopisto (1) Järvi Antti (1) Jätevesiasetus (1) jääkiekko (1) Jäätteenmäki Anneli (1) K-kauppa (1) Kaarenoja Vappu (1) Kahneman Daniel (1) Kailajärvi Hannu (1) Kakkonen Kyösti (2) kalapuikot (1) Kaleva (1) Kalli Timo (2) Kallis Bjarne (2) Kalpala Asmo (1) Kaltiokumpu Oiva (1) Kambodzha (1) Kanaria (1) Kanerva Ilkka (4) Kangas Olli (1) Kangasharju Aki (1) kansalaisuus (1) kansallispuistot (1) kapitalisaatiosopimus (1) kapitalismi (3) Karhinen Reijo (1) Karjalainen Ahti (1) Kaskeala Juhani Tuomioja Erkki (1) Katainen Jyrki (21) Kauhajoki (1) Kauppakorkeakoulu (2) Keaton Buster (1) Kehittyvien Maakuntien Suomi (2) kehitysapu (2) Keinoelämän keskusliitto (1) Kekkonen Urho (3) Kela (2) kello (1) kerjääminen (1) Keskuskauppakamari (1) keskuspankki (1) keskusrikospoliisi (1) keskusta (2) keskustanuoret (1) Keskustapuolue (5) kestävyysvaje (1) Keynes J.M. (3) Kianto Ilmari (1) Kiasma (1) Kiljunen Kimmo (1) kilpailukyky (1) Kimanen Seppo (1) King Mervyn (1) Kinkel Klaus (2) kirjasto (1) Kirkko (1) kirkosta eroaminen (2) Kiviniemi Mari (5) Klimenko Viktor (1) Klondyke (1) Kobe (1) Kohl Helmut (2) Koijärvi (1) Koivisto Mauno (2) Kokkola (1) kokonaiskysyntä (1) kokoomuksen nuorten liitto (1) Kokoomus (11) Koljatti (1) kolmikanta (1) Kone (1) Kontio Kari (2) Korhonen Jarmo (1) koripallo (1) korkeakoulut (1) Korkman Sixten (4) Korpi Rauno (1) Kortelainen Anna (2) Kosken Kanava (2) Kouri Pentti (1) Kreikka (13) Kreml (1) Krim (1) Krugman Paul (3) Kuhn Thomas (1) Kullberg Rolf (1) kulta (1) Kuntien eläkevakuutus (1) Kuvaja Sari (1) Kylliäinen Antti (1) käsitehistoria (1) käsittämättömät lyhenteet (1) Laakkonen Yrjö (1) lama (2) Lama Dalai (1) Lamassoure Alain (1) Lapin Kansa (6) lapsilisät (1) Latvia (1) Lehman Brothers (4) Lehman sisters (1) lehmä (1) Lehtinen Lasse (1) Lehtomäki Paula (1) Leigh Daniel (1) leikkaukset (1) leikkaus (1) Lepakko (1) leppoistaminen (1) leverage (1) LFA (1) liberalismi (1) Liikanen Erkki (12) Lillehammerin olympialaiset (1) Lillqvist Katariina (1) Linden Suvi (1) Linna Väinö (1) Lintilä Mika (1) Lipponen Paavo (5) London School of Economics (2) Long Term Capital Management (1) Louekoski Matti (1) Lucas Robert (1) lukeminen (1) Lukuviikko (1) Luoton loppu (1) luottoluokittajat (1) Luxemburg (1) Lähde Jussi (1) Länsi-Uusimaa (1) Maahanmuutto (3) maailmanmestaruus (1) maanjäristys (1) Maaseudun tulevaisuus (1) maatalouspolitiikka (1) Madoff Bernie (2) Mallander J.O. (1) Malthus Joseph (1) Mandela Nelson (2) Mann Thomas (2) Mannerheim (1) markkinat (2) markkinayhteiskunta (3) Martta (1) Martti (1) Marx Karl (1) Maskun kalustetalo (1) Mbeki Thabo (1) MedOne (1) Mehiläinen (1) Mendel Grigori (1) Meri Veijo (1) Merkel Angela (2) Mermaid (1) Merrill Lynch (1) Metalliliitto (2) metsästys (1) Miami Heat (1) Mickelsson Max (1) Mikkkeli (1) minimipalkkas (1) Minna Ruckenstein (1) Minsky Hyman (1) Mitro Isä (1) Mokka Roope (1) Monti Mario (1) moral hazard (1) Mosambik (1) MTK (1) Mubarak Hosni (1) Mussolini Benito (1) Müller Heiner (1) Myllylä Mika (1) Münchau Wolfgang (1) Münchhausen paroni (1) Myyrmanni (1) Mäkinen Kari (1) Männistö Lasse (1) Naxos (1) Neste OIl (2) Neuvonen Aleksi (1) Neuvostoliitto (3) New Yorker (3) Newsweek (1) Niinistö Sauli (5) Niniistö Sauli (1) Njassa (1) Noitaympyrä (1) Nokelainen Petteri (1) Nokia (3) Norberg Johan (1) Nordea (7) normitalkoot (1) Nova (1) Nowotny Ewald (1) Nummisuutarit (1) nuorisotyöttömyys (1) Nuorkansallinen vapaussäätiö (1) Nykyri Ilona (1) näkymätön käsi (1) Näkymätön Mies (1) Obama Barack (1) Occupy Wall Street (1) Oddson David (1) OECD (1) Oikeusministeriö (1) oikeustoimikelpoisuus (1) Oinonen Pentti (1) Okko Paavo (1) OKM (1) Olkiluoto 3 (1) Onninen Suvi (2) OP-Pohjola (1) Oreck Bruce (1) Orivesi (1) Otava (1) Outokumpu (1) Paasikivi Juho Kusti (1) pakolaisuus (1) Palme Olof (1) palmuöljy (2) Palonen Kari (1) Pangalos Theodoros (1) pankkivero (1) Papandreou George (2) parlamentarismi (1) parlement (1) Pasanen Tauno (1) Patomäki Heikki (1) Paul Krugman (1) Paulson Hank (1) Pekka (1) Pekkala Ahti (1) Pekkarinen Jukka (3) Pekkarinen Mauri (3) Pelle Miljoona (1) Peltomäki Jukka (1) Pentikäinen Mikael (1) Penttilä Risto E.J. (1) Perheyritysten liitto (1) perintövero (1) Persson Göran (1) Pertti Haaparanta (1) peruskoulu (2) Perussuomalaiset (10) perustulo (1) perustuslaki (1) Pesonen Janne (1) Peston Robert (1) Pietikäinen Sirpa (1) Pietinen Kimmo (1) Piga Gustavo (1) Pihlström Antti (1) piispat (1) Pikkarainen Pentti (1) Pinochet Augusto (1) Plötz Alfred (1) Polanyi Karl (5) poliisi (1) politiikka (1) politrukki (1) Pori (1) Portugali (3) presidentinvaalit 2012 (1) presidentti (2) Prodi Romano (1) protesti (1) provokaatio (1) Puerto de la Cruz (1) Pula-aika (1) Pulliainen Erkki (1) Puntarpää (1) Putin Vladimir (3) Putkonen Matti (3) Puu Anna (1) Puustjärvi Anna (1) pyramidi (2) Pyykkö Mirja (1) Pyörälä Mika (1) Päihdet-Häme (1) pääministeri (2) pääomavero (1) pörssi (2) QE (4) Radio City (1) Radio Suomi (1) Raeste Juha-Pekka (1) raha (2) rahaliitto (1) Rahan kulttuuri (1) rahapolitiikka (1) Rahkonen Keijo (1) rahoitus (2) rahoitusmarkkinavero (1) Rajan Raghuram (1) rakenneuudistus (1) rasaismi (1) Ratsia (1) Ratzel Friedrich (1) RBS (1) Reagan Ronald (1) Reding Viviane (1) Rehn Olli (14) Rehula Juha (2) Reinhardt Carmen (1) Relander Jukka (2) Retuperän WBK (1) Reunanen Esa (1) Riihilahti Aki (1) Rinne Antti (1) Rogoff Kenneth (1) Rojola Lea (1) Romania (1) Roos JP (3) Round Robin (1) Ruokonen Pertti (1) Ruotsi (1) rusinapulla (1) ruuan alv (1) Ruutu Tuomo (1) Rämö Aurora (1) Räsänen Jari (1) Räsänen Päivi (2) S-ryhmä (1) S&D (1) Saarikoski Pentti (1) Saarikoski Saska (2) Saarinen Esa (1) Saga (1) Sairaanhoitaja Sari (1) SAK (3) Saksa (1) Salama Hannu (1) Salmela-Järvinen Martta (1) Salo (1) Salo Petri (1) Salo Sinikka (1) Salolainen Pertti (2) Salon Seudun Sanomat (5) Salonen Ahti M. (1) Sampo (3) San Antonio Spurs (1) Sanoma Oy (2) Sarasvuo Jari (3) Sasi Kimmo (2) Satakunnan Kansa (5) Satuli Antti (2) Sauli Mikko (1) Sauri Pekka (1) Savon Sanomat (1) Schiller Karl (1) Scholes Myron Kuparinen Susanna (1) Schulz Martin (1) SDP (13) Sehr Schnell (1) seksi (1) seniokratia (1) Shakespeare William (1) Sichuan (1) sienestys (1) Simon John (1) Sinnemäki Anni (2) Siola Anna (1) Sipilä Juha (4) Smith Adam (2) SMP (1) Snellman J.V. (2) Soini Timo (18) Soininvaara Osmo (1) Solidium (1) SONK (1) Soros George (2) Sovala Markus (1) Spotify (1) SSS (1) Standard's & Poor (1) Stanley O´Neal (1) Stern Nicholas (1) Stiglitz Joseph (1) STM (1) Stoltenberg Jens (2) Stoppard Tom (1) strategia (1) strutsi (1) Stubb Alexander (11) Sukari Toivo (2) Sulkunen Sari (1) Summers Lawrence (2) Sundbäck Veli (3) Suomen Kirjastoseura (1) Suomen Kuvalehti (1) Suomen Kuvalehti Saarikoski Saska (1) Suomen pankki (7) Suomen RH-yhtiöt (1) Suomen Tietotoimisto (1) Suomen Yrittäjät (1) Suomenlinna (1) Suomi (2) Suomi-Soffa (1) Superman (1) Surowiecki James (1) surrealismi (1) Suupohjan Osuuspankki (1) Suuri kiristys (5) Suuri lama (1) suurtyöttömyys (1) Sveitsi (1) synnytysosasto (1) Syrjälä Hanna (1) syrjäytyminen (1) Sähkönkulutus (1) sääntely (1) säästäminen (1) Söderblom Erik (1) Söderman Jacob (1) Taalasmaa Seppo (1) taantuma (2) Taipaleenmäki Marika (1) Taleb Nassim Nicholas (1) talous (3) Talouselämä (6) talouskriisi (1) talouskuri (1) talouspolitiikka (1) taloustiede (1) Tammisaari (1) Tapiola (1) tasa-arvo (3) teknologia (1) TEM (1) Tenavat (1) Tennilä Esko-Juhani (1) Teresa Äiti (1) Tervo Jari (1) Tett Gillian (1) Teuva (1) Thaler Richard (1) Thatcher Margaret (2) The Economist (1) Tilastokeskus (2) Timo Kallinen (1) TINA (1) TLTRO (1) Toivanen-Koivisto Maarit (1) Torpan Pojat (1) Townsend Joseph (1) Tragedy of the Commons (1) tranche (1) Trichet Jean-Claude (1) Triton (1) Troikka (1) Troyan Carlo (1) Tsakalotos Euklides (1) Tsipras Alexis (1) tsunami (2) Tunisia (1) Tuomioja Erkki (6) tuottavuus (1) Turhapuro Uuno (1) Turhuuksien rovio (1) Turkka Jouko (2) Turkki Teppo (1) Turun kauppakorkeakoulu (1) Turun NMKY (1) Turun Sanomat (1) Turunen Taisto (2) Tutu Desmond (1) TVO (1) tyhmyys (1) työttömyys (3) tähtisadetikku (1) Uimonen Risto (3) Ukkola Tuulikki (1) Ukraina (1) ulkoisvaikutus (1) Urho Ulla-Marja (1) Urpilainen Jutta (8) Uschanov Tommi (1) Utöya (1) uusi vuosi (1) Uusipaavalniemi Markku (1) uusiutuva energia (1) uusliberalismi (1) vaalirahoitus (2) Vakaus- ja kasvusopimus (1) Val(t)io (1) Valio (1) Valkoinen tiikeri (1) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (1) valtiontalous (1) valtionvelka (5) valtiovarainministeriö (4) van Duyn Aline (1) Vanhanen Matti (12) Vapaavuori Jan (1) Varma (1) Vartiainen Juhana (4) Vartiosaari (1) Vasemmistoliitto (1) vasemmistonuoret (1) Vasikkasaari (1) velka (1) velkaantuminen (1) velkapopulismi (1) Venäjä (1) veronkierto (3) veroparatiisi (3) veropohja (2) Verotus (1) verovähennys (1) Viheriälaakso J.V. (1) vihreät (3) Viinanen Iiro (5) Vilkuna Pekka (1) Vimärirotta (1) Virén Lasse (1) Virkkunen Henna (1) Virkkunen Janne (1) Virolainen Johannes (2) Virolainen Kyllikki (1) Virtanen Pertti (1) Vistbacka Raimo (1) vivutus (1) VM (1) von Plötz Hans (1) voodoo (1) Välijärvi Jouni (1) Väyrynen Paavo (2) Väätäinen Juha (1) Wahlroos Björn (13) Walhbeck Ville (2) Wall Street (1) Wallin Stefan (2) Ware Marilyn (1) Wettenhovi-Aspa Sigurd (1) Whately Richard (1) Wibble Anne (2) Wikileaks (1) Wikipedia (1) Williamson David (1) WinCapita (2) Wolfe Tom (1) WSOY (1) Yale (1) Ydinvoima (4) Yhdysvallat (1) Yhdysvaltain lähetystö (2) yhteisvastuu (2) yhteisövero (1) Ykkösaamu (1) Yle (1) yleinen asevelvollisuus (1) yleislakko (1) Yleisradio (3) yliopisto (1) Ylioppilaslehti (3) Ylönen Matti (1) ympäristöministeriö (1) Yrjö-Koskinen (1) YYA (1) Zizek Slavoj (1) Zyskowicz Ben (3) Älä ruoki lamaa (1) ärräpussi (1) Äänekosken Huima (1) Äänekoski (2) Äärimmäistyvyys (1)