Rahakauppavero on pankkisakkoa parempi

HS Mielipide 2.10.12

OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen väläyttää pankkinsa siirtymistä Ruotsiin tai peräti Viroon, jos EU:ssa kaavailtu rahamarkkinavero päätetään toteuttaa Suomessakin (HS 30.9.).

Aika huolettomasti pääjohtaja tärvelee OP-Pohjolan brändin ydintä. Verkkosivuillaan yhtiö ylpeilee: ”OP-Pohjolan juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä heijastuu ryhmän arvoihin ja tapaan toimia. Vastuullisuus on keskeinen osa ryhmän arvopohjaa ja strategiaa.”

Ei siis kovin syvällä. 

Mutta rehellisyyden nimissä Karhinen voisi toki kertoa, että Ruotsissa on voimassa pankkivero, joka tuottaisi OP-Pohjolalle miljoonamenot lahden takana – mahdollisen asiakaskadon lisäksi.

Ruotsin pankkivero on vakausmaksu, jollainen on myös mm. Saksassa ja Britanniassa. Se rahastoidaan seuraavan pankkikriisin varalle, ja tavoitteena on puskuri, joka olisi kooltaan noin 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Myös Suomen hallitus on päättänyt toteuttaa vastaavan veron, jonka tuotoksi toivotaan noin 170 miljoonaa euroa vuodessa.

Rahalaitosten edunvalvoja Finanssialan Keskusliitto on taipunut hyväksymään pankkiveron, koska se pitää EU:n rahamarkkinaveroa itselleen ikävämpänä. Rahoitusmarkkinavero (Financial Transactions Tax) perittäisiin pikkuriikkisenä summana jokaisesta kaupasta. Siten se pureutuu syihin, jotka aiheuttivat eurokriisinä jatkuvan finanssikatastrofin, ja on puutteineenkin tehokkain keino estää uusi tuho. Samalla se rajoittaa pankkien riskinottoa, varsinkin lyhytaikaista keinottelua ja viime aikojen vitsausta, sekuntien miljoonasosissa vyöryvää tietokoneistettua kauppaa (high frequency trading).

Pankkivero taas perustuu rahalaitoksen taseen kokoon. Se on oikeammin pankkisakko, joka periaatteessa rankaisee menestyksestä. Lisäksi se suorastaan kannustaa siirtämään riskisijoituksia taseen ulkopuolelle, niin sanottuihin varjopankkeihin, joilla oli iso rooli finanssikatatrofissa. Ne sijaitsevat yleensä veroparatiiseissa valvonnan ulottumattomissa.

Kansallisen rahaston ongelma on sekin, että kriisit ovat kansainvälisiä. Edellisessä kriisissä Suomen valtion ei tarvinnut tukea pankkeja lainkaan. Jos sama toistuu, hyviltä kotipankeilta kerätyt vakausrahat voisivat jäädä seisomaan tilille samaan aikaan, kun talous syöksyy ja lisävelkaa haetaan ulkomailta.

Loviisan ja Olkiluodon ydinlaitokset ovat verraten turvallisia. Silti Suomi on nähnyt paljon vaivaa ja uhrannut rahaakin lähialueiden ydinvoimaloiden korjaamiseksi tai sulkemiseksi, koska ne aiheuttavat meillekin vaaraa.

Vaikka Suomessa toimivat rahalaitokset olisivat maailman parhaita, se ei suojaa meitä vastuuttoman keinottelun aiheuttamilta kriiseiltä, joista viimeisin tuhosi välittömästi 70 000 suomalaista työpaikkaa ja kolmanneksen ulkomaanviennistä.

Suomen itsekäs etu on edistää rahoitusmarkkinaveroa, johon Saksa ja Ranska ovat jo sitoutuneet, ja luoda painetta veron laajentumiseksi mahdollisimman kattavaksi. Pankkilobbarit pelottelevat, että vero häätää rahoitusalan Suomesta. Uskokoon ken tahtoo, että 0,1 prosentin lisäkulu tuhoaa terveen liiketoiminnan.

Koska pankkitoiminta itsessään ei ole mitenkään rangaistavaa, hallitus voisi suoraan haudata huonon pankkiveron ja siirtyä suoraan EU:n  rahakauppamaksuun.

Vastuulliset rahalaitokset voivat joko osallistua toimialansa turvallisuuden parantamiseen tai valita itsekkään kiukuttelun tien. Asiakkaan kannattaa kiinnittää huomiota, kumpaan ryhmään oma pankki kuuluu.

Lisäys 3.10.12: Professori Pertti Haaparanta on vakuuttanut minut siitä, että rahoitusmarkkinaveron toinen variantti,  Financial Activities Tax (FAT) on vielä parempi ratkaisu kuin rahakauppavero FTT. Ne eivät kuitenkaan ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.
Rahalaitosten liiketoimintavero koskisi tuottoja eikä kauppahintoja: se siis olisi arvonlisävero, josta finanssiala on jostain syystä vapautettu. 
On selvää, että FAT on rahalaitosten kannalta pelottavin ratkaisu, ja siksi se ei ole yltänyt vakavaan poliittiseen harkintaan. Vaikka poliittinen keskustelu pelkistyy tiettyihin vaihtoehtoihin - rahakauppavero vastaan pankkivero - olisi luonnollisesti syytä tuoda esiin myös "mahdottomat", mutta toivottavimmat ratkaisut.