Aika petoja

Luin eilen Helsingin Sanomien oikaisupalstalta: ”Näkökulma-kolumnissa 4. tammikuuta sivulla A 10 Vasikkasaari nimettiin virheellisesti Vartiosaareksi.”
Nauroin aivan kippurassa.
Miksi? Saari kuin saari, pikku erhe.
Paitsi, että saarten nimistä nipottaminen oli nimenomaan tuon Näkökulma-kolumnin suuri idea.

Toimittaja Kimmo Oksanen halveksui Suomenlinnan lauttaa odottaneita turisteja, jotka eivät tunteneet paikkoja niin kuin hän, paikallinen. Rannalla istui kolme naista, jotka luulivat Vartiosaarta (siis Vasikkasaarta alias Hernesaarta) Vuosaareksi!
Raskauttavaa oli sekin, etteivät he erottaneet Emma-alusta Korkeasaaren lautasta eivätkä aikuisia valkoposkihanhia poikasista.
Jostain syystä Oksanen näkee, että syypää tähän törkeään sivistymättömyyteen on – internet. Hän ei tosin kerro, millä sivustolla Vuosaari sijoitetaan Suomenlinnan edustalle tai johdetaan harhaan lintujen tunnistajia.
Internetin tiedonvälityksen sijaan Oksanen kehottaa arvostamaan oikeiden toimittajien oikeaa työtä ”7,5 tuntia viitenä viikonpäivänä”.
”Tapaamme ihmisiä, soittelemme, haastattelemme, luemme lähteitä ja rakennamme juttujamme.”
”Yritämme karsia väärät tiedot, harhat ja muut huuhaat pois ja tarjoilla faktoja maailmankuvan rakennuspalikoiksi. Olemme siinä aika petoja.”

Vaikka olisi aika peto, virheitä sattuu. Sanomalehdessä virheet jäävät voimaan, toisin kuin internetissä.
Alkuperäisen jutun lukeneet ovat nyt ihan väärässä luulossa Vartiosaaren sijainnista. Se ei taatusti ole nähtävissä Suomenlinnasta, sillä se sijaitsee kilometrien päässä koillisessa, Laajasalon takana, Tammisalon itänaapurissa.
Jos juttu olisi julkaistu internetissä, joku lukija olisi korjannut virheen muutamassa minuutissa. Siihen ei tarvita toimittajan eritysosaamista, vaan netin joukkovoimaa ja osallistuvaa asennetta.
Helsingin Sanomissa on viime aikoina julkaistu päivittäin oikaisuja, joilla eilisiä ”faktoja ja maailmankuvan rakennuspalikoita” joudutaan korjaamaan. Eliittijoukko ei tee palkkaa vastaan paljonkaan parempaa työtä kuin harrastajien valtava massa ilman korvausta.
Kolumnista tuli tahattomasti internetin ylistyslaulu.

Kimmo Oksanen on suosikkitoimittajiani, joka tällä kertaa sattui iskemään harhaan. Ei vain faktojen osalta, vaan koko hahmotuksen.
Useimpien koululaisten vanhemmat ohjaavat jälkikasvunsa Wikipediaan, kun omat tiedot eivät riitä. Turistien tietämättömyys siis tuskin johtui liiallisesta googlaamisesta, vaan pikemmin liian vähäisestä.
Sieltä Googlesta olisi rautaisten toimittaja-ammattilaistenkin kannattanut tarkastaa Helsingin saarten sijainti.
Kolumnissa luodaan ristiriita ”todellisuuden ja internetin - oikean meren ja tiedon valtameren” välille. ”Katsoimme samaa maisemaa, mutta näimme eri kuvan.” Toimittaja edustaa ”todellisuutta”, turistit ”internetiä”.
Aika rohkeaa. Vaatimattomampi journalisti ei väittäisi välittävänsä todellisuutta, vaan vain esittävänsä itsekin tulkintoja rajallisista havainnoistaan. Tulkinnat ovat aina epäluotettavia, sillä saarten nimet voivat helposti mennä sekaisin.
Toimittaja on vain neljäs rannalla istuja ja keskusteluun osallistuja. Hänen viestivälineensä voi olla sanomalehti, radio, telkkari tai – internet.