Viime viikolla suomalaiset valittivat kahta asiaa.
Yhdet purnasivat Newsweek-lehden tutkimuksesta, jonka mukaan Suomi on muka maailman paras maa. Toisia sapetti juuri tuo joukko, joka ei ymmärrä juhlia sitä, että Suomi on maailman paras maa.
Miten suomalaista onkaan, että kansaa pitää määrätä juhlimaan. Ja se, että määrätään.
Mutta kummasta on kyse? Siitä, ettemme osaa iloita kansainvälisestä menestyksestä? Vai siitä, että riemuun ei ole syytä?
Ensimmäistä vaihtoehtoa tuntuu puoltavan suorastaan kansanluonne. Ei ole sattumaa, että Suomen kansalliseepos on Tuntematon sotilas. Sotilaat purnaavat koko ajan ja kyseenalaistavat koko sodan tarkoituksen. Silti, tai siksi, he hoitavat tinkimättä ”asialliset hommat”, eli sotimisen ja eleettömästi sankariteot.
Historioitsija Jukka Relander väittää peräti, että urputus on Suomen menestystekijä. Kapina on voimavara. Suomen koululaitos on kiistatta maailman paras. Suomi on voittanut kolmasti peräkkäin maailmanlaajuisen PISA-tutkimuksen, kaikissa aineissa. 2000 mitattiin lukemista, 2003 matematiikkaa, 2006 luonnontieteitä.
Kouluviihtyvyysvertailuissa Suomi taas sijoittuu aivan Euroopan hännille. Myös opettajat valittavat ankeita olojaan. Melkoinen ristiriita.
Vai voisiko olla, että kriittisimmät oppilaat oppivat parhaiten? Itsenäiset, jopa kapinalliset nuoret saavat eniten irti hyvästä opetuksesta, jota on lupa myös arvostella.
Mutta kukaan ei halua olla hikipinko, mallioppilas. Ei kannata olla paras, joutuu silmätikuksi ja pilkan kohteeksi. Kannattaa olla kakkonen.
Suomella on ollut suurenmoinen naapurionni. Olemme saaneet peesata Ruotsia monta vuosikymmentä. Kopioimme naapurin yhteiskunnalliset keksinnöt – peruskoulun, joukko-opin, isäkuukauden ja julkiset taideteokset kiertoliittymissä.
Vuonna 1970 Suomen bruttokansantuote henkeä kohti oli 55 prosenttia Ruotsin tasosta. Kuilu kurottiin kiinni 20 vuodessa.
Nyt, kun olemme monella mittarilla ohittaneet Ruotsin, on syytä huoleen.
Katsokaa, miten kävi Nokialle. Ykkösellä on suunta vain alaspäin.
Niinpä suomalaiset eivät alistuneet voittoonsa. Ilta-Sanomien valpas lukija huomasi Newsweekin tutkimuksessa virheen – Sveitsin kuuluu olla ykkönen.
Huh!
Sitten on vielä tyylikysymys. Omasta etevyydestään vakuuttuneet ruotsalaiset ovat aina tarjonneet muulle maailmalle neuvoja myös pyytämättä. Tällaiseen isovelimäisyyteen emme tahdo itse hairahtua.
Ja sitä paitsi: mitä oikeastaan olemme tehneet tämän menestyksen eteen?
Nimitys maailman parhaaksi maaksi ei ole meidän ansiotamme. Se on kunnianosoitus edellisille sukupolville.
Maailman parhaasta koulujärjestelmästä on kiittäminen 40 vuoden takaista peruskoulu-uudistusta, jota ilman Nokian menestyskään ei olisi mahdollinen. Se haravoi harvasta väestöstä kaikki lukupäiset parhaaseen oppiin. Mutta peruskoulun tavoite ei ollutkaan talouskasvu, vaan tasa-arvo.
Intohimoisimmin peruskoulua vastusti elinkeinoelämä – oikeastaan vielä viime vuosien PISA-menestyksiin asti.
Vanhoja taistolaisia vaaditaan julkisesti katumaan menneitä harhaoppejaan. Paljon suuremmin aihetta on konservatiiveilla, jotka aikanaan jarruttivat peruskoulua, pyytää anteeksi typerehtämistään.
Nykyisessä markkinakurissa tällaisia suuria uudistuksia ei voi enää tehdä. Kaikesta innovaatiopuheesta huolimatta emme kykene reformeihin, joihin ylsivät paljon köyhemmät suomalaiset.
He asuttivat siirtokarjalaiset. Me emme pysty asuttamaan edes helsinkiläisiä.
Suomalaiset ovat maailman parhaita vastoin tahtoaan. Ja myös tarkoittamatta, tahattomasti.
Päättäjät ovat viimeiset 15 vuotta pyrkineet kaikin keinoin eroon siitä, mitä Newsweekin raati arvostaa: pieniä tuloeroja, vähäistä köyhyyttä, pitkiä opintoaikoja.
Toinenkin vaihtoehto on totta: juhlaan ei ole suurta aihetta.
Poliittinen johto on pörssittänyt, yhdistänyt ja yksityistänyt, kilpailuttanut, liikelaitostanut, tulosyksiköittänyt, tehostanut, järkeistänyt, karsinut ja kutistanut julkisia palveluita, siirtänyt nettiin ja Rovaniemelle. Mutta turhaan. Hyvinvointivaltio pihisee hengissä ja herättää jopa kansainvälistä ihailua.
Sillä kansa rakastaa uppiniskaisesti verojaan. Suomalainen tietää, että halvalla ei saa hyvää. Ei moottorisahaa, ei kumisaappaita, ei yhteiskuntaa.
Tosiaan voisivatko 70-luvun Kokkarit pyytää anteeksi sitä että halusivat pitää kiinni luokkayhteiskunnasta oppikouluineen yms., niin että herran kakarasta tuli herra ja työmiehen kakarasta työläinen? Onko se sellainen maalima jota Kokoomus vieläkin nostalgisoi?
VastaaPoistaIlman muuta paras maa, jossa seuraavaksi analysoidaan ihastellen ulkomailla kansankielellä annettua haastattelua!
VastaaPoistaJOS Suomi on se tutkimuksen tarkennuksen mukaan toiseksi paras, niin parasta ei ole. Ai Tanska vai? Kysytään vaikka W. Shakespierreltä.
VastaaPoistaTimo Harakka kirjoitti: "Päättäjät ovat viimeiset 15 vuotta pyrkineet kaikin keinoin eroon siitä, mitä Newsweekin raati arvostaa: pieniä tuloeroja, vähäistä köyhyyttä, pitkiä opintoaikoja."
VastaaPoistaJos mahdollisimman pienet tuloerot ovat Newsweekin raadin ihanteena, niin sitten voitaisiin siirtyä suoraan yhteiskuntaan, jossa kaikkien tulojen veroprosentti olisi 100.
Valtio voisi sen jälkeen jakaa kaikille kansalaistulona vaikkapa 1000 euroa kuussa. Näin päästäisiin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen tuloerojen tasaamisen suhteen. Lentokapteenit ja pultsarit tienaisivat tässä ihanneyhteiskunnassa täsmälleen saman verran. Näin toimien Suomi pärjäisi vieläkin paremmin seuraavassa Newsweekin tutkimuksessa. Köyhyyskin poistuisi kokonaan, kun jokainen saisi valtiolta 1000 euroa käteen kuussa.
Newsweekin raati arvostaa Harakan mukaan myös pitkiä opintoaikoja. Mahdollisimman pitkiin opintoaikoihin päästäisiin tietysti siten, että säädettäisiin laki elinikäisestä oppivelvollisuudesta. Jokainen Suomessa asuva voitaisiin lakisääteisesti velvoittaa opiskelemaan marxismi-leninismiä valtion koululaitoksessa koko elämänsä ajan. Näin toimien pärjättäisiin vieläkin paremmin noilla Newsweekin raadin määrittämillä kriteereillä.