10 kirjaa vallasta –sarja aloittaa aivan
alusta: siitä, miten valta syntyy. On autio saari, luonnontilassa. Sitten
saapuvat ihmiset, lento-onnettomuudesta pelastunut poikajoukko ja he perustavat
yhteiskunnan. Kuka ottaa vallan, mihin valtaa käytetään – ja jopa miten
valta kumotaan.
Vuonna 1954
Suomessa ilmestyi Tuntematon sotilas ja Britanniassa toisen esikoiskirjailijan,
William Goldingin Kärpästen herra. Sodan kärsinyt lukijakunta koki omakseen
Kärpästen herran lohduttoman, jopa linkolalaisen maailmankuvan. Ihmiset
yrittävät yhteiseloa, mutta pian palataan viidakon lakiin, sotaan ja ihmisen
tuhoutumiseen.
William Golding
olikin luonnontietelijä. Hänen paras ystävänsä oli ekologi James Lovelock.
Yhteisillä kävelyretkillä Lovelock esitteli teoriaansa, että maapallo on yksi
organismi, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Golding oli sitä mieltä, että idealle
tarvitaan vetävä nimi, ja ehdotti sanaa Gaia.
Kärpästen herran päähenkilö on poika nimeltä
Ralph, joka valikoituu johtajaksi. Ralph yrittää järjestää joukkoja järkevään ja
vastuulliseen yhteistoimintaan.
Mutta pian Ralph
saa ylivoimaisen kilpailijan, Jackin. 10 kirjaa vallasta-sarjan vakiovieraan,
Anna Kortelaisen sanoin: ”Sitten tulee tää huomattavasti
aistillisempi, vetoavampi ja populistisempi Jackin puolue, joka sanoo että ei
kun pidetään hauskaa, pidetään bileitä ja grillataan!”
Yksi toisensa jälkeen kaikki liittyvät Jackin
metsästäjäheimoon, jossa asema ansaitaan mieskunnolla, heikompia vainoamalla ja
kiduttamalla, ja vahvistetaan rituaalisella rumputanssilla.
Kärpästen herra
siis varoittaa, että sivistyksen pintakerroksen läpi voi milloin tahansa
murtautua raaka vaistovalta. Mutta toisella lukemalla huomaan, että sympatiani
liukuu yllättäen Jackin villilauman puolelle. Jackin ympärillehän ryhmittyy
aito yhteisö, jota leimaavat solidaarisuus, epäitsekkyys ja sitoutuminen: hyviä
asioita kaikki.
Yhteisöllisyys on
pehmoinen sana, josta tulee mieleen joukkohali ja yhteislaulu leirinuotiolla.
Mutta evoluutiopsykologit Samuel Bowles ja Herbert Gintis muistuttavat, että
historiallisesti yhteisöllisyys edellyttää yhteisen vihollisen. Väkivallasta
poisoppiminen vie ihmiskunnalta tuhansia ja taas tuhansia vuosia.
10 kirjaa vallasta
–ohjelman ensimmäisenä aiheena on siis väkivallan valta. Se vallitsee edelleen
maailman monissa osissa, muistuttaa ohjelman vieras, kehitysministeri Heidi
Hautala. Kärpästen herra on täyttä totta esimerkiksi Somaliassa.
Mutta onko
sattumaa, että nimenomaan pojat eivät kykene rakentamaan rauhan yhteiskuntaa? Entäs jos saarelle olisi joutunut joukko tyttöjä – Heidi Hautalan mielestä he olisivat pärjänneet paremmin, sen todistaa nykyinen finanssikriisikin. "Jos Lehman Brothers olisi ollut Lehman
Sisters, niin oltaisiinko me tässä, missä maailma tällä hetkellä on? Ei oltaisi.”
Kärpästen herrassa vastapareja ovat järki ja
tunne, äly ja voima. Länsimainenkin yhteiskunta on aina jonkinasteinen sekoitus
molempia; demokraattista sopimista ja alkukantaista heimohenkeä. Ja missäpä ne
näyttävämmin yhdistyisivätkään kuin hyvä veli –kerhoissa, johtajaurosten
yhteisissä rituaaleissa.
Ministeri Hautalan
ajasta iso osa onkin kulunut näiden hyvien veljien paimentamiseen. Tällä
viikolla kerrottiin, että poliisi on toimittanut Mika Vehviläisen lahjusepäilyt
syyteharkintaan.
Heidi Hautala kertoo ohjelmassa, mitä hän on oppinut vauhdikkaana keväänään Finnairin poikien kyydissä.
Kuuntele teksti Kultakuume-ohjelman radiokolumnina.
Hautala edustaa hienosti feminismiä ja yleisemminkin nykyeetosta: pojat eivät kykene sivistykseen toisin kuin tytöt. Ei ole ihme, jos pojilla on identiteetti hakusessa, kun täytyy kasvaa mieheksi vähän niinku ali-ihmisenä. Koska nämä hautalat oppivat, että näin ei voi jatkua?
VastaaPoista(Miehet sentään ovat luoneet suurimman osan länsimaisesta sivistyksestä. Siksi ei pitäisi olla liian vaikea ymmärtää, että miehisyydessä on muidenkin kuin kärpästen kannalta myönteisiä puolia. Mutta niin on maailma mennyt perverssiksi, että esimerkiksi aggressiivisuutta pidetään pelkästään tuhoavana voimana).
Väinä Linnan esikoisteos oli Päämäärä (1946). Toinen romaani Musta rakkaus (1948) oli myyntimenestys. Tuntematon oli kolmas kirjansa.
VastaaPoistaKiitos, Anonyymi, niinpä tietenkin! Punastun.
PoistaOnko todella niin ettei kukaan ymmärtänyt koko kirjan kuvaavan meidän yhteiskuntamme jokaista yksityiskohtaa myöden? Kirjailija tarkasteli maailmaa ympärillään ja loi siitä kaunokirjallisuutta. Kirjan hienous ei siis ole niinkään sen kerronnassa vaan siinä että se osuu kritiikissään jopa surullisen oikeaan.
VastaaPoistaMelkoinen noidankehä,jos tarvitaan aina joku vihollinen yhteisöllisyyden takia. Samalla se tarkoittaa kuitenkin kilpavarustelua ja väkivallan olemassaoloa.
VastaaPoistaOlisiko kuitenkin ratkaisu edelleen se mitä Yrjö Kallinenkin on esittänyt eli:
"On mahdollista, joskin vaikeata, irtautua sen verran kaikesta opetetusta, annetusta, mieleen syövytetystä, että alkaa toden teolla kysyä, mitä tämä kaikki oikeastaan on, mistä se johtuu ja mihin se vie. Jos pääsee alkuun, jos saa edes toisen kätensä siteistä irti, saattaa tapahtua ihme. Perinteiden, annettujen arvokäsitysten mahti raukeaa. Harha, joka tajutaan harhaksi, lakkaa olemasta. Lumous, jonka olemus oivalletaan, lakkaa vaikuttamasta. Jos näin tapahtuu minussa, sinussa, yhä useammassa, muutos on mahdollinen."
Näyttää siltä,että raha ja valta ovat ne tämän hetken suurimmat tekijät jonka mukaan elämme. Kumpikaan niistä ei ole todellista..joten miksipä ei ottaisi niitä kuvitelluksi viholliseksi ?