Jyri Raivio oli pitänyt kirjasta, mikä ei ole yllätys, sillä hän on harvoja toimittajia, jotka selvisivät talouskriisin seurannasta kunnialla. Raivio on kommentoinut pitkin matkaa rahoitusteollisuuden edesottamuksia terävästi, hauskasti ja analyyttisesti.
Olin siis imarreltu, että Raivion mielestä kirjani on "mainiota luettavaa", draama kulkee "hurjaa vauhtia ja hyvin lennokkaasti". Kirja on hänestä "hellehatun noston arvoinen".
Kovin syvälle itse tematiikkaan ei kirja-arvio tietystikään ulotu. Ajattelin tarjota tämän sivuston foorumiksi talouden ajankohtaiskeskustelulle. Kirjaan tänne tuoreita havaintoja finanssikapitalismin touhuilusta ja otan tietenkin hanakasti vastaan kannanottoja.
Olen havainnut kirjan arviot toistaiseksi Aamulehdestä (28.6.) ja Turun Sanomista (10.7.) Jos sinulle on tullut vastaan kommentteja lehdistä tai nettisivuilta, anna ilmi!
Moi, mitä Aamulehti kirjoitti? Ei ole tullut seurattua Sasi-landian pää-äänenkannattajaa. Ei varmaan silittänyt myötäkarvaan? Onko toinen Alman kauppalehti arvostellut kirjaasi ollenkaan?
VastaaPoistaAamulehden päätoimittaja Matti Apunen oli uskonut tehtävän ainoalle tuntemalleen hyvälle kulttuuritoimittajalle - Matti Apuselle. Hiukan paternaalisen hyväksynnän häneltä sain.
VastaaPoista"Luoton lopu on väkevällä punavihreällä paatoksella kirjoitettu journalistinen kommentti finanssikriisin syistä ja olemuksesta."
"Timo Harakka on oikein hyvä pamfletisti. Hän ei pehmennä sanomaansa. Oikea pamfletti on juuri tällainen, kevyessä hiessä tupaan ryntäävä, kärsimätön villapaitainen nuori mies."
(Nuori?)
Itsekin vähän ihmettelen Kauppalehteä... Eikös talous ole lehden ikään kuin leipälaji?
Pulma on kuitenkin se, että toimittajat menevät kaikki suhdanteen huipulla tai alhossa sitä mukaa kun kaikki on jo tapahtunut. Sitä kait tarkoitat talouskriisin seurannalla?
VastaaPoistaMiten ihmeessä tämä kriisi tuli yllätyksenä taloustoimituksissakin? Myös Hesarissa, jonka taloussivut ovat ennustettavissa sen mukaan, mitä Economist-lehdessä kulloinkin on ollut aiemmin - lukuunottamatta sitä Economistin teemakokonaisuutta, joka ennusti tarkasti asioiden kulun puolitoista vuotta ennen rytinän alkua.
Totta, Eeris, joka sana. Silti on vähän hedelmätöntä pohtia, kuka osasi ennakoida tapahtuman - kaikkihan me "varoitimme" tulevasta katastrofista. Emme vain tienneet, koska, miten, mistä ja millä laajuudella, joten ennustaminen oli arvotonta. Kukaan ei voinut tietää, koska tietoa ei ollut siitäkään mistä ei ole tietoa.
VastaaPoista"Kaikki" ei todellakaan ole vielä "tapahtunut", joten on tärkeää toimia nyt ripeästi rakenteiden muuttamiseksi.
GoldmannSachs vaan lisäsi kuulema kierroksia, se siitä muutoksesta: riskit yhä mielipuolisemmiksi.
VastaaPoistaAsserilla on pointti. Kuka nyt toimii ripeästi minkään muuttamiseksi –paitsi asemiensa vahvistamiseksi ja uusien asemien voittamiseksi? En näe rakennemuutosta missään lähimain, en pyrkimystä sellaiseen.
VastaaPoistaYhdysvalloissa ja EU:ssa on tekeillä melkoinen joukko teknisiä muutoksia rahoitusvalvontaan ja johdannaiskauppaan, merkittäviäkin. Mutta ongelman ytimessä on kuin onkin, banaalia kyllä, palkitsemisjärjestelmä. Valtion tukea saaneet amerikkalaispankit maksavat etuajassa tukeaan takaisin nimenomaan päästäkseen eroon hulppean ja järjettömän palkitsemisen rajoituksista.
VastaaPoistaAlan epäillä, että pankkien ja hallitusten välille on muotoutunut konsensus: toiminnan ehtoja voi rajoittaa, kunhan ei mitenkään estetä rahoitusalan väen raivokasta rikastumista.
Titanic seilaa siis määrätietoisesti kohti seuraavaa jäävuorta.
Kaukana ei ole ajatus siitä, että Titanicia ohjaa joku/jotkut, jotka tietävät täsmälleen, missä ja milloin jäävuori luuraa. Jäävuorella voi tienata!
VastaaPoistaJo optiovillityksen alussa 1990-luvulla vanhan polven johtajat varoittelivat kvartaalitalouden villiintymisestä pitkän aikavälin toiminnan kustannuksella. Tosiasia on se, että pankki- ja johdannaissektori eivät voi toimia pitkään vastoin yleistä oikeustajua ja arvoja. Muu yritystoiminta on yhä enemmän sidoksissa arvo- ja eettisiin muutoksiin - miksei sitten pankkienkin toiminta?
Uskon, että arvot ovat suurempi rakennemuutoksen voima kuin lamat ja finanssikriisit. Tätä havaintoa tukevat viimeisimmät kansainväliset kuluttajatutkimuksetkin.
Rahalla voi ja pitää yhä äänestää, ja kun tarpeeksi moni äänestää, raha puhuu - sitä ainoaa kieltä, jota ahnekin ymmärtää.