keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Onnittelupuhe 100-vuotiaalle Ylioppilaslehdelle

Hyvät naiset ja miehet,

Onnittelen omasta puolestani lämpimästi satavuotiasta Ylioppilaslehteä. Ja erityisesti onnittelen tämänhetkistä toimitusta, päätoimittaja Vappu Kaarenojaa ja toimittaja Aurora Rämöä, erinomaisesti onnistuneesta provokaatiosta, eli kuuluisasta YL-Raportista ”Paskoimme housuun bussissa Turkuun”.

Miksi? Saanen eritellä neljä syytä onnitella kakkajutusta:

1. Se ylipäätään ylitti välinpitämättömyyden muurin. Maailma on täynnä viestejä, jotka yrittävät kilvan ärsyttää, herättää, jäädä mieleen. Siinä metakassa on hyvin vaikea tulla huomatuksi, päästä puheenaiheeksi – ja varsinkin, kun jokainen osaa arvata, että nyt häntä Ylioppilaslehden 100-vuotisjuhlan kunniaksi yritetään provosoida. Ja silti provosoituivat!

2. Provokaation perinteen noudattaminen on lähes mahdoton tehtävä. Jotta tekoa voi pitää provokaationa, sen täytyy tietenkin pilkata perinnettä, mutta samalla se pitäisi tunnistaa jonkin jatkumon osaksi, niin että sen voi suhteuttaa sekä historiallisesti että oman aikansa kuvaan.

Onnistumisen avain olikin juuri se, että Ylioppilaslehden nimissä tehtiin jotakin täysin vailla älyllisyyden tai yhteiskunnallisen motiivin häivää. Tekijät eivät esiinny intellektuelleina, vaan lähinnä häiriintyneinä pissiksinä. Täysi epäakateemisuus yllätti, kuten juuri tähän yhteyteen sopiva metafora kuuluu, yleisön housut kintuissa.

Epä-älyllisyys on provokaation välttämätön tunnusmerkki. On epä-älyllistä syyttää provokaatiota epä-älylliseksi.

Minua naurattaa vieläkin Osmo Soininvaaralta aikoinaan saamani ohje, että irvailu on hyvä asia, kunhan sen tekee tyylikkäästi. Irvailu ei voi tepsiä, ellei se ole tyylitöntä, eikä provokaatio herätä levottomuutta, jos sen tarkoitusperät ovat heti analysoitavissa. Sen täytyy tuntua aivan järjettömältä, käsittämättömältä – sen täytyy olla arvoitus.

Tässä on huomattava aikojen muutos. Vielä neljännesvuosisata sitten, kun hyvinvointivaltio oli olemassa, 1980-luvun lopussa, provokaattorit levittivät ulostetta toisten ihmisten päälle. Nykymaailmassa, jossa yksilö on jätetty kurittamaan itseään ja johtamaan itseään, myös yhteiskunnallinen protesti purkautuu itseä vastaan, itsetuhoisesti, eli tämän päivän provokaattorit tahrivat vain itsensä.

Provokaatio varsinaisesti syntyy siitä reaktiosta, jonka se aiheuttaa. Se paljastaa yhteiskunnan piilevät rakenteet kuin röntgen-kuvassa, se osoittaa Suomen sokeat pisteet. 1960-luvulla ne olivat kristilliset normit ja hyveet, Jumalan teatterin tapauksessa leppeän hyvinvointivaltion sisältä paljastuva kurin ja väkivallan koneisto, joka ryhtyi taltuttamaan terrorismia täydellä tehollaan. Uusimman kakkakeppsoen vaikutus jää vielä nähtäväksi, mutta se voisi ainakin järkyttää kuvaamme journalismista.

En nyt yritä heti analysoida asiaa puhki, mutta selvää on, että reportaasi on tietysti parodia tutkivasta journalismista, sen päätepiste. Media selvittää kaikki mahdolliset asiat – miksi siis ei pitäisi selvittääå, miltä oikein tuntuu istua kakat housussa suuren ihmisjoukon keskellä. Lukijoiden kiinnostus herää, eikä sellaista ole ennen tehty. Kun tavoite saavutetaan, eli saadaan tuhansia klikkauksia, keskustelupalstoille pöhinää ja someen suoranainen viraaliefekti, eikö ole samantekevää, mikä oli alkuperäinen aihe? Kuka voi määritellä markkinamaailmassa yhteiskunnallisesti merkittävän puheenaiheen?

Helsingin Sanomien uutispäällikkö Jussi Pullinen onkin yhtenä harvoista ymmärtänyt jutun idean. Hän kirjoittaa kolumnissaan (5.2.): ”Verkossa mielikuva journalismista on rapautunut halvaksi klikkausten kalasteluksi, jossa uutinen on [mikä tahansa] asia, joka voidaan taivuttaa myyvimpään mahdolliseen muotoon. Järjettömän kakkajutun leviäminen otsikkohoukuttimeksi eri sivustoille on helppo nähdä tämän kehityksen huippuna.”

3. Kolmanneksi haluan onnitella provokaatiota siitä, että se on myös tyylipuhtaasti kirjoitettu juttu – siis lajityypillistä journalismia esimerkillisimmään.

Siinä on tarkkaa ja eläytyvää silminnäkijäraportointia, juuri sitä läsnäoloa ja hetken tuntua, jota aikakauslehtien toimituspäälliköt janoavat. Se tihkuu eläytymistä, empatiaa ja tunteikkuutta, joilla lukija-kuluttajaa houkutellaan housuunsapaskojien pään sisään. Mitä seuraavaksi – haluaisiko lukija-asiakas kenties kokea, miltä pedofiilistä tuntuu? Tai millaista on sahata oma sormi poikki?

Samalla voin vanhana gonzo-reportterina kokea seuraavan sukupolven kirpeän läimäyksen omalla poskellani. Tähän tullaan, kun sankarijournalistin narsismi ylittää viimeisetkin rajat, Turun bussiin haisemaan.

4. Neljäs – ja viimeinen - syy, miksi haluan onnitella Ylioppilaslehden provokaatiota on, että olikin jo korkea aika vetää journalistien ammattikunta sananmukaisesti lokaan. Emme ole vallan vahtikoiria, vaan viihdebisneksen vahtimestareita. Säälittävää on, että suurin osa meistä ei hyväksy tätä totuutta, vaan katsoo oikeudekseen käyttäytyä kuin Ranskan hoviaateli 1700-luvulla, ahne, imartelulle perso, ylimielinen, hemmoteltu ja tuhoon tuomittu eliittirälssi, jonka haudalla ei kukaan itke, jonka tappio on demokratian voitto.

On toki mahdollista, että koko juttu osoittautuu keksityksi. Se taas alleviivaisi viihdebisneksemme sitä ulottuvuutta, että toden ja valheen, tapahtuneen ja kuvitellun välinen ero on kadonnut. Teatteri onkin tällä hetkellä parasta journalismia.

Hyvät ystävät, hyvät ylioppilaslehtiläiset –

Nyt kun tiedämme, millaista journalismi ei saa olla, on syytä katsoa, millaista sen pitää olla.

Varmin osoitus siitä, että provokaatio on ollut tarpeen, on Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtajan Risto Uimosen suuttumus. Hän on ilmaissut sen twitterissä, ja jostain syystä englannin kielellä. Miksi ihmeessä? Eikö JSN pyri nimenomaan tukemaan suomenkielistä lehdistöä, lukemista ja keskustelua? Vai onko Uimonen vihdoin myöntänyt, liian myöhään, ettei hän osaa kirjoittaa suomeksi? Vai onko tarkoitus ilmiantaa ulkomaisille tahoille, vanhaan hyvään maan tapaan, millaisiin ajatusrikoksiin ja virheellisiin mielipiteisiin täällä syyllistytään?

Uimonen ilmoitti, että journalismin alennustila jatkuu ja että Ylioppilaslehti on saavuttanut pohjanoteerauksen. Hän ihmettelee, että älylliset ideat ovat loppuneet.

Epäselvää on, onko Uimonen suuttunut koska häntä loukataan, vai siksi, ettei hän edes ymmärrä, että häntä loukataan – ja samalla koko sitä alaa, joka on puheenjohtajan omahyväisessä lahjattomuduessa saanut täsmälleen itsensä näköisen johtohahmon.

Haluaisin vuorostani kysyä Uimoselta, mitkä ovat ne laatukriteerit, joilla erehtymättömästi erotetaan hyvä journalismi huonosta journalismista. Jos ne kriteerit sijaitsevat hänen erehtymättömien aivojensa sopukoissa, onko siis pidettävä hänen omaa tuotantoansa hyvän journalismin erehtymättömänä mittatikkuna?

Helsingin Sanomien pitkäaikainen pääkirjoitustoimittaja ja myöhemmin Kalevan päätoimittaja julkaisi kolme vuotta sitten kirjan ”Iiro Viinanen, henkilökuva”. Uimosen lähtökohta ilmenee heti omistuskirjoituksessa, joka lähentelee pohjoiskorealaisia journalismin standardeja. Kirja on omistettu ”lapsenlapsilleni Elsalle (3 v) ja Venlalle (9 kk) joiden tulevaisuuden turvaamiseksi Iiro Viinanen ja hänen kaltaisensa muut päättäjät ovat kantaneet raskasta vastuuta.”

Uimosten jälkikasvun sijaan kirja olisi pitänyt omistaa niiden satojen tuhansien työttömiksi tuomittujen lapsille, joiden tulevaisuudesta Viinanen ei välittänyt vähääkään – toisen sukupolven syrjäytyneille ja periytyvän osattomuuden luokalle, jonka Viinanen tähän maahan loi. Tyhjästä, mutta pysyvästi.

Kun Ben Zyskowicz ja Eero Heinäluoma tahoillaan osoittivat kirjasta virheitä, kirjailija Uimonen siirsi vastuun muistelija Viinaselle. Siis ainakaan lähdekritiikin osalta Uimosella ei ole mitään opetettavaa Ylioppilaslehden tekijöille. Samalla Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja rikkoi itse Journalistin ohjeista ainakin numeroita 8, 10, 11 ja 12 sekä ehkä myös 16. Se, että tällainen hahmo on ylennyt ammattikuntamme ylimmäksi edustajaksi, on kosmisen mittakaavan koominen oikku, joka suorastaan huutaa omaa tv-sarjaa Konttorin (The Office) David Brentin oikeutettuna perillisenä.

Lyhyesti loppuun vielä ironiasta ja radikalismista.

Kirjailija Thomas Mann pohti – hänkin lähes sata vuotta sitten - esseekokoelmassaan Betrachtungen eines Unpolitischen, että älymystön jäsenen on valittava joko ironikon tai radikaalin osa – mitään kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Mannin mukaan radikalisti on nihilisti ja ironikko on konservatiivi. Koska ironinen ihminen kykenee ironisoimaan myös omia ajatuksiaan ja toimiaan, hän hyväksyy elämässä jatkuvan kaksoisvalotuksen ilman pysyviä totuuksia. Koska hän ei masennu maailman epätäydellisyydestä, hänen elämänsä on vita activa.

Radikaali on taas valmis uhraamaan elämän aatteelle, omansa ja toisten: ”Fiat spiritus, pereat mundus”. Hän haluaa vimmaisesti toimia, mutta juuri aate ja totuuden etsintä halvaannuttaa hänet. Toisin kuin yleensä ajatellaan, radikaali ei sittenkään toimi vaan teoretisoi, hänen kohtalonsa on vita contemplativa, mietiskelevä, epäpoliittinen elämä. Taistolaisten jälkimaineessa korostetaan hyviä bileitä. Mutta Heikki Mäki-Kulmalan Taistolaisuuden harmaa kirja muistuttaa ihailtavan rehellisesti, miten - tosiaan – harmaata tuo opintopiirien ja menettelytapavaliokuntien radikaali arki sittenkin oli.

Toisin kuin ironinen konservatiivi, tosikkomainen radikaali ei ymmärrä maailman monikerroksisuutta ja sattumanvaraisuutta, ja siksi hänen toimintansa on pelkkää vandalismia. Näin siis Thomas Mann vallankumousvuonna 1918. Ja juuri se, että on helppo nähdä hänen olleen oikessa, saa minut – ironikon – säälimään radikaaleja, joita teistäkin on moni.

Ironia oli meille 1980-luvun alussa ainoa mahdollinen maailmankuva. Elettiin outoa aikaa: vanha järjestys ei ollut enää voimissaan, mutta uutta ei ollut luotu. Kekkonen oli syrjässä, mutta ei vielä kuollut. Neuvostoliittoakaan ei varsinaisesti ollut enää, mutta käyttäydyttiin kuin se olisi vielä läsnä.

Vallitsi irreaalisosialismi. Tai surreaalisosialismi.

Neuvostoliiton iäkkäät johtajat kuolivat kuin kärpäset. Tshernenkon kuolinvuoteelle lavastettiin vaalikoppi, ja kuva julkaistiin myös Helsingin Sanomissa osoituksena itänaapurin demokratiasta. Tämä lavastus paljastettiin Guardianissa ja sitä myötä myös Ylioppilaslehdessä, mistä saavutimme neuvostovastaisen maineen ja Mauno Koiviston kimmastuksen. Hän provosoitui, vaikkei provosoitu – niin helppoa se oli siihen aikaan.

Kaksoispuheen maailmassa pienet ironiset liikkeet saivat outoja merkityksiä. Julkaisimme Neuvostoliiton uutistoimiston APN:n innostuneen reportaasin tulevista maailman nuorison rauhan ja ystävyyden festivaaleista, sellaisenaan, lyhentämättä ja kommentoimatta, isolla pistekoolla ja koko sivulla. Toimittiin muodollisesti juuri niin kuin virallisessa protokollassa kuuluukin ja Ylioppilaslehden 70-luvun tyylin mukaan – mutta uudessa ajassa tämä kirjaimellisuus näytti yliampuvalta, groteskilta, pilkalliselsta.

Kyseessä oli jälleen arvoitus, sinänsä epä-älyllinen mutta juuri siksi niin vaikuttava: neuvostoliittolaisia hermostutti se, että he eivät tajunneet mitä tämä ele tarkoitti. Olen antanut kertoa itselleni, että nuhteeton neuvostotoimittaja, joka hyvässä uskossa tuon festivaalijutun kirjoitti, sai saman tien potkut. Ja en oikein tiedä vieläkään, pitäisikö asiasta tuntea syyllisyyttä.

Ironia oli ainoa mahdollisuutemme radikalismin jälkeen – ja ennen seuraavaa radikalismia, joka yhdisti vihreät ja jupit. Jäljestä päin katsoen Arvo Salon kuuluisa Ylioppilaslehti oli 25 vuotta aiemmin samassa tilassa; 1950-luvun arvot olivat happanemassa, mutta uusi vasemmisto vasta syntymässä. Ja ehkä, päätellen kakkaprovokaatiosta, tällä hetkellä eletään myös ironian huippuvuosia.

Vielä lopuksi pari sanaa historian tuomiosta. Päätoimittajani Kimmo Pietinen sanoi aina, kun jostakin jutusta syntyi kalabaliikki, että ”historia on meidät vapauttava”. Hän oli oikeassa, tietenkin, koska ironia osoittautuu aina oikeaksi ja radikaali aina vääräksi. Jos ironikkoa epäillään virheestä, hän voi aina kätkeytyä seuraavan ironian kerroksen taakse. Ja historian viekkauteen kuuluu, että toiminnalla on aina tarkoittamattomia seurauksia, jotka muistetaan aina paremmin kuin toteutuneet aikeet. Radikaali joutuu aina tilille epäonnistumisesta, sillä sellaisena historia vääjäämättä hänen toimensa näkee – se on historian ironiaa.

Ja me ironikot osoitamme aina iloisina, vähääkään sääliä saatikka yhteiskuntavastuuta tuntematta, milloin ja miten nuo tarkoitukset kääntyivät vastakohdikseen, sillä se on maailman laki. Siinä mielessä pysyttäytyminen turvallisessa ironiassa on journalistille luonnollinen valinta. (On myös ironisia poliitikkoja, joista Timo Soini on varmasti näkyvin esimerkki.)

Mutta kaikkia radikaaleja ei rangaista samalla tavalla, sen osoittaa myös Ylioppilaslehden satavuotinen ja ei-niin-kunniakas historia. Se radikalismi, joka lähetti sadat tuhannet miehet sotaan Neuvostoliittoa vastaan, jäi rankaisematta, kun taas se radikalismi, joka syyllistyi pitkästyttäviin Marx-opintopiirehin, kärsii elinkautisia tuomioita ilman oikeudenkäyntejä.

Akateemisen Karjala-Seuran äänitorvena Ylioppilaslehti lietsoi sotaa lähes kaksikymmentä vuotta, ennen kuin se sen sai. Niinpä lehti vietti 30-vuotisjuhlaansa ”työn merkeissä” ja ”matkoilla” Syvärin suunnalla. Mutta nämä nuoret radikaalit, joiden tunnolle voidaan laittaa 90 000 kuollutta ja 200 000 haavoittunutta, eivät koskaan kohdanneet yhteiskunnan tuomiota. Moni heistä jatkoi sodan jälkeen näkyvissä tehtävissä - ennen kaikkea yliopistoissa.

Paradoksaalista kyllä, sotaan syyllisiä ei tuomittu, koska Neuvostoliitto järjesti näytösluontoisen sotasyyllisyysoikeudenkäynnin, joka ikään kuin sulki asian. Siinä koettu epäoikeudenmukaisuus ja nöyryytys tavallaan pelastivat Ylioppilaslehden sodanlietsojat.

Samanlainen totuuskomissio olisi tarvittu 1970-luvun taistolaisuudesta ja suomettumisesta. Niin paljon vähäisemmät rikokset, jotka rajoittuvat opiskelijaelämään, raskauttavat aikansa radikaaleja hautaan saakka. Vallankumousleikit ovat kasvaneet myyttisiin mittoihin ja leimaavat kokonaan aikakausia, joissa niiden todellinen vaikutus ja näkyvyys oli olematon. Ainoa väri, jota 1970-luku tunnusti, oli väri-televisio.

Näillä sanoilla, rakkaat radikaalit ja ironikot, haluan tervehtiä yhteisen hiekkalaatikkomme vuosipäivää. Kaikki kissat ovat siihen tarpeensa tehneet, kaikki koirat merkinneet reviirikseen; hiekkalaatikolla leluja on ollut paljon tai vähän, aina ei ole leikitty kiltisti eikä päästetty tyttöjä mukaan, rapa on roiskunut ja nauru ja itku ja huuto ovat kantautuneet pihan poikki suuren, välinpitämättömän ja yleensä kuuron puistotätimme korviin, joka joskus – ai sitä onnea – on suonut meille huomionsa, kieltänyt puhumasta tuhmia, mutta aina torujen jälkeen kietonut meidät lämpimään, upottavaan ja loppumattomaan syleilyynsä.

Maljanne, Vappu ja Aurora!

88 kommenttia:

  1. Upeaa, perusteellista, lentävää kirjoittamista; mukana myös sydän ja virne. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Juuri näin. A shit is a hit, sillä oikea journalismi on nykyisin Pirkka-tuote, jonka tilasi Kesko.

    VastaaPoista
  3. Winston S.

    Herran jumala, mitä suomettunutta ja äärivasemmistolaista paskaa!!! Kirjoittajalla ei ole minkäänlaista käsitystä tämän maan lähihistoriasta. Tai on, punavihreän akateemisen päävirran mukainen, poliittisesti täysin värittynyt!

    VastaaPoista
  4. Voisi luulla, että matkan suuntaaminen Turkuun oli hyvinkin omaperäinen oivallus Vappu Kaarenojalta ellei häntä olisi käytetty kesällä 08 Paavo Lipposen ylöshuudossa sdp:n presidenttiehdokkaaksi. Silloin hänellä oli käytössään Helsingin Sanomat.

    VastaaPoista
  5. Ihan hyviä pointteja, mutta opettele tiivistämään. Mitkä tuotoksistasi ovat gonzo-jounalismia? Salama-kirja oli kyllä erinomainen. Jukka Tontti

    VastaaPoista
  6. Aivan. Stalinin diktatuurin hyökkäys Suomeen oli Ylioppialaslehden oikeistolaisten syytä, niiden, jotka halusivat puolustautua tuota jo kymmeniä miljoonia "omia" kansalaisiaan tappanutta järjestelmää vastaan.

    Heitä olisi kirjoittajan mukaan pitänyt rangaista. Se kun ei Harakalle riitä, että niin moni heistä kuoli tai haavoittui vaikeasti puolustaessaan sota-aikana omaa maataan ja läheisiään. Sotien jälkeen heitä pakeni rakastamastaan maasta, sadat istuivat puna-Valpon selleissä, heitä ajautui itsemurhiin ja koko ajan oli päällä äärimmäinen ja aiheellinen pelko jo puoli Eurooppaa miehittäneen Stalinin diktatuurin miehityksestä.

    Myöhemmät stalinistit ovat Harakan mielestä kärsineet enemmän, "elinkautista", kuten hän väittää. Tosiasiassa juuri heitä, jotka pyrkivät neuvostodiktatuuriin Suomessa, ei ole "rangaistu" millään tavoin: valtio palkitsee heitä tasaisin väliajoin, tietty vasemmistonuoriso kumartaa heitä, he hallitsevat tärkeiltä paikoilta maamme kulttuurielämää, heitä on vallan kahvassa kaikkialla, erityisesti mediassa, kulttuurin kentillä ja tiedemaailmassa mutta myös politiikassa.

    Harakan mukaan sota-ajan järkyttävät kärsimykset ja niiden yli 90 000 kuollutta nuorta miestä, naista ja lasta on 1930-luvulla Neuvostoliiton uhkaan varustautuneiden nuorten "radikaalien" tunnolla. Huh huh, tällaisiin väitteisiin eivät pystyneet edes neuvostoliittolaiset stalinistit.

    Kyseisen väitteen mukaan Ylioppilaslehden nuoret suomalaiset kansallismielisit olivat syynä siihen, että kaksi sairasta suurvaltadiktaattoria, Hitler ja Stalin, synnyttivät toisen maailmansodan alkusyksyllä 1939. Siksi ne hyökkäsivät Puolaan, Baltan maihin ja myöhemmin ympäri Eurooppaa. Stalinin järjestelmällä ei ollut siihen osaa eikä arpaa.

    Loistavaa Harakka! Rakastan moraalisen älysi suuruutta!

    T. Josef K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Clap* *clap* *clap*.

      Poista
    2. Onkohan tämä blogi varmasti T. Harakan eikä J. Bäckmanin? Luulin tällaisen puheen jääneen jonnekin pimeälle ajalle, eli 70-luvulle, mutta ei, suurin synti näiden älykköjen mukaan on oman kansan rakastaminen aina kipurajaan asti ja suurin hyve oman kansan paheksunta ja vieraiden kumartelu. Tällaista lukiessa tulee välillä mieleen, että ehkä 1918 ei ollut kaikille tarpeeksi.

      Poista
  7. what he said---> tl;dr

    VastaaPoista
  8. Mää mitään ymmärrä ja en mää pasko housuun mutta hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
  9. Alkukesällä -08 Vappu Kaarenoja toimi Sara Malmbergin kanssa Iisalmen Sanomien kesäharjoittelijana. Nimi Kaarenoja tökkäsi silmään koska olin 70-luvulla nähnyt samannimisen naisopiskelijan pyörivän Hesassa legendaarisen runoilevan psykiatrin jengeissä.

    Loppukritiikissään kesätoimittajat ihmettelivät miten jotkut ylipäätään asuvat sellaisessa paikassa kuin Iisalmi.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Ihan hyvä ja ytimeen menevä kirjoitus muuten, mutta se sortuu yhteen (suomalaisen) journalismin perisynneistä: laittaa laman jonkun yksittäisen Viinasen harteille. Niin kauan kun media esittää sitä virallista teatteria, että poliitikot päättävät asioista, epä-älyllisyys jatkaa voittokulkuaan.

    Tehdäänkö tärkeät päätökset oikeasti eduskunnassa vai onko ne keitetty kasaan jossain ihan muualla? Kirjoittavatko ministerit tällaiset Viinasen leikkauslistat ja muut jutut vai tulevatkohan päätökset jostain muista kammareista? Tässä olisi medialla skarppaamisen paikka myös. Vähemmän seremoniallisia päätösuutisia ja enemmän porautumista sinne, missä päätöksiä ja linjauksia oikeasti tehdään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja. Tässäpä sitä skarppaamista todella tarvittaisiin.

      Poista
  12. Aivan sairaan kovaa läpändeerosta!

    VastaaPoista
  13. Olemmeko siis siinä pisteessä, mistä Kierkegaard puhui 200 vuotta sitten? http://socrates.berkeley.edu/~hdreyfus/html/paper_kierkegaard.html

    VastaaPoista
  14. Harakkakin ylläpitää vallitsevaa keskustelukulttuuria. Tärkeää ei ole mitä joku sanoo tai tekee vaan kuka. Kaikki mitä meikälaiset tekee on hyvää ja kaikki mitä toiset sanoo tai tekee on väärin.

    VastaaPoista
  15. "Kun jokainen osaa arvata, että nyt häntä Ylioppilaslehden 100-vuotisjuhlan kunniaksi yritetään provosoida." Väitän, että likikään jokainen ei osannut arvata. Moni luki YL:n kakkapakinasta vain jostain toisesta mediasta aivan kuten minäkin luin tämän Harakan blogin reippaan tiivistelmän ensiksi Ilta-Sanomista. Kun pakina netissä irtosi asiayhteydestään ja kun sitä oli lyhennetty ja referoitu muissa medioissa, sen konteksti eli YL:n satavuotisjuhlanumerokin katosi. Pakinaa alettiin pitää todellisena matkakertomuksena. Sen jälkeen olikin helppo teilata kaikki mahdollinen yliopistouudistuksesta nuorison rappioon. Ja väitän, että se ei ollut pakinan alkuperäinen tarkoitus. Se tuli vahingossa.
    Nyt onkin hauskinta on lukea kolumnistien halua analysoida ja älyllistää kakkaa ja sen laajempia ulottuvuuksia. Tosin Ratto ja Hymy teettivät sensaatiotempauksia aivan oikeasti yli kolme vuosikymmentä sitten. Ehkä nekin aikoinaan osoittivat yhteiskunnan epäkohtia, siis jos olisivat saaneet älymystöä puolustapuhujikseen.
    Mitä taas tulee toimittajien tuhoon tuomitulle rälssille, niin Maikkarin toimittajille tarjottiin tänään 0 prosentin palkankorotuksia. Jos rälssillä tarkoitetaan etuoikeutettuja, niin ne ajat menivät jo, ja yt:t ovat päällä vähän joka mediatalossa. Toimittajakortilla ei saa enää edes alennuksia. Että paskaakos tässä...

    VastaaPoista
  16. toisaalta -voitashan tuo lehti ja koko Yliopisto ulkoistaa johonkin muuhun maahan-mitä me housuun paskojilla täällä tehdään -varsinkaan vasurisellaisilla-ei heillä tunnu olevan enään osaa eikä arpaa tämän kansakunnan rakentamiseen ja eheyttämiseen-suunta heillä on päinvastainen

    VastaaPoista
  17. Ylistääkö Räkätti myös hiljattain valtakunnan uutiskynnyksen ylittänyttä Oriveden sankaria, joka sotki kolmen kuukauden ajan erään vainajan hautakiveä!?

    VastaaPoista
  18. Harakka on lähes koko maailmankaikkeuden ärsyttävin persoona. Mutta tällä kertaa niiiiiiin oikeassa, että kun tämän jutun lukee, tekee itsekkin mieli paskoa housuihin.

    VastaaPoista
  19. Oli aluperäisen kakkajutun taustamotivaatio jonkinlainen journalismin kritiikki tai parodiointi, niin sillä ei ole minkäänlaista merkitystä. Tämän kakkaviemärin suurempia pohjavirtoja ei koskaan tulla ruotimaan niin että puheenaiheeksi nousisi journalismin tilan ennen, nyt tai huomenna.

    Mutta on päivänselvää, että tämä sontimisjuttu vie kehitystä edelleen samaan suuntaan. Se ei tee tätä journalismin tyyppiä naurettavaksi tai osoita että keisarilla ei ole vaatteita. Kakkajuttu päinvastoin mursi jälleen yhden padon ja näytti kaikille merkittäville pelaajille, että kannattaa laittaa haisemaan, sillä saa niitä lukijoita ja klikkauksia.

    Älyköt, radikaalit ja ironikot voivat keskenään hykerrellä omalle älylliselle ylivertaisuudelleen ja syvyydelleen. Heille se suotakoon, kaikkihan me tiedämme, että jos on oikeasti älykäs, niin pitkästyy helposti.

    Mutta pitkästyneen älykönkin pitäisi ymmärtää se, että kakka raivostuttaa, naurattaa ja puhuttaa nyt ja tulevaisuudessakin suurta massaa vain siksi, että se näyttää rumalta, haisee pahalta ja sen tulo maailmaan on yksityinen toimitus. Siinä aiheen syvyys.

    Jos kakkaamalla yritetään tehdä kritiikkiä tai parodiaa, niin sehän se vasta todellista ironiaa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa oliko tässä tarkoituksena parodia, ironia vai sarkasmi. Lopputulos kuitenkin on että allekirjoittanut tästä lähin pitää Ylioppilaslehteä(kin) paskalehtenä. Onko tavoite siis saavutettu?

      Poista
  20. Kerrassaan briljantti tempaus! Se taisikin edustaa suomalaisen journalismin viime vuosien huippua. Ja varmistukseksi, puhun nyt huipusta joka löytyy sieltä ylhäältä, ei sieltä pohjalta.

    Kerrankin lukija tiesi mitä tulee saamaan eikä hänen tarvitse itse muista lähteistä itse selvitellä, miten paljon omaa paskaa toimittaja onkaan tällä kertaa juttuun tai uutiseen mukaan sotkenut. Läpinäkyvyys parantaa yhteiskunnallista keskustelua, tätä lisää!

    Vakinaiset toimittajan paikat lienevätkin ko. neitoja jo odottamassa. YLE? Hesari? Portfolionsa on ainakin vakuuttava työnäytteiden osalta. Useampi konkaritoimittaja saattaa jäytää tällä hetkellä näppäimistöään ns. paskaksi, kun tajuaa että oma vuosikymmenten työ on mennyt hukkaan, kun saman tuloksen olisi voinut saavuttaa laskemalla kirjoitusvälineen pöydälle ja housut kinttuun. Mikä ajansäästö ja palstamillimetrejä olisi syntynyt kilon säkeissä arkistoon asti odottamaan käyttöä luovan lähteen kuivempaa kautta varten.

    Tällä linjalla toivottavasti jatketaan. Nyt vain odotellaan milloin mm. seuraava rajoja rikkova taiteilijan alku päättää esim. tappaa koiran tai ehkä jopa lehmän, koska raflaavuushan on jutuissa pääasia, oli kyse taiteesta tai uutisista. Mäen poikahan tämän jo aikoinaan todisti, mutta panokset ovat toki siitä kovenneet ja suurempaa bukkake-rinkiä odotetaan.

    Tai ehkä seuraavaksi joku juurnalisti voisi vaikka lavastaa pommiuhkauksen johonkin julkiseen tilaan ja kirjoittaa sitten viiltävän analysoivan jutun siitä miten helposti ihmisten arkiturvallisuus saadaan pirstottua ja kuinka ohikiitävää on lintukodon onni ja viattomuus. Voi käyttää human-interest pointtina itseään ja tunteitaan. Kuvat toki kännykameralla, niin lähestyminen asiaan on heti aidompi ja lähempänä tavallista kaduntallaajaa.

    Lahjoitan näitä ideoita kysyville ilmaiseksi, sillä edellytyksellä että saan kirjallisen lupauksen raskaalla sanktiopykällä, ettei minua sotketa jälkipyykkeihin. Kun teko on tehty, sitten vain odotellaan kuinka moni alkaa ylistämään niiden toteutettujen juttujen nerokkaita tulokulmia, niiden syvällä piileviä multi-fasetteja ja luutuneita yhteiskunnallisia merkityksiä ravistelevia perhosefektejä.

    Opiskellessakin parhaita arvosanoja yleensä irtosi, kun näki suurimman vaivan siinä että kirjoitti tarpeeksi pitkän ja vuolaan loppuraportin, johon pudotteli sopivasti sivistyssanoja joukkoon ja pyöritteli ja sotki niiden ja käsitteiden merkityksiä täysin arrogantisti ilman että uskoi itse sanaakaan sepustuksestaan. Ja erinomaisia arvosanoja paukkui. Pääasia että piti naamansa perusvakavana asioista keskustellessa.

    Tapa näyttää elävän ja toimivan vuosisadoista toiseen.

    Sen verran noista vekkuleista käytännön mediakokeiluista varoitan, että en suosittele mm. naamiopäisten miesten iskua esim. jonkun suljetun naisasialiiton tms. kokoukseen. Hämähäkkivaistoni kihelmöi ja varoittaa, että moiseen tempaukseen suhtautuminen median ja viranomaisten kannalta riippuu täysin toteuttajista, ei itse asian pointista tai sen motiiveista. Mitä toiset voi, sitä toiset ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä mies joka kirjoitit kivan kommentin: mitä teet elämässäsi nykyään, miten chillaat?
      t. toinen samanmoinen

      Poista
  21. Jumalauta minä nautin tosta Harakasta!

    VastaaPoista
  22. No oletko valmis putsaamaan näiden paskantajien jäljiltä myös bussin penkit? Ettei siivoojien tarvi korjata taidepläjäysten jälkiä?

    VastaaPoista
  23. Kun sanat asettelee somasti, paskakin alkaa tuntua kulttuurilta. Eräs psykologikaverini muisteli vankimielisairaalaaikojansa ja kertoeli tapauksista, jotka omalla paskallaan maalasivat koppinsa seinät. Vesi on paskan lääke, joten niistä tilanteista selvittiin painepesurilla. Älyllinen vajaamielisyys ei parane ihan yhtä käden käänteessä.

    VastaaPoista
  24. Harakka rivillä 38: "En nyt yritä heti analysoida asiaa puhki, mutta"

    Minkä jälkeen n. 160 riviä tekstiä.

    VastaaPoista
  25. Entinen Harakan ihailija6. helmikuuta 2013 klo 21.58

    Kun tämä kakkajuttu on tehnyt Timo Harakkaan noin "positiivisen" vaikutuksen niin minun käsitykseni muuttui hänestä juuri nyt. Olen ihaillut hänen TV-ohjelmiaan, kuten 10 kirjaa sarjaa, mutta en tiedä katsonko enää. Eivät tainneet 100 vuotta sitten Ylioppilaslehden perustaneet arvata minkälaiseksi lokalehdeksi myöhemmät sukupolvet sen muuttivat. Masentavaa.

    VastaaPoista
  26. @ Anonyymi6. helmikuuta 2013 21.48
    "Harakka rivillä 38: 'En nyt yritä heti analysoida asiaa puhki, mutta'

    Minkä jälkeen n. 160 riviä tekstiä."

    Tuo on vasta alustava esipuhe tulevaan väitöstutkimukseen, jonka loppukaneettin voin tiivistää ja paljastaa kertomalla että siinä todetaan että Suomi on aika paska maa, onhan siitä nyt julkisuudessakin käsinkosketeltavaa todistusaineistoa, tai ainakin paikalla olleen kertomus tapahtuneesta. Subjektiivisen kokemuksen olemassaoloa ei kukaan voi kiistää.

    Tulivathan ns. konkreettiset todisteetkin siitä suoraan Suomi-neidon pyllystä.

    VastaaPoista
  27. "Kun tämä kakkajuttu on tehnyt Timo Harakkaan noin "positiivisen" vaikutuksen niin minun käsitykseni muuttui hänestä juuri nyt. Olen ihaillut hänen TV-ohjelmiaan, kuten 10 kirjaa sarjaa, mutta en tiedä katsonko enää. Eivät tainneet 100 vuotta sitten Ylioppilaslehden perustaneet arvata minkälaiseksi lokalehdeksi myöhemmät sukupolvet sen muuttivat. Masentavaa."

    Pudotuksesi olisi ehkä lievempi, jos olisit ammoin sattunut katsomaan sarjaa, olikohan se Musta laatikko -nimeltään. Voin muistaa väärin.

    Toimintamalli tuntui olevan että valitaan aihe, sitten valitaan näkökulma, sitten käytetään ohjelma-aika valitun näkökulman oikeaksi todistamiseen.

    Joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Jos käsitelty aihe sattui olemaan itselle tutumpi niin oli välillä aika "mielenkiintoista" seurattavaa johtopäätösten ja näkökulmien osalta.

    VastaaPoista
  28. Viiltävä yhteiskunta- ja media-analyyttinen arvio! Vielä 100-vuotisjuhlapuheeksi sopivan pönöttävä Thomas Mannin ajatuksineen, joilla latinankielisine sitaatteineen saadaan arvokkuutta paskasta kirjoittamiseen. Ja tuodaan esille kirjoittajan sivistyneisyyttä. Minä jo ehdin ajatella, että osaa tämä Ylioppilaslehden uusi sukupolvi edes paskoa housuihinsa. Jo kaksivuotiaalla se on oman tahdon ilmaus. Toivottavasti nyt valaistuin ymmärtämään housuunpaskomisen vieläkin syvempiä merkityksiä.

    VastaaPoista
  29. Nykyisiä eurofasisteja ei kuitenkaan ihan vielä saa ironisoida. Kaikelle on olemassa tiettyjä rajoja, vaikka ylioppilas Harakka muuta kokee väittääkin.

    VastaaPoista
  30. Entäpä jos kakkaperformanssin olikin tarkoitus osoittaa se miten kotoinen älymystö-eliittimme innostuu mistä tahansa älyttömyydestä, nähden siinä jotain laajempia yhteiskunnallisia ulottuvuuksia ja merkittävyyttä?

    VastaaPoista
  31. Itse asiassa on kovinkin helppo tehda yhteiskunnallista analyysia ulostamisesta. Siitahan saa herkullisia poliittisia anal-ogioita Itse jain miettimaan, miten paljon Harakan ja muiden analyyttisten toimittajien aivoitukset riippuvat siita, kuka kakki poksyihinsa. Olisiko analyysi niin ilakoivan kehuvaa, jos vaikka Perusuomalaisten kansanedustaja olisi kusaissut linnanjuhlien booliin tai fasistinen hairikko olisi kakkinut vasemmistolais-tadin kukkahattuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuo persujen performanssi olisi ollut, niin toki ainakin Arhinmäki olisi vaatinut Soinia irtisanoutumaan ja tuomitsemaan sen paskan, se nyt on aika selvä.

      Mutta tässä tapauksessa en ole varma mikä olisi oikea toimintamalli näillä roolituksilla. Sen pörssiklubille tehdyn iskun perusteella voisi vähän tuumia että pitäisiköhän tässä tapauksessa Arhinmäen pestä kätensä tästä pierusta ihan varmuuden vuoksi?

      Uskoisin että luotettavat journalistimme valitsevat sen vaihtoehdon että ollaan hipi-hiljaa moisten suhteen ja keskitytään odottamaan seuraavaa omaa maailmankuvaa tukevaa aihetta. Tarkemmat analyysit ja syyllisten etsinnät pyritään säästämään niihin tilanteisiin kun syylliset näyttävät löytyvän oikealta puolelta. Se on aika luotettavaksi havaittu toimintamalli.

      Poista
  32. Aivan sairaan kovaa läpändeerostaaaa! Saa käyttää ;)

    VastaaPoista
  33. Ihan osuvaa analyysia aiheesta. Silti haiskahtaa siltä, että tämäkin juttu on jatkumoa nähdäkseni ajallemme tyypilliselle ilmiölle: tee teko ja muut kyllä keksivät sille sisällön jälkikäteen.

    VastaaPoista
  34. Huomattavan asiaton tuo Viinas kritiikki. Olisi mukava jos edes vähän tutstuisi tuon ajan tilanteeseen ja mahdollisiin vaihtoehtoihin.

    No, kuten todettua ei journalistia kiinnosta asiapitoinen analyysi, mukavampi yrittää päteä ja tyrkyttää omia näkemyksiään ja tässä on se journalismin suurin ongelma.

    VastaaPoista
  35. Hyvä Timo Harakka,

    kahdella nuorella toimittajalla petti täydellisesti arvostelukyky. He paskoivat housuunsa ja kirjoittivat tästä lehtijutun.

    Paskakeikka aiheutti seuraavaa:

    Tytöt leimautuivat älynväläyksen seurauksena loppuiäkseen paskahousuiksi.
    Jos ylioppilaslehdellä on joskus ollut jotain merkitystä niin enää sitä ei ole.
    Teko leimasi paitsi ylioppilaslehden myös ylioppilaskunnan ja Helsingin yliopiston.

    Lainaat pitkässä kirjoituksessasi Thomas Mannia. Thomas Mann on tunnettu syvämietteisistä kirjoistaan, ei housuun paskomisesta.

    Pidät kirjoituksessasi toista maailmansotaa suomalaisten oikeistoradikaalien syynä. Mielenkiintoinen tulkinta. Kerrotko sen mummolleni, jonka koti jäi rajan taakse Neuvostohyökkäysen seurauksena?

    Toivon, että muistat kirjoituksesi kun seuraava oikeistoradikaali kaasuttaa esimerkiksi kulkuetta jonkun kaupungin keskustassa. Vai onko se eri asia? Pidätkö tuplastandardia?

    Housuun paskomisesta saa yhtä vähän mitään järkevää tai rakentavaa aikaiseksi kuin mitä peräaukosta tulee lapsia.

    Se on loppujen lopuksi harvinaisen luonnollista ja järkeenkäypää. Sinä ja kanssaheimolaisesi olette vain onnellisesti unohtaneet mitä on luonnollinen ja kuorruttaneet kieroutuneet (kyllä, kirjoitin kieroutuneet. Mitä muuta tarkoituksella itsensä päälle ulostaminen on?) ajatuksenne näennäisälyllisellä neppailulla.

    Kehoitan sinua tekemään ajatusharjoituksen:
    Mitä jos olet yksinkertaisesti ja ehdottomasti väärässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samoilla linjoilla ko. kirjoittajan kanssa. Ja Timo Harakka menetti nyt myös kunnioituksen yrittämällä hehkuttaa Ylioppilaslehden kakkajuttua.
      Samalla arvostus koko toimittajakuntaa kohtaan on laskenut.

      Poista
  36. Tätä kommentaattoreiden jeremiadien sarjaa, sekä Ylioppilaslehden toimittajat että Harakan tuomitsevaa, lukiessa alkaa vain odottaa, koska sotiemme veteraanit marssitetaan areenalla. Lähes kaikki muut ulostevapaat tahothan on jo asianmukaisesti valjastettu asiaa ajamaan. Ja tietysti vielä: kukoksi kakanvastaiselle tunkiolle saataneen lopulta myös Käthyn seljässä itse Pale Rider, puhtain housuin puhtaan asian puolesta?

    VastaaPoista
  37. Minä ainakin asetun puolustamaan Harakan esittämää näkökulmaa. Monet kijroituksessa tulleista ajatuksista tuli itsellekin mieleen. Tempaus osoitti nykyjournalismin ilmiöistä mm. ironian ja provosoinnin ongelmat, faktan ja fiktion ongelmat ja juttujen huomiohakuisuuden.

    Itse olen sitä mieltä että journalismin ei pitäisi olla (ainakaan vallitsevasti, eikä edes suurelta osin) provosointia, mahdotonta ironiaa ja totena esitettyjä ajatuskokeita. Silti tässäkin tapauksessa kiellon rikkominen vahvistaa säännön. Nähdäkseni Vappu ja Aurora paljastivat nykyjournalismin piirteitä viemällä ne huippuunsa.

    Sitä paitsi tyttöjen kirjoitus oli todella hauska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mitä niistä kaikista näkökulmista, joita on liian monta jotta normikansalainen edes pysyis kärryillä. Luitko ja omalla nimelläs?

      Poista
    2. Ei ne pistäneet ketään muuta häpeämään kuin Ylioppilaslehden päätoimittajan ja koko lehden sekä toimituksen hänen kauttaan. Loistava tempaus ja hieno alku lehden uudelle sataluvulle.

      Poista
  38. Söpöä, miten paljon yritetään järkeillä ja selittää kahden mieleltään sairastuneen tekoja. Paljon yrittävät puolustusasianajajatkin lieventäviä asianhaaroja etsiä.

    VastaaPoista
  39. No eihän juttu voi olla pohjimmiltaan mitään muuta kuin säkenöivää neroutta!

    Ai miksi?

    -No koska eihän kukaan voisi tehdä mitään täydellisen tyhmää ja pelkästään sisällötöntä tai vähintään naurettavasti epäonnistunutta jos hänet on valittu YLIOPPILASLEHDEN päätoimittajaksi, tai toimittajaksi.

    Kyllä tuota taustaa ajatellen pitää paskakin haistella tietyn älykkyyden ja piilotetun nerouden ilmanraikastimen läpi.

    Kyllä nämä läjät nyt pistivät koko median kentän katsomaan peiliin ja häpeämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmastikin suunniteltu tempaus. Melkein yhtä hauska kuin eräs edellinen vuonna 1987. Toki tässä on kakkaleikkejä, joka on hauskaa noin kuusivuotiaiden keskuudessa. Ylioppilaslehden tekemänä, tota..

      Poista
  40. Ehkä typerin 10t sanaa, millä typeryyttä on perusteltu.

    VastaaPoista
  41. Tuskin edes Timo Harakka ilman itsensä yläpuolista rohkaisijaa olisi rohjennut toteuttaa tällaista projektia, ainakin Yle:n päätoimittajana häntä pitäisi pariinkin otteeseen isojen poikien yllyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä bussi olikin menossa Äänekoskelle, tai tulossa Pietarista, ja kirjoittaja venäläinen?

      Poista
  42. no voi jumalauta mitä paskaa.

    VastaaPoista
  43. Mika Waltari sanoi aikanaan: "Älä koskaan selittele kirjoituksiasi. Jos joudut niitä selittämään, olet epäonnistunut". Sama pätee tähän. Kakka haisee kakalta, eikä se haju miellytä. Jos tarkoitus oli jotain muuta, se tarkoitus ei aukea, eikä selittelykään sitä avaa, antaa vain falskin tunnun ja lyö epäonnistumisen leiman. Surkea tempaus, jonka puolustelijat vapaaehtoisesti leimaavat itsensä kakalla lopuksi iäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelliset, vapaaehtoiset leimaantujat ovat menestyneet varsin mukavasti,eli tehneet sitä mitä muutenkin olisivat todennäköisesti tehneet.
      Minkä tiedon voivat kaikki helposti löytää.
      Se siitä leimaantumisesta.

      Poista
  44. Tämä on makaaberia tekstiä.

    VastaaPoista
  45. Voi vittu eikö teillä älykkäillä koulutetuilla ihmisillä ole muuta annettavaa? Tarkoitan housuun paskojia ja Harakkaa.

    nm.painehuuhtelukone

    VastaaPoista
  46. Jestas mikä romaani. Alku oli hyvä, mutta sitten huomasin, että juttu ei lopu koskaan vaan on tulossa vielä pari sivua Neuvostoliittoa.

    VastaaPoista
  47. Joku saa kiksejä pikkulapsista, joku näköjään paskasta. Pahoillaanhan tässä varmaan täytyy olla ja pyydellä anteeksi, että on itse liian "normaali" ja tavallinen. Mutta en ikinä itse harrastaisi seksiä ihmisen kanssa joka paskoo housuihinsa tarkoituksella.

    VastaaPoista
  48. Heinäluoman on nähty lyövän sovinnon kättä Katajan kanssa kuten myös Soinin ja Sipilän sopineen asiansa kaiken kansan nähden, niin eiköhän tämäkin Turun kabinetteja naurattanut "idästä tuulee" episodi lakaista äkkiä maton alle Yle:n ja HS:n seurakuntanuorten hyvällä yhteisymmärryksellä, ennen kuin on myöhäistä pohtia mitä yhteistä näissä kolmessa jupakassa löytyykään?

    VastaaPoista
  49. Kellään tullut mieleen etteivät toimittajat ehkä oikeasti paskoneetkaan housuihinsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmalla kerrotaan naisen synnyttäneen lentokoneessa lapsen housuihinsa. Olisiko se ollut tässä esikuvana mielessä?

      Poista
  50. No huh huh! Tässä sitä paskaa älyllistettiin.

    Kävikö, Timo Harakka, ollenkaan mielessäsi että sinua ja kaltaisiasi olisi testattu? Että voisiko edes housuun paskaaminen olla asia, jota teikäläiset eivät älyllistäisi, josta te ette alkaisi etsiä syvällistä merkitystä. Tai jota te ette pitäisi edes vähintään loistavana läppänä.

    Ei. Kaikki menee läpi.

    VastaaPoista
  51. Aina on ollut näitä Harakan kaltaisia, jotka aina näkevät jotain nerokasta, kun joku tekee jotain älytöntä. Harakka varmaan näkee jotain nerokasta siinäkin kun joku vähän aikaa sitten kävi paskaa heittämässä vähän väliä toisen hautakivelle ennen kuin jäi kiinni. Kun tarpeeksi kauvan miettii niin kaikessa näkee jotain nerokasta kun tarpeeksi eri näkökulmia kattoo ja toisia näkökulmia hylkää

    Se että onko tämä tapaus totta vai ei, niin sillä ei ole mitään väliä, mutta yksiasia on varmaa: Näitä naisia tullaan pilkkaamaan heidän loppu elämänsä, niin muistetun tempun uutisella tekivät nyt internet aikakauden aikana. Ja varmasti myös heidän lapsiaan: "sähän olet sen kakkaäidin lapsi.. oletko sinäkin kakka ihminen.. hihihii", käy jo nyt lapsia sääliksi ja paljon, jos he niitä päättävät hankkia.

    Jos lehdet välittäisivät pelkästään kommenttien määrästä ja klikkaulusta niin ne olisivat jo täynnä tämän kaltaisia "trollaus" uutisia (tosin aika nopeasti lehden maine menisi uskottavana lehtenä eikä sitä luettaisi enää kuten kävi ylioppilaslehdelle nyt). Ja joku vielä kuvittelee että kukaan vakavasti otettava lehti olisi nämä toimittajat palkkaamassa :) Keskustelua tapaus herätti ja herättää vieläkin, mikä oli varmasti uutisen tarkoituskin kuten trolleissa aina, mutta samalla se pilasi näiden nuorten naisten maineen loppuelämäksi.

    Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämö. Nuo nimet ja kasvot (isot kuvat monessa lehdessä) tuntevat varmasti nyt lähes jokainen suomalainen. Voin vain kuvitella sukulaisten myötähäpeän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelliset, vapaaehtoiset leimaantujat ovat menestyneet varsin mukavasti,eli tehneet sitä mitä muutenkin olisivat todennäköisesti tehneet.
      Minkä tiedon voivat kaikki helposti löytää.
      Se siitä leimaantumisesta.

      Poista
    2. Vapaaehtoiset leimaantujat ovat menestyvät jopa paremmin kuin ilman leimaantumista. Meillä riittää, että nimi on ollut esillä. Ja vielä jos nimi on ollut esillä rohkean (ja mielellään tyhmän) teon yhteydessä, menestys viihdejulkisuudessa (sis. politiikan ja journalismin) on taattu. Siksi nämäkin tytöt tekivät sen minkä tekivät.

      Poista
    3. Sitä he varmasti tempulla halusivat, mutta eivät ymmärtäneet että edes viihdejulkisuudessa ei kaikki maine ole hyvästä. Juttu oli niin ällöttävä että nyt Internet aikakaudella on turha toivoa, että se unohtuisi.

      Jos loppu elämäksi on leimaantunut kakkatytöksi, jota ei oteta vakavasti ja jonka mukana olo jossain lehdessä laskee sen lukija määriä niin ei kannata toivoa silloin kovin lupaavaa uraa toimittajana. Se on aivan satavarma että se tulee julkisuuteen jos jompikumpi näistä tytöistä on joku päivä jossain lehdessä mukana. Aina se laskelmointi ei osu kohdalleen, jos ei ymmärrä tekojensa vaikutuksia täysin.

      Kun kerran on leimaantunut koko kansan edessä housuun paskovana naisena, niin sellaista leimaa ei pois ikinä tuu saamaan. Ei vaikka he mitä sanoisivat myöhemmin, "kun haluttiin vain katsoa millainen media myrsky saataisiin tekstillä aikaan", ei ole mitään keinoa päästä tuosta sopasta enää puhumalla eroon. Voin sanoa että tytöt ovat jo nyt yleinen naurunaihe viihdeteollisuudessa työskentelevien keskuudessa

      Poista
  52. Aivan loistava teksti.

    VastaaPoista
  53. Yle voisi ystävällisesti lähettää tytöille vaippapaketin käyttöohjeineen.

    VastaaPoista
  54. tämä oli näiden tyttöjen 15 min of fame. Reilu vuosi sitten yksi toinen tyttö hankki oman kuuluisuutensa osallistumalla vitun nuolemisen SM-kisoihin ja antamalla lavalla Mr. Lotharille. Myöhemmin tämä horatsu meni naimisiin Jussi Parviaisen kanssa. Kummalla konstilla Timo haluaisit lapsesi hankkivan oman 15 min of famen?

    VastaaPoista
  55. Jos tätä performanssia voikin heikosti verrata Pussy Riot- naisiin, niin sen sijaan että ylkkäri olisi mennyt pyllistelemään Turun tuomiokirkon tilaisuuteen, mentiin häiritsemään alennuslipuilla matkustavia vakiolinjan eläkeläisiä.

    VastaaPoista
  56. Huomaako kukaan! Edes näitä kommentteja lukiessa ei voi olla varma milloin ollaan tosissaan ja milloin on kyseessä troolikalastus.
    Tässä muutamia esimerkkejä joiden itse voisin olettaa kirjoittavan pilke silmäkulmassa:

    -"yksiasia on varmaa: Näitä naisia tullaan pilkkaamaan heidän loppu elämänsä, niin muistetun tempun uutisella tekivät nyt internet aikakauden aikana. Ja varmasti myös heidän lapsiaan: "sähän olet sen kakkaäidin lapsi.. oletko sinäkin kakka ihminen.. hihihii", käy jo nyt lapsia sääliksi ja paljon, jos he niitä päättävät hankkia."

    -"Jestas mikä romaani. Alku oli hyvä, mutta sitten huomasin, että juttu ei lopu koskaan vaan on tulossa vielä pari sivua Neuvostoliittoa."

    -"Joku saa kiksejä pikkulapsista, joku näköjään paskasta. Pahoillaanhan tässä varmaan täytyy olla ja pyydellä anteeksi, että on itse liian "normaali" ja tavallinen. Mutta en ikinä itse harrastaisi seksiä ihmisen kanssa joka paskoo housuihinsa tarkoituksella."

    Onkohan se sittenkin niin että haluan vain nähdä asioissa piilevää nerokkuutta, kun näidenkin katkelmien toivon olevan ironiaa ja trolleja. Jos eivät nimittäin ironiaa ole, ovat sisällöltään yhtä älyttömiä kuin Vapun ja Auroran juttu.

    MUTTA! V&A sentään teki tempauksen jonka voi lähestulkoon täysin varmasti sanoa olevan "pilke silmäkulmassa" tehty. Siinä ei jäänyt paljon varaa luulla että housut olisi paskottu (ja/tai siitä kirjoitettu) vakavalla mielellä. Kysymys kuuluukin: "MIKSI HE NIIN TEKIVÄT?". Samoin pitäisi provoilta ja trolleilta kysyä intentioiden sijaan "MIKSI VAIVAUTUA?"

    T: Hiihuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on viihdettä ja sisältää huumoria aivan kuten pellet sirkuksessa tai vaikka kriitikko, joka esim. Kiasmassa ihastelee vessanpyttyä johon taiteilija on jättänyt haisevan pisteen ii:n päälle. Vartin tutkiskelun jälkeen kriitikko julistaa sen vuosisadan taideteoksi! Ironiaksi huumori muuttuisi siinä vaiheessa jos hänen ihastelemansa teos olisi väsyneen työmiehen siihen jättämä saniteettitiloihin asennettava lepotuoli, johon satunnainen ja hätäinen matkailija olisi jättänyt yllätyksen.

      Ja onhan se hienoa kun ihmiset omien tuotostensa kautta saavat tunnustusta. Siihen ei moni kykyne. Ainakaan jos kaverit eivät vähän auta ja suitsuta.

      Löytyi näköjään tämäkin tapaus ikuistettuna ja käsiteltynä jo vuosien takaa, lehdestä jonka lakkauttamisen syyksi sanottiin että parodian teko meni liian vaikeaksi, koska todellisuus parodioi itseään paljon paremmin.

      Ja nyt vielä Beethovenin siivittämänä: http://www.youtube.com/watch?v=_tVHudvmKvg&list=PL00E2ADB71F57257D

      Poista
  57. Musta Marski ja Shit Riot'n ylistys. Yle-vero tuottaa uutta kulttuuria.

    VastaaPoista
  58. Palasin suomeen ulkomaanmatkalta ja siitä lähtien oon joutunu lukee tästä tästä uutisesta joka päivä. Hävettää suomen puolesta et tollanen paskauutinen on noin iso asia. Ehdottomasti jäi uutinen minunkin mieleen kummittelemaan kuvottavalla tavalla ja sen perusteella tuun aina jatkossa välttää kaikkea joka liittyy lehteen. Onneksi olkoon vaan!
    Niiden kakkanaisten asenne myös häiritsi mua pahasti kun niitä haastatelitiin. Ja tää artikkeli.

    VastaaPoista
  59. Hyvällä tahdolla tosiaan voi ajatella kuin Harakka. Ehkä siellä on sitä kritiikkiä nykymenoa kohtaan sekä eduskunnassa että mediassa? Toisaalta samaa vessanpönttöä kuin telkkarista tulevat reality-ohjelmat.
    Ei painomustetta kannattaisi tuhlata jonninjoutavaan, siihen riittäisi ihan hyvin blogipalsta. Tai voihan lehteä käyttää ahterinsa pyyhkimiseen. Sitten myöhemmin.

    Kissantappaja on aina kissantappaja vaikka tohtoriksi väittelisikin, Jumalan teatteri aiheutti vain hallaa teatterille. Tässä ko. jutussa menee usko tulevaisuuden kykyihin.

    VastaaPoista
  60. Tyhmempi voisi pitää Vappu Kaarenojaa tavallisena "kakkareportterina", mutta kun oikein pantiin vääntämään, niin mitä sieltä tulikaan, itse presidenttiehdokas!

    http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Paavo%20Lipponen%20harkitsee%20presidenttiehdokkuutta/1135268411714?ref=fb-share

    VastaaPoista
  61. Kun harakka tuli pesään, lähti äly.

    VastaaPoista
  62. joka joskus – ai sitä onnea – on suonut meille huomionsa, kieltänyt puhumasta tuhmia, mutta aina torujen jälkeen kietonut meidät lämpimään, upottavaan ja loppumattomaan syleilyynsä.

    tämä Timon loppulause (ns. esiluenta mitä nuoret poliitikot pannaan tekemään. esim. Osku Pajamäki lausumassa ison kirjan jakeita alokkaiden valatilaisuudessa Suurtorilla) kertoo ihan kaiken siitä mistä tässä läntisen ajattelun peräsuolessa on kysymys; lampaat (so. päätoimittajat) taas kerran numeroidaan ja todetaan, että kaikki ovat kiltisti katraassa mukana.

    Blogiväen vaikerruksella on sonnikarjan mölinän verran merkitystä.

    VastaaPoista
  63. Harakka on ilmeisesti "älymystön" sitä sukupolvea, joka omaksui sellaisenaan Neuvostoliiton historiakäsityksen. Mitä muuta kuin neuvostopropagandaa on Suomen väittäminen syylliseksi sotaan, harkitusti unohtaen Neuvostoliiton Suomea vastaan tekemät rikokset, kuten Molotov-Ribbentrop-sopimus sekä talvisota? Toivon hartaasti, että tätä 1970- ja -80-lukujen kommariporukkaa käytetään "vapaaehtoisena" työvoimana raipan tahtiin, kun Helsinkiin tulevaa talvisodan monumenttia hiisataan paikoilleen, mm. erittäin etevän ex-ministeri Viinasen seuratessa tapahtumaa kutsuttuna vieraana. 90-luvun lama oli kuitenkin "luova tuho", joka mursi vasemmiston ylivallan Suomessa.

    VastaaPoista
  64. En nyt tiedän pitäisikö vaipua epätoivoon vai nauraa noille tulkinnoille koskien kuka on syyllinen 90.000 suomalaisen kuolemaan sodan aikana. Eikös journalistin pitäisi kuitenkin pystyä tekemään objektiivisia analyysejä niin historiasta kuon nykypäivästä ilman, että elämänkatsomus niihin liikaa vaikuttaa.

    Lienet myös unohtanut niin suuren sotaveteraanijoukon kuin AKS-aktiivien kohtelun aina 80-luvun lopulle saakka. Sen sijaan objektiiviset tutkimuset (syyllistämisestä puhumattakaan) koskien koko suomettumisen ajanjaksoa ovat harvassa ehkä Vihavaista, Tiusasta, osittain Rentolaa ja uusinta Tarkkaa lukuun ottamatta.

    Posiittivisesti ajatellen voimme todeta, että sinulla on vielä kehittymisalueita journalistina eli et pääse leipiintymään.

    Pekka

    VastaaPoista
  65. Tämä on suuruudenhullun narsistin vuodatus, jossa oman mikrokomoksensa lämpimässä sylissä itsestään kylläinen älykkö jakaa maailmaa uudelleen ja uudelleen kahteen fraktioon. "Toisia" yhdistää vähintään se piirre, että he ovat aina jotenkin fataalilla tavalla väärässä ja Timo on oikeassa. Timo on tehnyt hyvät asiat ensin ja Rousseaun tavoin etsii räyhäten sitä kookkainta goljatia kampitettavakseen.
    Tämän kirjoituksen monista tulkinnoista olen samaa mieltä, ainakin ironis-skitsofreenisessä katsannossa, ts. osa määrittelyistä on mahdollisia totuuksia. Syvin huoleni alkoi jo tekstin puolessa välissä olennaisella tavalla hakeutua toimittaja Harakan psyyken hyvinvointiin.
    Joku ottaa itsensä hyvin vakavasti. Paljon vakavammin kuin ennen. Harmi, kovin harmillista.

    VastaaPoista
  66. Harakka tuseeraa sielunsa syövereistä parhainta antiaan.

    VastaaPoista
  67. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  68. Suomen oikeushistorian mustinta lukua, "sotasyyllisyystuomioita", ei olla suostuttu oikaisemaan (ts. purkamaan tuomioita) sillä naurettavalla selityksellä etteivät tuomitut koskaan olisikaan menettäneet mainettaan. Tätä taustaa vasten on vain oikeus ja kohtuus, että mädät kommunistilihapalat roikkuvat lopun ikäänsä löysässä hirressä. Heidänkään tuomiotaan ei toisaalta voida muuttaa: heillä ei ole mainetta jota menettää.

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!

Tunnisteet

10 kirjaa rahasta (3) 1989 (1) 1990-luvun lama (1) 2009 (1) 2010 (1) 70-luvun tv-sarjat (1) A-Studio (1) Aalto-Setälä Pauli (1) Aamulehti (3) ABS (2) Adiga Aravind (2) Aho Esko (8) Ahtisaari Martti (1) Airisto Lenita (2) Ajankohtainen kakkonen (1) Ajankohtaisen kakkosen homoilta (2) Akerlof George A. (1) Aktia (1) Al Qaida (1) Ala-Nissilä Olavi (1) alaluokan synty (1) Alanko-Kahiluoto Outi (1) Aleksanteri II (1) alijäämä (1) Alkio Mikko (1) Allen Woody (1) Allianssi (1) Alma (1) Ambea (1) Amma Äiti (1) ampuma-aselaki (1) ANC (1) Ankersmit Frank (1) Ankka Aku (3) Antonova Irina (1) Apple (1) Apunen Matti (4) arabikevät (1) Areva (1) Arhinmäki Paavo (1) Arla (1) Arola Heikki (1) Arvonen Jori (1) arvonlisävero (1) arvopaperistaminen (1) aseiden säilytys (1) Asser et Turnbull (1) asset-secured bond (1) Asuntolaina (1) Atlantic Monthly (1) Atria (1) Atta Muhammed (1) Attendo (1) Augustus International (1) austerity (4) Baby Friendly Hospital (1) Backman Jouni (1) Balzac Honoré de (2) Bank of America (1) Barnier Michel (1) Barroso José Manuel (1) BC Nokia (1) Becker Gary (2) Berliinin muurin murtuminen (1) Berliln Isaiah (1) Berlusconi Silvio (1) Bernadotte Estelle (1) Bernanke Ben (1) Berner Anne (1) Bharat Krishna (1) biodiesel (2) Bitterlich Joachim (1) Blanchard Olivier (2) Bono (2) Borg Anders (1) Bratislava (1) Breivik Anders Behring (2) Brown Gordon (2) Brown James (1) Bryssel (1) Buddenbrookit (1) bullshit (1) Bunga Bunga (1) Burlesconi Silvio (1) Bush George W. (1) Cameron David (1) Carema (1) Cassidy John (1) Christensen Lars (1) Churchill Winston (2) Chydenius Anders (1) Chydenius Antti (1) Citigroup (1) Claes Willy (1) Clinton Bill (1) Coca Colan lisäaineet (1) Crybabies (1) Darling Alistair (1) Darwin Charles (2) Davos (1) De Grauwe Paul (2) deflaatio (2) Defoe Daniel (1) DeLillo Don (1) DeLong Brad (1) Delors Jacques (1) demokratia (1) Demos (1) Diktonius Elmer (1) Dinkespiel Ulf (2) doping (1) Dostojevski Fjodor (1) downshifting (1) Draghi Mario (2) ECB (1) EDP (1) eduskunta (5) eduskuntavaalit (2) Egypti (1) Einstein A-Go-Go (1) Einstein Albert (1) EK (2) Ekenäs BB (1) EKP (7) Elinkeinoelämän keskusliitto (2) Elinkeinoelämän valtuuskunta (1) Elonen Piia (1) elvytys (2) eläkeikä (2) eläkeiän yläraja (1) eläkeuudistus (2) Emu (5) ennusteet (1) EPP (1) Erhard Ludvig (1) Erkko Aatos (2) Ersboll Niels (1) ERVV (2) ESM (1) Espanja (3) Etelä-Afrikka (1) Etla (2) EU (8) EU-jäsenyys (1) EU-jäsenyysneuvottelut (2) EU-komissio (12) EU-maatalouspolitiikka (1) EU-vaalit (1) Euraasian liitto (1) euroalue (3) eurobondit (2) eurokriisi (16) Euroopan investointipankki (2) Euroopan keskuspankki (7) Euroopan parlamentti (3) Eurooppa (1) Eurostat (1) Eurovaalit 2014 (1) EVA (1) EVL (1) EVM (1) Facebook (1) Fadayel Eveline (1) Fallows James (1) Fama Eugene (1) Fassbinder R.W. (1) Fennovoima (2) Financial Times (2) Finanssialan keskusliitto (1) finanssijärjestelmä (2) finanssikriisi (8) Fortum (2) Forum 24 (1) Forum24 (1) Foucault Michel (1) Friedman Milton (5) Fukushima (1) fundamentalismi (1) Gad Marius (1) Galbraith J.K. (1) Galilei Galileo (1) globalisaatio (1) gogo (1) Gogol Nikolai (1) Goldman Sachs (3) Google (1) Graeber David (1) Graham Phil (1) Grahn-Laasonen Sanni (1) Great depression (1) Greenspan Alan (3) Haanpää Pentti (1) Haaparanta Pertti (2) Haavikko Paavo (1) Haavisto (1) Haavisto Heikki (4) Haavisto Pekka (3) Habermas Jürgen (1) Haikala Eino (1) Haiti (1) Hakkarainen Teuvo (3) Hakola Juha (1) Halla-aho Jussi (3) hallintarekisteri (1) hallintarekisteri  Harmaa talous (1) hallitus (1) halloween (1) Halme Tony (3) Halonen Tarja (8) Hamlet (1) Hanhi Hannu (2) Hardin Garrett (1) Harju Ilkka (1) Harle VIlho (2) Hautala Heidi (4) Hayek Friedrich (1) Hazard Kaarina (2) Heinäluoma Eero (6) Heiskala Risto (2) Hellman Heikki (1) helluntaiseurakunta (1) Helsingin Sanomat (3) Helsingin Kaupunginkirjasto (1) Helsingin Sanomat (13) Helsinki Seagulls (1) henkirikokset (1) Henkirikostilasto (1) Herlin Antti (1) Herlin Ilkka (1) Herlin Niklas (1) Herlin Pekka (1) Hernesaari (1) Herodotos (1) Hietanen Risto (1) hiihto (1) Hiihtoliitto (1) Hiilamo Heikki (1) Himanen Pekka (4) Hirschman Albert O. (1) Hirvonen Markku (1) Hitler Adolf (1) HK Scan (1) Holappa Lauri (1) Holland Heidi (1) Hollande François (1) Holmberg Kalle (1) Holmström Bengt (1) Holvas Jakke (1) Honka Matti (1) Honkapohja Seppo (1) HS raati (1) Hu Jintao (1) Hufvudstadsbladet (2) HUS (1) Hyvinkää (2) HYY (1) Häkämies Jyri (3) Hämäläinen Unto (1) Härmälä Esa (2) Ihalainen Lauri (1) IK Kapital (1) ikärasismi (1) Ilaskivi Raimo (1) ilmastonmuutos (3) Image (1) IMF (8) Indignados (1) Indonesia (1) investointipankit (1) iPad (1) Irlanti (4) ironia (1) irtokarkki (1) ISMA (1) Italia (2) Itsemurhat (2) itsenäisyyspäivä (1) Itä-Häme (4) Itä-Suomen yliopisto (1) Jaakonsaari Liisa (1) Jackson Hole (1) Jackson Michael (1) Janne Kuutio (1) Japani (1) Jeskanen-Sundström Heli (1) Ji Yuemei (1) Joenpelto Eeva (1) johdannaiset (1) Jokela (1) Joku Anneli (1) Jotuni Maria (1) joulu (1) Joulupukki (2) JSN (1) julkinen sektori (1) Julkisen Sanan Neuvostoliitto (2) Jumala (1) Juncker Jean-Claude (3) Jungner Mikael (3) Jusula Jukka (1) Jyväskylän yliopisto (1) Järvi Antti (1) Jätevesiasetus (1) jääkiekko (1) Jäätteenmäki Anneli (1) K-kauppa (1) Kaarenoja Vappu (1) Kahneman Daniel (1) Kailajärvi Hannu (1) Kakkonen Kyösti (2) kalapuikot (1) Kaleva (1) Kalli Timo (2) Kallis Bjarne (2) Kalpala Asmo (1) Kaltiokumpu Oiva (1) Kambodzha (1) Kanaria (1) Kanerva Ilkka (4) Kangas Olli (1) Kangasharju Aki (1) kansalaisuus (1) kansallispuistot (1) kapitalisaatiosopimus (1) kapitalismi (3) Karhinen Reijo (1) Karjalainen Ahti (1) Kaskeala Juhani Tuomioja Erkki (1) Katainen Jyrki (21) Kauhajoki (1) Kauppakorkeakoulu (2) Keaton Buster (1) Kehittyvien Maakuntien Suomi (3) kehitysapu (2) Keinoelämän keskusliitto (1) Kekkonen Urho (3) Kela (2) kello (1) kerjääminen (1) Keskuskauppakamari (2) keskuspankki (1) keskusrikospoliisi (1) keskusta (2) keskustanuoret (1) Keskustapuolue (6) kestävyysvaje (1) Keynes J.M. (3) Kianto Ilmari (1) Kiasma (1) Kiljunen Kimmo (1) kilpailukyky (1) Kimanen Seppo (1) King Mervyn (1) Kinkel Klaus (2) kirjasto (1) Kirkko (1) kirkosta eroaminen (2) Kiviniemi Mari (6) Klimenko Viktor (1) Klondyke (1) Kobe (1) Kohl Helmut (2) Koijärvi (1) Koivisto Mauno (2) Kokkola (1) kokonaiskysyntä (1) kokoomuksen nuorten liitto (1) Kokoomus (11) Koljatti (1) kolmikanta (1) Kone (1) Kontio Kari (2) Korhonen Jarmo (1) koripallo (1) korkeakoulut (1) Korkman Sixten (4) Korpi Rauno (1) Kortelainen Anna (2) Kosken Kanava (2) Kouri Pentti (1) Kreikka (13) Kreml (1) Krim (1) Krugman Paul (3) Kuhn Thomas (1) Kullberg Rolf (1) kulta (1) Kuntien eläkevakuutus (1) Kuvaja Sari (1) Kylliäinen Antti (1) käsitehistoria (1) käsittämättömät lyhenteet (1) Laakkonen Yrjö (1) lama (2) Lama Dalai (1) Lamassoure Alain (1) Lapin Kansa (6) lapsilisät (1) Latvia (1) Lehman Brothers (4) Lehman sisters (1) lehmä (1) Lehtinen Lasse (1) Lehtomäki Paula (1) Leigh Daniel (1) leikkaukset (1) leikkaus (1) Lepakko (1) leppoistaminen (1) leverage (1) LFA (1) liberalismi (1) Liikanen Erkki (12) Lillehammerin olympialaiset (1) Lillqvist Katariina (1) Linden Suvi (1) Linna Väinö (1) Lintilä Mika (1) Lipponen Paavo (5) London School of Economics (2) Long Term Capital Management (1) Louekoski Matti (1) Lucas Robert (1) lukeminen (1) Lukuviikko (1) Luoton loppu (1) luottoluokittajat (1) Luxemburg (1) Lähde Jussi (1) Länsi-Uusimaa (1) Maahanmuutto (3) maailmanmestaruus (1) maanjäristys (1) Maaseudun tulevaisuus (1) maatalouspolitiikka (1) Madoff Bernie (2) Mallander J.O. (1) Malthus Joseph (1) Mandela Nelson (2) Mann Thomas (2) Mannerheim (1) markkinat (2) markkinayhteiskunta (3) Martta (1) Martti (1) Marx Karl (1) Maskun kalustetalo (1) Mbeki Thabo (1) MedOne (1) Mehiläinen (1) Mendel Grigori (1) Meri Veijo (1) Merkel Angela (2) Mermaid (1) Merrill Lynch (1) Metalliliitto (2) metsästys (1) Miami Heat (1) Mickelsson Max (1) Mikkkeli (1) minimipalkkas (1) Minna Ruckenstein (1) Minsky Hyman (1) Mitro Isä (1) Mokka Roope (1) Monti Mario (1) moral hazard (1) Mosambik (1) MTK (1) Mubarak Hosni (1) Mussolini Benito (1) Müller Heiner (1) Myllylä Mika (1) Münchau Wolfgang (1) Münchhausen paroni (1) Myyrmanni (1) Mäkinen Kari (1) Männistö Lasse (1) Naxos (1) Neste OIl (2) Neuvonen Aleksi (1) Neuvostoliitto (3) New Yorker (3) Newsweek (1) Niinistö Sauli (5) Niniistö Sauli (1) Njassa (1) Noitaympyrä (1) Nokelainen Petteri (1) Nokia (3) Norberg Johan (1) Nordea (7) normitalkoot (1) Nova (1) Nowotny Ewald (1) Nummisuutarit (1) nuorisotyöttömyys (1) Nuorkansallinen vapaussäätiö (1) Nykyri Ilona (1) näkymätön käsi (1) Näkymätön Mies (1) Obama Barack (1) Occupy Wall Street (1) Oddson David (1) OECD (1) Oikeusministeriö (1) oikeustoimikelpoisuus (1) Oinonen Pentti (1) Okko Paavo (1) OKM (1) Olkiluoto 3 (1) Onninen Suvi (2) OP-Pohjola (1) Oreck Bruce (1) Orivesi (1) Otava (1) Outokumpu (1) Paasikivi Juho Kusti (1) pakolaisuus (1) Palme Olof (1) palmuöljy (2) Palonen Kari (1) Pangalos Theodoros (1) pankkivero (1) Papandreou George (2) parlamentarismi (1) parlement (1) Pasanen Tauno (1) Patomäki Heikki (1) Paul Krugman (1) Paulson Hank (1) Pekka (1) Pekkala Ahti (1) Pekkarinen Jukka (3) Pekkarinen Mauri (3) Pelle Miljoona (1) Peltomäki Jukka (1) Pentikäinen Mikael (1) Penttilä Risto E.J. (1) Perheyritysten liitto (1) perintövero (1) Persson Göran (1) Pertti Haaparanta (1) peruskoulu (2) Perussuomalaiset (10) perustulo (1) perustuslaki (1) Pesonen Janne (1) Peston Robert (1) Pietikäinen Sirpa (1) Pietinen Kimmo (1) Piga Gustavo (1) Pihlström Antti (1) piispat (1) Pikkarainen Pentti (1) Pinochet Augusto (1) Plötz Alfred (1) Polanyi Karl (5) poliisi (1) politiikka (1) politrukki (1) Pori (1) Portugali (3) presidentinvaalit 2012 (1) presidentti (2) Prodi Romano (1) protesti (1) provokaatio (1) Puerto de la Cruz (1) Pula-aika (1) Pulliainen Erkki (1) Puntarpää (1) Putin Vladimir (3) Putkonen Matti (3) Puu Anna (1) Puustjärvi Anna (1) pyramidi (2) Pyykkö Mirja (1) Pyörälä Mika (1) Päihdet-Häme (1) pääministeri (2) pääomavero (1) pörssi (2) QE (4) Radio City (1) Radio Suomi (1) Raeste Juha-Pekka (1) raha (2) rahaliitto (1) Rahan kulttuuri (1) rahapolitiikka (1) Rahkonen Keijo (1) rahoitus (2) rahoitusmarkkinavero (1) Rajan Raghuram (1) rakenneuudistus (1) rasaismi (1) Ratsia (1) Ratzel Friedrich (1) RBS (1) Reagan Ronald (1) Reding Viviane (1) Rehn Olli (14) Rehula Juha (2) Reinhardt Carmen (1) Relander Jukka (2) Retuperän WBK (1) Reunanen Esa (1) Riihilahti Aki (1) Rinne Antti (1) Rogoff Kenneth (1) Rojola Lea (1) Romania (1) Roos JP (3) Round Robin (1) Ruokonen Pertti (1) Ruotsi (1) rusinapulla (1) ruuan alv (1) Ruutu Tuomo (1) Rämö Aurora (1) Räsänen Jari (1) Räsänen Päivi (2) S-ryhmä (1) S&D (1) Saarikoski Pentti (1) Saarikoski Saska (2) Saarinen Esa (1) Saga (1) Sairaanhoitaja Sari (1) SAK (3) Saksa (1) Salama Hannu (1) Salmela-Järvinen Martta (1) Salo (1) Salo Petri (1) Salo Sinikka (1) Salolainen Pertti (2) Salon Seudun Sanomat (5) Salonen Ahti M. (1) Sampo (3) San Antonio Spurs (1) Sanoma Oy (2) Sarasvuo Jari (3) Sasi Kimmo (2) Satakunnan Kansa (5) Satuli Antti (2) Sauli Mikko (1) Sauri Pekka (1) Savon Sanomat (1) Schiller Karl (1) Scholes Myron Kuparinen Susanna (1) Schulz Martin (1) SDP (14) Sehr Schnell (1) seksi (1) seniokratia (1) Shakespeare William (1) Sichuan (1) sienestys (1) Simon John (1) Sinnemäki Anni (2) Siola Anna (1) Sipilä Juha (4) Smith Adam (2) SMP (1) Snellman J.V. (2) Soini Timo (18) Soininvaara Osmo (1) Solidium (1) SONK (1) Soros George (2) Sovala Markus (1) Spotify (1) SSS (1) Standard's & Poor (1) Stanley O´Neal (1) Stern Nicholas (1) Stiglitz Joseph (1) STM (1) Stoltenberg Jens (2) Stoppard Tom (1) strategia (1) strutsi (1) Stubb Alexander (11) Sukari Toivo (2) Sulkunen Sari (1) Summers Lawrence (2) Sundbäck Veli (3) Suomen Kirjastoseura (1) Suomen Kuvalehti (1) Suomen Kuvalehti Saarikoski Saska (1) Suomen pankki (7) Suomen RH-yhtiöt (1) Suomen Tietotoimisto (1) Suomen Yrittäjät (1) Suomenlinna (1) Suomi (2) Suomi-Soffa (1) Superman (1) Surowiecki James (1) surrealismi (1) Suupohjan Osuuspankki (1) Suuri kiristys (5) Suuri lama (1) suurtyöttömyys (1) Sveitsi (1) synnytysosasto (1) Syrjälä Hanna (1) syrjäytyminen (1) Sähkönkulutus (1) sääntely (1) säästäminen (1) Söderblom Erik (1) Söderman Jacob (1) Taalasmaa Seppo (1) taantuma (2) Taipaleenmäki Marika (1) Taleb Nassim Nicholas (1) talous (3) Talouselämä (6) talouskriisi (1) talouskuri (1) talouspolitiikka (1) taloustiede (1) Tammisaari (1) Tapiola (1) tasa-arvo (3) teknologia (1) TEM (1) Tenavat (1) Tennilä Esko-Juhani (1) Teresa Äiti (1) Tervo Jari (1) Tett Gillian (1) Teuva (1) Thaler Richard (1) Thatcher Margaret (2) The Economist (1) Tilastokeskus (2) Timo Kallinen (1) TINA (1) TLTRO (1) Toivanen-Koivisto Maarit (1) Torpan Pojat (1) Townsend Joseph (1) Tragedy of the Commons (1) tranche (1) Trichet Jean-Claude (1) Triton (1) Troikka (1) Troyan Carlo (1) Tsakalotos Euklides (1) Tsipras Alexis (1) tsunami (2) Tunisia (1) Tuomioja Erkki (6) tuottavuus (1) Turhapuro Uuno (1) Turhuuksien rovio (1) Turkka Jouko (2) Turkki Teppo (1) Turun kauppakorkeakoulu (1) Turun NMKY (1) Turun Sanomat (1) Turunen Taisto (2) Tutu Desmond (1) TVO (1) tyhmyys (1) työttömyys (3) tähtisadetikku (1) Uimonen Risto (3) Ukkola Tuulikki (1) Ukraina (1) ulkoisvaikutus (1) Urho Ulla-Marja (1) Urpilainen Jutta (8) Uschanov Tommi (1) Utöya (1) uusi vuosi (1) Uusipaavalniemi Markku (1) uusiutuva energia (1) uusliberalismi (1) vaalirahoitus (2) Vakaus- ja kasvusopimus (1) Val(t)io (1) Valio (1) Valkoinen tiikeri (1) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (1) valtiontalous (1) valtionvelka (5) valtiovarainministeriö (4) van Duyn Aline (1) Vanhanen Matti (13) Vapaavuori Jan (1) varallisuusvero (1) Varma (1) Vartiainen Juhana (4) Vartiosaari (1) Vasemmistoliitto (1) vasemmistonuoret (1) Vasikkasaari (1) velka (1) velkaantuminen (1) velkapopulismi (1) Venäjä (1) veronkierto (3) veroparatiisi (3) veropohja (2) Verotus (1) verovähennys (1) Viheriälaakso J.V. (1) vihreät (3) Viinanen Iiro (5) Vilkuna Pekka (1) Vimärirotta (1) Virén Lasse (1) Virkkunen Henna (1) Virkkunen Janne (1) Virolainen Johannes (2) Virolainen Kyllikki (1) Virtanen Pertti (1) Vistbacka Raimo (1) vivutus (1) VM (1) von Plötz Hans (1) voodoo (1) Välijärvi Jouni (1) Väyrynen Paavo (2) Väätäinen Juha (1) Wahlroos Björn (13) Walhbeck Ville (2) Wall Street (1) Wallin Stefan (2) Ware Marilyn (1) Wettenhovi-Aspa Sigurd (1) Whately Richard (1) Wibble Anne (2) Wikileaks (1) Wikipedia (1) Williamson David (1) WinCapita (2) Wolfe Tom (1) WSOY (1) Yale (1) Ydinvoima (4) Yhdysvallat (1) Yhdysvaltain lähetystö (2) yhteisvastuu (2) yhteisövero (1) Ykkösaamu (1) Yle (1) yleinen asevelvollisuus (1) yleislakko (1) Yleisradio (3) yliopisto (1) Ylioppilaslehti (3) Ylönen Matti (1) ympäristöministeriö (1) Yrjö-Koskinen (1) YYA (1) Zizek Slavoj (1) Zyskowicz Ben (3) Älä ruoki lamaa (1) ärräpussi (1) Äänekosken Huima (1) Äänekoski (2) Äärimmäistyvyys (1)