Arrivederci, Burlesconi?

Moni sanoo, että suomalaisilla ei ole valtaa EU:ssa. No, viime viikonloppuna eräs suomalainen määräsi Kreikkaa vaihtamaan hallituksensa ja Kreikka totteli.
Tämä suomalainen oli Olli Rehn. Samaan aikaan, kun Ranskan ja Saksan johtajat vakuuttelivat, että he eivät halua puuttua toisten valtioiden asioihin, EU-komissaari käytännössä antoi George Papandreoulle potkut.
Tiistaina voi olla vuorossa Italian pääministeri Silvio Burlesconi. Jos hän selviää parlamentin luottamusäänestyksestä, heti keskiviikkona maahan marssivat EU-komission ja Kansainvälisen valuuttarahaston tarkastajat. Itsenäisen valtion ylpeä pääministeri ei sellaista kauan kestä.
Tyypilliseen tapaansa Burlesconi on vannonut, että Italiassa ei ole minkäänlaista kriisiä. Ravintolat ovat täynnä, samoin hotellihuoneet. Turismi menestyy, hän vakuuttaa vanhan yökerholaulajan ymmärryksellä.
Talouslehti Financial Times ei useinkaan turvaudu korkeampiin voimiin, mutta lauantain pääkirjoituksessa se anoi Burlesconilta: Jumalan nimeen, lähde.

Sekä Kreikka että Italia joutuvat joka tapauksessa armottoman talousjuntan diktatuuriin. Se ei tietenkään ole hyvä asia. Eihän markkinoiden mielipide ole mikään puolueeton totuus, sillä pelurit ovat itse kriisin osapuoli, ja liikkeellä on jälleen miljardikaupalla vedonlyöntejä, jotka heiluttelevat kursseja ihan riippumatta siitä, mitä poliitikot tekevät.
Sekin pitäisi muistaa, että Euroopan kriisi on aiheutunut pankkien keinottelusta, eikä muutaman kreikkalaisen varhaiseläkkeistä. EU-komissio ja muut kansan kurittajat ovat rahavallan eivätkä demokratian asialla. Ongelma ei piile johtajuudessa, toisin kuin hoetaan, sillä kapitalismia ei voi johtaa.
Silti. Kreikan ja Italian johtajien todellisuudentaju on hämärtynyt pelottavasti. Papandreoun ajatus kansanäänestyksestä tässä tilanteessa oli yhtä toivoton kuin jos Suomi olisi talvisodassa ruvennut puuhaamaan kansanäänestystä Moskovan rauhansopimuksesta. Italian pääministeri on asustellut omalla, alaikäisten rakastajattarien kansoittamalla Bunga-Bunga-planeetallaan aivan liian pitkään.
Vaikka ongelma ei ole johtajuudessa, saattaa johtajien savustaminen silti auttaa. Itsenäisen valtion tyly nöyryytys muistuttaa, että rahaliiton jäsenyyteen liittyy myös tiettyjä velvoitteita.

Suomessakin on merkkejä todellisuudentajun hämärtymisestä. Jyrki Katainen intoili pankkien stressitesteistä, tajuamatta, että niiden peukalointi on helppoa, kuten osoittautuikin. Jutta Urpilainen vaati äänekkäästi vakuuksia, jotka sitten saatiin, kun maksettiin itse sellainen hinta johon kukaan muu ei suostunut. Paitsi, että lainasuojauksen olisi saanut ihan menemällä pankkiin tai vakuutusyhtiöön, Suomi menetti euroalueella pitkäksi aikaa puhevaltansa - ja näköjään puhehalunsakin.
Yksi suomalainen sentään käyttää ääntä Euroopassa. Seuraavaksi Olli Rehnin puhelua odotetaan pelonsekaisesti Roomassa. Silloin soi tämä laulu.

A-studio 7.11.2011