Suomen kielessä ei ole vakiintunutta käännöstä käsitteelle The Great Depression – Suuren laman sijaan yleensä puhutaan vain "1930-luvun lamasta".
Aikalaiset käyttivät sanaa pula-aika. Suomalaisille maailmanlaajuinen talouden taantuma näkyi siis puutteena ja hätänä, inhimillisenä kärsimyksenä. Se vertautui nälkävuosiin, jotka olivat tuolloin reilun 60 vuoden takana (kuten Helsingin olympialaiset tästä päivästä).
Pula, joka kyllä näännytti lapsia hengiltä, ajoi perhekuntia kerjuulle ja "pulamiehiä" hätäaputöihin ympäri Suomea, ei tietenkään ollut aivan yhtä kohtalokas kuin suoranainen nälänhätä. Tässä vertailussa 1990-luvun lama ei tunnu puolestaan aivan yhtä hirveältä kuin – jälleen 60 vuotta aikaisempi – pula-aika.
Vastaavasti nykyään puhutaan varovasti taantumasta. Harva uskoo, että nykyinen taantuma on pahempi kuin 1990-luvun lama (eihän työttömyys sentään yllä puoleen miljoonaan) saatikka 1930-luvun pula-aika (eiväthän tuhannet ole sentään joutuneet mieron tielle).
Talouden mittareilla Suomen nykyinen lama on kuitenkin sitkeämpi kuin 1990-luvulla tai 1930-luvulla.
Danske Bankin maineikas ekonomisti – eikä taatusti mikään vasemmistohippi – Lars Christensen julkaisi ansiokkaan blogitekstin (16.11.). Hän osoittaa yksinkertaisella kuviolla, että Suomen bruttokansantuote on kärsinyt pahemmin ja pidempään kuin 1930-luvun ja 1990-luvun lamoissa.
 |
| (c) Lars Christensen. Lähteet: Angus Maddison ja IMF. Vuosi 2014 on IMF:n ennuste |
Kuten Christensen toteaa, kiinnostavinta on katsoa käyrien kehitystä taantuman alettua. 1930-luvun ja 1990-luvun notkahdukset kääntyvät nousuun noin kolmen vuoden kohdalla (1932 ja 1993).
Pulavuosien taantuma ei edes ole kovin syvä, ja kultakannasta irtautuminen johtaa reiluun devalvaatioon, joka parantaa Suomen kilpailukykyä roimasti ennen talvisotaa.
Lama-aikana käydään syvemmällä, mutta kaksi devalvaatiota palauttaa Suomen melko ripeästi nousukauteen – joka jatkuu käyrien päättymisen jälkeen vielä melkein keskeytyksettä vuoteen 2007. Koettiin "seitsemän lihavaa vuotta" kahdesti peräkkäin.
Nykyinen taantuma jatkuu sen sijaan jo kuudetta vuotta, eikä loppua näy. Kuten kuviosta näkyy, itse finanssikriisistä olisi voitu toipua nopeasti, mutta Euroopan keskuspankin liian aikaiset koronnostot vuonna 2011 tuuppasivat Suomen takaisin taantumaan.
(Christensen tunnustaa, että muutkin tekijät kuin rahapolitiikan oikea-aikainen löysäys ja väärin ajoitettu kiristys varmaan vaikuttavat – hän mainitsee mm. Nokian romahduksen. Jean-Claude Trichet'n johtaman EKP:n kastrofaalinen koronnosto on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle. Toin esiin EKP:n virheet Suomen Pankin järjestämässä keskustelussa 30.9. 2014, mutta sain lähinnä syytökset jälkiviisaudesta. Mitä muuta viisautta on olemassa?)
Olen vakuuttunut, että kuviossa näkyy EU-johdon leikkaus- ja kiristyslinja. Euroalueen kysynnästä riippuvaisen Suomen vienti on kärsinyt enemmän kuin minkään muun maan, kuten tästä Helsingin Sanomien kuviosta ilmenee:
Ekonomisti Brad DeLong arvioi, että koska kansantuotteen pudotus on 2010-luvulla suurempi kuin 1930-luvulla, nykyisestä taantumasta pitäisi käyttää nimeä Suurempi lama.
Christensen toteaa, että Suomen osalta on käytettävä termiä Suurin lama.
Tarvitaan politiikan muutos. Olemme jo Kreikka.
VastaaPoistaKehittyneiden maiden ongelma on pääomapolitiikka, eli päätäntävallan ulkoistaminen yksityisille yrityksille. Ratkaisuehdotukseni on kaivoslain uusiminen valtion pääomien kartuttamiseksi.
VastaaPoistaMutta taitaa historia pelottaa monia, koska eihän koskaan keskustelu pysy aiheessa.
Missäs meidän tukipakettimme sitten ovat, kun näyttää siltä että tilanteemme on yhtä pahasti kuralla kuin Kreikalla? Suurin ero maitten välillä taitaa olla se, että täällä ilmaston vuoksi ihmiset eivät siirry jalkakäytäville asumaan. Tai jos siirtyvät kadulle, tämä loppuu viimeistään pakkasten tullessa, pysyvämpään kortteeriin hautuumaalle.
VastaaPoistaEuro ei devalvoidu - eikä etenkään Suomen kansantalouden edun mukaisesti. Aiempien lamojen keskeisenä korjaustyökaluna ollut devalvaatio.
VastaaPoistaVaurioittamatonta ja toimivaa sisäistä devalvaatiota ei mahdollista toteuttaa - eikä ole reaalipolitiikkaa; sopimuksella palkkojen ja hintojen laskeminen...ei onnistu.
Koska olen juuri se henkilö, jonka kanssa Timo keskusteli Suomen Pankin järjestämässä tilaisuudessa, niin reagoinpa tähän.
VastaaPoistaHistorian osalta voin yhtyä melkein kaikkeen, mitä Timo kirjoittaa, mutta kun hän sanoo, että Suomen nykyinen huono vientimenestys johtuu euroalueen kireästä talouspolitiikasta, niin tästä on kyllä oltava eri mieltä. Suomen viennistä suurin osa menee euroalueen ulkopuolelle, eikä tuo selitys myöskään pysty selittämään, miksi Suomen viennin menestys kuitenkin on heikompi kuin muiden euromaiden. Faktat viittaavat siihen, että Suomen viennin ongelmien pääsyynä on ollut markkinoilla tapahtunut (lähinnä teknologinen) rakennemuutos, johon emme ole pystyneet vielä sopeutumaan, ja takavuosina tapahtunut kilpailukyvyn merkittävä menetys.
Mitä "jälkiviisauteen" tulee, niin ko. paneelikeskustelussa sanoin, että EKP:n koronnostot perustuivat sen aikaisiin ennusteisiin, niin kuin rahapolitiikka aina perustetaan. Silloin tehdyt ennusteet osoittautuivat jälkikäteen liian optimistisiksi. En tiedä syytinkö häntä jälkiviisaudesta sen kummemmin.
Kiitos kommentista! Suomen viennistä menee Euroopan unioniin 55 prosenttia, euroalueelle 35 prosenttia. Euroalueen kiristys vaikuttaa myös Emun ulkopuolisiin suuriin kauppakumppaneihimme Britanniaan (jossa toteutettiin oma kiristyksensä) ja Ruotsiin. Kysynnän romahdus kirpaisee erityisesti Suomea, joka vie lähinnä investointihyödykkeitä. Kun ei investoida – uusita, laajenneta, perusteta tuotantolaitoksia – eivät suomalaiset paperikoneet, laivamoottorit tai nosturit mene kaupaksi, vaikka ne tehtäisiin kuinka kilpailukykyisesti.
PoistaSuomen viennin rakenne on kiistatta liian yksipuolinen ja haavoittuva, ja yhä liiaksi EU-kumppaneista riippuvainen.
Emme olleet ainoita keskustelijoita Suomen Pankin antoiseassa tilaisuudessa, mistä vielä näin jälkikäteen parhaat kiitokset.
tota noin TEM tilastojen mukaan työnhakijoita on 570 000 viime kuus. määrä tulee nousee reilusti. (tilastokeskus satuilee)
VastaaPoistaviimeks ku mentii lamaa 90 luvula, työnhakijoita oli reilu 70 000. sillon velan osuus bkt oli 20%, nyt 60%. et mieti siit kuis meil o kestokykyä.
Tämä.
PoistaTänä vuonna Jyrki lähti Eurooppaan ja 90-luvulla Sauli lähti Luxenburgiin pankkiin. Kummasti se kokoomus on aina nousukaudella ykkönen mutta lopputulos toistaa itseään 20 vuoden välein.
VastaaPoistaNäin 40 vuotiaana on jännä huomata kuinka elopainoni on pudonnut ala-aste iän lukemiin. Pohdin vaihtoehtoja, mitä voin tehdä? Töitä voi hakea, ei natsaa helpolla enää. On nälkä. Entä jos ryöstäisin Siwan, ärrän tms? Tarjolla lämmin asuminen, säännöllinen ruokailu, tosin en tiedä onko vankilassa kasvisruokailua tarjolla. En kuitenkaan halua vahingoittaa muita ihmisiä, haluaisin säilyttää kunniani.
VastaaPoistaTein päätöksen, kieltäydyn rötöstelemästä. En halua kuolla rikollisena, haluan vähintään Samurain kuoleman. Onko hyvä elämä liikaa pyydetty?
Mitenkäpäs tätä sörkkisi. Ei mitenkään.
VastaaPoistaLyhkäsesti jos yrittäisi, ja tulihan T.H:kin nolatuksi, joten hyvässä rivissä asetun ammuttavaksi -ei tämä kyllä sellaistakaan kaikua herätä. No jos teollismittainen tuotanto oli valmis joskus 1970-luvulla -käsityöpajat ja kotitalousvalmistus hävitetty halvemman ja paremman tehdastavaran tieltä - niin mitä nämä modernit pankkilaitokset, 1800-luvulla luodut ja Keskuspankkien valtiosiipien suojiin otetut, keksivät ruveta tekemään ?
Ne keksivät ruveta lainottamaan tehtaiden ostamista uusiin käsiin. Tärkeä ja erottuva vaihe oli Reaganin läpimurtokausi 80-luvulla. Silloin MBO-kaupat joissa liikkeen palkkajohto ottaa perustaja/vanhoilta omistajilta firman itselleen ja panee "valtauksensa" velat firman kannettaviksi ja saneerauksin palkkatiukkuuksin jne. hoidettaviksi, oli korea vaihe. Junk bondeiksi näitä rahakeinoja nimitettiin. Tärkeä pankkiiriliike oli Drexel Burnham Lambert ja siellä Mike Milken. Pioneerille käy kalpaten, firma meni lopulta konkkaan ja Milken linnaan.
Suomessa ensimmäisiä mallinottajia oli Airamin hehkulamppujen irrottamien pomoryhmälleen Nokiasta ja Valkeakosken SOK teollisuuskeskitymästä Panda liikeenjohtajiensa omistuksiksi, ostovelalla raskautettuina.
Milken pääsi vankilasta ja vetää isoa think tankia ja harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Innovaatio eteni ja siitä tulee private equity toimintaa 90-luvulla. Pääomasijoitajat ostavat firmoja itselleen eivätkä liikkeenjohtajille. Niitä yhdistellään ja keskitetään markkiavoiman keräämiseksi. Suomeen tulee CapMan (josta avara historiikki 25v. taipaleelta Marko Erolalta ihan äsken). Nyt esillä olevan Mehiläisen osalta CapMan onnistui kun möi Runebergin/E-Hesperian tontin eläkevakuutusyhtiölle. Nyt Mehiläisen omistavat KKR Amerikasta ja Triton Ruotsista. Monipolvisissa osto-myyntiketjuissa ja velkarahan tarjoajina isosti ja keskeisti Ilmarinen ja Varma, myös ei-kiellettyä leimasimina.
Seuraava vaihe olikin kotimaiden työvoimasaneerauksen hyötyjen tultua korjatuksi, ottaa halpamaat lenkiksi mukaan. Kiina tarjosi ihmisiään ja kurinalaista hallintoa ja siten investointisuojaa. Tämä omien kansantalouksien syöminen omien kansallisten rahalaitosten toimesta oli sitten musiikkina 2000-luvulla.
Kotimaissa ei siis perustettu ja laajennettu tuotantolaitoksia. Rahalaitokset keskittyivät rahoittamaan olemassa olevien omaisuuspottien, tehtaat kaupat asunnot, siirtämistä rahaa vastaan aina seuraaviin ojentuneisiin käsiin. Suomessakaan kypsän industrialismin aikakautena ei enää kaivattu pankkirahoitusta tuotantoon (tulorahoitus, entiset investoinnit poistamalla jne. piisasi). Jos velkarahaa kaipasi sitä sai eläkeyhtiöistä. Vastakkainasettelun sijaan yhteiset hedge fundit. Ajan mittaan rahainstituutiot kääntyivät sitten oman kansantalouden kannibaaleiksi, ja Kiinan ja Bangladeshin teollistajiksi.
Kaikki keynesläisyys ja muu kasvu on jo takana. Vanhat rikkaat kaupittelemalla perintönsä ja siirtymällä varainhallintapalvelijoille osinkorahastoihin ; ja uudet miehet ostamalla pankki/eläkerahalla (velaksi alkuun) tuotantolaitokset halpamaihin -ja vetämällä bonusta ja osaomistajan (pääoma)tuloa ovat jo uutena ja pysyvänä Rikkaistona.
Sopimusvapaus / täytäntöönpanovelvollisuus eli Roschier Castren Snellman PwC Deloitte Poliisi ja Ulosotto ylläpitävät rauhaamme ja ihmisoikeuksiansa.Jukka Sjöstedt
sinä tämän blogin omistaja ja ylläpitäjä Timo Harakka Ime Heikki Miettisen kyrpää
VastaaPoista