Kaveri lupaa investoida yritykseesi 315 000 euroa. Laitat siis firman pystyyn ja
pyydät luvatut rahat. Kaverisi sanoo, että rahaa ei ole, mutta hän voi taata 21
000 euron lainat. Jostain löytyvät varmasti loput 296
000 euroa – siis 93 prosenttia luvatusta pääomasta. Se tosin edellyttää, että laitat itse vielä muutaman kymppitonnin.
Olisiko sinua huijattu?
Kuta kuinkin näin toimivat Jean-Claude Juncker ja Jyrki
Katainen esitellessään tänään keskiviikkona suunnitelmansa Euroopan
investointien käynnistämiseksi.
Komission uusi puheenjohtaja lupasi kesällä koota 300
miljardin euron investointipaukun, jotta Eurooppaa koetteleva kysyntälama
lieventyisi. (Viis nyt siitä, että euroryhmän puheenjohtajana 2005-2013 Juncker
edisti leikkauslinjaa, jolla lama saatiin aikaan ja pitkittymään. Hyvä, jos näkee järjen valon, vaikka myöhäänkin.)
Ikävä kyllä Juncker ja Katainen eivät löytäneet rahoja
mistään. Heidän oli turvauduttava silmänkääntötemppuun. Suomen mediassa se
näyttää menneen läpi. Ikävä kyllä Euroopan rahoitusmarkkinat eivät mene yhtä
halpaan.
Junckerin-Kataisen ohjelma ei ole 315 miljardin ohjelma. Se
ei ole edes 21 miljardin ohjelma.
Se ei ole ohjelma, ellei sitten viihde-ohjelma.
Juncker lupasi
21 miljardin takuut EU:n budjettivaroista ja Euroopan Investointipankin
voitoista. Takuu ei ole pääomaa. Se ei korvaa pääomaa, jota vastaan voisi edes
kuvitella myyvänsä velkaa 15-kertaisesti.
Tätä kerrointa kutsutaan vivutukseksi (leverage).
Alkuperäistä pääomaa vastaan voidaan rakentaa velkakirjojen kerroksia (tranche).
Kuuluisissa subprime-lainoissa pääomana olivat tavallisten pankkien asuntoluotot. Pankit myivät ne investointipankeille, jotka taasen myivät niiden perusteella moninkertaisen määrän uusia velkakirjoja. Niiden ostajat saattoivat johtaa niistä periaatteessa loputtomiin uutta velkaa, eli johdannaisia. Kierros kierrokselta riski kasvaa, koska alkuperäinen pääoma ei ole viimeisten velkojien perittävissä – joten riskin vastikkeeksi sijoittaja vaatii korkeaa korkoa ja/tai vakuuttaa sijoituksensa.
Vuonna 2007 riski laukesi ja rakennelma luhistui. Koko
maailmantalous suistui finanssikriisiin, joka jatkuu yhä euromaissa
velkaantumisena ja pitkittyvänä taantumana.
Ironista on, että finanssikriisin seurauksia yritetään
paikata nyt samoilla menetelmillä, jotka aiheuttivat koko finanssikriisin.
Se on tuulesta temmattu riskisijoitus, ellei peräti
pyramidihuijaus.
Kuten pyramidihuijaus, Junckerin ja Kataisen ohjelma toimii,
jos tyhmät ja maksuhalukkaat rahoittavat sen. Elleivät jäsenmaat – siis
EU-veronmaksajat – laita miljardikaupalla aitoa rahaa ohjelmaan, se ei voi saada
sijoittajia.
Ilmoitetussa muodossaan Junckerin rakennelmalla ei ole edes
21 miljardin euron pääomaa, jonka varaan sijoittajat voisivat ottaa luulotellun
15-kertaisen riskin. ”Tällainen vipuaikomus on absurdi”, totesi arvostettu Euro
Intelligence –talousuutispalvelu. ”Junckerin suunnitelma saa subprimen
näyttämään kunnialliselta.”
Komissio yrittää vokotella sijoittajia korkean riskin uhkapeliin. Onnistumisen edellytykset
ovat olemattomat. Suurimmat sijoittajat eli eläkerahastot eivät voi omien
sääntöjensä mukaan osallistua näin huonosti suojattuun arvopaperiin. Suomalaisia eläkeyhtiöitä sitoo ”turvatun
tuoton” vaatimus.
Omituisinta kaikessa on se, että komissio estää Euroopan
Keskuspankkia sijoittamasta investointihankkeeseen. EKP on ilmaissut tahtonsa
rahoittaa jopa 1000 miljardilla eurolla eurooppalaisia yrityksiä – mutta sen
pitää muun muassa saksalaisten vaatimuksesta pysyä erossa vähäisestäkin
riskistä. Polttavin ongelma on löytää sopivia kohteita valtavalle investoinnille.
Monet ovat esittäneet, että Euroopan Investointipankki voisi
moninkertaistaa oman lainanantonsa yrityksille. EIP:n lainojen luokitus on AAA,
joten haluttaessa EKP voisi käytännössä ostaa holvit täyteen EIP:n velkakirjoja. Liikkeellelaskijan luotettavuus ja EKP:n markkinatakaus houkuttelisivat yksityisiä sijoittajia ympäri maailmaa, jolloin
15-kertainen pääoman vivutus olisi täysin mahdollinen – ja riskitön.
Tällaisia malleja ovat esittäneet Euroopan poliittistista
ryhmistä mm. liberaalien Alde ja demarien PES.
Tietysti myös EIP rahoitetaan jäsenmaiden varoista. Kyse on oudosta nokkapokasta. Eurooppalaista yritystoimintaa (ennen kaikkea ympäristöteknologiaa ja pienyrityksiä) menestykselliesti rahoittava, käytössä oleva työkalu ei kelpaa, vaan komissio
vaatii luottamaan komissioon.
En äkkiseltään keksi yhtään syytä, miksi kenenkään pitäisi
luottaa komissioon.
Komissio on luvannut jo neljä vuotta, että kasvu alkaa ihan
pian. Hokema on osoittautunut houreeksi. Junckerin ja Kataisen lupaukset
investointirahasta ovat yhtä katteettomia.
21 miljardia euroa ei ole, 300 miljardia euroa ei tule.
Euroopan raha on lumerahaa, jota silmänkääntäjät yrittävät
loihtia. Kasvu jää herrojen haaveeksi, työttömyys ja köyhtyminen kaikkien
muiden pysyväksi painajaiseksi.
Komission illuusio onnistuu vain, jos jäsenmaat antavat sille
miljardeja. Tästä saadaan EU-huippukokouksissa aikaan loputon riita, jonka
aikana taantuma on tavalla tai toisella, hinnalla tai vielä pahemmalla
hinnalla, ohitettu.
Komissio voi pestä kätensä ja syyttää jäsenmaita siitä, että
ne eivät tehneet Junckerin ja Kataisen illuusiota todeksi.
Temppu oli hyvä, taikurit olivat taitavia. Yleisö oli huono.
Kaikki raha on lumerahaa, tai itseasiassa alunperin velkaa.
VastaaPoistaHyvien veljien juoni: ensin talouskuri, sitten yksityistetään infrastruktuuri, kuten esimerkiksi koulut, terveydenhoito, ympäristö ja energia.
VastaaPoistaTäyttä höpön löpöä! Katainen on huijannut Suomea aivan yliriittävästi, joutaa nyt stoppi tulla. Tähän hankkeeseen ei saa missään nimessä lähteä mukaan.
VastaaPoistaPolitiikaan nimissä toimeenpantu laillinen huijaus, joka ei ainakaan paranna tavallisen kansalaisen elämää: lapset ja vanhukset,- pätkätyöt - työttömyys Suomessa.