keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Brysselin pyramidihuijaus


Kaveri lupaa investoida yritykseesi 315 000 euroa. Laitat siis firman pystyyn ja pyydät luvatut rahat. Kaverisi sanoo, että rahaa ei ole, mutta hän voi taata 21 000 euron lainat. Jostain löytyvät varmasti loput 296 000 euroa – siis 93 prosenttia luvatusta pääomasta. Se tosin edellyttää, että laitat itse vielä muutaman kymppitonnin.
Olisiko sinua huijattu?

Kuta kuinkin näin toimivat Jean-Claude Juncker ja Jyrki Katainen esitellessään tänään keskiviikkona suunnitelmansa Euroopan investointien käynnistämiseksi.
Komission uusi puheenjohtaja lupasi kesällä koota 300 miljardin euron investointipaukun, jotta Eurooppaa koetteleva kysyntälama lieventyisi. (Viis nyt siitä, että euroryhmän puheenjohtajana 2005-2013 Juncker edisti leikkauslinjaa, jolla lama saatiin aikaan ja pitkittymään. Hyvä, jos näkee järjen valon, vaikka myöhäänkin.)
Ikävä kyllä Juncker ja Katainen eivät löytäneet rahoja mistään. Heidän oli turvauduttava silmänkääntötemppuun. Suomen mediassa se näyttää menneen läpi. Ikävä kyllä Euroopan rahoitusmarkkinat eivät mene yhtä halpaan.
Junckerin-Kataisen ohjelma ei ole 315 miljardin ohjelma. Se ei ole edes 21 miljardin ohjelma. 
Se ei ole ohjelma, ellei sitten viihde-ohjelma. 

Juncker lupasi  21 miljardin takuut EU:n budjettivaroista ja Euroopan Investointipankin voitoista. Takuu ei ole pääomaa. Se ei korvaa pääomaa, jota vastaan voisi edes kuvitella myyvänsä velkaa 15-kertaisesti.
Tätä kerrointa kutsutaan vivutukseksi (leverage). Alkuperäistä pääomaa vastaan voidaan rakentaa velkakirjojen kerroksia (tranche). 

Kuuluisissa subprime-lainoissa pääomana olivat tavallisten pankkien asuntoluotot. Pankit myivät ne investointipankeille, jotka taasen myivät niiden perusteella moninkertaisen määrän uusia velkakirjoja. Niiden ostajat saattoivat johtaa niistä periaatteessa loputtomiin uutta velkaa, eli johdannaisia.  Kierros kierrokselta riski kasvaa, koska alkuperäinen pääoma ei ole viimeisten velkojien perittävissä – joten riskin vastikkeeksi sijoittaja vaatii korkeaa korkoa ja/tai vakuuttaa sijoituksensa.
Vuonna 2007 riski laukesi ja rakennelma luhistui. Koko maailmantalous suistui finanssikriisiin, joka jatkuu yhä euromaissa velkaantumisena ja pitkittyvänä taantumana.
Ironista on, että finanssikriisin seurauksia yritetään paikata nyt samoilla menetelmillä, jotka aiheuttivat koko finanssikriisin.
Se on tuulesta temmattu riskisijoitus, ellei peräti pyramidihuijaus.

Kuten pyramidihuijaus, Junckerin ja Kataisen ohjelma toimii, jos tyhmät ja maksuhalukkaat rahoittavat sen. Elleivät jäsenmaat – siis EU-veronmaksajat – laita miljardikaupalla aitoa rahaa ohjelmaan, se ei voi saada sijoittajia.
Ilmoitetussa muodossaan Junckerin rakennelmalla ei ole edes 21 miljardin euron pääomaa, jonka varaan sijoittajat voisivat ottaa luulotellun 15-kertaisen riskin. ”Tällainen vipuaikomus on absurdi”, totesi arvostettu Euro Intelligence –talousuutispalvelu. ”Junckerin suunnitelma saa subprimen näyttämään kunnialliselta.”
Komissio yrittää vokotella sijoittajia korkean riskin uhkapeliin. Onnistumisen edellytykset ovat olemattomat. Suurimmat sijoittajat eli eläkerahastot eivät voi omien sääntöjensä mukaan osallistua näin huonosti suojattuun arvopaperiin. Suomalaisia eläkeyhtiöitä sitoo ”turvatun tuoton” vaatimus.

Omituisinta kaikessa on se, että komissio estää Euroopan Keskuspankkia sijoittamasta investointihankkeeseen. EKP on ilmaissut tahtonsa rahoittaa jopa 1000 miljardilla eurolla eurooppalaisia yrityksiä – mutta sen pitää muun muassa saksalaisten vaatimuksesta pysyä erossa vähäisestäkin riskistä. Polttavin ongelma on löytää sopivia kohteita valtavalle investoinnille.
Monet ovat esittäneet, että Euroopan Investointipankki voisi moninkertaistaa oman lainanantonsa yrityksille. EIP:n lainojen luokitus on AAA, joten haluttaessa EKP voisi käytännössä ostaa holvit täyteen EIP:n velkakirjoja. Liikkeellelaskijan luotettavuus ja EKP:n markkinatakaus houkuttelisivat yksityisiä sijoittajia ympäri maailmaa, jolloin 15-kertainen pääoman vivutus olisi täysin mahdollinen – ja riskitön.
Tällaisia malleja ovat esittäneet Euroopan poliittistista ryhmistä mm. liberaalien Alde ja demarien PES. 
Tietysti myös EIP rahoitetaan jäsenmaiden varoista. Kyse on oudosta nokkapokasta. Eurooppalaista yritystoimintaa (ennen kaikkea ympäristöteknologiaa ja pienyrityksiä) menestykselliesti rahoittava, käytössä oleva työkalu ei kelpaa, vaan komissio vaatii luottamaan komissioon.
En äkkiseltään keksi yhtään syytä, miksi kenenkään pitäisi luottaa komissioon.
Komissio on luvannut jo neljä vuotta, että kasvu alkaa ihan pian. Hokema on osoittautunut houreeksi. Junckerin ja Kataisen lupaukset investointirahasta ovat yhtä katteettomia.
21 miljardia euroa ei ole, 300 miljardia euroa ei tule.
Euroopan raha on lumerahaa, jota silmänkääntäjät yrittävät loihtia. Kasvu jää herrojen haaveeksi,  työttömyys ja köyhtyminen kaikkien muiden pysyväksi painajaiseksi. 

Komission illuusio onnistuu vain, jos jäsenmaat antavat sille miljardeja. Tästä saadaan EU-huippukokouksissa aikaan loputon riita, jonka aikana taantuma on tavalla tai toisella, hinnalla tai vielä pahemmalla hinnalla, ohitettu.
Komissio voi pestä kätensä ja syyttää jäsenmaita siitä, että ne eivät tehneet Junckerin ja Kataisen illuusiota todeksi.
Temppu oli hyvä, taikurit olivat taitavia. Yleisö oli huono. 

3 kommenttia:

  1. Kaikki raha on lumerahaa, tai itseasiassa alunperin velkaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvien veljien juoni: ensin talouskuri, sitten yksityistetään infrastruktuuri, kuten esimerkiksi koulut, terveydenhoito, ympäristö ja energia.

    VastaaPoista
  3. Täyttä höpön löpöä! Katainen on huijannut Suomea aivan yliriittävästi, joutaa nyt stoppi tulla. Tähän hankkeeseen ei saa missään nimessä lähteä mukaan.

    Politiikaan nimissä toimeenpantu laillinen huijaus, joka ei ainakaan paranna tavallisen kansalaisen elämää: lapset ja vanhukset,- pätkätyöt - työttömyys Suomessa.

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!