tiistai 17. huhtikuuta 2012

Wahlroosin valikoiva historia

Björn Wahlroosin, ikuisen marxilaisen, ylimalkainen kirja sivuuttaa viime vuosikymmenien taloustieteen.

Helsingin Sanomat, 17.4. 2011
Marx oli oikeassa, väittää pankkiiri Björn Wahlroos kirjassaan Markkinat ja demokratia. Historiallinen determinismi on Wahlroosille aivan yhtä totta tänään kuin 1970-luvun taistolaisvuosina – mutta nyt pienin muutoksin.
”Korvaamalla luokkaristiriita kilpailulla ja yhteiskunnallinen vallankumous luovalla tuholla voimme kehittää uuden, suuren historianäkemyksen ja käyttää sitä ymmärtääksemme modernia maailmaamme muokkaavia voimia ja prosesseja”, hän visioi.
Wahlroos ei koskaan kääntänyt takkiaan, vaan korvasi marxismin toisella, yhtä selkeällä ja totaalisella maailmanselityksellä. Sen hän omaksui Yhdysvaltain-vuosinaan 1980-1984 Chicagon uusliberaaleilta taloustieteilijöiltä Milton Friedmanilta, Eugene Famalta ja Gary Beckeriltä.
He ”lähestyivät ongelmaa kiehtovasti, karsien sen ympäriltä kaiken epäoleellisen: tunteilun, asenteet, moralisoinnin”, Wahlroos kuvaili 1987 HS Kuukausiliitteen haastattelussa.
Kuluneen neljännesvuosisadan aikana Wahlroosin ajattelu ei ole juuri liikahtanut.
Hänen kirjansa tutkimustieto on vuosikymmenten takaa. Tuoreemmat lähteet ovat samoja populaareja tietopokkareita, joita kaikki liikemiehet ostavat lentokentiltä. Nämä englanninkieliset bestsellerit – Fergusonit, Fukuyamat, Kaganit, Kennedyt, Zakariat – vetävät yleensä faktat ja historian suoriksi todistaakseen Yhden Suuren Ideansa.

Kun pelkistykset siirtyvät Wahlroosin keitokseen suuremmin sulattamatta, ja alkukielellä, tuloksena on valikoituja tosiasioita ja ylimalkaista historiaa. 
Tällaisia laajojen kaarien opuksia päättäjät yleensä kirjoittavat eläkepäivinään; Wahlroos jo ennen aikojaan.
”Uusi, suuri historianäkemys” jää vain aikomukseksi. Syy on se, että taloudellinen kilpailu on vasta noin 150 vuotta vanha ilmiö. Ihmislaji joutui siis odottamaan kapitalismin keksimistä kymmeniä tuhansia vuosia, ”maailmassa, jossa taloudellinen kasvu oli tuskallisen hidasta”.
Markkinavapaus ei kerralla nostanut elintasoa ja pidentänyt elinikää, kuten Wahlroos maalaa. 
Elinolot olivat kohentuneet ainakin vuosisadan ajan ennen markkinoitakin. Rokotusohjelmat ja hygieniakampanjat pelastivat enemmän henkiä kuin pörssi.
Kapitalismin menestystarina on kiistaton, mutta raadollisempi kuin Wahlroos muistaa. Ällistyttävää kyllä, hän ihailee Britannian kansantulon kasvua 1800-luvun lopulla mainitsematta lainkaan sen tärkeää lähdettä: siirtomaita. Imperiumin kilpailukyky perustui Intiasta ja Kaakkois-Aasiasta ryövättyihin raaka-aineisiin.
Marx sen opetti: tosiasiat valikoidaan teoriaan sopiviksi.

Mitä Wahroosin mielestä pitäisi oppia 2008 alkaneesta finanssikriisistä? Ei mitään.
On valaisevaa, että kahden suuren rahoituslaitoksen hallituksen puheenjohtaja ei huoli rahoituslaitoksille minkäänlaista vastuuta rahoituskriisistä. Syy oli yksin valtion.
Samaa hokee amerikkalainen äärioikeisto: koska hallitus kannusti antamaan asuntolainaa vähävaraisille, pankkien oli pakko tuputtaa rahaa rappioalkoholisteille ja jopa keksityille henkilöille.
Tässä pyromaani syyttää tulitikkuja.
Tuho syntyi vasta, kun sijoituspankit moninkertaistivat roskalainat tekemällä niistä tuhansien miljardien dollareiden ”arvoisia” johdannaisia (12 nollaa). Kysyntä oli kyltymätön ja ylitti Yhdysvaltain valtiovelkakirjojenkin suosion. Kunnes Lehman Brothersin konkurssi – jota Wahlroos piti oikeana – sysäsi liikkeelle paniikin.
Lukuisat ongelmat kasaantuivat. Riski laskettiin kohtalokkaasti väärin (a) virheellisen teorian ja väärien mallien, (b) luottoluokittajien eturistiriidan, (c) valvonnan hampaattomuuden ja laiminlyöntien, (d) varjopankkeihin pimitetyn tiedon, (e) riskinottoon yllyttävän palkitsemistavan ja (f) moraalikadon eli liian suurille rahalaitoksille oletetun valtiosuojan vuoksi.
Näistä kysymyksistä, jotka riivaavat yhtä markkinoita ja lainsäätäjiä, Wahlroos viis veisaa. Ne eivät ole hänelle käytännön ongelmia, sillä ne eivät ole ongelmia teoriassa.

Sen jälkeenkin, kun rahoituskriisi tuhosi yksin Suomesta 70 000 työpaikkaa, leikkasi teollisuuden viennistä kolmasosan ja kansantuotteesta ennätykselliset 8,4 prosenttia, Wahlroos uskoo tehokkaiden markkinoiden teoriaan yhtä lujasti kuin 25 vuotta sitten.
Hän kirjoittaa: ”Ei ole yleisesti hyväksyttyä teoreettista pohjaa väitteelle rahamarkkinoiden luontaisesta epävakaudesta: niiden uusiutuvista takaiskuista ja pikkupaniikeista huolimatta ei liioin ole satunnaista havaintoa kummempia empiirisiä todisteita systemaattisesta ongelmasta.”
Vaikka Wahlroos ei seuraa uusinta tutkimusta, on silti hämmentävää, ettei hän tunne Carmen Reinhardtin ja Kenneth Rogoffin suurtyötä This Time is Different (2009). Professorit ovat keränneet 800 vuoden rahoituskriiseistä valtavan aineiston, josta he osoittavat säännölliset rakenteet. Useimmat ekonomistit ja talouspoliitikot tunnistavat systeemisen ongelman (ei ”systemaattisen”).
Ilmastonmuutoksellakin on kiistäjänsä, eikä kaikkien pidäkään myötäillä enemmistöä. Silloin toivoisi, että Wahlroos kumoaisi järjestelmällisesti Joseph Stiglitzin, George Akerlofin, Daniel Kahnemanin tai Paul Krugmanin näkemykset – vain tunnetuimmat, Nobel-palkitut mainitakseni. Mutta vain Krugman edes mainitaan kirjassa.
Koska Wahlroos ei perustele vakavasti uskomuksiaan, on pakko muistaa, että hän puhuu omassa asiassaan. Markkinat ja demokratia on säätelemättömästä rahoitusjärjestelmästä hyötyä saavan, verojaan minimoivan miljonäärin vetoomus ja uhkaus.
Uhkaus on se, että jos verotus ei laske, rikkaat muuttavat maasta pois. Tämä on kirjan perimmäinen viesti, jonka välittämiseen 373 sivua on paljon.

Wahlroos moittii ”enemmistön tyranniaa” tuhlaavaksi: se ylläpitää laajempia julkisia palveluita ja jakelee ”anteliaampia” sosiaalietuja, kuin mikä olisi ”optimaalista”. Tämäkin huoli tuntui todellisemmalta 1987 kuin tänä päivänä.
Mikään laki ei pakota demokratiaa haaskaamaan rahaa. Ja sättiessään sen tulonjakopyrkimyksiä ja vaarallista ”vähimmäispalkkalakia” Wahlroosilta jää havaitsematta vallan varsinainen ydin.
Eduskunta ei näet ole säätänyt minimipalkkaa, vaan se on määritelty työehtosopimuksissa. Käytännössä kaikki tulonjaot ja tulonsiirrot, joita Wahlroos kavahtaa, päätetään työmarkkinajärjestöjen kesken – siis jo nyt kansanvallan ulottumattomissa. Vaaleilla valittu hallitus muuttaa veroja ja etuuksia siten kuin Hakaniemi ja Eteläranta ovat sopineet.
Se, että Wahlroos ei lainkaan tutki yhteiskuntamme taloudellisesti merkittävintä ja kauaskantoisinta vallankäyttöä – joka ratkaisee tulevan eläkeikämmekin – tekee vääjäämättä pohdinnoista aika teoreettisia, ellei jopa triviaaleja.

Uskon varaan jää sekin Wahlroosin väittämä, että yksityiset tuottavat palveluita aina paremmin. ”Julkisilta organisaatioilta puuttuu luontainen kyky antaa oikeita kannustimia ja valvoa suoritusta, joten myös niiden ongelmat ja tehottomuus ovat moninkertaistuneet ja vaativat uusia ratkaisuja.”
Mikä sitten selittää Suomen koulujen jatkuvan Pisa-menestyksen – vaikka oppilaita ja kouluja ei kilpailuteta tai edes vertailla keskenään, eivätkä hyvät opettajat tai koulut saa mitään kannustimia?
Viimeisten 25 vuoden taloustiede on selvittänyt, että ihmisten kannustaminen on paljon mutkikkaampaa kuin oletettiin. Ihmiset eivät yleensäkään käyttäydy niin rationaalisesti kuin Chicagon vanha kaarti luuli.
Wahlroos ei tunne Chicagon uusia voimia. Richard Thalerin ja kumppanien ”valintaohjailu” yhdistää markkinoiden oppeja julkistalouden päämääriin tavalla, joka ylittää Wahlroosin vanhahtavat vastakkainasettelut.
Nykyiset ja tulevan Suomen haasteet ovat aivan toisaalla kuin tämän teoksen teemoissa. Eurokriisistäkään emme viisastu. Arvokkainta Markkinoissa ja demokratiassa on, että se antaa mahdollisuuden tutustua miljonäärin mielenmaisemaan ja päätellä, millaiset vaatteet keisarilla mahdollisesti on.

47 kommenttia:

  1. Kiitos hyvin kirjoitetusta, selkeästi argumentoidusta ja kriittisestä arviostasi! Uusliberalistien vähintäänkin valikoiva taloustieteellinen teoriapohja ja maailmankuva kyseenalaistetaan kirjoituksessasi osuvasti.

    VastaaPoista
  2. kenties on hyvä muistaa ettei wahross tässä puhu kansantaloustieeteen professorina vaan politikoi sanan syvässä merkityksessä. Politikoinnissa ei tarvitse ottaa huomioon millainen maailma on vaan millaiseksi se olisi tehtävä.Yhtesikunnan instituutiot muuttuvat ja niitä voidaan muuttaa. Myös talous ja taloudelliset faktat muuttuvat ja ne on muutettavissa. Wahlroosilla on idea, jonka hän haluaa tulevat todeksi. Schumpeterin luova tuhohan on jo käynnissä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Saamme nähdä kyllä mikä on sen lopputulos ja oliko Nallen utopia todellistettavissa vai ei.

    VastaaPoista
  3. Erittäin hyvä kritiikki. Kiihkoton, ei tunteellinen vaan analyyttinen. Ottaa Nallen ajatukset vakavasti ja osoittaa etteivät ne kaikin osin ole vakavasti otettavia. Teoria on BW:lle ensisijainen, kaikki sitä vastaan sotivat empiiriset havainnot merkityksettömiä.

    VastaaPoista
  4. Täytyy kerrankin kehua Hesaria, jonka suhteen olen tässä välillä jo tyystin menettänyt toivoni. Pelkäsin, että Matti Apunen tai joku vastaava saisi arvioida tuon ihan omassa todellisuudessaan elävän suuruudenhullun tuotoksen. Kuvituksineen kaikkineen hieno ja asiallinen paketti.
    Ehkä tosiaan vähän ylimitoitettu kyhäelmän ilmeiseen talouspoliittiseen, tieteelliseen tai edes journalistiseen painoarvoon nähden. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan teoksen kansainvälistä vastaanottoa.

    VastaaPoista
  5. Nallen yrityksestä keksiä yhteiskuntajärjestys uudestaan tulee tosiaan mieleen wincapita jossa uskoteltiin että keksittiin valuuttakauppa uudestaan. Wincapitan valuuttakone toimi ilman että se oli kytketty verkkoon. Nallen systeemi toimii myös teoriassa ilman kytkentää todellisuuteen.

    VastaaPoista
  6. Mikä sitten selittää Suomen koulujen jatkuvan Pisa-menestyksen – vaikka oppilaita ja kouluja ei kilpailuteta tai edes vertailla keskenään, eivätkä hyvät opettajat tai koulut saa mitään kannustimia?

    Vertaillaanko Pisa-tutkimuksessa koko maan kouluja ja oppilaita, vaiko yksittäisiä kouluja? Väitätkö, että maailmasta ei löydä yhtään yksityiskoulua, joka päihittäisi Suomen koulut? Eihän Pisa-tutkimus vertaile yksityisten ja julkisten koulujen paremmuutta, vaan maiden välisiä eroja. Monessa muussakin kohdassa kritiikkisi oli mielestäni täysin asiaan kuulumatonta, mutta en oikein osaa niitä selittää, kyse on niin hienoisista eroista. Tämä Pisa-juttu oli helppo selittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se oli helppo selittää, niin ymmärtäminen oli vaikeampaa.
      Tietenkin PISA on maiden (tai mm. Kiinan osalta, alueiden) välinen vertailu, joka toteutetaan laajalla ja edustavalla otannalla.
      Suomi on sijoittunut kärkipäähän riippumatta painotetuista aineista 2003,2006 ja 2009. Se todistaa, että koulujärjestelmämme on maailman huippua - siitä huolimatta, että emme sovella mitään Wahlroosin (tai muiden markkinahenkisten poliitikkojen) kannustinmalleja.
      Miksi?

      Poista
    2. Pisa tutkimus ei vertaile yksityisiä ja julkisia kouluja keskenään, vaan maiden välistä peruskoulutusta. Näytä tutkimus, jossa todetaan julkisen sektorin koulujen pärjäävän paremmin, kuin yksityisen sektorin koulut! Olen varma, että yksityiskouluissa taso on korkeampi. Sillä, että Suomen julkinen koulutusjärjestelmä on maailman paras, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, voisiko kilpailutettu koulu menestyä paremmin.

      Poista
    3. Peruskoulutus voi olla vertaillen hyvää Suomessa, mutta se ei tarkoita että se olisi parasta mahdollista. Itse muistan luonnontiedematemaattisella erityisluokalla hidastetun etenemistä luokamme potentiaalisesta etenemisvauhdista opetussuunitelmien vuoksi. Ehkä jossain toisessa järjestelmässä lahjakkaiden nopeampi eteneminen ei olisi pois muilta yksilöiltä.

      Poista
    4. Kilpailutettu koulujärjestelmä johtaisi yhteen parempaan kouluun ja kymmeneen tai sataan paskaan.

      Poista
    5. "Näytä tutkimus, jossa todetaan julkisen sektorin koulujen pärjäävän paremmin, kuin yksityisen sektorin koulut!"

      Amerikkalaiset ovat tehneet kouluvertailuista suoranaisen kansallisurheilulajin, joten siellä testituloksia syntyy runsain mitoin. Havainto on, että yksityisten, charter-koulujen ja kokonaan julkisten koulujen joukossa hajonta on jokseenkin samanlaista. On huonoja ja hyviä yksityisiä ja huonoja ja hyviä julkisia. Rahoitus- ja hallintomalli sinänsä ei siis näytä ratkaisevan testituloksia (jotka ovat luvalla sanoen eri asia kuin oppimistulokset). Sen sijaan oppilaiden sosioekonomisella taustalla on suuri vaikutus. Vauraan alueen julkinen koulu pärjää erittäin hyvin, kun opettajien ei tarvitse painiskella sosiaalisten ongelmien kanssa. Yksityisen ja charter-koulun kannalta varmin keino pärjätä vertailuissa on valita oppilaat oikein. Yksityiskoulujen eliitti voi aina asettaa lukukausimaksun siten, että kovin moniongelmaisten perheiden kakaroita ei kouluun tule.

      Poista
    6. Lisäksi julkisissa kouluissa syntyy eroa siitä että varakkaampien alueiden vanhemmat lahjoittavat rahaa koululle, jotta sillä olisi paremmin varaa täyttää osavaltion opetussuunnitelman vaatimukset. Kaliforniassa tiedän kaksi julkista ala-astetta muutaman kilometrin päässä toisistaan. Toinen kouluista saa vuosittain 300000$ lahjoituksina oppilaiden vanhemmilta.Koulussa on myös suomalaisia lapsia. Tunnen paikallisen opettajan joka on työskennellyt molemmissa kouluissa ja hän on jostain syystä erittäin kiinnostunut suomalaisesta koulujärjestelmästä.

      Tuosta ne luokkaerot alkavat laventua, joskin epigenetiikka, sekä köyhillä yleisemmät kodin päihdeongelmat, ihmissuhdeongelmat, ravinnon ja unen vajaus,sairaudet,keskittymishäiriöt, ja varattomuus kunnolliseen terveydenhuoltoon muodostavat sellaisen kierteen josta on todella vaikea ponnistaa akateemisiin suorituksiin aivoista riippumatta. Tämän lisäksi tietysti yksityiskoulut vievät paremmalla palkkauksella monia lahjakkaimpia opettajia, joita nimenomaan tarvittaisiin eniten haastellisimmissa kouluissa. USA:ssa yksityinen koulutus on toki tuote jota ihmiset ympäri maailmaa tulevat ostamaan, eli sikäli eri tilanne kuin Suomessa, mutta muruset näistäkin voitoista palautuvat varsin huonosti varattomien koulutukseen.

      Mitä tulee koulujen ja terveydenhuollon yksityistämiseen, on hyvä muistaa että yksityistämisen tarkoitus on viime kädessä se että joku voi tehdä liiketoimintaa sillä mikä ennen oli yhteiskunnallinen toimi. Liiketoiminnassa keskeistä on voitto, ei juuri koskaan yhteiskunnan yhteinen paras. Yksityistäminen tarkoittaa että otamme yhden rahaa kahmivan välikäden lisää meidän ja tuotettujen palveluiden väliin ja toivomme että tällä välikädellä on omatunto. Kärjistän nyt vähän, ja vaikka yksityistäminen voi olla toisinaan hyvä asia myös köyhälle kansalaiselle, on tämä ääripään esimerkki syytä muistaa.

      Kilpailussa on yleensä yksi voittaja ja monta häviäjää. Suomella ei ole varaa tällaiseen häviäjien tuottamiseen, ei ainakaan koulutuksen ja terveydenhuollon suhteen.

      Poista
  7. Ja muualla maailmassako näitä kyseisiä kannustinmalleja käytetään? Jos me olemme ykkösiä jossain tutkimuksessa, ei se tarkoita etteikö voitaisi olla vielä parempia?

    VastaaPoista
  8. Miksi olemme ykkösiä peruskoulutuksessa, mutta emme korkeakoulutuksessa?

    VastaaPoista
  9. Osuva arvio, mutta antaisit nyt edes vähän tunnustusta: Nalle haluaa tehostaa Kaspianmeren suojelua kaviaarin tarjonnan varmistamiseksi.

    VastaaPoista
  10. ‎"Kun provosoidaan, ei pidä provosoitua." Todella hyvä kritiikki. Havaintona marxismin ja uuslibertarismin rinnastaminen on paljon herkullisempi kuin Nallen lapsellinen provo fasismista. Todellisuutta on vaikea havainnoida, kun se on supistettu pelkäksi pääomaksi ja tuotannontekijöiksi. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli viittausta Ayn Randiin - ilman randilaista ajatusta rikkauden sankarillisuudesta Nallen ajatuksenjuoksua on mahdoton ymmärtää.

    VastaaPoista
  11. "Sen jälkeenkin, kun rahoituskriisi tuhosi yksin Suomesta 70 000 työpaikkaa, leikkasi teollisuuden viennistä kolmasosan ja kansantuotteesta ennätykselliset 8,4 prosenttia, Wahlroos uskoo tehokkaiden markkinoiden teoriaan yhtä lujasti kuin 25 vuotta sitten."

    Rahoituskriisistä huolimatta meillä menee paremmin, kuin ilmna "tehokkaita markkinoita". Emme voi arvatakaan kuinka hyvin meillä menisi, jos meillä olisi oikeasti tehokkaat markkinat!

    VastaaPoista
  12. Nallehan olisi oikeassa, jos ihmiset olisivat tyhmiä ja itsekkäitä olioita, joiden ainoa tarkoitus on olla mahdollisimman tehokas ja ainoa arvon mittari kyky kasvattaa bruttokansantuotetta. Nallen älykäs argumentointi ei ole pätevää, koska ihmisten ainoa toivo on kyky tulla toimeen toisten saman lajin yksilöiden kanssa.

    VastaaPoista
  13. Loistava kolumni. Kiitos!
    En ole lukenut talousteorioita, enkä aio lukeakaan. Minulle on logiikan opintojen ja empiirisen havainnoinnin perusteella selvää, että mikäli yksityisen yrityksen ainoa tehtävä - kuten BW ymmärtääkseni ajattelee - on tuottaa omistajilleen voittoa, se tapahtuu substanssin kustannuksella ja kustannuksia karsien. Yhteiskunnallisten peruspalvelujen ns. kilpailuttaminen on paitsi amatöörien puuhastelua, myös surkean politikoinnin tulosta. Peruspalvelut pitää tuottaa markkinoiden ulkopuolella.Siksi minä veroni maksan. Rinnastuksesi taistolaisuuteen on osuva: Sekä äärimmäinen markkinausko että taistolaisuus perustuvat hurmahenkiseen teoreettisuuteen. Tässä mielessä BW on surkuhupaisa hahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "mikäli yksityisen yrityksen ainoa tehtävä - kuten BW ymmärtääkseni ajattelee - on tuottaa omistajilleen voittoa"


      Pelkästään B.W. ei ajattele näin, vaan asia on määritelty Suomen laissa:

      Osakeyhtiölaki 21.7.2006/624
      5 §
      Toiminnan tarkoitus

      Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.

      Poista
    2. Laki säätää osakeyhtiön toiminnasta tasan noin. Wahlroos on se, joka saanut ihmiset kuvittelemaan virkkeeseen sanan ainoa.

      Poista
  14. Jos me ihmiset emme ole itsekkäitä, niin osaamme silloin varmaan valita sellaiset yritykset, jotka toimivat mielestämme eettisesti. Silloin markkinat haluavat eettisesti toimivan firman ja sellaisen he silloin täydellisesti toimivilta tehokkailta markkinoilta saavat. Suurin osa meistä kuitenkin juoksee halvimman mahdollisimman tuotteen perässä, välittämättä kuka tuotteen on tehnyt. Ihminen on itsekäs. Pakko muuten todeta etten ole minäkään lukenut yhtään talousteorioita, mutta maalaisjärjellä olen päätynyt ihan samoihin päätelmiin kuin BW. En voi käsittää, mikä muu voisi yrityksen tarkoituksena olla, kuin tuottaa omistajilleen voittoa? Muistakaa, että valinnat tekee kuluttaja!

    VastaaPoista
  15. Sekin hieman ihmetyttää, ettei kirjan tekijä huomaa, että terveydenhuolto oli kansainvälisillä mittareilla huipputasoa hyvinvointivaltion aikaan, ja romahti sen jälkeen, kun yksityistämistä alettiin ajaa kaikille sen tasoille... samoin terveydenhoito on ollut oecd-maiden vertailussa tehokkainta...

    VastaaPoista
  16. Osakeyhtiölaissa ei säädetä, että voiton tuottaminen osakkeenomistajille olisi yhtiön AINOA tehtävä. Tähän kuitenkin on ahneuden markkinoilla tultu. Kaikki keinot voiton tuottamiseksi ovat sallittuja. Eettisyydestä on turha puhua.
    Markkinoilla ei kilpailla laadulla, vaan spekulaatioilla ja mielikuvilla.

    VastaaPoista
  17. Palvelujen yksityistämisen auvoa hokiessa tunnutaan elävän maailmassa, jossa mitään ennakkotapauksia tästä ei olisi olemassa. Niitä on ja runsaasti, UK ja US ovat kaksi maata, jossa yksityistämisen autuutta on kokeiltu siellä sun täällä. Jos meillä on vaikkapa terveyspalvelujen tuottajina kaksi tahoa, joista toisen PÄÄtavoite (ei tarvitse olla ainoa tavoite) on tuottaa voittoa ja toisen tuottaa hyvälaatuisia terveyspalveluja, arvatkaa kumman vieraaksi kannattaa mennä. Minua vaivaa BW:ssä eniten se, kuinka tyhminä hän pitää kanssaihmisiään. Aika moni on seurannut palvelujen yksityistämisen menestystarinoita meillä ja muualla. Liian usein: ei todellakaan toimi paremmin kuin julkinen.

    VastaaPoista
  18. "se tapahtuu substanssin kustannuksella ja kustannuksia karsien." Et punctum.

    VastaaPoista
  19. Hyvä Timo Harakka. Enemmistön tyrannia = demokratia. Vähemmistön tyrannia = diktatuuri. Tässä tapauksessa rahamiesten diktatuuri.

    VastaaPoista
  20. Ja taitaa NW unohtaa sen tosiasian, että hänen saamansa maataloustuki lasketaan myös sosiaaliseksi tueksi.

    VastaaPoista
  21. Mikä oli Timo vastauksesi tähän?

    "Pisa tutkimus ei vertaile yksityisiä ja julkisia kouluja keskenään, vaan maiden välistä peruskoulutusta. Näytä tutkimus, jossa todetaan julkisen sektorin koulujen pärjäävän paremmin, kuin yksityisen sektorin koulut! Olen varma, että yksityiskouluissa taso on korkeampi. Sillä, että Suomen julkinen koulutusjärjestelmä on maailman paras, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, voisiko kilpailutettu koulu menestyä paremmin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole Timo.

      Kyse on koulujärjestelmästä keskimäärin ei yksittäisistä kouluista. Järjestelmistä on kyse maiden välillä ja järjestelmistä on kyse kirjassa.

      Poista
  22. Money Money Money...

    VastaaPoista
  23. Moi Timo. Kiitos.

    Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan rahamotivaatio ei auta ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia. Rahalla saadaan tehoja ainoastaan monotonisiin, suoraviivaisiin työtehtäviin. Suosittelen seuraavaa lyhyttä luentoa aiheesta.

    Daniel Pink on the surprising science of motivation

    http://www.youtube.com/watch?v=rrkrvAUbU9Y

    VastaaPoista
  24. Myös Noam Chmosky teki aikanaan tuon huomion ideologioiden ääripäästä toiseen siirtymisessä: Yhdysvalloissa vaikuttaneista uuskonservatiiveista monet olivat entisiä leninistejä.

    Valtion syyttäminen 2008 talousromahduksesta on epärehellistä. Esimerkiksi Goldman Sachs pankissa tiedettiin tarkasti mitä tehtiin: maksukyvyttömille annetuista velkakirjoista käytettiin koodinimeä "neutronipommi": se tuhoaa asukkaat ja jättää asunnot pystyyn pankille lunastettaviksi. Kannattaa katsoa YLE:täkin tullut ranskalainen dokumentti "Pankki maailman valtiaana?"

    Kiitokset vielä Harakalle tästä kirjoitukesta!

    VastaaPoista
  25. Listaan kuuluu ilman muuta myös Alexander Stubb, tuo fundamentalisti.

    Kepun virallinen valtuuskunta vieraili ihan äskettäin Kiinan kom.puolueen luona, mutta onpa herroilla toinenkin kaveri jota ei jätetä, nimittäin Ruotsin kuningas.

    VastaaPoista
  26. Alexander Stubb munaa itsensä - tai ei oikeastaan munaa, vaan toimii odotetusti - pahan kerran argumentoidessaan täysin ylimalkaisesti Wahlroosin kirjasta esitettyä arviota. Minkäänlaista tukea esitetylle kritiikin kritiikille ei kerrota. Häntä vain ilmiselvästi potuttaa, että joku rohkenee olla eri mieltä markkinaliberalismiuskovaisuudesta.

    Omassa arviossaan hän uskoo vastausten löytymiseen Friedmanin ja Hayekin suunnalta. Epäilyä herättää, onko hän tutustunut näiden henkilöiden poliittisiin aikaansaannoksiin. Kuinka vahvasti hänen oma puolueensa on sitoutunut tuollaisen talouspolitiikan ajamiseen?

    Kokoomus seuraaviin vaaleihin lauseella: haluamme hinnoitella auringon valon.

    VastaaPoista
  27. BW, tuo virkamiehen poika josta olisi voinut tulla kunnon demokraatti, ryhtyikin kartanoherrojen asiamieheksi.

    Nyt hän vähän naureskelee demokratialle, koska monia asioita oli olemassa jo sitä ennen! Noita fundamentteja voisi arvella olevan esim. Ruotsin kuningas ja kielensä Suomessa.

    VastaaPoista
  28. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012042015477366_ul.shtml

    Nalle sai enemmistö ajatuksilleen yllättävää tukea Norjasta!

    VastaaPoista
  29. Teatteritieteen maisteri on taatusi pätevämpi analysoimaan taloutta ja yhteiskuntaa kuin osaava pankkiiri!!!

    Kyllähän naaman väänteleminen opettaa ymmärtämään taloutta, varsinkin jos on lukenut Maon Pientä punaista kirjaa!

    VastaaPoista
  30. "Teatteritieteen maisteri on taatusi pätevämpi analysoimaan taloutta ja yhteiskuntaa kuin osaava pankkiiri"

    Harakka lähteistää kritiikkinsä mm. Stiglitziin, joka on nobelpalkittu taloustieteilijä ja täysin eri mieltä Wahroosin kanssa. Kyllä, Wahlroos on toki pankkiiri, mutta niin oli myös "Cityboy" Geraint Anderson, joka paljasti Lontoon Cityn kähminnät ja sisäpiirikaupat kolumneissaan ja kirjoissaan.

    Kannattaa katsoa Adam Curtisin BBC:lle tekemä dokkari All Watched Over by Machines of Loving Grace, jossa oman osansa saavat niin uusliberaalit taloustieteilijät kuin Wahlroosin ihailema Ayn Randkin.

    VastaaPoista
  31. Olisiko makroekonomistiksi itseään tituleeraavalla mikroaivolla tarjota argumentteja väitteidensä tueksi.

    VastaaPoista
  32. Stubbin typerän ylimalkainen hyökkäys selittyy sillä, että a) Nalle on Kokoomuksen rahoittaja sekä b) Stubb on vieläkin kyrsiintynyt Harakan aiempaan kritiikkiin, joka kohdistui Stubbin orgastisiin haaveisiin EU:sta "parhaiden talouksien" liittona, johon Suomi, Pohjolan Presussi, tietenkin kuuluisi.

    VastaaPoista
  33. Teatteritaiteenmaisterista tehtyyn ylenkatsovaan arviooon tahtoisin sanoa, että T.Harakka on toimittajana tehnyt jo vuosia erittäin hyvää työtä kansantajuistaessaan globaalia taloutta ja kritisoimalla uusliberaalia talousajattelua. Asiat ovat vaikeita ja taloudellisesti haastavina aikoina on erittäin helppoa, omaa etua toivoen, sortua lyhytnäköisesti kannattamaan uusliberaaleja ajatuksia, ellei taustoista, vaihtoehdoista, asioiden kytköksistä ja seurauksista ole tietoa ymmärrettävässä ja helposti omaksuttavassa muodossa. Monimutkaisia asioita esitettäessä hyvin perustellun sisällön lisäksi muotokin on tärkeä. Siinä draamaopinnoista on ollut selvästikin hyötyä!

    VastaaPoista
  34. Utøyan teurastaja Anders Breivik sattui lausumaan oikeudenkäynnissään lähes täsmälleen samat sanat kuin Wahlroos kirjassaan, eli ”demokratia on enemmistön diktaruuria” – tietenkin täysin riippumatta mistään esikuvista.
    Itkeä vai nauraa?

    VastaaPoista
  35. Itse olen lukenut vain sen luvun kirjasta, jonka Hesari julkaisi. Jo sen peruteella saattoi kuitenkin arvat, että kirjan sisältö oli sellainen kuin Harakkaa ilmeisen ansiokkaasti kuvaa. Jopa tuo rinnastu marxilaisuuteen tuli mieleen.

    Wahlros haluaa kai ennen kaikkea tuoda angloamerikkalaisen oikeistonäkemyksen vahvemmin mukaan suomalaiseen keskusteluun. Hyvä juttu!

    Se kuitenkin häiritsee, että argumentaatio on - mainitun luvun perusteella - niin kömpelöä. Ikään kuin Wahlros ei ymmärtäisi, kuinka propagandistiselta hänen väitteensä tuntuvat, kun ne otetaan eroon jenkki-ilmapiiristä, kuten Harakka toteaa.

    Yksi esimerkki on amerikkalainen omahyväinen ja pitkälti tietämättömyyteen perustuva käsitys, että maailman ihmiset äänestävät jaloillaan ja pyrkivät USA:n uusliberalististen lihapatojen ääreen. Tällä väitteellähän Wahlros aloittaa mainitun luvun.

    Mutta vaikka väite on monella tapaa mieletön - kun samaan aikaan ihmisiä hukkuu Välimereen pyrkiessään EU:hun - kieltää ei voi, että monen yritteliään ja akateemisesti pärjäävän yksilön haaveisiin kuuluu yrittää siipiään USA:ssa.

    Tämä kai riittää todistamaan, että Wahlros ei ole pelkästään ja kaikessa väärässä.

    Ja sekin toki kertoo jotain pelisilmästä, että on onnistunut jonkun sata miljoonaa tekemään. Ihan paikkaansapitämättömällä maailmankuvalla se ei kerta kaikkiaan onnistu. Wahlros on onnistunut näkemään maailmassa poikkeuksellisen hyvin epätasapainotiloja. Mihin analyysit ovat perustuneet? Kirjassa kuvattuihin ilmiöihin?

    Vähän on name droppingin makua Harakan arviossa oli, mutta siihen on kai tyydyttävä lyhyehkössä arviossa.

    VastaaPoista
  36. Mielestäni Harakka on turhan yksioikoinen tuomitessaan arvostelussaan kaikki suurten synteesien esittäjät arvottomaksi "lentokenttäkirjallisuudeksi". Tästä ja muusta vauhkoan omassa blogissani: http://www.suomenmuuttuvatkoordinaatit.blogspot.com/2012/04/hiskin-pihastuksesta-ja-sodan.html

    VastaaPoista
  37. Mielestäni korkeampian hierarkisten tavoitteiden ja päämäärien olevan tuhoon tuomittuja AINA mikäli perustarpeista ei ole ENSIN pidetty huolta. Itse pyrin elämään kultaista keskitietä ja käyttämään kohtuuden periaatetta. Jonka muuten olen todennut sopivan ainoastaan vahvoille ihmisille! ;) Olen itse korkeasti koulutettu matalapalkkaisen duunariperheen pian "keski-ikäinen" kersa, joka elää työttömänä uusioperheen keskiössä. Maailmankin mittakaavassa kannattava työpaikkani elektroniikan t&k- ja tuotantoyrityksessä ulkoistettiin muutama vuosi sitten "Wahlrosin oppien" mukaan, varmaankin koska johtajat olivat lukeneet näitä lentokenttäpokkareita. Tällä ei tuhottu ainoastaan menestyvää yhtiötä (siis jos maltillinen 5-10% voitto riittää verrattuna t&k puolen "laskennalliseen" 20-30%?) vaan yhdessä luotu symbioosi, jossa kaikilla oli hyvä ja tärkeä asema organisaatiossa. Tämä loi onnellisuutta, ei vain työpaikalla, vaan myös kaikkialle sen ulkopuolelle. Käytännön ihmisenä ja enimmäkseen lainkuuliaisena kansalaisena kyseenalaistaisin jyrkästi inhimillisen elämän tukitoimintojen nostamista sen yläpuolelle ja elämää ohjaaviksi tekijöiksi. Näillä tarkoitan talouteen, hallintoon, kaupankäyntiin, yms. elämän ns. "helpottamiseksi" luotuihin rakenteisiin, joilla vallanhaluiset ihmiset päättävät ja totetuttavat asioita, jotka aina vaan vääjäämättä johtavat eritasoisiin konflikteihin rodun, sosiaalisen aseman, maantieteellisen sijainnin, iän, "ihan muuten vaan" johdosta.
    Talouden on palveltava ihmistä eikä ikinä toisinpäin.
    Päätän tekstini Jack Nicholsonin sanoin; "Why can't we all just get along?".

    VastaaPoista
  38. Tuossa näytti olevan Nallen ajatuksia muutaman vuoden takaa. Nämä mielipiteet on kyllä omiaan herättämään mielipiteitä puolesta ja vastaan.
    http://www.kantti.net/arkkipiispalla/konsernijohtaja-bj%C3%B6rn-wahlroos-markkinatalous-yritykset-ja-yhteiskuntavastuu

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!