Suomi - euroalueen pelastaja



Katso A-Studion kolumni 29.11. tästä

 Jälleen kerran suomalaiset pääsevät takaamaan toisten velkoja. Ensin Kreikalle 1,6 miljardia, nyt Irlannille ”vain” puoli miljardia. Seuraavaksi on vuorossa Portugali, ehkä myös Espanja.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen esiintyy sankarina, joka on pelastamassa euroaluetta totaalikatastrofilta. Tämä on laskujeni mukaan kolmas kerta, kun Suomi pelastaa Euroopan, ja joka kerta on mennyt vain hullummaksi.

Kun maailmanlaajuinen kriisi alkoi kaksi vuotta sitten, Katainen ilmoitti, ettei tästä kannata ”panikoitua”. Hänen mielestään Suomen talouskasvu ei järky eikä lisää lainaa tarvita. Heti perään Suomen vienti luhistui, teollisuus romahti ja lisävelkaa kerättiin kymmeniä miljardeja.
Onneksi ei panikoiduttu.
Suomi koki tuhoisan pankkikriisin 90-luvulla. Matti Vanhanen kehui, että muut EU-maat ovat kovasti kyselleet neuvoja. Ja kyllä Suomi onkin ollut esimerkki – nimittäin varoittava esimerkki siitä, miten asioita ei pidä hoitaa.
Jyrki Katainen puolestaan ajoi kaikin voimin eurooppalaisten pankkien stressitestiä. Kun sitten ryhdyttiin puolivillaisiin ja ylimalkaisiin selvityksiin, Katainen juhli sitä suurena Suomen voittona.
Joka ikinen irlantilainen pankki selvisi testistä vaivattomasti. Nyt ne ovat kuralla ja ajautuneet valtion syliin ja euroalueen veronmaksajien eläteiksi. Nyt on myös Kataisen kellossa toinen ääni.

Stressitestit olivat huijausta, koska niiden pitikin olla. Hetkeksi tunnelma rauhoittui, mutta kun totuus on käynyt ilmi, paniikki on entistäkin suurempi. Sveitsiläispankki Credit Suisse arvioi äskettäin, että väärennetyt testit vain pahensivat tilannetta ja kasvattivat kuplaa.
Siis Jyrki Kataisen suoranaisella avustuksella.
Myös Irlannin apumiljardit päätyvät lopulta luottokeinottelijoille. Vuonna 2013 pelurit joutuvat vihdoin kantamaan riskiä ihan itse. EU:n tuoreesta päätöksestä on kiittäminen Saksaa, Ranskaa ja komissiota – näin kertoo kansainvälinen lehdistö.
Mutta jos uskomme Jyrki Kataista, tämäkin on Suomen ansiota. Olemme saaneet ”harvinaisen puumerkin” tärkeään päätökseen, hän kehui.
Ja miksemme uskoisi Jyrki Kataista. Onhan hän monta kertaa aikaisemminkin pelastanut Euroopan. Jos Jyrki Kataiselta kysytään.

Eroon korkovähennyksestä

Käynnistin kokeilun, joka on eräänlainen eturyhmän vastakohta. Se on ryhmä, joka pyrkii poistamaan itseltään edun - asuntolainan korkojen verovähennyksen.
Verovähennys, joka vie valtiolta puolen miljardin euron verotulot, on kohtuuton ja vääristävä, siitä ovat kerrankin samaa mieltä sekä SAK että Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF.
Mutta poliitikot eivät uskalla poistaa keskiluokan etua, koska vaalit lähestyvät. Mutta olemmeko me äänestäjät niin itsekkäitä ja lyhytnäköisiä, että puolustamme omaa etuamme, vaikka kokonaisuus kärsii?
Olen perustanut Facebookiin sivuston, Vastuun ottajat, jossa rohkeat kansalaiset rohkaisevat poliitikkoja poistamaan asuntolainojen korkovähennyksen. Tule mukaan ja levitä kutsua kavereille.

Miksi asuntolainojen verovähennys on väärin? Lue maakuntalehtien kolumni tästä.

Tuomion profeetta populistien keskuudessa

A-Studion kolumni 15.11. 2010. Katso video tästä.

Markku Uusipaavalniemen loikkaus keskustasta perussuomalaisiin ratkaisi kaksi ongelmaa. Kapinallinen kansanedustaja tarvitsi uuden kodin. Ja perussuomalaiset tarvitsevat jonkun, joka ymmärtää taloutta. Tätä riemuitsi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka. Puheenjohtaja Timo Soini sovitteli tulokkaalle heti jopa ministerin salkkua.

Perussuomalaisten talousratkaisut ovat jopa populistipuolueelle varsin helppohintaisia. Timo Soini tarjoaa velkaantuvalle Suomelle kahta säästökohdetta: että lopetetaan kehitysapu sekä EU:n jäsenyys. Siitä, millaista vahinkoa suomalaisille yrityksille EU:n ulkopuolelle joutuminen aiheuttaisi, Soini ei kanna vastuuta.

Protestipuolue voi tottakai luottaa siihen, että se ei joudu vastaamaan huutoonsa. Mutta kun Soini itsekin pohtii hallitukseen menoa, media voisi vihdoin vaatia huulenheiton sijaan toteutettavia ja tuntuvia säästökohteita. Pakolaisten vastaanotto tai puoluetuki ovat valtion budjetissa vain promilleluokan menoja.

Valtiovarainministeri Uusipaavalniemi on painajainen, paitsi lehtien otsikontekijöille, myös poliittiselle eliitille. Hänen mielestään Euroopan pitäisi ottaa Yhdysvalloista mallia ja painaa suruttomasti rahaa ja päästää inflaatio riehumaan. Samaan aikaan hän vaatii, että suomalaiset laskevat palkkojaan tuntuvasti. Äänestäjille luvataan siis rajua ostovoiman leikkausta, mistä olisi kiva saada uuden puolueen mielipide. Se kun tähän asti on jakanut kaikille kaikkea ja vielä vähän lisää.

Uusipaavalniemi on sooloilija, jonka tuomiopäivän julistukset ampuvat pahasti yli. Samalla hän kuitenkin oli ainoa, joka jo syksyllä kolme vuotta sitten näki Yhdysvaltain finanssikriisin aiheuttavan Suomeen laman, viennin romahduksen ja tehtaiden alasajot. Hän on johdonmukaisesti kyseenalaistanut valtiovarainministeri Jyrki Kataisen katteetonta rauhoittelua. Hän ei uskonut hallituksen bujdetteihin, koska kuitenkin joudutaan jättimäiseen velanottoon. Ja kaikki tuo toteutui.

Totuuden torvelle ei ollut tilaa keskustassa. Se on heidän häpeänsä. Mutta tuskin Uusipaavalniemi saa perussuomalaisinkaan perille sen, että talouskriisi ei ole EU:n tai somalien syytä.

Jos perussuomalaiset pääsevät hallitukseen, kilpailijoiden tavoite on tukehduttaa puolue vastuuseen niin kuin SMP 80-luvulla. Äänestäjien pettymys Timo Soiniin on karvas, jos hän joutuu syömään jokaisen lupauksen. Mutta silloin hän saa syyttää itseään, koska vastuulisia valtiontalouden vaihtoehtojakaan ei ole mietitty.

Se on kuitenkin varmaa, että Markku Uusipaavalniemi ei kelpaa ministeriksi. Arvaamaton mies, vaikka olisi mikä asiantuntija. Virkamiehille sopii paremmin ministeriksi narun päässä kuljetettava tyhmyri. Ja sellaisiahan on aina tarjolla, kävi vaaleissa kuinka vain.

Eikö ymmärretä taikinan kokonaislaatua?

Eduskunnan pöytäkirjojen selaileminen ei ole yleensä suurta hupia, varsinkin jos kyseessä on istunto 25.3. 2008, jolloin käsiteltiin Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012.
Onneksi on Perussuomalaiset - ja Pertti Virtanen.

Pertti Virtanen /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen puhui kauniiseen sävyyn, että meidän kaikkien on opittava rakastamaan tuottavuuden kasvua. Jotenkin kuulostaa aika vanhanaikaiselta oikeistolaiselta kieleltä, menee tuonne 30-luvun Saksaan tai vanhaan kunnon Neuvostoliittoon.
Vielä kun ajattelee tuottavuutta perusmielellä, tulee vielä mieleen, että on joku äiti tuotantokoneistona ja kaikkea. Minusta vähän, kun ed. Pulliainen puhui filosofisesti, haiskahtaa tämä kielenkäyttö, koska kun ministeri vaatii puhumaan inflaatiosta, mutta kehyksiin ei saa koskea, niin jos ottaa äitiyden mukaan, niin inflaatio tarkoittaa juuri paisumista ja kasvamista ja kehykset luonnollisesti kasvavat siinä mukana ja sitten kehyksistä tullaan ulos. Mutta ministeri vaatii pitäytymään vaan inflaatiossa, ja mitä sitten tapahtuu?
Onko pulla ja taikina niin tuntematonta ainetta, että rusinat vaan syödään ja luullaan, että rusinat kasvavat ja ne aiheuttavat vaan vähän inflaatiota? Kyllä siellä on se taikina, ministeri, mukana. Eli onko tässä vähän tämmöistä haihattelua tässä mielessä, ettei ymmärretä taikinan kokonaislaatua?

Katoavat veronmaksajat

Katso A-Studion kolumni 1.11.2010

Nyt, kun verotiedot on  julkistettu, ihmetellään taas upporikkaimpien suuria tuloja ja pieniä veroja. Voin toki olla ylpeä siitä, että minun veroprosenttini on korkeampi kuin Björn Wahlroosin.
 Mutta kun lama on leikannut kaikkein ökyrikkaimpien tuloja, kadehdittavaa on entistä vähemmän. Kaiken kukkuraksi  alhaisia pääomaveroja on tarkoitus korottaa ihan reilusti heti ensi vuonna, sen on siunannut jopa kokoomus. Vastikkeeksi yritysten voitoista perittäisiin vähemmän veroa.
 Tuloerot siis supistuvat. Varsinainen uutinen kätkeytyy miljoonalistojen taakse. Nimittäin Suomesta katoavat veronmaksajat. Ja vieläpä niin, että on hallituksen tahto, että Suomesta katoavat veronmaksajat.
Viime vuonna verovelvollisia oli 450 000 vähemmän kuin 2007. Ja heistäkin vain puolet tienaa niin paljon, että pääsee edes maksamaan veroja.
 Kaksi vuotta sitten varsinaisia veronmaksajia oli 2,05 miljoonaa. Vuoden aikana heistä katosi peräti 300 000. Ja heidän mukanaan katosi miljardi euroa valtion verotuloja.
 Valtionverotettavaa tuloa viime vuonna oli 85 miljardia euroa. Siitä hävisi yli 20 miljardia euroa eli melkein neljäsosa, koska pienituloisten ei tarvitse maksaa mitään.
 Tässä on ristiriita. 20 miljardia on valtava summa, josta valtion pitäisi tietysti saada osuutensa niin kuin muustakin tulosta. Mutta tuo iso raha jakautuu pikkuriikkisinä puroina kahdelle miljoonalle köyhälle, joilta ei tietenkään pidä ottaa vähistään.
 Työttömän kannattaa ottaa töitä, jos ei joudu maksamaan veroa pienestä lisätulosta. Mutta kun joka vuosi verotuksen alarajaa nostetaan, se yllyttää myös pienentämään palkkoja ja pitämään pätkä- ja osa-aikatöissä. Ja joka vuosi hävitetään taas satoja tuhansia veronmaksajia – ja satoja miljoonia veroeuroja.
 Olemme joutuneet tasaveroon asteikon- ylä ja alapäässä. Ennusteen mukaan peräti kaksi miljoonaa tulonsaajaa ei tänä vuonna maksa veroja lainkaan. Vastaavasti se 4576 henkilön eliitti, joka tienaa yli 300 000 eur/v., maksaa melkein koko tulostaan tasaprosentin 28.

Veronmaksajat katoavat. Se näkyy myös toisella tavalla. Vielä toissa vuonna palkansaajia oli 200 000 enemmän kuin sosiaaliturvan saajia. Viime vuonna luvut olivat liki tasan. Tänä vuonna elätettävien määrä ylittää elättäjät.
 Miten saadaan lisää veronmaksajia? Yksinkertaisin ratkaisu on säätää minimipalkka, joka auttaa nimenomaan siivoojia ja kaupan kassoja. Vasemmistoliiton ehdottama kympin tuntipalkka tarkoittaa kokoaikatyössä 1700 euron kuukausipalkkaa. Sillä saadaan uusi, iloinen veronmaksaja.
 Kun hallitus joka tapauksessa suunnittelee yritysverotuksen huojennusta, saisimmekohan vastikkeeksi yrityksiltä pienimpien palkkojen korotukset? Vain siten saamme kipeästi kaivattuja veronmaksajia. Varsinkin, jos niitä ei saa ulkomailtakaan tuoda. 

Hyvyyden markkinat

Kuka uskoo yritysten yhteiskuntavastuuseen?

Epäilen, että se on politiikkaan pettyneiden punavihreiden fantasia. Kun kansa äänestää väärin, eikä meillä ole vieläkään tuulivoimaa, hoidettakoon maailmanparannus suurella rahalla ja liikeyritysten tehokkuudella.

Kokoonnutaan Davosiin visioimaan. Paikalla on suuryritysten johtoa, ilman kravatteja. Maa alkaa lähes huomaamatta järistä jalkojen alla. Maailma pidättää hengitystään...
... ja tuloksena on jälleen joku puolivillainen PR-kampanja, joka vain todistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun voi määrittää vain - 

yhteiskunta.

Lue koko Talouselämän kolumni täältä.