EJRK Suomeen, EFVJ Ranskaan

Onnittelut Olli Rehnille, josta tulee kuin tuleekin Euroopan unionin talous- ja rahakomissaari.
Jälkimmäinen osa tittelistä liittyy keskus-, eikä liikepankkeihin. Rahoituspalvelut kuuluvat sisämarkkinakomissaarille, ja tämän ”herkkutehtävän” saa Lontoon Cityn finanssikeskuksen kauhuksi Ranskan Michel Barnier. Brittiläisen lehdistön sitkeästi ylläpitämän kansallisen stereotypian mukaan ranskalaiset ovat aina neuvostohenkisiä valtiobyrokraatteja, jotka ylimielisyyttään ja kateuttaan vainoavat liike-elämän vapauksia kaikkialla.
Rehnille jää, ehkei sentään ”kevyt salkku” (kuten Talouselämä ansiokkaasti provosoi), mutta epäkiitollinen. Hänen pitäisi vaalia Euroopan talouksien elpymistä, mutta samalla suitsia valtioiden yletöntä velkaantumista. On helppo joutua syntipukiksi.

Euroopan rahoitusvalvontaan syntyy ehkä jo ensi vuonna kaksi superbyrokratiaa. European Systemic Risk Council on virallisesti suomeksi Euroopan Järjestelmäriskikomitea, EJRK. Ääneen lausuttuna tuo kirjayhdistelmä vaikuttaa lyhenteeltä sanoista ”Ei Järkeä”.
EJRK vastaa ”makrotason” vakaudesta. Sillä on valtuus puuttua havaitsemiinsa järjestelmäriskeihin ja vaatia jäsenmaiden valvontaviranomaisilta toimia. Käsittääkseni tämä ylivalvoja kuuluu juuri komissaari Rehnin toimenkuvaan.
Odottakaamme siis hetkeä, jolloin komissaari Rehn antaa määräyksiä Suomen Pankin pääjohtajalle Erkki Liikaselle. Rengin ja isännän paikat ovat vaihtuneet.
Toinen, ”mikrotasolla” huseeraava, uusi byrokratia on European System of Financial Supervisors eli brysselisuomeksi Euroopan Finanssivalvontajärjstelmä EFVJ. Loogisesti se kuuluisi pelätyn Barnierin rooteliin.

Lontoon lehdet kertoivat, että brittihallitus lobbasi viimeiseen asti pankkisalkkua "liberaalille" komissaarille. Rehnin voimakasta finanssikapitalismin kritiikkiä ei näköjään ole käännetty englanniksi. Elokuisessa postauksessani on laajempi lainaus Kokkolan Chydenius-seminaarista, jossa Rehn lausui mm. näin:
”Se sokea luottamus markkinoiden kykyyn korjata omat virheensä, mikä oli Reaganin ja Thatcherin ideologisen perinnön ydin, on joutunut romukoppaan – ja sinne joutaakin, etenkin rahamarkkinoiden osalta. Aikakautta, jota parhaillaan rakennamme, tulee leimaamaan valtion aktiivisempi taloudellinen rooli ja ennen muuta finanssijärjestelmän tiukempi sääntely.”

Nyt on sitten tekojen vuoro.