Absurdimpaa viisikkoa ratkomaan finanssikriisiä on vaikea keksiä kuin minkä Helsingin Sanomat valitsi kirjamessujen paneeliinsa: populistijohtaja Timo Soini, pastori Antti Kylliäinen, valmennusguru Jari Sarasvuo, kulttuuripomo Saska Saarikoski ja allekirjoittanut.
Periaatteessa kelpo miehiä - mutta kaikki miehiä. Ja vääriä miehiä: paikalle ei kutsuttu yhtään taloustieteilijää tai talouspolitiikasta vastaavaa. Ei siis ihme, että keskustelu lievästi sanoen harhautui. Saarikoski kiusasi Sarasvuota väärästä Kummisetä-sitaatista ja Sarasvuo intoili laveasti Ruohonjuuren ekotuotteista.
Kovasti keskustelusta kuitenkin tykättiin. Ja itsekin sain siitä alkusysäyksen Talouselämän kolumniin. Siihen sisältyy radikaali idea, joka ei ainakaan ole sosialidemokraattinen.
Onko ajatus täysin järjetön? Otan mielelläni kommentteja vastaan!
Viimeiset karkkipussit
Sain höristää korviani Helsingin Kirjamessujen keskustelussa viime viikonloppuna. Jari Sarasvuo ylisti poliitikkoja, jotka ripeillä toimillaan pelastivat planeetan finanssikapitalismin aiheuttamalta hävitykseltä. Entinen vapaan rahan apostoli korosti myös, että markkinataloutta ei voi olla olemassa ilman julkisen vallan suojaa ja kontrollia.
Mikä hullunkurisinta, jouduin jälleen kerran olemaan Jarin kanssa eri mieltä – mutta tällä erää meistä markkinamielisempänä. Nimittäin: kapitalismi pitää vihdoin vapauttaa.
En epäile yhtään Sarasvuon vilpittömyyttä. Silti moni muukin pörssiyhtiön johtaja on nyt tilapäissosialisti, hetken demokraatti.
Maailman valtiot ovat syytäneet markkinoille 2,5 biljoonaa elvytyseuroa. (Kaksitoista nollaa.) Osa veronmaksajien rahoista on siirtynyt Wall Streetin suurpankkien miljardivoitoiksi ja miljoonabonuksiksi. Osa yhteisistä varoista on lahjoitettu myös suomalaisille osakkeenomistajille.
Omistaminen on maatalouttakin tuetumpi elinkeino.
Uusi ralli, uusi kupla, uusi euforia, uusi törmäys, uusi katastrofi on tekeillä. Siitä valtiot eivät selviäkään enää velalla – ellei nopeasti saada yhteyttä Uranuksen Säästöpankkiin.
Poliitikot eivät ole keksineet ratkaisuksi muuta kuin lisää politiikkaa. Koska sitä janoavat Jari ja koko kansa, se näyttää melkein toimenpiteeltä. Mutta valvonta ei poista ongelmaa. Se vain valvoo ongelmaa.
Kadulla riehuu hullu mies, joka särkee lekalla jokaisen näyteikkunan ja hakkaa viattomia ohikulkijoita. Sirpaleita sataa ja veri lentää.
Paikalle rientää valkotakkisia hoitajia. Hullua ei kukaan estä, joten riehunta vain yltyy. Tilataan lisää valkotakkeja, kymmeniä ja satoja.
Verinen uhri kysyy valkotakilta, kuka korvaa hullun tekemät vahingot ja maksaa hoidot. Hoitaja rauhoittelee: ”Tärkeintä on, että se ei vahingoita itseään.”
Rahoitusjärjestelmä on tänään vaarallisempi kuin vuosi sitten. Silloin suuret rahalaitokset saattoivat olettaa, että valtio rientää hätiin, jos niiden konkurssi uhkaa koko järjestelmää.
Nyt ne tietävät, että valtio rientää hätiin.
Britannian keskuspankin pääjohtaja Mervyn King totesi hiljan, että globaali pankkituki on ”luonut mahdollisesti suurimman moraalisen vaaran, jonka maailmanhistoria tuntee”.
Tämän kohtalokkaan ja kohta kalliin moral hazardin ikävin puoli on se, että poliitikot pitävät sitä yllä. He pääsevät isojen poikien peleihin vain valtion varoilla, vaikka sitten maksajaksi.
King esitti, että liian suuret pankit pilkotaan – osa hoitaisi ”jakelulaitoksena” peruspalveluita kuin sähköyhtiö konsanaan, osa saisi ottaa riskiä kuin ”kasino”. Hänet ampuivat alas sekä valtiovarainministeri Alistair Darling että pääministeri Gordon Brown jo ennen kuin Lontoon Cityssä yksikään Asser & Turnbullin mittatilauspaidan kainalo ehti kostua.
Niinpä maailman pankkijärjestelmä on kuin ongintaa pikkulasten synttäreillä. Pankkiirit kuvittelevat ihan omin neuvoin saalistaneensa karkkipussit, joita veronmaksaja verhon takana kiinnittää kaikkiin onkiin.
Myös finanssimaailma on herännyt pohtimaan, onko reilua, että jotkut pelaavat omalla riskillä ja toisilla aina pappa betalar. George Soros on ehdottanut, että valtiontakauksen vastikkeeksi on voitava rajoittaa pankkien riskinottoa, velkaantumista ja palkitsemisia.
Se on mahdotonta. Pittsburghin G20-kokous osoitti, että vaikka Barack Obama voi tuhota koko maailman yhdellä napinpainalluksella, kaikkeen hänelläkään ei ole valtaa. Pankkiirien bonuksiin ei voi puuttua.
On toimittava toisin päin. Kapitalismi on vapautettava valtion ikeestä. Keskuspankkien ei enää pidä toimia rahareserveinä, viimeisinä lainanantajina.
Rahan hinta määräytyköön yksin pankkien välisillä markkinoilla. Ratkaiskoot ihan itse, mitä vakuuksia ja vakuutuksia vastaan antavat luottojaan. Riskin arviointiin vaikuttaa varmasti, että valtio ei suurintakaan firmaa pelasta.
Tietenkin rahapolitiikasta luopuminen tuottaa valtavia ongelmia. Luotottajien mielivaltaa olisi suitsittava laeilla. Jne. Mutta - joskus karkkipussit kuitenkin loppuvat.
On korkea aika, että vapaa kilpailu ulottuu myös kapitalismiin.
Keskuspankkien (Fed = Federal RESERVE) tehtävä on huolehtia rahamarkkinoiden säätelystä, kuitenkaan puuttumatta liikeyritysten toimintaan. Kriisissä nähtiin, että se voi toimia hyvin, ja nyt ne korkoa alhaalla pitämällä mahdollistavat maailmantalouden olemassaolon. Hinta, että muutama pankkiiri rikastuu, on pieni: monta miljardia voivat hyvin. Veronmaksajat saavat työpaikkoina jne. nuo sijoitukset takaisin.
VastaaPoistaAsiallista tekstiä, etenkin moral hazard -vertaus on mainio. Lopussa maininta "rahapolitiikasta luopuminen" kuitenkin särähtää. Rahapolitiikan tärkein keinohan on liikkeessä olevan rahamäärän säätely, joka on ollut keskuspankkien yksinoikeus jostain 1800-luvulta lähtien. Siitä et kuitenkaan kirjoittanut, vaan pankkien keskinäisestä lainanotosta ja vakuuksista. Täydellinen vapaus vaatisi sitä, että jokainen pankki saa laskea liikenteeseen omia seteleitään. Sitten vasta nähtäisiin kenellä on todella luottoa ja kenellä ei.
VastaaPoistaSanotko nyt että finanssikriisin taltuttamiseksi tehdyt karkkipussitoimet olivat virhe? Että olisi pitänyt antaa sen ennustetun rahoitusjärjestelmän halvaantumisen tulla, luovan tuhon tehdä tehtävänsä... ja pikapuoliin olisimme olleet/olisimme tekemisissä terveemmän kapitalismin kanssa? Jotenkin ymmärsin että talousviisaiden mielestä luova tuho olisi ollut niin totaalista että meitä olisi jossain vaiheessa tiukka "ei karkkipusseja" -linja kovasti kaduttanut...
VastaaPoista@Matti: Entäs jos keskuspankki ei luopuisi yksinoikeudestaan, mutta kylläkin päätösvallastaan? Voiko rahan määrän lukita x vuodeksi?
VastaaPoista@Pasi: Tuho olisikin ollut totaalinen. Mutta jos sanotaan oikeasti, että ensi kerralla kukaan ei tule apuun, se vaikuttaisi riskien hinnoitteluun ja taltuttaisi huimimpia "finanssi-innovaatioita". Vai mitä mieltä muut?
uovan tuhon ongelma lienee siinä, ettei se kohtaa ainoastaan niitä jotka ovat ylettömiä riskejä ottaneet, vaan aiheuttaa kohtuuttomia oheisvahinkoja (collateral damage). Järjestelmän pitäisi mahdollistaa riskin realisoituminen siten, että ns. viattomat eivät kärsisi. Eli jos ja kun julkisen vallan on tultava apuun, se olisi kohdistettava järkevän elinkeinoelämän ylläpitämiseen. Mutta mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaisi - ei ainakaan sitä mitä nyt on tapahtumassa. Timo kirjoitti pamfletissaan siitä, että nyt olisi otollinen hetki uudistaa näitä rakenteita. Pelkäänpä, että se juna meni jo. Seuraavan globaalin kriisin ratkaisu sanellaan Beijingin kabineteissa.
VastaaPoistaTerävä analyysi, vielä hyvin muotoiltu. Monet näkevät merkkejä siitä, että vanha meno Wall Streetillä jatkuisi, jonkin verran muunneltuna. Koska kiinteistöillä ei voi enää vähän aikaan spekuloida hyökätään esim. vakuutuksiin. Mutta suosituksesi suojaamattomasta rahanhimosta ei tunnu oikein turvalliselta ratkaisulta. Nykykriisiin jouduttiin koska rahanhimo oli niin suuri, ettei mahdollisia yhteiskunnallisia seurauksia ajateltu. Himon synnyttivät rajattomat bonukset.
VastaaPoistaNämä eivät toimi ainoastaan pankkialalla. Viime viikkoina selvitelty Probo Koala-tapaus, jossa 30 000 ihmistä sairastui ja 16 kuoli Norsunluurannikolla myrkyllisisten jätteiden vaikutuksista, johtui ilmeisesti vastuussa olevan Trafigura-yhtiön yrityskulttuurista. Vaaroja tunnettiin, mutta voitto oli tärkeämpi yhtiössä maksettiin jopa miljoona dollaria bonuksia vuodessa "hyvälle" treiderille. (Viikkolehti 30.10.)
Kuten toteat, "vaikka Barack Obama voi tuhota koko maailman yhdellä napinpainalluksella, kaikkeen hänelläkään ei ole valtaa. Pankkiirien bonuksiin ei voi puuttua." Uskon kuitenkin. että ainoa kestävä ratkaisu on muuttaa tätä tilannetta.
Loistava kirjoitus Timolta. Bravo!
VastaaPoistaKirja olisi ansainnut Tietofinlandian, nyt koko kisa meni ihan pelleilyksi! Onneksi oli sentään hesarin varjolistalla.
VastaaPoista