Olisiko helpointa vain polttaa kirja?

Hämmentävä keskusteluni professori Haaparannan kanssa on tullut loogiseen päätepisteeseensä.
Taloustieteilijöiden arvostus ei ole viime aikoina ollut kovin korkealla (kts. mm. The Economist 18.7.).
Kritiikkiin voi vastata kahdella tavalla. Maailman kenties arvostetuin opinahjo, London School of Economics, kutsui arvostelijoista äänekkäimmän, nobelisti Paul Krugmanin, antamaan itselleen satikutia neljässä luennossa. (Krugman totesikin, että viimeisten 30 vuoden aikana kansantaloustieteilijät ovat olleet "parhaimmillaan mahtavan hyödyttömiä, pahimmillaan ehdottoman vahingollisia".)
Kritiikkiin voi reagoida myös toisin - suomalaisittain. Tavalla, joka saa arvostamaan strutsin älyä ja rohkeutta.
Viime viikolla Suomen taloustieteilijöiden keulakuva, kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen johtaja Pertti Haaparanta lyttäsi julkisesti kirjani edes lukematta sitä - pelkkien mielikuviensa, väärinkäsitystensä ja myös tahallisen harhaanjohtamisen perusteella.
Akateemisessa talousblogissa käydyn dadaistisen sananvaihdon jälkeen
minun on pakko myöntää tappioni. Professorin oma luulo lukemastaan oli vahvempi kuin kirjoittajan oma tieto kirjoittamastaan.
Pertti Haaparanta päätti keskustelun uskossaan yhtä varmana kuin sen aloittikin:
"En lue kirjaasi. Se saattaa sisältää vaikka mitä kultajyviä, mutta minulla on hyvät perusteet epäillä sitä. Jos olet sen lähettänyt, niin panen sen laitoksemme kahvihuoneen pöydälle näytille, jos joku siitä kiinnostuisi."
Mitä siihen voi enää sanoa?