Kauppakorkeakoulun professori Pertti Haaparanta on nolannut itsensä pahan kerran. Tuntisin myötätuntoa - jollei hän olisi nolannut itseään minun ja kirjani kustannuksella.
Arvostelen Luoton lopussa taloustiedettä ja taloustieteilijöitä. Osasin odottaa reaktiota. Mutta en mitään niin hämmentävän halpamaista kuin teksti, jonka professori julkaisi Suomen johtavien taloustieteilijöiden ylläpitämässä Akateemisessa talousblogissa.
Haaparanta ei ole kuka tahansa. Hän on Kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen johtaja, alan keulakuva. Hänen sanoillaan on painoa, Hän on auktoriteetti.
Auktoriteettinsa nojalla hän haukkuu Luoton lopun - ylvästellen sillä, ettei ole lukenut kirjaa.
Perustelu on kiintoisa: "Jätin perehtymättä syvällisesti kirjan antiin ja kirjoittaa siitä tästä huolimatta, aivan kuten Harakka on jättänyt perehtymättä mihinkään kunnolliseen taloustieteelliseen analyysiin kriisin synnystä,"
Öh - miten professori voi tietää tämän, jos ei ole lukenut kirjaa?
Tilanteeni on surrealistinen. Haaparanta teilaa väitteitä, joita hän luulee kirjassa olevan. Hän oikoo virheitä, joita hän uskoo kirjassa vilisevän. Hän luennoi kirjailijalle, jonka hän olettaa olevan idiootti.
Uskomaton juttu, mutta jokainen professorin väittämä on palturia.
Teksti on ehkä jonkinlainen pakina. Silti Haaparannan asennetta leimaavat ylimielisyys, autoritäärisyys, oman opin varmuus, toisen halveksunta ja mitätöinti. Professori antaa tarkoituksella kirjasta väärän kuvan: siis vääristää, valehtelee.
(EN vertaa valtion budjettia ja Nokian liikevaihtoa toisiinsa, vaan havainnollistan niillä valtavia lukuja; KYLLÄ erotan brutto- ja nettoarvot toisistaan, vaikka jälkimmäisillä ei ole kriisissä paljonkaan merkitystä, koska niitä ei voitu tietää ja syntyi paniikki; EN henkilöi kriisiä. Jne. Kuten kirjan lukenut voi itse todeta.)
Kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen laitoksen johtaja syyllistyy auktoriteettinsa tietoiseen väärinkäyttöön. Mitä se paljastaa tämän päivän taloustieteen sielunmaisemasta?
Professori Haaparannan arvovaltainen arvio kirjasta, jota hän siis ei ole lukenut, on alla kokonaisuudessaan.
Mitä ajattelet? Ole hyvä ja kommentoi!
Harakka on kaunis lintu
26.8.2009 Kirjoittanut Pertti Haaparanta
Meneillään oleva talouskriisi on nostattanut kaikenlaista ja kaikentasoista keskustelua kriisin syistä. Yksi keskustelun valtaväylä mystifioi velan osuuden kriisin syntyyn. Tutustuakseni taloustieteen ulkopuolella käytävään keskusteluun kävelin tänään Akateemiseen Kirjakauppaan tutustuakseni toimittaja Timo Harakan kesällä ilmestyneeseen kirjaan “Luoton loppu”.
En ostanut kirjaa. Selailin sitä aluksi. Joka kerta, kun otin esille uuden aukeaman, silmiini osui omituisia väitteitä. Siksi päätin tehdä harakat: jätin perehtymättä syvällisesti kirjan antiin ja kirjoittaa siitä tästä huolimatta, aivan kuten Harakka on jättänyt perehtymättä mihinkään kunnolliseen taloustieteelliseen analyysiin kriisin synnystä (jollaista valistuneelle ei-taloustieteilijä kansalaiselle olisi löydettävissä vaikkapa VoxEU-sivustosta). Akateemisen Kirjakaupan rauhassa siis jatkoin selaamista, kunnes olin vakuuttunut henkilökohtaisella tasolla siitä, että mitään opittavaa Harakan tekstissä ei ole. Pyydän anteeksi AK:lta, mutta korvaan tämän kunhan kollegani Oulusta rantautuu seuraavan kerran pääkaupunkiseudulle. Tulemme silloin AK:n kahvilaan juomaan kahvit, on minun vuoroni tarjota. Olen siis velkaa hänelle.
Ensimmäinen silmiini osunut omituisuus oli seuraava: Harakka kertoo, että vuonna 2007 Suomen valtion budjetti (tällä TH varmasti tarkoittaa valtion kokonaismenoja) oli XX miljardia ja samana vuonna Nokian liikevaihto oli myös samat XX miljardia. Tästä on sitten lyhyt tie vertailuun Nokiasta Suomen valtion kokoisena instituutiona. Näitä lukuja ei kuitenkaan pidä verrata keskenään. Nokian liikevaihdosta pitäisi vähentää Nokian ostamien välipanosten arvo, jolloin päästäisiin Nokian tuottamaan arvonlisään. Tätä arvonlisää voidaan verrata valtion menoihin. Harakka ei tietysti ole yksin, erilaiset globalisaatiokriittiset sivustot esimerkiksi ovat täynnä vertailuja, joissa monikansallisen yrityksen Z liikevaihtoa verrataan maan Y bruttokansantuotteeseen. Vertailun kestämättömyydestä on huomautettu usein (bruttokansantuote on arvonlisäkäsite), mutta Harakalta tämä on mennyt ohi. Ymmärrän hyvin, että taloustieteen oppikirjat ovat tylsiä ja peruskurssit vielä tylsempiä, mutta niillä voi oppia tällaisia asioita, jos kykenee pysymään hereillä. Mutta kuten kapteeni Kaarna sanoo alikersantti Lehdolle: Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Melkein joka avaamisella silmissä vilkkui erilaisia lukuja maailman kokonaisvelasta, hurjimmillaan Harakka oli laskenut yhteen maailman kaikkien (vai olikohan se sittenkään kaikkien?) pörssien ja velkojen arvot. Silmiini ei osunut yhtään mainintaa taloustieteen nobelisti James Tobinista, mutta jokainen Tobinin oppilas tietää, että jonkun ottama velka on jonkun antama velka, toisen velka on toisen varallisuutta. Koko maailman tasolla nettovelka on siis nolla. Tai tarkkaan ottaen taloustieteessä on pitkään keskusteltu siitä, onko valtioiden velka yksityisen sektorin nettovarallisuutta vai ei. Sama pätee erilaisiin rahoitusmarkkinoiden johdannaisten kokonaisarvoon: joku on saava, joku on maksava osapuoli. Jos Harakka olisi ymmärtänyt edes tämän yksinkertaisen tosiasian, niin hän olisi saattanut edetä mielenkiintoisiin kysymyksenasetteluihin. Harakka kyllä viittasi pariin otteeseen velkaantumisketjuihin, mutta ei edes sen perusteella päässyt eteenpäin pohtimaan järjestelmäriskejä tai muita kriisin kannalta tärkeitä aiheita. Ei velan olemassaolo itsessään ole kriisin syy.
Olen törmännyt eri keskustelupalstoilla seuraavan kaltaiseen velan mystifiointiin, en tiedä syyllistyykö Harakka kirjassaan siihen, mutta joka tapauksessa sekin pohjautuu siihen, ettei ymmärretä netto- ja bruttovelan käsitteitä: Väitetään, että velan määrä on niin suuri, että rahamäärä tai tuotannon arvo ei riitä sen koron maksuihin saati itse velan takaisinmaksamiseen (Harakan kirjassa on lukuja siitä, kuinka suuri maailmankokonaisvelka suhteessa maailman kokonaistuotannon arvoon on). Tämä on tietenkin virhepäätelmä: Lainatkoon investointipankki A henkilölle PH 100 euroa, ja olkoon korko 10 prosenttia. Rahoittakoon A lainanantonsa ottamalla lainaa pankki B:stä 100 euroa, ja rahoittakoon pankki B lainansa ottamalla lainan sijoittaja C:ltä, joka rahoittaa sen omista varoistaan. Tällöin koko talouden bruttovelka on 100 (PH)+ 100 (A)+100 (B) = 300 euroa. Edellisen logiikan mukaan (oletetaan, että A saa luoton 9 prosentin korolla, B 8 prosentin korolla) koko talouden korkovastuu on 24-30 euroa. Tosiasia on kuitenkin, että jos PH maksaa korkonsa säällisesti, niin A saa 10 euroa, josta se maksaa 9 euroa B:lle ja B 8 euroa C:lle.
Toimittajille tyypilliseen tapaan Harakka näyttäisi henkilöivän kriisin ja ainakin taloustieteilijät kuuluvat galleriaan (nimiä vilisi kyllä niin paljon, onhan niin helppo korvata oma ajattelu nimiä luettelemalla, että muitakin syyllisiä varmasti on,). Hän mainitsee tietysti Milton Friedmanin, jonka sukunimelle hän antaa oikein lausumisohjeen, freed-man, vapautettu mies. Hauskaa, kyllä Turkan koulu on avannut luovuuden solmut, meillä taloustieteilijöillä voi vain olla harmaa aavistus siitä. No, meillehän kaikki on yhtä harmaata kaavaa. Harakka onkin tuonut suuren yleisölle näytiksi Black-Scholes-optiohinnoittelukaavan. Ehkä siksi minunkin on esitettävä kaava: z = x+y, x = lahtelaisten optiohuijareiden määrä, y = hämeenlinnalaisten optiohuijareiden määrä. Kaavani on hinnoittelukaava lahtelaisten ja hämeenlinnalaisten optiohuijareiden kokonaismäärälle. Toivottavasti yhteenlasku kielletään tästä lähin.
Kansakoulussa neljännellä luokalla lintuja opiskellessamme opettajani Kalevi Leino sanoi harakkaa kauniiksi. Tuo toteamus oli yksi elämääni syvästi vaikuttaneista huomioista, siihen asti harakka oli minulle ollut vain räkättävä lusikkavaras. Asiat voi nähdä toisin ja ne tulee nähdä toisin. Minäkin havaitsin, että harakka todella on kaunis. Piirustustunnilla sitten piirsin harakan kuvan (Leino kyllä avitti sen hahmottamisessa). Olin sen verran innoittunut, että piirrokseni sai paikan luokan takaseinällä. Se oli ainoa kerta, kun luova työni sai tällaisen huomion. Muuten piirrokseni olivat roiskaisuja tyhjän paperin täyttämiseksi, ehkä siksi tunnen lievää sympatiaa Harakan työtäkin kohtaan.
Ja nyt palaan taloustieteilijän normityöhön.
Avainsanat: harakka, lintu, velka
Aihealueet: Kummalliset, Rahoitus
Koita nyt Harakka päättää mitä UPM:n teki Indonesiassa?
VastaaPoistaa) rakensi maahan tehdasta
b) suunnitteli maahan tehdasta
c) jotain muuta
Oikea vastaus kun on c
Mika Lako
P.S. Minä ostin kirjan, koska haluan kirjastooni dokumentin suomalaisen tietotalouskirjallisuuden pohjanoteerauksesta! Harakan käsi pesee Apusen kättä, Saarikosken käsi pesee Harakan varpaita, piiri pieni pyörii, tilulilule1i!!
Uskomatonta. Tekeekö proffa tutkimusta samalla lailla, lukematta lähdekirjojaan, fiilispohjalta ja ennakkokäsityspohjalta?
VastaaPoistaVarmasti ottaa koville, kun joku maallikko tekee sen työn joka kuuluu hänelle. Sen näkee. Silti on ala-arvoista mollata toisen työtä ja aivan ilmeisesti vääristellä sitä.
Naurunalastaessaan Harakkaa, proffa on tehnyt itsestään naurunalaisen. Kateus paistaa läpi. Hyi!
Ostin kirjan samoin perustein kuin Haaparantakin l. halusin tutustua siihen, miten taloustieteen ulkopuolella finanssikriisistä kirjoitetaan.
VastaaPoistaOlen nyt päässyt sivulle 89, ja jo tässä vaiheessa voin täysin yhtyä Haaparannan analyysiin. Teksti on lähinnä populistista roskaa äärikapitalismin ja marxismin vertailuineen ym. puppuineen. Tyyliltään teksti koostuu lähinnä irrallisista ja epäloogisista heitoista syvällisemmän analyysin puuttuessa kokonaan. Finanssikriisin todellisista syistä ei löydy minkäänlaista tolkullista analyysiä.
Jos taloustiedettä väitetään kansalle vieraaksi asiantuntijoiden kapulakieleksi, niin Harakan kirjoitus sekoittaa ihmiset lopullisesti.
Kiitos! Edellisen anonyymin kommentti on jo edistysaskel: kirjaa on sentään vähän jo luettu. Analyysi on onneksi vielä edessä päin. Anna lisää palautetta, kun olet päässyt loppuun!
VastaaPoistaPelkkä auktoriteettiasemasta sivaltelu ei riitä, jos ei ole edes lukenut kirjaa, se on vähän sama asia kuin Matti Vanhanen arvostelli Kansallisteatterin Tuntemattoman näkemättä sitä.
VastaaPoistaKun olen esittänyt diametraalisesti poikkeavan mielipiteen Harakan kirjasta enkä pidä itseäni taloustieteellisenä analfabeettina niin on suorastaan pakko kommentoida.
VastaaPoistaKoin alkuperäisen blogijutun pitkälle turhanpäiväisenä saivarteluna väärinymmärrysten pohjalta. Nokian liikevaihto on ihan hyvä suuruusluokkaosoitin, parempi kuin sen pörssiarvo. Bruttokansantuote ei sekään ole mikään nettosuure, vaikkei se ihan vertailukelpoinen olisikaan. Kuvitteellisuudesta voi toki saivarrella niin pitkään kuin haluaa, mutta yksi pointti on esimerkiksi se, että jos yrityksen pörssiarvo on jokin suure a niin jos kaikki omistajat haluaisivat samalla kertaa realisoida “omaisuutensa” niin heidän saamansa hinta olisikin ihan jotain muuta. Pörssiarvo on siis kuvitteellinen: omistajat voivat kuvitella olevansa rikkaita, mutta vain niin kauan kuin eivät yritä realisoida omistuksiaan. Ei jokin numero sisänsä ole todellisempi tai epätodellisempi ellemme tiedä asiasta hiukan enemmän. Paitsi postmodernin taloustieteen maailmassa.
Se mikä ei selvinnyt, miksi Haaparanta kirjoitti jutun. Osoittaakseen taas kerran olevansa taatusti toista mieltä kuin ennen vanhaan? Sekin on hiukan hassua kun Harakkahan haluaa reformoida kapitalismin rehellisempään ja läpinäkyvämpään suuntaan. Haaparanta ei siis halua reformoida sitä lainkaan, vaan kaikki käy?
Muistaakseni Brechtin näytelmässä Galileo oli kohtaus, jossa Galilei pyysi paavin kardinaaleja katsomaan kaukoputkeensa ja toteamaan kuinka Jupiterilla on kuita kiertolaisinaan. Kardinaalit kieltäytyivät. Miksi? Eivät suinkaan siksi, että ilmankin tiesivät Galilein olevan väärässä vaan siksi, että tiesivät hänen olevan oikeassa. Kyvyttömyys selittää uudet havainnot vanhalla teorialla muuttui peloksi ja vihaksi.
VastaaPoistaKun nyt Haaparanta ja muut oikeaoppiset taloustieteilijät kieltäytyvät lukemasta tai ymmärtämästä kapitalismia kritisoivia kirjoituksia, mm. Harakan oivallista Luoton loppua, kyse on tutusta asiasta. Kun selvin esimerkein osoitetaan, että kapitalistiset markkinat tasapainottuvat vain lamojen ja sotien kautta, niin näihin havaintoihin on liian pelottavaa tutustua. Ja pelko muuttuu halveksunnaksi havaintojen esittäjää kohtaan.
Saattaa olla, että Haaparanta on pelästynyt silmäiltyään Luoton lopusta sivua 47, jolla äärikapitalismia on verrattu kommunismiin. Väitetään että kumpaakin leimaa fanaattinen usko oman opin virheettömyyteen ja osoitetaan, että kumpikin järjestelmä palkitsee ahneutta ja yleisestä edusta piittaamattomuutta. Eihän tällaista saa esittää. Jokainenhan tietää, että kommunismi on paha ja siksi kapitalismi on hyvä. Hitler oli paha ja siksi Stalin oli hyvä – vai oliko se päinvastoin.
Tai ehkä Haaparanta vilkaisi sivuille 210 ja 215, joilla esitetään ”omituisia väitteitä”. Kahdenväliset johdannaiset on siirrettävä päivänvaloon. Pankkisalaisuuden aika on ohi.
Tässä Harakka astuukin vaaralliselle alueelle, arvostelemaan aivan kapitalismin ydintä. Taloudessa, jonka keskeisenä oppina on yksityisen edun edistäminen, ei tule kysymykseenkään asettaa yhteistä hyvää yksityisen edun edelle. Jos joku väittää, että markkinamekanismin pohjimmaisena tarkoituksena on yhteisen hyvän edistäminen ja että se todellakin edellyttää kaikkien myytävien tuotteiden sisältöjen ja hintojen julkisuuden, niin se on tänään yhtä vallankumouksellista kuin aikanaan oli väittää, että maa todellakin kiertää aurinkoa.
Asioiden samankaltaisuus on siinä, että kummassakin tapauksessa asia oli ja on hyväksytty teoreettisesti, hypoteettisesti. Maa/aurinko kysymyksestä kardinaali Roberto Bellarmino kirjoitti Paolo Foscarinille, joka oli kirjassaan puolustanut aurinkokeskeistä mallia, mainion kirjeen:
”Mielestäni Teidän Korkeutenne ja Signor Galilei toimitte viisaasti, kun ette puhu ehdottomasti, vaan rajoitutte puhumaan hypoteettisesti. .. Kun sanotaan, että olettamalla Maa liikkuvaksi ja Aurinko paikallaan pysyväksi, kaikki taivaan ilmiöt selittyvät paremmin kuin eksentrien ja episyklien teorian avulla, niin tällöin puhutaan erinomaisen harkitsevasti … Tällainen puhetapa riittää matemaatikoille. Sen sijaan, jos halutaan väittää, että Aurinko todellakin on maailmankaikkeuden keskus … ja että Maa sijaitsee kolmannessa taivaassa ja kiertää suurella nopeudella Auringon ympäri, niin tämä on hyvin vaarallinen asenne, joka on omiaan paitsi vihoittamaan paitsi kaikki skolastikkofilosofit ja teologit, lisäksi myös loukkaamaan meidän pyhää uskoamme olemalla Raamatun vastainen.”
Jos Haaparanta olisi tutustunut Luoton loppuun sillä perusteellisuudella kuin Bellarmino Foscarinin teokseen, hän olisi voinut kirjoittaa seuraavasti:
Mielestäni Harakka ja muut kapitalismin kriitikot toimisivat viisaasti, jos he rajoittuisivat puhumaan hypoteettisesti. .. Kun sanotaan, että olettamalla markkinatiedot julkisiksi, kaikki markkinoiden ilmiöt selittyvät paremmin kuin kannustimien teorioiden avulla, niin tällöin puhutaan erinomaisen harkitsevasti … Tällainen puhetapa riittää taloustieteilijälle. Sen sijaan, jos halutaan väittää, että markkinatiedot olisi todellakin saatettava julkisiksi, jotta markkinat edistäisivät yhteistä hyvää, niin tämä on hyvin vaarallinen asenne, joka on omiaan paitsi vihoittamaan kaikki suuromistajat ja heidän edunvalvojansa, lisäksi myös loukkaamaan meidän pyhää uskoamme olemalla kapitalistisen taloustieteen vastainen.
Finanssitalouden totuudet, todistettua tietoa vai uskoa ?
VastaaPoistaHankenin entinen professori Björn Wahlroos kertoi Elisa Oyj:n ICT-päivillä finanssitalouden toimintalogiikan ad.2005.
Lyhyt referointi: talous jakautuu kuuteen segmenttiin, joilla kaikilla on aivan erityinen ja erillinen toimintalogiikkansa.Tavoitteena on saada aikaan suhdanteilta suojattu "talousmoottori", joka riskien valtavuuden vuoksi pitää suojata megaluokan vakuutustoiminnalla.
Maallikon korviin sanoma kuullosti siltä, että Wahlroos joko uskoi löytäneensä lopullisen totuuden tai kylmästi kertoi vain faktat siitä, millä menetelmällä finanssitalouden "isot pojat" tuossa ajassa maksimoivat varallisuuttaan.
Turbomoottori leikkasi kiinni tunnetuin seurauksin. Laskuja maksellaan verovaroin vielä pitkään. Reaalitalous on jäänyt finanssitalouden panttivangiksi. Köyhdytettyjä kansantalouksia on ryhdytty virvoittelemaan kestämään uusia koettelemuksia. Uusin hypoteesi on pitkälle Suomessakin rakennettu tieteen ja talouden "uusi allianssi", innovaatiojärjestelmä, jonka uskotaan luovan globaalisti uusia reaalitalouden pelimerkkejä.
Saadaanko finanssitalous läpinäkyväksi ja suitsittua jonkinlaisiin järjellisiin mittasuhteisiin? Finanssitalouden puolen neroilla on kyllä takuuvarmasti uusia hypoteesejä ellei jo käynnistettyjä kokeita uusista rahantekokoneista.
Harakka on dokumentoinut hyvin entisen koeasetelman, käytännöt ja asiayhteydet ja teorioiden falskiudet. -On erittäin vaikea uskoa, että ns.taloustieteilijät eivät olisi ymmärtäneet viimeistään 2005 heiveröisesti säännellyn finanssitalouden kestämättömiä lähtökohtia.-Ei myöskään voi muuta kuin ihmetellä höynäytettyjen poliittisten päätöksentekijöiden kykyä toistaa entisiä virheitään.
Voi Timo Harakka parkaa! Mies yrittää osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun globaalin talouskriisin syistä, mutta joku lukee kirjan - eikä ylistä sitä - tulee itku!
VastaaPoistaJP Roos kirjoittaa: "Koin alkuperäisen blogijutun pitkälle turhanpäiväisenä saivarteluna väärinymmärrysten pohjalta."
VastaaPoistaSe (saivartelu) johtui siitä, että keskustelmassa taloudesta oli kaksi ihmistä, jotka eivät ymmärrä taloudesta mitään (JP Roos ja Timo Harakka).
Timo Harakka on pahasti hukassa. Mies jää asiakysymyksissa Haaparannan jalkoihin ja paljastuu talousasioissa diletantiksi.
VastaaPoistaKun Harakka ei asiakysymyksissä ei pystynyt älylliseen keskusteluun alkoi omassa blogissa ad hominem argumentointi: "Haaparannan asennetta leimaavat ylimielisyys, autoritäärisyys, oman opin varmuus, toisen halveksunta ja mitätöinti." Todella surkeaa käytöstä!
Finanssikriisin syistä on parempiakin kirjoja. Tässä on kansantajuisin ja ~tuorein niistä:
VastaaPoistahttp://www.johannorberg.net/?page=displayblog&month=9&year=2009#3278
Johan Norberg, Financial Fiasco: How America´ infatuation with home ownership and easy money created the economic crisis, 2.9.2009
Syinä oli 1. liiallinen sääntely ja muut julkisen sektorin mogat, 2. ehkä jokin puuttuva sääntely, 3. yksityisen sektorin mogat. Tässä keskitytään sääntelyn haitallisuuteen:
http://www.vapaasana.net/huomioita/2008/09/miten-s%C3%A4%C3%A4ntelyll%C3%A4-luotiin-finanssikriisi-miksi-roskapankkia-ei-pid%C3%A4-perustaa
WSJ:stä valoittava artikkeli:
http://online.wsj.com/article/SB122298982558700341.html
Huvittavaa, että Harakan ja Haaparannan kaltaiset punavihreät jaksavat riidellä keskenään tästä. Haaparannan esiin kirjasta nostamat yleiset väärinkäsitykset on tärkeä tuoda kerta toisensa jälkeen julkisuuteen, vaikka Harakka ehkä ei niitä niin eksplisiittisesti toitottanut kuin monet muut.
Haaparanta osoittaa aukottomasti, että Harakka ei vain tajua edes talouden perusasioita ja vertailee keskenään lukuja, jotka ovat vertailukelvottomia. Ja mitä tekee Harakka? Alkaa kiukutella ja haukkua asiantuntijaa ja paljastaa samalla, kuinka vähän hän ymmärtää taloudesta. Sen voi sanoa suoraan, että tieteenalasta nimeltä kansantaloustiede Harakka ei tajua yhtään mitään.
VastaaPoista"Uskomatonta. Tekeekö proffa tutkimusta samalla lailla, lukematta lähdekirjojaan, fiilispohjalta ja ennakkokäsityspohjalta?"
VastaaPoista"tieteenalasta nimeltä kansantaloustiede Harakka ei tajua yhtään mitään." Vaikuttaa siltä että *yliopistossa* on istuimia, joissa ei tarvitse ottaa selvää asioista. Viime aikojen talous-urpoiluja katsoessa, onko yllättävää että talous"tiede" on yksi niistä? Riittävän määrän talous"tieteilijöitä" nähneenä lähietäisyydeltä, voin kertoa että matemaattis-tilastotieteellinen osaaminen ei ole kummoista. Missä se tiede on? Kuka tahansa osaa katsella kuvaajia ja horista omiaan.