Kreikan kansanäänestys: Kyllä, ei, vaarinhousut

Euroopassa on ajauduttu outoon tilanteeseen: taloudellinen välttämättömyys on poliittinen mahdottomuus.

Kreikka äänestää tänään – mutta mistä?

Vapaasti suomennettuna kansanäänestyksen kysymys kuuluu näin: ”Tulisiko Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston euroryhmässä 25.6. esittämä sopimussuunnitelma, joka koostuu kahdesta osasta ja josta muodostuu niiden yhdistetty ehdotus, hyväksyä? Ensimmäisen asiapaperin nimi on ’Uudistukset nykyisen ohjelman loppuunsaattamiseksi ja sen jälkeen’ ja toisen ’Alustava velkakestävyysanalyysi.”
Kansalaisen ”avuksi” nämä dokumentit (10 sivua mutkikasta eurojargonia) on laitettu kysymyksen liitteisiin.
Kumpi tahansa lopputulos – saati niukka enemmistö – ei johda selkeästi hahmotettavaan tulokseen. Kyllä-äänten voitto ei siirrä Syrizaa sivuun, ei-äänten enemmistö ei pakota eurovaltiaita yhtään mihinkään.

Oli tulos mitä vain, se tarkoittaa mitä vain.

Johannes Virolainen totesi vaalit hävittyään: ”Kansa on puhunut. Pulinat pois.” Tällä kertaa on niin, että sitten kun vaalit on käyty, pulina vasta alkaa.
Vanhaa lastenlorua mukaillen: Kreikan kansanäänestyksen tulos on joka tapauksessa Vaarinhousut.

Kansanäänestys sinetöi henkisesti Euroopan kahtiajaon. Asetetut vaihtoehdot esittelevät kaksi kilpailevaa, toisensa poissulkevaa kertomusta Kreikka-kriisistä.

Joko on niin, että korruptoitunut ja kaikin puolin epäluotettava Kreikka tärveli valtiontaloutensa, mutta euroystävät riensivät 2010 pyytettömästi apuun. Kreikkalaiset ovat saaneet erikoiskohtelua, mutta hyväkkäätpä ovat kiittämättömiä. Kreikka pitäisi heittää ulos eurosta, tai panna ainakin Tsipras kärsimään.
Tämä on euroryhmän versio.
Tai sitten on niin, että euroryhmä ei auttanutkaan Kreikkaa 2010, vaan pelasti omat pankkinsa ja pakotti Kreikan modernin historian armottomimpaan kiristykseen. Se tuhosi talouskasvun mahdollisuudet ja aiheutti sosiaalisen katastrofin. Tämä kierre on katkaistava velkaleikkauksella.
Tämä on kreikkalaisten versio.
Varsinainen tragedia on kuitenkin se, että molemmat ovat totta yhtä aikaa. Kreikka tuhosi taloutensa, euroryhmän kiristys estää taloutta toipumasta.
Tässäkin mielessä sekä kyllä että ei ovat vääriä vastauksia.


Isoa kuvaa hämärtää se, että kaikki huomio on kiinnitetty julkiseen talouteen. Totta kai Kreikan julkishallinto ja valtiontalous vaativat rajua remonttia, ja suurta edistystä on tapahtunut. Silti velkasuhde vain pahenee.
Valtiontalous ei kohene pysyvästi, jos kansantalous ei kasva. Sekä Kreikan valtio että euroryhmän kuripartio ovat laiminlyöneet täysin tuotannon, yritystoiminnan ja talouskasvun edistämisen.
Mitä sellaista Kreikka tuottaa, jota muut maat haluavat ostaa? Varsinkaan sellaista, jonka korkeasta jalostusarvosta jää huomattavaa arvonlisää Kreikkaan (olettaen, että valtio saa yritysverotuksella tuloja)? 
Ei mitään.
(Yksi euron pinttyneimpiä harhaluuloja on tietysti se, että "kaikkien pitäisi olla kuten Saksa". Mutta koska euroalue on lähinnä suuri suljettu talous - 2/3 euromaiden viennistä tapahtuu euroalueen sisällä - on mahdotonta, että kaikki maat voisivat ylläpitää pysyvää seitsemän bkt-prosenttiyksikön vaihtotaseen ylijäämää kuten Saksa. Silti maa, jolla ei ole mitään vientiä, ei voi saavuttaa taloudellista itsenäisyyttä.)
Taloudellisesti tilanne on harvinaisen selkeä. Kreikka on kuralla.  
Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tuoreen arvion mukaan Kreikan velkataakka ei ole kestävä. IMF ei voi – periaatteessa, omien sääntöjensä mukaan – enää lainoittaa Kreikkaa, ellei velkaa leikata.
Taloudellinen välttämättömyys on poliittinen mahdottomuus.

Suomen politiikassa tilanne asettaa perussuomalaiset ja demarit vaikeimpaan asemaan.
Keskusta ja kokoomus johtivat sitä hallitusta, joka 2010 hyväksyi eurooppalaisten pankkien pelastusohjelman (”Kreikan” tukipaketin). PS ja SDP vastustivat.

Keskusta ja kokoomus myönsivät Kreikalle miljardin euron kahdenvälisen lainan.
Seuraavassa hallituksessa SDP vaati eurooppalaisen rahaston (ERVV) lainalle vakuudet. 925 miljoonaa euroa palautuu aikanaan Suomelle, jos Kreikka laiminlyö ERVV-lainan maksun.
Nykyisessä hallituksessa perussuomalaiset joutuvat johdonmukaisuuden vuoksi pitämään kiinni SDP:n vakuudesta, vaikka yrittivät kyseenalaistaa koko vakuuden olemassaolon. Demarit taas eivät voi enää oppositiossa vaikuttaa hallituksen toimintaan.
Keskusta ja kokoomus voivat hallituksen enemmistönä myöntyä velkojen leikkaukseen, joka on Kreikan ainoa toivo taloudelliseen toipumiseen joskus vuosikymmenten päässä. Ironiansa on toki siinä, että juuri nämä puolueet markkinoivat itseään ”tiukkoina taloudenpitäjinä”.
Mitä tekevät perussuomalaiset, jotka ovat moneen kertaan äänekkäästi luvanneet, että ”Kreikan piikki on kiinni”? 
Mitä tekee SDP, joka joutuu vakuuksiaan puolustaessaan itselleen vieraaseen, kansallismieliseen asentoon, jossa on nähty välinpitämättömyyttä tavallisen kreikkalaisen kärsimyksille?
Nämä kysymykset jäävät auki, äänestipä Kreikka tänään kyllä, ei, tai vaarinhousut.