Yhteisvastuu on ruma sana. Melkein yhtä yrjöttävä kuin
solidaarisuus.
Eurovaalien ehdokkaat laidasta laitaan vannoivat, että Suomen ei
pidä osallistua toisten euromaiden velkaan, eikä antaa rahaliiton sotkeutua
Suomen talouspolitiikkaan.
Rahaliiton idea on, että jokainen jäsenmaa vastaa yksin
taloudestaan. Mutta mikäs liitto se sellainen on, jonka periaatteisiin ei kuulu
jäsentensä auttaminen? Eikö
yhteisvastuu ole suorastaan liitto-sanan määritelmä?
Kuka haluaisi osallistua sotilasliittoon, joka ei lupaisi
tulla hätiin, jos johonkin maahan hyökätään?
Suomalaiset ovat käsittäneet yhteisvastuun väärin. Ja ennen
kaikkea: yhteisvastuuta on turha vastustaa, koska se on jo voimassa.
Varsinkaan kokoomuksen ja keskustan edustajilla ei ole
oikeutta uhota yhteisvastuuta vastaan. Vanhasen–Kataisen hallitus hyväksyi
keväällä 2010 järjestelyn, jolla perustettiin vakausrahasto lainamaan
hädänalaisille euromaille rahaa.
Suomalaiset osallistuvat yhteisvastuullisesti toisten euromaiden rahoitukseen.
Rahat eivät tietenkään päätyneet itse kriisimaille, vaan
niitä velkoneille pankeille.
Suomessa, kuten kautta Euroopan, vasemmisto äänesti vastaan, koska sijoittajien olisi pitänyt kantaa ainakin osavastuu ottamistaan riskeistä (joista ne olivat kuitenkin mielihyvin nostaneet 500 miljardin euron tuotot aiempina vuosina).
Suomessa, kuten kautta Euroopan, vasemmisto äänesti vastaan, koska sijoittajien olisi pitänyt kantaa ainakin osavastuu ottamistaan riskeistä (joista ne olivat kuitenkin mielihyvin nostaneet 500 miljardin euron tuotot aiempina vuosina).
Oikeiston ansiosta euroalueen veronmaksajat joutuvat –
yhteisvastuullisesti – kustantamaan pankkien kriisit. Uusia laskuja on
odotettavissa jo tänä kesänä.
Tietysti poliitikot (laidasta laitaan), jotka aikanaan
hyväksyivät yhteisvastuun mutta nyt vastustavat sitä, voivat saivarrella,
etteivät halua yhtään enempää
yhteisvastuuta.
Silloin he unohtavat, että yhteisvastuullisiin lainoihin
kytketty epäonnistunut kiristysohjelma johti entistä suurempaan pinteeseen. Kun
kriisimaiden kurjistus levitti kysyntälaman koko euroalueelle, yhteisvaluutta
joutui hajoamispisteeseen kesällä 2012.
Silloin rajallisesta
yhteisvastuusta siirryttiin rajattomaan yhteisvastuuseen.
Euroopan keskuspankki lupasi ostaa euromaiden velkoja ”niin
paljon kuin tarvitaan”. Ja ketkähän viime kädessä EKP:n avoimen sekin
allekirjoittavat?
Ettei vain myös Suomi?
Suurempaa yhteisvastuuta on vaikea kuvitella. Ja tähän
yhteisvastuuseen jouduttiin, kun yhteen ääneen vastustettiin yhteisvastuuta. Ja
edelleen vastustetaan yhteisvastuuta, jossa jo ollaan.
Olisiko jo aika lopettaa valheellinen moralisointi ja
keskustella asiasta aikuisten tapaan?
EKP:n neuvosto kokoontuu huomenna torstaina (5.6.) pohtimaan
toimia, jolla Euroopan talouskurjuutta voisi torjua.
EU-alueen inflaatio on pysynyt viime syksystä alkaen
roimasti alle tavoitellun kahden prosentin. Vihdoin EKP on herännyt huomaamaan,
että Eurooppa on deflaation partaalla: hintojen, kulutuksen, työllisyyden ja
tuotannon syöksykierre syvenee. Sen täytyisi korjata nyt omia virheitään, sillä
passiivisuudellaan – ja osallisuudellaan viime vuosien kiristyspolitiikkaan –
EKP on kätilöinyt lamaa.
Keskuspankki pohtii jopa poikkeuksellisia toimia, eli
Yhdysvalloissa jo 2009 aloitettua rahapoliittista elvytystä, joka osaltaan
palautti USA:n kasvun tielle jo 2010 ja pakotti työttömyyden alle seitsemän
prosentin. (Euroalueen työttömyys on pysynyt jo kaksi vuotta yli puolet korkeampana,
yli 12 prosentissa.)
Käytännössä EKP ostaisi lisää euromaiden velkakirjoja. Tämä,
hyvät ystävät ja lajitoverit, tarkoittaa lisää yhteisvastuuta. Vastustammeko sitä?
Ja vastustammeko samalla edes vähäistä yritystä lamanhoitoon
sekä Euroopassa että - varsinkin - Suomessa?
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että euromaiden valtionlainojen ostaminen on sellaista riskibisnestä, joista pankit pitäisi panna vastuuseen?
VastaaPoistaAivan riskistä riippumatta sijoittaja vastatkoon riskistä tuottojensa vastineeksi.
VastaaPoistaPankit myönsivät lainoja ilman käypiä vakuuksia. Niillä oli kokemukseen perustuva tieto ja luottamus, että kansa kyllä maksaa. Tässä tapauksessa kaikki Euroopan kansat. Pankeilla ei ollut mitään riskiä eikä omaa vastuuta. Ne saattoivat vain voittaa.
VastaaPoistaEi sillä EKP:n politiikalla (korkojen alennus, pankkien talletuskoron laittaminen negatiiviseksi, valtionlainojen ostaminen, jne.) ole paljoa merkitystä jos pankkien välillä vallitsee täysi luottamuspula, joka myös vaikuttaa siihen ettei luottoja anneta niin helposti myöskään kotitalouksille eikä yrityksille. Komission tuleva selvitys pankkien pääomituksen tarpeista tulee varmaan korjaamaan tilannetta jonkin verran, mutta täydellisen luottamuksen palauttaminen vaatisi pankkiunionin loppuun viemistä joka tulee viemään vielä aikaa. Lopulta kyse on myös pitkälti eri toimijoiden odotuksista tulevasta, jos nämä odotukset ovat negatiiviset joka puolella Eurooppaa, ei riskejä uskalleta ottaa ja pessimistinen (deflatorinen) kierre ruokkii itse itseään. Menojen leikkaukset ja veronkiristykset auttavat palauttamaan pankkien luotamusta valtioihin sikäli jos ajatellaan talouksien kasvavan tulevaisuudessa heikommin kun ennen nykyistä kriisiä, mutta tällä ei siis ole juurikaan merkitystä jos pankkijärjestelmä on rikki, niin kuin se nyt tuntuu yhä olevan.
VastaaPoistaToivotaan voimia Venäjän demokraateille ettei joku oligarki ala harrastaa poliittista ajattelemista kehttäen oman teorian enemmistöntyranniasta kaiken pahan alkuna ja juurena. Pian sielläkin presidentin vallanmerkeistä olisi jäljellä vain kaksi virka-asuntoa ja pääministeriä vaihdettaisiin säännönmukaisesti kesken vaalikauden pilliin viheltämällä.
VastaaPoistaJoo, yhteisvastuusuossa ollaan ja siitä valehdellaan kansalle häpeilemättömästi. Mutta, sekö on mielestäsi hienoa, että uusliberalistinen, vaaleilla valitsematon komissio tulee sörkkimään Suomen talouspolitiikkaa?!. Ja sekin, että olemme menettäneet mahdollisuuden tehdä omaa rahapolitiikkaa ja se, että EMU-jäsenyyden pakottamana sisäinen devalvaatio kuristaa kansan kun ulkoinen devalvaatio ei ole mahdollista? Sekin on mahtavaa, että EMU vie Suomen pikavauhtia liittovaltioon, josta tulee Euroopan USA: muutama suuryritysten taskussa oleva tyyppi päättää meidän asioistamme? Tätäkö sinä tahdot?! Tästä tulee se vaikutelma, että demokratia on mielestäsi ihan turha juttu.....
VastaaPoistaSinun pitäisi mennä neuvomaan solidaarisuutta ruotsalaiselle vasemmistolle. Minusta tuntuu, että sikäläinen Sdp ja Vasemmistopuolue eivät ole kovin innokkaina ainakaan nykyisenkaltaiseen eurooppalaiseen yhteisvastuuseen. Vänster-partietin mukaan tarvitaan vähemmän yhteistä talouspolitiikkaa, ei enemmän.
VastaaPoistaRuotsi on fiksusti pysynyt erossa typeristä EU-rakennelmista. Kriisinhoito on ollut demokratiaa murentavaa, pankkien etujen ajamista, uusliberalistisen politiikan pakkosyöttöä ja liittovaltion rakentamista. Ruotsi on pysynyt erossa tästä helvetistä, Suomi on ajautunut pirunvirtaan mukaan EMU:n takia.
Vaikka kuviteltaisiin, että EU olisi aito demokratia, pitäisikö Suomen ja muiden pohjoisten "osavaltioiden" toimia eteläisten osavaltioiden elättäjänä? Vähän niin kuin Italiassa. Pohjoisen ahkerat muurahaiset keräävät etelän mafialle rahat? Pitäisikö meidän antaa etelän porukalle luottokortti käteen ja harras toivomus, että voisitteko käyttää nämä rahat meidän tuotteiden ostamiseen eikä sitten mihinkään muuhun, pliis?
Three Rights which, in my opinion, should be preserved:
VastaaPoista.
1 - The right to survival of indigenous identities: see the blog "50-SEPARATISM-50." [English]
.
2 - The right to monoparenthood in traditionally monogamous societies: see the blog "The Origin Of Sex Taboo". [English]
.
3 - The right to veto who pays (the taxpayer) - Semi-Direct Democracy: see blog "Fim-da-Cidadania-Infantil". [Portuguese]
.
.
F.R.A.R.
Tyhmyri´s blogissa Tyhmyri kirjoittaa ”Moni taloudellinen ongelma, joka olisi ollut täysin mahdotonta hyväksyä ennen eurojäsenyyttä, onkin nyt aivan ok. Poliittinen eliitti on monessa maassa tyynesti hyväksynyt oman maansa talouden romahtamisen ja täysin ala-arvoisen talouskehityksen. Huomionarvoista on myös se, että kaikki puheet EU:n taloudellisesta kilpailukyvystä, sosiaalisesta tasa-arvosta ja demokratiasta on unohdettu. Unohtamisen syy on ilmeinen, euroa ei voi säilyttää mikäli kunnioitettaisiin tasa-arvoa, demokratiaa ja ihmisten hyvinvointia.”
VastaaPoistaTästä on yhä vaikeampi olla eri mieltä. Pakostakin päätyy siihen, että kurjistaminen on tahallista ja tarkoitushakuista, jotta muut tavoitteet (”syvempi integraatio” aka liittovaltio) saavutettaisiin.
Euroalue on matkalla kohti triplataantumaa, osa maista on lamassa ja osalla suunta lamaan. Parhaimmin voivat ovat stagnaatiossa, talous seisahtuneena. Teollinen tuotanto on hyytynyt, talouskasvu hyytynyt, työttömien määrä kasvaa, kokonaiskysyntä leikkaantuu.
Eu:n ratkaisu: lisää talouskuria, talouspakotteita Venäjälle.
Itsenäisyyspuolue (IPU) selvitti Eurooppa-tiedotuksesta, että Suomella ei ole mitään juridisia velvoitteita tai muita sopimusvelvoitteita osallistua Venäjää vastaan suunnattuihin pakotteisiin. Joten miksi lamaa kohti matkaava Suomi osallistuu? Poliittisten, ei taloudellisten päätösten, takia.
Toinen seikka on sellainen, että Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa samoin kuin Suomen perustuslaissa turvataan perus- ja ihmisoikeudet. Kyseiset sopimukset velvoittavat julkista valtaa eli ne on huomioitava kaikenlaisia päätöksiå tehtäessä.
Lakimiehet puhuvat heikennyskieltovaikutuksesta, joka tulee huomioida päätöksiä tehtäessä so. sopimuksilla ja laeilla on oikeusvaikutuksia; tehdyt päätökset eivät saa heikentää oikeuden toteutumisessa saavutettua tasoa.
(Suomen hallitusohjelman mukaan lapsivaikutusten arviointia lisätään kaikessa päätöksenteossa so. ottaen kaikessa päätöksenteossa huomioon lapsen etu).
Käytännössä on toimittu päinvastoin sekä valtiollisella että Eu-tasolla. On leikattu, jäädytetty, poistettu, vähennetty. Eu ja Suomi siis toimivat tässäkin vastoin omia sopimuksiaan ja julistuksiaan.
Kolmanneksi muistuttaisin, että euron oli määrä tuoda vakautta, vaurautta ja talouskasvua. Vakauden laita on vähän niin ja näin, talouskasvu miinuksella. Ajatushautomo Liberan laskelmien mukaan elintaso euroalueella on laskenut kymmenisen prosenttia euroaikana.
Euro olisi tietysti mahdollista devalvoida. Jos siitä päätettäisiin. Mutta sitä ei tapahdu, koska ”on päätetty että…”
Riikka Söyring, Heinävesi