torstai 27. helmikuuta 2014

Kylmä rinki 20 vuotta sitten: Suomen EU-jäsenyysneuvottelujen kolmas päivä


Vasta kolmantena neuvottelupäivänä Suomi pääsee esittelemään omia kantojaan EU-ministerineuvostolle. 
Suomalaisen maatalouspolitiikan loppu häämöttää. Ruotsi voittaa maailmanmestaruuden.

Sunnuntaiaamu, 27. helmikuuta 1994 lupaa Brysseliin toisenkin kevätpäivän.
Härmälä ja Haavisto ottavat lujasti yhteen.
Neuvotteluvaltuuskunta kokoontuu edustuston pohjakerrokseen järjestetyssä huoneessa, 
vaaleanharmaassa, alastomassa ja anonyymissa. Sellaisia on kaikissa seurakuntien tai ay-liikkeen 
kurssikeskuksissa, ryhmätyöhuoneita ja monitoimitiloja, seinät ovat sermimäisiä, katoissa loistelamput, 
kalusteet liikuteltavia, kestäviä, halpoja ja pinottavia. Kymmenen kevyttä ruskeaa pöytää on aseteltu 
suorakaiteen muotoon, ja muovituolit viidelletoista hengelle.
Päädyssä istuvat Salolainen ja Haavisto paitahihasillaan, välissään rääpälemäinen Suomen pöytälippu,
muistutuksena kotopuolesta. Salolaisella on ylimääräinen sormus etusormessa, amuletti.
Heidän takanaan on fläppitaulu ja piirtoheitin, jonka päälle ministeri on heittänyt takkinsa. Ministereistä 
katsottuna vasemmalla istuvat Liikanen ja Haaviston avustajat, Sundbäck ja muut tärkeimmät 
neuvottelijat oikealla.
Mustaa kahvia, vissyä, ruutupaperia ja taskulaskimet.
Maatalousmiehet ovat käyneet jo edelliset päivät tiukkoja keskusteluita siirtymäkausivaatimuksesta 
valtuuskunnan iltakouluissa, jotka ovat edustuston saunassa venyneet pikkutunneille asti.
Esa Härmälä otaksuu, että aca-malliin on vielä mahdollisuus. Kolme mahtimaata, Saksa, Ranska ja 
Britannia, on sen takana, samoin Tanska.
Kukaan ei sen sijaan tiedä, onko mitään toivoa saada koko maahan lfa-rahaa. Jos tavoite jää vajaaksi, 
ulkopuolelle jäävälle alueelle voidaan maksaa maatalouden ympäristötukea, Härmälä muistuttaa.
– Ei sen varaan voi mitään laskea, Haavisto purkautuu.
Liian epävarmaa. Rintama ei saa rikkoutua; on pysyttävä siinä vaatimuksessa, että unioni rahoittaa koko 
maahan pohjoista tukea.
Härmälä jänkkää takaisin, että hän on nähnyt EU:n papereissa ympäristötukeen varatun 850 miljoonaa 
markkaa vuodessa. Kansallisesti voi maksaa saman verran eli yhteensä kunnioitettavat 1,7 miljardia 
markkaa. Pohjoisesta tuesta ei sen sijaan ole mitään mainintaa, hän piikittelee.
Haavisto syyttää katkerasti virkamiehiä harhaanjohtamisesta. 
Salolainen koettaa olla puuttumatta asiaan. Aina kun hän lausuu mielipiteen maataloudesta, asiantuntijat kumminkin kohauttelevat ärtyneinä hartioitaan. Salolaisen osa on ennemmin lepytellä, valaa 
toiveikkuutta. Hän kun on ennenkin ollut.
Muiden usko alkaa olla koetuksella. Kolmas neuvottelupäivä on alkanut, eivätkä asiat ole edenneet 
mihinkään.
Liikasella ja Haavistolla on sentään takanaan sekä tuponeuvotteluita että maatalousneuvotteluita.
Ero tuponeuvotteluihin tai maatalousneuvotteluihin on se, että nyt ei olla tuponeuvotteluissa tai maatalousneuvotteluissa. Nyt pelataan sokkona kolmiulotteista simultaanishakkia, johon ilmestyy uusia 
pelaajia, asemat vaihtuvat arvaamatta, ja nappulat, ja peli.
Ei tiedetä, kuka tai mikä on vastapuoli, niitä on monta. Ei tiedetä, paljonko voidaan saada, mitä, mistä 
ja milloin.
Ja kuka neuvotteluita edes vetää.
Vastuu Suomen neuvotteluista on luisunut David Williamsonille, komission pääsihteerille. Sundbäck käy aamupäivällä epävirallisessa tapaamisessa, EU-kielellä non-kokouksessa. Williamson on kutsunut paikalle 
ison joukon komission maatalousosaston väkeä, jotta Sundbäck saa tolkutettua, että nykyinen acquis ei 
todellakaan riitä ratkaisemaan Suomen maatalouden siirtymäjärjestelyitä.
Sundbäck viestittää, että ennen kuin EU on valmis laajentamaan lfa-tuen maksualuetta, Suomi ei 
harkitsekaan Big Bangia. On myös varmistuttava muista ehdoista.
Williamsonista ja hänen kakkosmiehestään, Carlo Troyanista, tulee avainkaksikko, joka vie neuvotteluja 
eteenpäin.
Meklarit.
      
Khaos on kreikkaa ja tarkoittaa kuilua.
Khaos on maailmansyntymytologian "rajaton alkukuilu, joka oli olemassa ennen luotuja kappaleita, 
mutta johon sisältyivät kaiken olevaisuuden idut".
– Kaaos voi joskus olla uutta luova elementti, Theodoros Pangalos selittää runollisesti arvostelijoille, 
jotka eivät ymmärrä kreikkalaista kosmologiaa.
Kaaos voi olla myös hallitsemisen väline.
Sen suomalaiset saavat kokea sunnuntaina iltapäivällä. Ensimmäisessä kunnollisessa palaverissa 
suomalaisista läsnä ovat vain ministerit ja Sundbäck, EU-puolella on miesylivoima, toistakymmentä 
ihmistä. Paikalla ovat Pangalos esikuntineen, laajentumisesta vastaava ulkoasiainkomissaari Hans van 
den Broek ja hänen kabinettipäällikkönsä Sipke Breuwer, Steichen, Williamson., ministerineuvoston 
pääsihteeri Niels Ersbøll, Smidt ja muita.
Sekavassa kokouksessa EU:n edustajat puhuvat päällekkäin, suomalaiset vaikenevat päällekkäin. 
Pangalos keskeyttää van den Broekin, Steichen Pangalosin.
On myös epäselvää, mistä neuvotellaan.
Sekä troikka että Suomi tuovat omat, sinänsä yhteneväiset listansa auki olevista kysymyksistä, niitä on 
lähes 20, melkein kaikki maataloutta ja aluepolitiikkaa.  Puhutaan kohdasta yksi, ja ennen kuin päästään 
lopputulemaan, ollaan kohdassa kolme, josta jotenkin harhaillaan asiaan kaksi. Suomalaisille jää 
epäselväksi, sovittiinko asioita, tai edes hahmotettiinko sama kysymys. Haluttaisiin kannat paperilla, 
EU-puoli ei halua mustaa valkoiselle.
– Kreikkalaiset eivät vain ole sellaisia luterilaisia kuin me, että paperit olisivat järjestyksessä ja asiat 
ojennuksessa, paikalla ollut analysoi. 
– Suomessa kansalaissotaa on helppo tutkia, kun joka ikisellä työväenyhdistykselläkin on huolellisesti 
tehdyt pöytäkirjat.

Pangalos kääntelee neuvottelijoita vartaassa koko sunnuntain.
Hän ilmoittaa heti aamulla, että Suomi on hakijamaista lähimpänä ratkaisua. Salolainen ja Haavisto 
kiistävät järkyttyneinä. Eihän ole vielä päästy edes neuvottelemaan.         
– Kreikkalainen retoriikka on hurmannut teidät, Haavisto soimaa toimittajia.
Epätoivo alkaa hiipiä suomalaisiin. Neuvottelupäivä kuluu, eivätkä he ole nähneet vilausta minkään 
"olevaisuuden iduista".     
Suomalaiset sukkuloivat ministeritapaamisissa. He kohtaavat Ranskan  Lamassouren, Irlannin Kittin ja 
Tanskan Helveg-Petersenin.
Siitä, mitä todella tapahtuu, ovat tärkeimpiä lähteitä komission Williamson ja Troyan, samoin 
ministerineuvoston pääsihteeri Niels Ersbøll, kohta eläkkeelle siirtyvä tanskalainen euroveteraani. 
Ersbøllille hetki on historiallinenkin, juuri hän allekirjoitti eec:n puolesta Suomen ja talousyhteisön 
tullisopimuksen yli 20 vuotta sitten.
Neuvottelun takarajaan on aikaa 30 tuntia, eikä Suomi ole päässyt edes esittämään kantojaan 
ministerineuvostolle. Mitään ei yhäkään tapahdu.
– Tilanne on kuin basaari, Pangalos luonnehtii.  – Nyt ollaan tinkimisvaiheessa.
Pikemminkin bordelli, moni huomauttaa. Kaikkien jäsenmaiden neuvottelijat ovat tuskastuneet 
tilanteen tahmeuteen ja sekavuuteen, ja he valittavat kreikkalaisista muille EU-jäsenmaille.
Hätähuuto kuullaan. Saksalaiset, tanskalaiset ja britit päättävät kutsua samana iltana hakijamaat 
vuorotellen kaikkien kahdentoista eteen. Pangalos vastustaa ajatusta, mutta ministerineuvosto päättää 
järjestää yhteisen neuvottelukierroksen kokouksensa jälkeen
Ministerineuvosto kokoontuu iltakuudesta lähtien. Sillä aikaa Haavisto, Salolainen, Sundbäck ja 
Liikanen istuvat neuvotteluvaltuuskunnalle osoitetussa ankeassa huoneessa Charlemagnen kolmannessa 
kerroksessa, syövät edustuston järjestämiä eväitä ja käyvät läpi ministereiden puhenuotteja. 
Viereisissä huoneissa lusivat ruotsalaisten, norjalaisten ja itävaltalaisten valtuuskunnat. Ulf Dinkelspiel 
katsoo muistiinpanojaan ja ihmettelee: "Mein Angst", minun pelkoni, mitä hänen nyt oikein pitää sanoa? 
Wibble korjaa: Main Arguments. 
Sundbäck soittaa Helsinkiin, Smolnaan, jonne Suomen hallitus kokoontuu iltauutisten suoran lähetyksen 
aikaan. Ei ole paljon kerrottavaa.
Loppuilta kuluu. Odottaminen nöyryyttää. Vaikka se ei olisi tarkoituksellista, se ajaa tarkoituksensa.          
Samaan aikaan töykeä kreikkalainen sarvikuono rymistelee pitkin käytäviä ja julistaa, että Suomen 
neuvottelut on melkein käyty.
      
Sundbäck, Satuli ja Liikanen oivaltavat tyylin merkityksen.
Liika kiltteys kostautuu.
Suomalaiset ovat avanneet kaikki palaverit järjestelmällisesti Sundbäckin laatimilla blues-nuoteilla. 
Kappaleen nimi on You Treat Us Wrong. Näin se alkaa:
"Olemme hyvin huolestuineita siitä, että meitä ei käsitellä tasaveroisesti muiden hakijamaiden ja 
nykyisten jäsenten kanssa..."
Totta helvetissä, ei ole tarkoituskaan, vastapuolen kohtelias hymy kertoo.
Surumielinen toruminen ei sittenkään riitä. Mutta on liian myöhäistä muuttaa tyyliä. Ja mahdotontakin. 
Haavisto on tiukka, mutta arka. Hän esittää ehtoja, mutta ei aloitteita. Salolainen on kokenut, seitsemän 
vuotta takana, mutta turhan innokas.
Salolainen on neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja, ja muodollisesti korkeammalla, vaikka nyt 
runnotaan nimenomaan Haavistolle kuuluvaa ratkaisua, josta poliittisen vastuun voi ottaa vain Haavisto.
Se on hankala yhdistelmä.
Ministerit kyllä kunnioittavat toisiaan — Väyrysen ja Salolaisen välillä oli aina korkeajännite. Mutta kun 
vetäjiä on kaksi, ei ole yhteistä mieltä ja tahtoa, semminkin kun "dynaamisella duolla" kemiat eivät 
kohtaa.
Niinpä Suomen neuvotteluissa esiintyy jin ja jang: yksi yrmeä ja yksi hymyilevä ministeri.
He ovat molemmat Sundbäckin varassa, joka on kävelevä filofax. Yksi neuvottelija kirjaa tylyn arvion: 
"Ilman Sundbäckiä ministeriä vietäisiin kuin ruumista reellä."
Sundbäckin päässä kaikki kymmenet, sadat asiat ovat tarkassa järjestyksessä. Jos valtiosihteeri saisi ruokamyrkytyksen, muut eivät kerta kaikkiaan uskaltaisi viedä neuvotteluja loppuun. Mutta viileän 
älyllinen herrasmies ei korota ääntään, keskeytä puhujaa, kiihdy, paukuta nyrkkiä pöytään.
EU-ministerit täräyttävät mielipiteensä suoraan, diplomatiasta tai hienotunteisuudesta piittaamatta. He 
painostavat ja uhkailevat siekailematta.     
Kokousten jälkeen Haavisto huokailee:
– Nämä ovat kovia ja kylmiä ihmisiä. Kovia ja kylmiä.
Suomalaiset eivät osaa vastata samalla mitalla, vaan vaikenevat loukkaantuneina. Hiljaisuus luetaan, 
vaikka väärinkin, heikkoudeksi.
Ei riitä toteamus, että "ehdotus ei miellytä". Pitää tuohtua teatreaalisesti, ja pauhata: Ei missään 
tapauksessa!
Suomalaiset tajuavat, että laimea tyytymättömyys tulkitaan myöntymisen merkiksi. He taas helposti 
ottavat jees-jees-lupaukset turhan kirjaimellisesti — usein tarkoitetaan aivan päinvastaista.
Haavisto esittää myöhemmin, perjantaina 4. maaliskuutta eduskunnassa jälkiviisasta itsekritiikkiä: 
"Minusta meiltä puuttu kansallinen itsekkyys. Se on tullut jo jossain määrin neuvotteluissakin esiin. 
Vastapuolelta on kysytty, onko miellä riittävästi kansallista mentaliteettiä."     
Neuvotteluja sivusta seurannut komission A2-virkailija naureskelee suomalaisten turhaa kiltteyttä.
– Jäsenyysneuvotteluissa kävi ilmi, että ette ole tottuneet ankaraan juonitteluun. Ette vaadi paljon. 
Olette niin kohteliaita.
– Kuvittelette, että vastapuoli ei ymmärrä. Kyllä vastapuoli ymmärtää, se ei vain halua antaa teille sitä 
mitä pyydätte. 

Ruotsi voittaa!
Ulf Dinkelspiel ja Anne Wibble keräävät ympärilleen sankan muurin toimittajia ja valokuvaajia, kun 
he ilmestyvät lehdistötilaisuuteen jännittämään Lillehammerin olympiajääkiekon loppuottelua 
Ruotsi –Kanada. He karjuvat ja kannustavat niin kuin miljoonat muut penkkiurheilijat sinä sunnuntai-
iltana — minäkin, anopin luona Vantaan Tikkurilassa.
Dinkelspieliä hätyytetään aluetukineuvotteluun, mutta ottelua on jäljellä vielä 13 minuutta. Hän ei 
malta lähteä kesken kaiken, vaan lähettää jonkun vastahakoisesti ottelusta luopuvan virkamiehen.
Dinkelspiel ja Wibble ilmoittavat itsevarmoina pitävänsä tiedotustilaisuuden "sen jälkeen kun Ruotsi on 
voittanut kultamitalin".
Ruotsi voittaa onnekkaasti rangaistuslaukauskisan.
Olympiafinaalin olisi pitänyt olla Suomi – Ruotsi. Mutta sen jälkeen, kun Belgian television lähetys 
perjantaina loppui, kanadalaiset tasoittivat toisen erän lopulla ja nujersivat järkyttyneet suomalaiset 
viimeisessä erässä, 3–5.Tyypillistä. Onni sorsii Aku Ankkaa, mutta hymyilee Hannu Hanhelle.
      
Sunnuntai-iltana kello 23.20 suomalaisministerit pääsevät viimein EU:n ulkoministerien pakeille, 
Charlemagnen 15. kerrokseen suureen juhlasaliin.
Neuvosto on lopetellut työillallisensa, jonka tarkoitus on rentouttaa ilmapiiriä, vaikka kokousta ei 
keskeytetäkään. Pääsalissa istuvat ministerit, viereisessä ministerien sijaiset eli korkeimmat virkamiehet, kolmannessa vähäisempi väki.Vaaleanruskeaksi paneloidussa huoneessa, pyöreän pöydän ympärillä 
istuu 26 miestä, ministerit avustajineen. Keskelle jäävään reikään on sijoitettu viherkasveja. Haavisto 
ja Salolainen istahtavat Pangalosia vastapäätä, nahkaisille jojotuoleille, joissa on suuri kiusaus 
keikutella.
EU-ministerit painottavat, että hakijoiden on nyt ilmoitettava, mitkä ovat niiden kannalta tärkeimmät 
asiat. On keskityttävä olennaiseen. Kahteen–kolmeen pääasiaan.
Suomalaiset toistavat vaatimuksensa siirtymäajoista. Ei tule kuuloonkaan, EU toistaa.
Molemmilla ministereillä on tummansininen puku.  Haaviston sinisessä kravatissa on vain hillittyjä 
vihertäviä diagonaaliraitoja, kun taas Salolaisella on psykedeelisesti kuvioitu silkkisolmio, ja Koff 
Light Beer -merikotkasolmioneula sekä rintapielessä pikkuinen kokoomuksen leijona.
Hyväntuulinen Salolainen kaataa itselleen reippaasti edessä olevasta litraisesta Chaudfontaine 
-vissypullosta, ja ehtii tuskin juoda lasin tyhjäksi, kun tapaaminen on jo ohi.

Kello on jo yksi aamuyöllä, kun neuvottelijat pääsevät edustustoon saunomaan ja suunnittelemaan 
strategiaa. Nyt on se hetki. Heillä on käsissään komission valmistelema tarjousluonnos.
Se on Suomen jäsenyyssopimus, pääpiirteittäin.
Seuraavat 42 tuntia neuvotellaan yksityiskohdista — maito- ja sokerikiintiöistä, suojalausekkeesta ja 
eläintaudeista — yritetään tinkiä lisää rahaa ja onnistutaankin. Ne ovat tietysti Suomelle tärkeitä 
yksityiskohtia, mutta yksityiskohtia silti.
Pangalos on siis puhunut totta. Sopimus olisi tehtävissä.
EU:n sunnuntainen Agro-Budgetary Package on lähestulkoon se, mikä lopulta hyväksytään. Neljänä 
ensimmäisenä jäsenyysvuonna Suomi saa maatalouden sopeutukseen liittyviä budjettihuojennuksia ja 
cap-tukea 700 miljoonaa ecua eli noin 4,4 miljardia markkaa.
cap-tukea vastaava jäsenmaksualennus on lähes 1,8 miljardia markkaa 1995 — siit´edes se 
maksettaisiin tukena. Big Bang -sopeutuskorvaus on ensimmäisenä vuotena reilut 1,2 miljardia markkaa, 
josta se alenee asteittain kaavan 5:6, 2:6, 1:6, 0 mukaan.
Neuvottelijat olivat mielissään siitä, että EU oli valmis maksamaan epäsuotuisten alueiden lfa-
maataloustukea  85 prosentille peltopinta-alasta. Ulos jäävää aluetta voitaisiin auttaa ympäristötuella 
— Härmälä oli oikeassa — peräti 1,7 miljardilla markalla vuodessa, josta puolet maksaa EU.
Koko maatalouspotti 1995 on reilut neljä miljardia markkaa, siis yli puolet EU:n ja Suomen 
hintatasoerosta.
Salolainen soittaa keskellä yötä presidentti Koivistolle pitkän puhelun, ja selostaa yksityiskohtaisesti 
tilanteen. Koivisto vaikuttaa tyytyväiseltä.
Myös Sundbäckillä, Satulilla ja Liikasella on kaikki syy tyytyväisyyteen. Mutta jos laari diplomaattien 
mielestä on melkein täysi, maatalousmiehistä se on melkein tyhjä. Haaviston muoto on musta.  
Luvattu lfa-raha ei ole vuoristotukea. Ja edelleenkään kotimaista tukea ei saisi jakaa 62. leveyspiirin 
alapuolelle. Kuutostuki ei ole korkein mahdollinen. Elintarviketeollisuudesta ei mitään.
Mutta kaiken pakollisen epätietoisen vetelehtimisen jälkeen miehiin on ammuttu adrenaliinipanos. 
Nyt alkaa neuvottelu.
Valtuuskunnan on nyt päätettävä, lähteekö se neuvottelemaan EU:n tarjoamista Big Bang 
-miljardeista. Se ei ole mahdollista, ellei siirtymäkausivaateesta olla valmiita luopumaan virallisestikin. 
On vain vahvistunut, että komissio ei anna periksi. Jos aca-mallia vielä väännetään, joudutaan 
todennäköisesti keskeyttämään neuvottelut ja palaamaan kotiin. Mahdoton sanoa, milloin pöytään 
päästään uudestaan.
Tiukan keskustelun jälkeen valtuuskunta päättää yksimielisesti suosittaa Helsinkiin, että kertarysäykseen suostutaan, kunhan ehdot sovitaan.
Vaikka Salolainen kysyykin juhlallisesti jokaiselta: "Onko valtuuskunta yksimielinen", Haavisto 
päätöksen käytännössä tekee, hänellä on vastuu, hän saa nenälleen seuraukset. Hän se joutuu 
soittamaan keskustan puheenjohtajalle.
Heikki Haavisto puhuu yöllä Esko Ahoa ympäri, selittää tilannetta.
Aho ei anna lupaa. Elintarviketeollisuus joutuu kohtuuttomiin vaikeuksiin. Siirtymäkautta on 
yritettävä.
Suljettuaan puhelimen Haavisto miettii tilannetta. Ahon vaatimus on ristiriitainen, hän haluaa sekä pitää 
kiinni siirtymäajasta että jatkaa neuvottelua. Se ei ole mahdollista. Haavisto on informoinut, että 
aca-mallista ei käytännössä enää neuvotella. Aho ei silti kiellä jatkamasta neuvotteluja Big Bangista. 
Jos tulos ei miellytä, on Ahon tehtävä kutsua neuvottelijat kotiin.
Jos uskaltaa.
On tietenkin selvää, että keskustan puheenjohtaja vain varmistaa selkäpuoltaan, vihaisten viljelijöiden 
ja arvaamattoman Väyrysen varalta.
Käytännössä neuvotteluvaltuuskunta kävelee pääministerin yli. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jatka keskustelua!