maanantai 26. elokuuta 2013

Euroopan johtotähti


Suomalaiset ovat ylpeitä Olli Rehnistä, syystä. Ja syyttä. 
Hän on EU:n komission varapuheenjohtajana ja talouskomissaarina pätevä ja etevä. Hänen puisevuuteen asti asiallinen tyylinsä puhuttelee suomalaisia. Pitkästä kansainvälisestä kokemuksesta huolimatta jopa englannin aksentti on lähempänä Ahti Karjalaista kuin Alexander Stubbia.
Huono syy arvostaa Rehniä on se, että hän on suomalainen. Kansallistunne sanelee kuitenkin vahvasti sen, miten media käsittelee Rehniä. Kun ulkomaalaiset arvostelevat meidän Ollia, komissaarin loukkaantumiselle annetaan myötätuntoisesti enemmän tilaa kuin alkuperäiselle kritiikille. 
Näin Suomessa eurokriisi on tyystin epäpolitisoitunut.
Etelä-Euroopassa suhde talouskuriin on suurin poliittinen jakolinja. Komission, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Euroopan keskuspankin (EKP) muodostama troikka on vasemmiston, kansallismielisten ja ylipäätään leikkauksista kärsivän väen vihan kohde.
Suomalaiset ovat poikkeus Euroopassa. Jopa tiukkaa talouskuria vaativien euromaiden Hollannin ja Itävallan usko vyönkiristykseen on koetuksella, mutta Suomi on lääkinnyt taantumaansa vain lisäleikkauksilla. ”En sanoisi että kyse on fetissistä, mutta ylivelkaantumisen välttäminen on meille hyvin tärkeää”, toteaa Financial Timesin (26.6.) haastattelema suomalainen liikemies.
Asenteeseemme lienee kaksi syytä: muistin lyhyys ja muistin valikoivuus. 
1990-luvun alun laman aiheuttama sokkihoito muistetaan suurena menestystarinana, koska Nokian maailmanmenestys nosti maan kasvuun ja sadat tuhannet syrjäytyneet on unohdettu (2010-luvun presidentti voisi toki kysyä nuoriso-ongelman lähteitä 1990-luvun valtiovarainministeriltä, itseltään). Ja kun likainen työ jätettiin Raimo Sailakselle, syntyi kuva, että leikkaukset ovat vain ”välttämätöntä” teknistä virkatyötä, eivät poliittisten valintojen tuloksia.
Ajattelemme, että koska Suomi koki kovan kuurin 20 vuotta sitten, sama sopii muillekin. Mutta silloin, kun masokismi ei koske itseä, se muuttuu sadismiksi.
Lamassakin rikkaan ja tasa-arvoisen maan suojaverkko toimi jotenkuten; ainakaan tartuntataudit ja kuolemat eivät lisääntyneet rajusti. Sen sijaan Kreikassa HIV-tartuntojen määrät ovat kaksinkertaistuneet, kun terveydenhuollosta on vähennetty väkeä 40 prosenttia. Myös itsemurhat ovat lisääntyneet rajusti viime vuosina. 
Näin sinivalkoisin silmälapuin meidän on mahdoton käsittää, että Olli Rehniä todella vihataan Etelä-Euroopassa.

Vaikka Olli Rehn ”harkitsee lähtevänsä” tai ”ryhtyvänsä” ensi kesän eurovaaleissa liberaalien (Alde) kärkiehdokkaaksi, se ei kotimaisesta uutisoinnista huolimatta ole ihan vain ilmoittautumisasia.
Sen lisäksi, että Rehn on suuressa osassa Eurooppaa demonisoitu, varteenotettavia ehdokkaita on muitakin. 
Naton pääsihteerin ja Tanskan ex-pääministerin Anders Fogh Rasmussenin kausi loppuu parahultaisesti 2013. Liberaalien europarlamenttiryhmän puheenjohtaja Guy Verhofstadt kuuluu Belgian entisenä pääministerinä raskaaseen sarjaan. Viron pääministeri Andrus Ansip olisi todella vahvoilla, jos kiinnostuisi tehtävästä – uusliberaalit reformit ovat nostaneet entisen Neuvostoliiton osan uudeksi euroalueen tähdeksi.
Myös Saksan nykyinen ulkoministeri Guido Westerwelle etsinee pian uusia töitä, koska FDP on ennusteiden mukaan kärsimässä rökäletappion ensi kuun vaaleissa – se saattaa jopa pudota kokonaan äänikynnyksen alle.
Lisäksi moni haikailee liberaalien kärkiehdokkaaksi naista, joskaan valovoimaista tarjokasta ei ole vielä ilmaantunut.
Liberaalien eurovaalimenestys 2014 luonnollisesti sanelee, millaisia johtotehtäviä puolueelle on jaossa – jos mitään. Nykyisessä parlamentissa 85-henkinen joukko voi yltää vaa´ankielen asemaan 274-jäsenisen konservatiiviryhmän (EPP) ja 195-henkisen sosialistiryhmän (PES) välillä, mutta ainakin tämänhetkiset prognoosit ennustavat eurojytkyä – suurta vaalivoittoa kansallishenkisille, EU-vastaisille puolueille.
Euroopan komissiossa oikeistoliberaalit ovat yhtä yliedustettuja kuin ministerineuvostossa – toki jälkimmäinen heijastaa jäsenmaiden kansalaisten poliittista tahtoa. Sen sijaan Euroopan unionin viisi huipputehtävää on jaettu tällä hetkellä täsmälleen oikeiston ja sosialistien kesken. Yhtään liberaalia ei ole johtoasemissa.
Oikeistolla on komission puheenjohtajuus sekä Eurooppa-neuvoston eli jäsenmaiden ministerikokousten puheenjohtajuus. Vasemmisto hallitsee EU:n ulkoasiainedustajan tehtävää ja sivutoimista euroryhmän puheenjohtajuutta. Europarlamentin puhemies oli ensimmäiset 2,5 vuotta konservatiivi ja loppukauden sosialisti.* 
Osaaminen ja ominaisuudet painavat toki henkilövalinnoissa. Jos eurovaalien tulos menee ihan kiharaiseksi, ja jos liberaalit pitävät asemansa, Olli Rehnin osakkeet nousevat.

Mutta edes europarlamenttiin valinta ei ole läpihuutojuttu, Suomessakaan. Rehn ei ole mikään kansankiihottaja. Nykyinen eurolinja ei innosta suomalaisia, varsinkaan keskustalaisia, joiden äänistä kilpailevat myös vastalaidan änkyrät – Paavo Väyrysen johdolla.
Edellisen ja ainoan kerran, kun Rehn on ollut europarlamenttiehdokkaana (1996), äänet eivät riittäneet läpimenoon.

Olli Rehnin asema europäättäjänä saattaa olla huterampi kuin suomalaisia lehtiä seuraamalla ymmärtäisi. Brittiläinen Daily Telegraph vaati kesäkuun alussa, että Rehnin on erottava ”rikoksista Kreikkaa ja taloustiedettä vastaan”.
Britannia on tietysti euron ulkopuolella ja EU:ssakin sivuraiteella. Silti luulisi, että ison maan isoimman sanomalehden räväkkä vaatimus olisi ylittänyt suomalaisen uutiskynnyksen. (Ainoa poikkeus on tässä).
Vuonna 2010 komissiolla oli vähän tosiasiallista toimivaltaa euromaiden talouden valvonnassa, joten Rehnin on sekä pitänyt laadittaa kiireesti lakeja itselleen että tyydyttävä eurokriisin hoidossa siihen, mihin poliittiset johtajat olivat valmiit.
Erityisiä haasteita ovat olleet Saksa ja Ranska. Saksa on tiukasti torjunut yhteisvastuullisuuden, joka edellyttäisi Euroopan keskuspankin ostovaltuuksia tai euroalueen yhteisiä velkakirjoja, eurobondeja. Ranska taas vastustaa sääntöjen tiukennuksia ja sanktioita rikkureille.
Vaikeinta komissaarin työlle kuitenkin on, että Saksa ja Ranska pyrkivät omimaan suuret ratkaisut kahdenvälisiksi päätöksiksi, joihin muun EU:n on sopeuduttava. Rehn kuvaa muistelmissaan tuskaa, jonka Ranskan ja Saksan sopimus Deauvillessa syksyllä 2010 aiheutti. 
”Myönnän, että Deauvillen diili tuli täysin puskista… sopimus oli niin yllättävä, että en edes painajaisissani olisi pystynyt sellaista kuvittelemaan, en ennen kuin jouduin sen näkemään.”
EU:n suurvallat ovat näyttäneet koko ajan komissaarille kaapin paikkaa.
Julkisimmin Saksa ja Ranska nöyryyttivät Rehniä touko-kesäkuun vaihteessa 2013. Uusi presidentti François Hollande vimmastui komission puuttumisesta Ranskan talouteen. ”Mitään eurooppalaisia suosituksia ei tarvita, on ilmeistä mitä pitää tehdä. Komission asia ei ole sanella mitä meidän on tehtävä”, Hollande jyrisi.
Heti perään järjestetyssä huippukokouksessa Hollande ja Angela Merkel esittivät, että eurokriisin hoito otettaisiin komissiolta pois. 
”Nykyisestä kriisinhoidosta oppineina” he ehdottavat, että EU:n puheenjohtajan ja ulkoedustajan rinnalle perustettaisiin euromaiden talousedustajan toimisto. Nykyinen euroalueen oto-puheenjohtajuus lopetettaisiin.
Uusi talousedustaja johtaisi selkeästi euromaiden toimia velkakriisien estämiseksi – siis hoitaisi tehtävät, jotka nyt kuuluvat komissiolle. Tavoitteena on varmistaa ”päätösten demokraattisuus ja toimenpiteiden tehokkuus”. (Lue: komissio on omavaltainen, eikä saa tuloksia aikaan.)
Varmemmaksi vakuudeksi Merkel ja Hollande haluavat vahvistaa kaikkia muita eurooppalaisia instituutioita paitsi komissiota. 
Euroopan parlamentin täytyisi saada lisävaltuuksia, jotta varmistettaisiin päätöksenteon ”asianmukainen demokraattinen kontrolli ja hyväksyttävyys”. (Lue: komissio ei ole demokraattisessa kontrollissa.) 
Myös kansallisella tasolla on huolehdittava, että vaaleilla valitut päättäjät saavat tehdä itselleen kuuluvat ratkaisut. (Lue: komission puuttuminen sisäisiin asioihin lopetettava.) Jopa ”sosiaalisten partnereiden” eli työmarkkinaosapuolten asemaa halutaan kohentaa. Komission roolista ei sanaakaan.
”Vahvempi euroalue edellyttää vahvempaa euroalueen hallintoa ja vahvempaa hyväksyttävyyttä (legitimacy)”, Saksan ja Ranskan johtajat perustelivat. ”Legitimiteetin” vaatimus on ilkeä piikki komissiolle, jonka jäseniä ei valita vaaleilla.
Hämmästyttävää on, että Suomessa ei edes ymmärretty, että EU-vallat haluavat syrjäyttää komission – ja ikioman komissaarimme – euroalueen kriisinhoidosta.

Näyttää siltä, että komission kovan linjan voimistuva kritiikki on heikentänyt Rehnin ennestään vaikeaa asemaa. 
Koska ”Brysselin koneisto” ja ”kasvottomat byrokraatit” ovat helppoja syntipukkeja – eritoten poliittisissa vaikeuksissa painivalle Ranskan presidentille ja vaaleihin valmistautuvalle Saksan liittokanslerille – EU:n epäonnistuminen eurokriisin hoidossa henkilöityy Rehniin.
Vasemmisto syyttää komissiota liian oikeistolaisesta politiikasta, oikeisto taas taitamattomuudesta.
Tietenkin talouden käänne voi pelastaa Rehnin. Mikä tahansa lama loppuu joskus, ja politiikassa on usein kyse siitä, kenen kohdalle onnenpyörä pysähtyy. (Tai näyttää pysähtyvän. Suomessakin talous kääntyi kasvuun jo 1993, mutta perässä laahanneen jättiläistyöttömyyden takia talousnousu tuntui tukevalta vasta joitakin vuosia myöhemmin, hallituksen vaihduttua.)
On ennenaikaista sanoa, pelastaako loppukesän hienoinen talouskasvu komissaarin – on sentään selätetty puolentoista vuoden kiusallinen taantuma, joka sai Rehnin toistuvat lupaukset paremmasta kuulostamaan jo koomisilta.
Jos kuitenkin kasvu jää kangastukseksi ja miinus palaa eurotalouden etumerkiksi, voi olla että Olli Rehn ei olisi niinkään EU-parlamenttivaalien ehdokas kuin vaalien aihe.

* Eri kirjasimella erottuva jakso on korjattu alkuperäisestä tekstistä allaolevan (4. kommentti) palautteen perusteella 7.12.



18 kommenttia:

  1. Rehn tietää olevansa palvelustehtävässä. Äänet ovat kansan, mutta rahat eliitin. Siksi Suomi on semmoinen kuin on.

    VastaaPoista
  2. Maan keskeiset mediat vois enemmän valaista ja pohdiskella tätä EU-vyyhtiä ja mitä kaikkea se meille tuo. Ihan selvästihän tuo on Saksan ja Ranskan kahden kaupat entistä enemmän, ja komissio halutaan pois päiväjärjestyksestä. Mitä hittoa meille sellainen liittymä on, jossa ollaan tätä nykyä jatkuvasti kuralla byrokratian otteessa isojen pyörityksessä? EU on helvetillinen massa nykyään, kallis ylläpitää, määrää kaikesta, ja käytännössä paljon enemmän riesa ja taakka, huonoilla päätöksillä kukitettu.

    VastaaPoista
  3. Komission puheenjohtajasta Eurooppa-neuvosto tekee esityksen - ehkä kesäkuun huippukokouksessa - määräenemmistöllä ja Katainenhan on siellä asiasta päättämässä. Sinne on matkaa ja mutkia, jopa niin, ettei Suomen komissaariehdokas, josta pääministeri tekee esityksen ensi keväänä, olisikaan kokoomuslainen.
    Hyvää tekstiä siitä miten talouskomissaarin suhtaudutaan eteleisessä Euroopassa ja Britanniassa.

    VastaaPoista
  4. Muuten hyvä teksti, mutta käsitys, että vasemmisto hallitsisi komissiota, on virheellinen: sen puheenjohtaja Barroso on (nykyään) pesunkestävä oikeistolainen.

    VastaaPoista
  5. Olli Rehn on epäonnistunut, minkä hän viisaana ihmisenä varmasti tietää. Suomalaisen median Rehn on onnistunut lumoamaan. Helsingin Sanomien pääkirjoitukset ovat asiavirheineen, väärinkäsityksineen ja kuvitelmineen kuin Rehnin kirjoittamia saarnoja. Euro on tärkeä ja puolustamisen väärti hanke, mutta viime vuosien sekoilua ei voi kukaan järkeään käyttävä hyväksyä euron puolustamisen nimissä - paitsi Helsingin Sanomien pääkirjoitukset.

    VastaaPoista
  6. Tekipä mieli lisätä blogimerkintäni 31.10. 2009 Rehnin Ollin "ylöshuudosta", koska satuin olemaan itse paikanpäällä:

    Ensivaikutelmia Keskustaristeilyn pääseminaarista: kuultiin Matti Vanhasen suru-uutisina Päämajasta että pidetty ja kunnioitettu Olli Rehn ei olekaan vahvoilla EU:n korkean edustajan virkaan. Kyseltiin minne unohtui sana "rakastettu" mihin baaritiskillä vastattiin, että otetaan käyttöön jos Paavo Lipposen nimi nousee vakavasti esille johonkin toimeen.

    EK:n ja Sitran sijaan alustajiksi oli saatu E2 ja Demos. Puheenjohtaja kehotti yleisöä käyttäytymään siivosti Roope Mokan avattua suunsa ilmottamalla olevansa "Roope Mokka Demos, eikä todellakaan minkään sortin keskustalainen!"

    Puheenjohtaja oli jo aikaisemmin sosiaaliministeri Liisa Hyssälän puheen aikana joutunut puuttumaan väen metelöintiin.

    Lopuksi eräs ruotsinkielinen kaveri piti ainoan yleisöpuheenvuoron. Viivähdettyään hetken 1918 verenvuodatuksissa hän kehotteli puolueväkeä pysymään ajatuksissaan totutuissa uomissa ettei maa ajaudu taas heimosotien kauteen! Sinänsä ymmärrettävä, koska Kuopion Nuorisokuoron mukana kaupunkilaiset näyttävät nostaneen voitonlippuja tankoon. Viime keväänä Jyväskylä oli liekeissä JYP:n kanssa, ehkä Kalpa sytyttää heimohengen ensi keväänä Kuopiossa?

    Mutta sitähän Eurooppa on: kansalaisten iloa ja kyyneliä, juhlaa ja murhetta ilman Päämajan nimenomaista suostumusta.

    VastaaPoista
  7. Ei Suomi ole lääkinnyt taantumaansa lisäleikkauksilla. Mistään ei ole missään välissä leikattu, vaan ainoastaan kinuttu lisää suffelia. Käytännössä velaksi, koska rahat ei riitä nykymenoonkaan.

    Tää ei poista faktaa, että Kreikassa osa leikkauksista on kurjistanut tilannetta, esim sairaanhoidossa. Sellaista se on kun taloutta ei tasapainoteta, vaan mennään Suomen=Kreikan meiningillä.

    Uusi talousedustaja on sanaleikki, joka ei kuitenkaan muuttaisi mitään. (Jätetään kasvanut lisäbyrokratia ja asioiden vaikeutus huomiotta).

    Ei tämä tästä

    VastaaPoista
  8. Ei kai muut kuin keskustalaiset ja media tykkää Ollista. Tavallinen tallaaja ei "palvo" Ollia.

    VastaaPoista
  9. Avainsana on "Nuorsuomalaiset toimittajat ry"
    Sattuma.Omega Gmai.com...

    P.S. Viron pääministeri Unzip on pari vuotta sitten ilmoittanut, että hän luopuu Reformin puheenjohtajuudesta ja pääministerin pallista viimeistään ensi vaaleissa tai jos Reformi saa uuden puheenjohtajan ennen vaaleja, niin tässä yhteydessä. Tämä ei ole tehnyt Unzipsta rampaa ankkaa, vertaa keskustelua Suomessa.

    VastaaPoista
  10. Vuokrakaton alta viisastelen lukeneeni ison lehden luottamuksen menettäneen päätoimittajan kirjoittavan kirjaa luottamuksesta, jota hän ei ilmeisestikään ole menettänyt. Viisilapsinen perhe Hgin eliittiaueella rivarissa. Henkimaailman juttuja.

    VastaaPoista
  11. olli Rehn oli alunperin Suomen ehdokas EU:n Korkean Edustajan virkan. Vaihtoehtoisen strateisen nojalla hänet sitten valiittin toiseen tehtävään.

    HS uutisoi, että saavutettiin torjuntavoitto.

    Björn Wahlroosin mukaan Suomea johdetaan RUK:n opeilla. Niinpä silloin tällöin kuulee inttiin menoa perusteltavan samoilla sanoilla kuin kepun pj. Juha Sipilä kiitteli eilistä Heureka-seminaaria, mahdollisuudella tutustua toisenlaisiin suomalaisiin.

    Tuttavuutta sitten syvennetään korpilammilla pidettävillä kertausharjoituksilla.

    VastaaPoista
  12. Upseerikoulussa voisi kuvitella pomon ottavan aamuisin vastaan ilmoituksia: Valmiina palvelukseen!


    YLE ja Mtv soveltavat samaa kaavaa aamunohjelmissaan. Johtavat poliitikot käyvät näyttäytymässä ettei pomolle syntyisi epäilystä että jossakin valmistellaan salaista agendaa sivistyksen pilareiden purkamiseksi.


    Mutta missä on Pomo? Kartanollaan valmistautumassa päivän sijoitusaskareisiin, I suppose.

    VastaaPoista
  13. Kartanon pöydän äärellä pitää pohtia tietysti kahdenkin valtakunnallisen lehden kohtaloa luottamusta lujittavaan suuntaan koska ketään ei jätetä Suomessa yksin.

    VastaaPoista
  14. Rehn on aina kuulunut niihin valittuihin joita Hesari on pyytänyt esilukemaan Himanen-tason teoksia ja niitä kommentoimaan, eikä liene muutosta odotettavissa, vaikka Marski elää- lehden päätoimittaja siirtyy Hesarin johtoon.

    VastaaPoista
  15. Sori vaan mutta en välitä piiskata Rehniä. Vaikka mies sopii hölmönrooliinsa poikkeuksellisen hyvin, niin selvää on että politiikan narut johtavat Saksaan. Eivätkä Ranskan enarkit -vai mitä ne nerot ovatkaan- ole pahemmin vastaan haranneet. Eihän kriisi edes ole syntyään valtioiden velkatalouskriisi vaan pankki-finanssiyhtiöiden tasevenytysten seurausta (myös valtioiden rahoittamiseen), mikä sitten on otettu EKP:n kannateltavaksi ja kuten Irlannissa valtion harteille mikä nosti "valtion velkaantumisen" useampikertaiseksi. Jne. Komeita juttuja ja alkavat valjetakin pikkuhiljaa nyt viiden vuoden päästä kun kirjallisuus petraa juoksuaan. (Luen vain englantia ja tuntuu kuin Eurooppa jäisi minulta pimentoon, mistä pitäisi lukea ?)

    Ehkä sanoisinkin Kataisesta ja Urpilaisesta. Kiukuteltuani itsekseni ja blogien hännillä kuinka iso rakenneuudistus jää taas samaksi ohipuhumiseksi sote ja kunta ja metropolilaatikoista, ja kuinka sosiaali-, vanhuus-,vammais- ja sairashoitoalojen liiketoimintanäköalat ja firmakärkkyjät pimitetään, niin väärässä tietysti olen. Toki kansanedustajat tietävät ja puhuvatkin ja kirjoittavat vaikka sitten puolipeitellysti. Minä vain itse en hae kunta- ja terveysalan aikakauskirjoja joissa näitä setvitään vaan tyydyn ylen hesan tyhmistämiseen ja samanjauhantaan.

    Ilmaislehdestä näin kuinka sellainen kokoomuksen lumoojatarkansanedustajista kuin Sari Sarkomaa sanoi asiat halki. Hänellä on sloganikin "Raha seuraa potilasta". Siis kunnan valtion raha eli laskun kuittaus Mehiläiseen Attendoon Terveystaloon ja Kai Mäkelän hoivaketjuun. Tästähän kyse on, ja kyllähän kansanedustajat ja asian päällä istuvat ja funtsivat virkafiksut plus pitäjien ja kaupunkien valtuusmiehet toki tietävät. Julkinen debatti vain on ala-arvoista ainakin isompien kirkkojen saarnaspöntöistä. Ja onhan niissäkin välillä, kuin juhlapyhinä, jylhään saarnaa. Asioita tampataan, nurkkia harjataan. -Ja vastikkeellinen sosiaalipolitiikka vai kuinka se Risikko sen sanoi. Hyvin sanoi. Sisäpuoliset tietävät että vastike on oma raha (kunnanfyrkan jatkeeksi) ja työssäkävijät pääsevät haukkaamaan happea kun tulevat uskotelluiksi että vihdoinkin pannaan risusavotottaan ja pihaharavointipalvelukseen pubin jengit.

    Jos köyhille asian oikea laita valkenisikin, niin he äänestävät joo koska kestävyysvajeen poistamisen toinen jalka sen pääomasijoittajien ostamien kunnalliskotien ja sairaaloiden organisoimisen jälkeen, astuu käyttörahat rikkaiden myydessä huviloita/asuntoa 8 kymppisinä ja isoeläkkeiden valuessa pääomasijoittajien käsiin.

    Kiva kun tämä perintöjen ikiaikaisen epätasa-arvo-asiakin samalla lähestyy sitä Forssan ohjelman päätepistettä. Ihan kuten iskä/äiskä vanhempainloma josta jo ääneen pauhataankin.

    Olisipa näiden sarkomaiden ja stakestoimijoiden kintereillä journalisteja ja sosiologeja kääntämässä ja ajatteluttamassa, puhkipuhumassa ja lätkimässä hypoteeseja takapiruista ja salaisista olympiatavoitteista kuin urheilusivuilla ikään. Siis tasoa ja osaajayleisön painetta.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  16. Helsingin Sanomat on pääkirjoitusten perusteella Olli Rehnin vaalilehti.

    Voin vain kuvitella kun taloudesta hyvin vähän ymmärtävä pääkirjoitustoimittaja (esimerkiksi se Rautio) soittaa valtio-opin tuntijalle Rehnille kysyäkseen taloudesta. Siinä sitten kaksi timanttia hioo toisiaan: pääkirjoitustoimittaja kirjoittaa Rehnin sanelusta hänen mielipiteensä ylös ja kopioi ne lehteen.

    Se on sitten riippumatonta tiedonvälitystä vailla lähdekritiikkiä tai faktojen tarkistamisesta. Kyllä Olli tietää kaiken ja näytöt ovat tunnetusti ovat hänen puolellaan kaikentietämisessä.

    VastaaPoista
  17. Jospa Wahlroosin johdolla perustettaisiin suomenruotsalainen Marskinmaa?

    Siellä Paavo Lipponen saisi vihdoin olla presidenttinä ja kovien rakenneuudistusten takuumieheksi ilmoittautunut Erkki Tuomioja voisi taistella pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta ilman että tarvitsisi pelätä sekaantumista unelmahöttöön.

    Me muut saisimme kehittää suomenkielistä Suomea osana EU:ta.

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!