"On pettymys, että arvojohtajan sijasta olemme saaneet Niksi-Niinistön.
On peräti kummallista, että työryhmä on rajannut politiikan keinot ehdotustensa ulkopuolelle – ryhmän sihteerin mukaan, koska 'lainsäädännölliset, taloudelliset kuin hallinnolliset rakenteet eivät kuulu presidentin toimivaltaan'. Eivätkö edes presidentin vaikutusvaltaan?
Muissa asioissa Niinistö on voinut täysin ongelmatta ottaa kantaa lainsäädäntöön, talouteen tai hallintoon – niin kuin tietenkin pitääkin. Se, että aito ja vakava nuorten syrjäytymisongelma ei ansaitse pohdintaa rakenteellisista muutoksia, todistaa sittenkin asian vähättelystä.
Toinen onneton seuraamus on politiikan halveksunta. Miksi ylipäätään äänestetään kunnallisvaaleissa, jos tärkeimmät yhteiskunnalliset ongelmat voidaan ratkoa ihan kotipiirissä, rukoilemalla ja kasveja keräilemällä?
Jyrki Katainen ja Sauli Niinistö korostavat oman vastuun, omatoimisuuden, lähimmäisyyden, hyväntekeväisyyden, talkoiden ja vapaaehtoistyön merkitystä julkisten palveluiden ohella tai jopa sijasta. Teema on sinänsä tervetullut. Silti yksilönvastuuta perustellaan nimenomaan taloudellisilla syillä, ikään kuin Suomella ei olisi enää varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Kokoomus asettuu brittiläisen veljespuolueensa, konservatiivien, linjoille.
Niinistön niksit ja Kataisen lähimmäispuhe aiheuttavat torjuntaa osin siksi, että valtiovalta marssii empimättä ihmisten koteihin ja yksityisyyteen. Tämä on ristiriidassa politiikan totunnaisen roolin kanssa: lähinnä Kristillinen liitto on toistaiseksi puuttunut kansalaisten yksityiseen moraaliin. Se on myös ristiriidassa liberalismin arvojen kanssa, joita osa kokoomuksesta edustaa: nimenomaan oikeisto on yleensä vaatinut valtiovaltaa pysyttelemään neutraalissa hallinnoinnissa ja poissa yksilönvapauksien piiristä. Kokoomuksesta on tullut konservatiivipuolue.
Mitä Matti Apuseen tulee, hän todistaa kolumnillaan, että nuorten syrjäytyminen ei kiinnosta häntä läheskään siinä mitassa kuin muiden keskusteluun osallistujien leimaaminen ja henkilöönkäyvä väheksyntä – mikä toistuvana tyylilajina on väsyttävää. Mutta siitähän hänelle Elinkeinoelämän Valtuuskunta, syystä joka minulle jää arvoitukseksi, palkkaa maksaa."
Selittäisitkö Timo ystävällisesti mihin ekosysteemiin Suomi kuuluu?
VastaaPoistaMiksi Sixten Korkman ilmestyy lähes poikkeuksetta valtamediaan kommentoimaan presidentin, pääministerin tai EU:n korkeimman johdon lausuntoja, heti kun he ovat jotakin sanoneet?
Onko Niinistö holhouksen alainen?
Niinistö ei taida olla holhouksenalainen, mutta kuten muukin Kokoomus, etenkin Kokoomusnuoret, hänen erittäin suurella todennäköisyydellä tulisi sitä olla.
PoistaHyvä kolumni. Omituista on tuo oikeistolaisten piirissä vallitseva poliittisten toimenpiteiden ja normaalin lähimmäisen auttamisen asettaminen vastakkain. Irvokas esimerkki tästä on Tuulikki Ukkolan viimeinen puheenvuoro Uudessa Suomessa http://tukkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116937-hyvinvointi-suomen-elatit
VastaaPoistaNyky-yhteiskunnassa nuoret(kin) käsitellään kollektiivisena sammakonkutuna,jota on kiva velloa ämpäristä toiseen keväisissä leikeissä. Jos olisikin niin, että joku kumma voima saisi meidät vanhemmat ajattelemaan nuoria yksilöinä,joiden tarpeet vaihtelevat,joiden tulevaisuuden odotukset vaihtelevat, olisi ehkä jopa mahdollista auttaa ainakin niitä nuoria, jotka ovat valmiita ottamaan avun vastaan, joilla elämä ON.
VastaaPoistaJossain vaiheessa aletaan toivottavasti purkamaan myös syrjäytymisdiskurssia, puhumaan syrjäytymisestä käsitteenä, koska tällä hetkellä sitä huudetaan vasemmalta ja oikealta täysin kritiikittömästi. On olemassa myös ihmisiä, jotka vetäytyvät syrjään tästä kaikesta, sen sijaan että "syrjäytyisivät". Kaikkia ei kiinnosta omistaa valkotiilinen omakotitalo, kultainen noutaja ja kaksi perheautoa, ei vaikka niitä kuinka tarjoiltaisiin yhteiskuntakuntoisuuden ja psykologisen normaaliuden mittana.
VastaaPoistaToiset keskustelijat ovat leimanneet presidentti Niinistön nimittämän työryhmän neuvot keskiluokan kapinaksi sellaista sosiaaliturvaa vastaan, jota alemmat yhteiskuntaluokat käyttävät ylempiä ahkerammin.
VastaaPoistaToiset keskustelijat ovat puolestaan leimanneet toiset keskustelijat. He sanovat työryhmän kokemaa arvostelua punavihreäksi politikoinniksi.
Kumpikin tulkinta on perusteltavissa. Perusteita vaille on sen sijaan jäänyt Niinistön oma ajatus siitä, mitä ”syrjäytyminen” on ja miten työryhmän neuvot siihen vaikuttaisivat.
Kun Niinistö edellisen kerran puuttui julkisuudessa esillä olleeseen epäkohtaan hän luonnehti työpaikkakiusaamista ”tyhmäksi”. Syrjäytymisestä Niinistö ei ole toistaiseksi sanonut mitään näinkään täsmällistä. Eikä työryhmän verkkosivu sano siitä mitään. Sanallakaan. Syrjäytymisen ehkäisemisen sijaan neuvojen tarkoitus kuulemma on "arjen helpottaminen".
Kinastelun puoluepolitisoitumista kenties korostaa se, että jokseenkin samalla mielipiteellä voi sekä puolustaa että arvostella työryhmän neuvoja.
Esimerkiksi näin: ”Vaikka tärkeimmät kannustimet nuorten elämässä löytyisivätkin heidän lähipiiristään, tulevaisuutta suunnitellessaan he tarvitsevat myös ammattilaisten apua.” Tai näin: ”Syrjäytymisen ehkäisyyn ei tepsi vain raha ja lainsäädäntö, vaan tarvitaan kaikkien kasvatusyhteisöjen panos.”
Lausujan voi päätellä ministeri Arhinmäeksi tai presidentti Niinistöksi lähinnä siitä, missä järjestyksessä valtion velvollisuudet ja yksityisten tahojen tehtävät luetellaan.
Toisaalta kyse on muustakin kuin politiikasta, nimittäin henkilöistä ja heidän uskottavuudestaan.
Ainakin minusta tuntuu, että edellinen presidentti olisi kyennyt uskottavammin edustamaan vapaaehtoisen järjestötyön merkitystä sosiaaliselle hyvinvoinnille, sillä hänellä on siitä poliittista uraa edeltävää ja sitä seurannutta kokemusta. Sen sijaan Niinistön kokemus järjestötyöstä rajoittuu poliittisen uran palkintona saatuun Palloliiton puheenjohtajuuteen sekä presidentinvaalikampanjaa varten perustettuun Tukikummeihin.
Niinistön ryhmän ehdotukset tuovat tosiaan mieleen David Cameronin tuumailut Britanniassa. Hänen terminsä on tosin "great society",kun taas Thatcherilla ei ollut lainkaan yhteiskuntaa. Hyväntahtoisuus vastaan pahantahtoisuus?
VastaaPoistaBrittipuhe, johon ministeri Arhinmäki yhdisti Niinistön työryhmän, onkin aika suoraa, Suomessa ”syrjäytynyt nuori” alkaa olla samanlainen yleinen yhteiskuntakeskustelun jokerikortti kuin ”sotaveretaani”. Viimeksi syrjäytyneet nuoret vedettiin mukaan elinkeinoelämän toiveisiin, joiden mukaan ainakin pienimmät yritykset voisivat palkata väkeä ilman irtisanomissuojaa
VastaaPoistaSitä paitsi…
Presidentin kanslian tiedotteen mukaan ”tasavallan presidentti kokoaa arkikeinoja syrjäytymisen ehkäisyyn”. Presidentin asettaman työryhmän verkkosivulta sanaa ”syrjäytyminen” ei enää löydy. Puhutaan ”arjen helpottamisesta”.
Kun viesti on ristiriitainen, ei pidä hämmästyä, jos sitä lähdettiin julkisuudessa tulkitsemaan.
Tulkinnanvaraisena pidettiin myös työryhmän selitystä sille miksi Ihan tavallisia asioita ei puhu mitään julkisten palveluiden tarpeesta ja resursseista. Eduskunnan budjettivallan ohjailu ei kuulemma kuulu presidentin valtaoikeuksiin.
Arvojohtajan oikeuksiin se ehkä kuulukin, kuten Harakka huomautti. Kansalaisille, joista työryhmä koottiin, se kuuluu varmasti. Etenkin jos he lisäksi ovat alansa asiantuntijoita.
Nyt viesti jäi hämäräksi, ja tulkinta oli se, ettei kokoomuslainen presidentti halua puhua syrjäytymisestä taloudellisen epätasa-arvon seurauksena. Samaan aikaan virkamiehille taloudellinen epätasa-arvo määrittää syrjäytymisestä käytyä keskustelua (em. Nuorisobarometrit sekä EU:n tavoiteohjelma, josta lissä tietoa Tilastokeskuseksn verkkosivulta ”Pienituloisuude, syrjäytymisen ja köyhyyden mittareista”).
Harva työryhmän ”tavallisista asioista” mahtuu Tilastokeskuksen selostaman EU:n tavoiteohjelman käyttämien mittarien sisään. Siksi työryhmän voitaisiin kai sanoa täydentävän ohjelmaa kantamalla huolta mm. liian suurista viikkorahoista, tv-mainosten maailmankuvasta ja kiroilusta.
Tämän jälkeen jokainen voi sitten kysyä itseltään, tuliko työryhmä tarpeeseen. Sen sijaan kysymys, joka pitää esittää virkamiehille ja Helsingin Sanomien toimittajille, on hieman vaativampi: tuliko EU-tavoiteohjelma tarpeeseen ja miten tavoitteissa edetään? Vai onko siinäkin turhakkeen makua?