”Olen kokenut toimittajan painajaisen”, parahti Unto Hämäläinen viime lauantain Helsingin Sanomissa. Wikileaksin paljastukset Yhdysvaltain Suomen-lähetystön luottamuksellisista raporteista tulivat julkisuuteen vain viikko sen jälkeen, kun HS Kuukausiliitteessä julkaistiin Hämäläisen laaja juttu siitä, kuinka Suomen eliitti on ajanut Suomea Natoon jo 15 vuotta.
Huojennuksekseen Hämäläinen saattoi kuitenkin todeta, että raporteissa ei ollut mitään uutta kokonaiskuvan kannalta. ”Uskallan väittää, että Helsingin Sanomien lukija on jo aikaisemmin saanut monipuolisemman käsityksen kuin amerikkalaisten nyt julkistetuista raporteista voi saada.”
Aika uskallettua.
Hämäläisen sinänsä ansiokkaasta kronikasta näet puuttuu kokonaan kaksi Suomen natouttamisen keskeistä peluria: Yhdysvaltain lähetystö – ja Helsingin Sanomat.
Wikileaks-dokumenteista ilmenee, kuinka Suomen uusi ulkopoliittinen johto rohkaisi lähetystöä uskomaan, että Suomi voi hyvinkin liittyä Natoon 2011 vaalien jälkeen. Kokoomusta autettiin näkyvimmin järjestämällä ulkoministeri Ilkka Kanervalle välittömästi vierailu Condoleezza Ricen luokse. Samalla lähetystö esitti, että presidentti Tarja Halosen kovasti haluamalla tapaamisella George W. Bushin kanssa ei ole erityistä kiirettä.
Kanervan visiitin aikoihin, 10.6. 2007, Helsingin Sanomien sunnuntaisivuston avasi peräti kahden sivun päivittely siitä, miten huonoon jamaan Halonen on Yhdysvaltain-suhteet päästänyt (”Suhteilla jonon ohi”).
”Suomessa lasketaan, kuka saa kutsun Valkoiseen taloon. Suomi on saanut värjötellä vierailujonossa, kun britit ja ruotsalaisetkin porhaltavat ohi. Se, ettei kutsua kuulu, ei kerro hyvää Suomen ja Yhdysvaltain väleistä.”
Värjötellä?
Tuskin Atlantti-seuran johtokaan olisi osannut kynäillä parempaa ingressiä. Yhdysvaltain hyväksynnästä tuli yht´äkkiä hyvän poliitikon objektiivinen kriteeri. Raadollinen politiikka unohtui tykkänään – esimerkiksi se, että Britannia sentään oli Yhdyvaltain pääkumppani Irakin sodassa, ja että Ruotsissa valtaan oli juuri astunut pitkästä aikaa porvarillinen ja Natoa ymmärtävä pääministeri.
Niin, että kuka Suomessa laskee kutsuja Valkoiseen taloon?
Unto Hämäläinen kehottaa, aivan oikein, käyttämään tiukkaa lähdekritiikkiä Wikileaks-aineistoon.
Tosin Ilkka Kanerva sanoi TV1:n A-studiossa (14.2.): ”Nämä keskusteluraportit, joita nyt olen saanut Wikileaksista lukea toistaiseksi, ovat minusta kokolailla juuri niin kuin mä ne myös henkilökohtaisesti olen kokenut.” Jopa Erkki Tuomioja totesi, että ”amerikkalaisten raportointi on tässä tapauksessa ollut kohtalaisen korkeatasoista”, joskin toisen osapuolen muistiinpanosta voisi löytyä ”vähän vivahde-eroja”.
Mutta Hämäläisen puhuttamat lähetystövieraat ovat olleet ”pahalla päällä” kerrotusta. ”Heidän muistikuvansa ja jopa muistiinpanonsa samoista tapaamista ovat toisenlaisia kuin nyt julkaistussa aineistossa”.
Myös heidän jälkikäteisiin kertomuksiinsa on suhtauduttava hyvin lähdekriittisesti. Jos esimerkiksi Jori Arvonen kiistää arvioineensa, että kokoomus vie kevään 2011 vaalivoittonsa jälkeen Suomen Natoon – mitä muutakaan hän voisi nyt sanoa? Kiistäminen on ainoa vaihtoehto, jos ulkoministerin avustaja haluaa pitää työpaikkansa.
Ja kaikin mokomin hän voi kertoa oman versionsa julkisuuteen. Voisiko Unto Hämäläinen haastatella?
Finlandizierung toimii näinkin päin. kanervahan on selvä kaksoisagentti. harakka vaaliohjelmiin tenttaajaksi että saadaan poliitikot tiukille!
VastaaPoistaHämäläistä jurppii, kun Wikileaks vie tähtitoimittajalta työt. Politiikan tähtitoimittajuushan perustuu ikiomiin luotettuihin vuotajiin joita muilla ei ole.
VastaaPoistaEntä jos jenkkien torjuntareaktio liian innokkaita kohtaan johtuukin siitä, että he tietävät ettei suomalaisilla ole mitään omaa annettavaa?
VastaaPoistaSen ymmärtämiseksi olisi hyvä jos Timo käyttäisi Yle-suhteitaan fiktion kirjoittamiseksi Venäjästä jonka natsit onnistuivat valloittamaan:
Tuntisimmeko lämpimän suomalaisen sykähdyksen sydänalassamme, jos saisimme lukea Mannerheimin patsastelevan sankaripelastaja Hitlerin vierellä Pietarin iltapäivälehtien erikoisliitteissä?
Näkisimme miten kovalla kalliolla Suomi-Finland lepää kaikissa oloissa. Maailman paras maa.
Lipposen ego olisi nykyistäkin isompi; Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi ajettaisiin kulisseissa Euroopan saksalaisimman talouskurin maan edustajaa; SK:n pastoripäätoimittaja johtaisi poliittisia paneelikeskusteluja parlamenttivaalien alla, mutta olisiko tsaarinvallan aikaan ”ryssitty” kuolemanrangaistus palautettu käyttöön?
Lainaus erään blogin kommentaattorilta:
VastaaPoistaMutta nyt, arvoisat kirjoittajat, menkää Kansallisteatteriin katsomaan ”Täällä Pohjantähden alla 2011” ja oivaltamaan Perussuomalaisten suosion nousun ja ilmeisen ”veret seisauttavan vaalivoiton” syyt. Itse kävin lauantaina, ja mikä huikeinta, esityksen päätyttyä, aplodien jälkeen, joku NUORI mies nousi parvekkeella pitämään poliittisen palopuheen nykymenoa vastaan. Vanha oikein innostui – politiikka ja poliittisuus taitaa olla nousussa.
Heh, muistan tuon sunnuntai-Hesarin jutun. Ja etenkin ne kuvavalinnat... siinä oli graafikolle annettu ohjeita.
VastaaPoistaHesarihan jatkoi taattua linjaansa tekemällä tietenkin ison Wikileaks-jutun aiheesta. Halonen tietenkin "hinkui" Valkoiseen taloon. Toisaalla Stubb on tietenkin "arvostellut railakkaasti" Venäjää ja Niinistö oli "karismaattinen" (muutahan ei tarvita).
Luulen, että HS ylimielisyydessään tukehtuu pian omaan sormitietokoneeseensa.
Olisi mielenkiintoista tietää - ihan ilman salaliittoteorioita - millaisia ovat olleet HS:n jenkkilähetystökontaktit?
Suomen rooli ja strategia on tärkeämpi kuin temporaaliset haihattelut.
VastaaPoistahttp://natonalla.blogspot.com/2011/01/suomen-rooli-natossa.html
Unto "Puudeli" Hämäläinen ei muuten ollut ainut helpottunut, kun Suomea koskevien viestien sisältö tuli julkiseksi. Muistan varsin selkeästi presidentti Halosen kommentoineen "toisaalta voidaan kysyä, kuinka luotettavaa tällaisen materiaalin sisältämä informaatio on..?"
VastaaPoistaTuolloin ainakin itsellä soi ajukopassa hälytyskello kahden, ellei jopa useamman, loogisen probleemin tiimoilta: 1)miksi presidentti Halonen epäili Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön viestiliikenteen todenmukaisuutta? Väritettyjä viestejä väsääville ulkoministeriön viranhaltijoille kun ei tiettävästi kunnian kukko laula.
2)miksi presidentti Halonen epäili mahdollisten tulevien Wikileaks -julkaisujen todenperäisyyttä? Minkä ihmeen tähden mikään taho olisi peukaloinut Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön lähettämien viestien sisältöä? Joko suurlähetystössä tahi julkaistun Wikileaks -materiaalin sisältöä koskien?