 |
| Katso A-studion kolumni 21.2. tästä |
Sosialidemokraattien alamäki alkoi tarkalleen 12. lokakuuta 2005. Silloin puolueen puheenjohtaja ja tuore valtiovarainministeri Eero Heinäluoma esitti eduskunnalle, että kaikkein rikkaimpien varallisuusvero poistetaan kokonaan.
Heinäluoma on jälkeenpäinkin vähätellyt, että tämä Erkkojen, Herlinien ja Wahlroosien kiusaaminen toi valtiolle vain seitsemänkymmentä miljoonaa euroa (HS 24.8.10). Samaa sanoo nytkin SDP:n verovastaava Jouni Backman.
Molemmat puhuvat lööperiä, oikea luku on 85 miljoonaa senkin jälkeen, kun veroa leikattiin. Edellisenä vuonna tuotto oli 130 miljoonaa. Eli kun demarit haukkuvat nykyistä hallitusta löperöstä taloudenpidosta, ovat he osanneet itsekin haaskata valtion tuloja.
Demareiden ansiosta sata Suomen rikkainta on hyötynyt keskimäärin 230 000 euroa per nenä. Joka vuosi. Ei siis ihme, että työväenpuolue halusi viikonlopun vero-ohjelmassaan korjata virheen ja liputtaa taas luokkataistelua.
Mielikuvituksellisesti otsikoidussa Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta -ohjelmassa varallisuusveroa ei palauteta, mutta varallisuuden verotus kiristyisi. Suurista kiinteistöistä ja perinnöistä pitäisi saada valtiolle 200 miljoonaa lisää, ja Ruotsin mallin pankkiverosta sata viisikymmentä miljoonaa.
(Pankkivero on kyllä pieni silmänkääntötemppu, sillä Ruotsissakin rahat kerätään rahastoon pahan päivän varalle. Niillä ei siis voi maksella valtion velkoja pois tai kustantaa katuvaloja Sallan Aatsingin kylään.)
Koska kaikki muutkin suuret puolueet ovat valmiit korottamaan pääomaveroa, jää demareiden luokkataistelu lähinnä symbolitasolle. Porvari voi nukkua yönsä rauhassa.
Eikä vihreiden puheenjohtajan Anni Sinnemäen olisi tarvinnut tyrmätä demareiden ohjelmaa niin kovalla kiireellä, ettei ehtinyt lukea sitä ensin.
Miljoonat ja miljardit ovat vaikeita käsittää. Verokeskustelukin käydään lähinnä mielikuvatasolla. Ja suurin mörkö on tasavero.
Niinpä kokoomus ilmoitti maanantain sanomalehdissä näyttävästi, ettei se kannata tasaveroa. Sellaiseen luuloon voi tulla, jos lukee kokoomusnuorten ohjelman, jossa tasavero on tärkein tavoite.
Lehti-ilmoituksessa kokoomus kuitenkin vakuuttaa, että jatkossakin he, jotka ansaitsevat enemmän, myös maksavat enemmän. Mutta mutta – ansioveroalennuksen jälkeen kuitenkin vähemmän kuin nyt, eikö niin, kokoomus?
Verolinjausten perusteella neljä suurta jakautuu kahteen blokkiin. SDP ja perussuomalaiset haluavat käydä rikkaiden kukkarolle, kokoomus ja keskusta kerätä rahat meiltä kaikilta arvonlisäveron korotuksella. Toisaalta SDP ja kokoomus ovat valmiita leikkauksiin, keskusta ja Soini taas eivät.
Näistä tulee vielä hauskat vaalit. Ehkä myös päivämäärä 17.4.11 jää Suomen historiaan.
Tämä on vaikea kysymys. Kun kerran luopuu ideologiasta, voiko sen ottaa takaisin, kun vaalikannatus putoaa?
VastaaPoistaToinen ongelma koskee verotusta. Kun valtio lainaa, rahat on maksettava takaisin yhteisestä kassasta. Sinne sitä tulee joko voimistamalla taloutta tai keräämällä korkeampia veroja. Jossain tuossa välissä kulkee optimitaso, jossa talous kohenee ja verotus lisääntyy. Mikään ideologia ei kuitenkaan ole löytänyt tuota optimia.
Kokoomuksen liberalismi vähentää yhteistä kassaa enemmän kuin talous tuo toiseen kuppiin jaettavaa. Demarit yrittävät kerätä rahaa niiltä, joilla sitä on, mutta Suomessa niitä varakkaita on vaan liian vähän. Keskustalla ei ole todellista vero-ohjelmaa, eikä sitä ole Persuilla eikä Vihreillä.
Kulutuksen verottaminen edellyttää talouden voimistamista, jotta kulutuksen ylijäämästä riittäisi yhteiseen kassaan.
Siis mitä jää jäljelle: Lipposen hallitus päätti myydä valtionyhtiöitä ja rahat annettiin Nokialle ja muille innovatiivisille yrityksille. Näin saatiin Suomi nousuun 1990-luvun puolivälissä. Jos nyt myytäisiin valtionyhtiöitä, kenelle rahat annettaisiin? Aalto-yliopistolla on jo rahaa, eikä Suomessa ole innovatiivisia yrityksiä.