torstai 18. helmikuuta 2010

Nokia Ylen johtoon, SDP:lle nuori ehdokas

Lauri Kivisen nimitys Ylen toimitusjohtajaksi hätkähdytti. Tähän saakka Nokia on johtanut Suomea vain epävirallisesti.
Kari Neilimo perusteli Ylen uutisissa, että Yleisradion johtaja vaihdettiin, kun oli tilaisuus. Maailma ja media muuttuvat kiivaasti, tarvitaan uusia voimia. Miten tähän logiikkaan sitten istuu se, että määräaikaisesta pestistä tehtiin eläkevirka?
Eero Heinäluoma (sd) protestoi, kun pidetty ja pätevä Mikael Jungner "sai kenkää". Ei saanut, tehtävä oli katkolla. Demarit unohtavat tekopyhästi, että Jungner oli täysin poliittinen virkanimitys aikanaan.
Sdp piti tiukasti Ylen toimitusjohtajuutta läänityksenään, ja kun se ei onnistunut tuuppaamaan (ex)kansanedustaja  Jouni Backmania tehtävään, se vetäisi yllättäen yllätysnimen esiin.
Ylellä oli moukan herraonni. Vaikka Jungneria ei ilman demariutta olisi nimitetty korkeaan virkaan, hän osoittautui osaavaksi, näkemykselliseksi ja innostavaksi Yle-pomoksi. Väärin perustein nimitettiin oikea mies, oikeaan aikaan.
Jungnerin edellinen duuni Microsoftin "tietoyhteiskuntasuhteiden johtajana" oli pelkkä peitevirka, jolla monikansallinen jätti voitelee valtakoneistoa - anteeksi, "syventää dialogia tietoyhteiskuntapäättäjien ja Microsoftin välillä", kuten Jungnerin nimitysuutinen asian muotoili vuonna 2002.
"Johtajan tehtävä" on ollut ihanteellinen sijoituspaikka pääministerin avustajalle (Lipponen/Jungner ja myöhemmin Vanhanen/Mikko Alkio) tai muuten vaan kodittomalle broilerille (Max Mickelsson, kok). Tähän lahjusduuniin verrattuna Lauri Kivinen on tehnyt aitoa, tulosvastuullista johtajauraa kansainvälisessä suuryrityksessä. Hänen nimitykselleen on muitakin kuin poliittisia syitä.
Uskotaan siis, mitä uskotellaan: tästä edes Ylen johtajanimitykset eivät enää ole poliittisia.
Ja se on hyvä asia.
Samoin kuin se, että seuraavien vaalien ehdokaslistoille ilmestyisi karismaattinen ja demariksi nuori ex-mediapomo.


Moni pelkää jo Lauri Kivistä,
povaa Ylelle tietä kivistä.
Jollei Yle kansaa sivistä,
vaan katselee tulosrivistä
ketkä joutuvat ulos rivistä,
on ihme jos ei yleisö livistä,
löytää kotinsa Subilta, LIVistä. 

tiistai 16. helmikuuta 2010

Paavo Väyrynen, seniokraatti

Blogiin tuli matkan ajaksi tauko. Vauvan myötä saan vielä monasti palata Kanarialle, lapsiperheiden perusparatiisiin.
Vietimme viikon hotellissa, jonka kaikki muut asukkaat olivat vanhuksia. Ja he totisesti pitivät kiinni oikeuksistaan. Turha luulla, että lastenvaunuille tehdään tilaa bussissa, joka vie seniorit tasatunnein ostoskeskukseen.
Osa hotellista oli jopa K-70. Brittiläinen Saga-matkatoimisto menestyy palvelemalla iäkkäitä turisteja. Saga oli varannut Bonanza Palacen aulasta ison alueen omille asiakkailleen. Saga-alueella oli jatkuva kahvi- ja teetarjoilu, lukemista ja seuraa. Salskeat valkopaitaiset miehet kokosivat illasta toiseen kärsivällisesti  mummojen kanssa tuhannen palan palapelejä.
Aloin tajuta, millaista on elämä ihan kohta Suomessa - Seniori-Suomessa.

Viime vuonna Suomen väestösuhde keikahti niin, että yli 65-vuotiaita on ensimmäistä kertaa enemmän kuin alle 15-vuotiaita. 20 vuoden päästä meitä eläkeikää lähestyviä on tuplasti enemmän kuin lapsia. Huono huoltosuhde muuttuu mahdottomaksi maksusuhteeksi, kiitos työmarkkinamafian laatimien eläkesopimusten. Entistä suuremmalle senioriporukalle maksetaan entistä suurempaa eläkettä entistä kauemmin.
Olemme siirtyneet  vaivihkaa vanhusten valtaan. Seniokratiaan.
Kun tulot vähenevät – vienti hyytyy, kauppa hiljenee – palkkamenojen on pakko joustaa. Lakisääteiset työeläkkeet on silti maksettava. Sitä on seniokratia mielettömimmillään: suurtyöttömyys ja samalla suuret eläkkeet.

Seuraavissa vaaleissa Suomi tekee maailmanhistoriaa. Ensimmäistä kertaa äänioikeutettujen keski-ikä ylittää 50. Äänestäjien, äänioikeutensa käyttäjien, keski-ikä on ollut yli 50 jo kenties kaksissakin eduskuntavaaleissa.
Politiikasta tulee Saga-alue, jolle nuoremmilla ei ole asiaa. 
Tämän on tietysti tajunnut Paavo Väyrynen, josta saattaa sukeutua varsinainen seniorien sankari. Hän tuotteistaa kovaa vauhtia uutta K-linjaansa – kokemusta, kovuutta ja konservatismia.
Kepusta tulee uskottavasti eläkeläisten etupuolue. Pappapopulismilla Paavo voisi hyvinkin voittaa vaalit ja vahvistaa vanhojen valtaa.
Seniokratiassa Väyrynen on toki turhan nuori, 63.-vuotias. Jos näet kaivataan kunnon konkaria, niin juuri sellainenhan sujahti ohitseni viime pääsiäisenä Haapaveden hiihtoladuilla.
Aitoa kokemusta keskustan johtoon: Ahti Pekkala, 85!

tiistai 2. helmikuuta 2010

Prinsessa Röh

Viime viikonlopun ristiäiset herkistivät kirkkoon kuulumattomankin. Vauva sai nimekseen Saimi Aline.
Laulan sujuvasti virsiä, joista monet ovat synkeydessään rakkaita. Sen sijaan uskontunnustus tuottaa vaikeuksia - paitsi sen loppu, jossa vannotaan pyhän hengen ja pyhän yhteisen seurakunnan nimiin. Sen lausun kovaan ääneen.
Lähisukulaiset ja kummit ovat seurakunta, yhteisö, joka ottaa vastaan tulokkaan. Naapurit ja ystävät ottavat vastaan tulokkaan - siunaavat - ja lupaavat olla läsnä.
Tyttärestä sain aiheen kolumniin, joka julkaistiin maanantaina mm. Salon Seudun Sanomissa, Itä-Hämeessä ja Lapin Kansassa.
Miehestä tulee feministi, jos hän nai feministin. Tai saa tyttären.
Koko tilityksen voit lukea tästä.