tiistai 2. helmikuuta 2010

Prinsessa Röh

Viime viikonlopun ristiäiset herkistivät kirkkoon kuulumattomankin. Vauva sai nimekseen Saimi Aline.
Laulan sujuvasti virsiä, joista monet ovat synkeydessään rakkaita. Sen sijaan uskontunnustus tuottaa vaikeuksia - paitsi sen loppu, jossa vannotaan pyhän hengen ja pyhän yhteisen seurakunnan nimiin. Sen lausun kovaan ääneen.
Lähisukulaiset ja kummit ovat seurakunta, yhteisö, joka ottaa vastaan tulokkaan. Naapurit ja ystävät ottavat vastaan tulokkaan - siunaavat - ja lupaavat olla läsnä.
Tyttärestä sain aiheen kolumniin, joka julkaistiin maanantaina mm. Salon Seudun Sanomissa, Itä-Hämeessä ja Lapin Kansassa.
Miehestä tulee feministi, jos hän nai feministin. Tai saa tyttären.
Koko tilityksen voit lukea tästä.

4 kommenttia:

  1. Hyvä Timo! Kyllä pakanasta saadaan vielä hurskas kristitty, tätä menoa.

    VastaaPoista
  2. Arvokasta pohdintaa, Timo. Olihan tässä välissä sukupuolen kannalta tasa-arvoisemmat 70-ja 80-luku. Nykyinen tyttöällötyspissiskasvatus on 1990-luvun brändäyskoneiston luomaa: hedonistinen kulutus, taantuma ja ylikansallinen markkinatalous tuottivat seksibeibit niin musiikkiteollisuuteen (Spice Girls jne), vaatemuotiin (H&M) kuin leluihinkin (Bratz). Kaksi tytärtä 1990-luvulla saaneena olen kauhuissani haukkonut henkeäni ja vienyt tyttöni harrastamaan futista. Seuraus: 15 vuoden jälkeenkin työkaverit ja tuttavat jaksavat aina vain kysyä "kuinkas vanhoja ne sun poikas nyt onkaan". Sukupuoli tosiaan määrätään ihmiselle.

    VastaaPoista
  3. de Beauvoirilaisittain Orwell piti totalitarismin kieltä "kolmantena sukupuolena": vasta silloin järjestelmä on täydellinen kun valtio määrää sanojen sisällöstä.

    Ehkä jonkin uuden syntymää heijastaen "maalaissuomalaiset" kansanedustajat sujauttivat napin kolehtihaaviin. Sellainen oman vastuun ottaminen on meillä harvinaista ja vaarallista, joten eduskuntaryhmien johtajat ottivat pian hatun kauniisti kouraan.


    Mutta niin kauan kuin yksikin uskoo ruotsin kieleen Suomessa, hän pelastuu.

    VastaaPoista
  4. Me suomalaiset pyörimme parhaillaan häränsilmässä, joka muualla on liitetty Martti Lutherin nimeen. Hänen pääteesinsä tähtäsi ihmisen puhuman kielen vapauttamiseen rahan- ja vallankielestä.

    Tässä seison enkä muuta voi, Luther kirjoitti.

    Hallinto-ja kuntahallinto, sekä ulkoasiainhallinto usean vuosikymmenen painolla ovat kiirehtineet saamaan edustajansa maalaisten puolueen johtoon. Muutosta edistämään vai torjumaan?

    Matti Vanhasen luopumisensa perusteeksi ilmoittama "kokonaisarvio" on herättänyt aika vähän keskustelua. Jos sillä tarkoitetaan jonkin näkymättömän käden suorittamaa kokonaisharkintaa uuden pääministerin persoonasta keskustan puheenjohtajuutta tärkeämpänä, on se peräti tarpeetonta, koska emme enää ole mikään lauma lampaita odottamassa paimenta johtajakseen.

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!