Olemme kaikki hiusmartoomme saakka kyllästyneitä Hazard-Halme -kähinään. Minua rupesi kuitenkin vaivaamaan ajatus, kertoisiko reaktio - ja varsinkin sen aggressiivisuus puolin ja toisin - jostakin kulttuurisesta kahtiajaosta.
Luulen, että Suomi jakautuu entistä jyrkemmin Kaupunki-liberaaleihin ja Suomi-konservatiiveihin. Se mm. erottaa veitsenterävästi TV1:n ja TV2:n.
Iltapäivälehdissäkin jako näkyy. Skandaalin kaava on tuttu. Nostetaan häly jonkun kaupunkilaishumun toilailusta ja odotetaan jäyhän suomalaisen närkästyvän. Kun Katariina Lillqvistin Mannerheim-elokuva esitettiin televisiossa, Ilta-Sanomien toimittaja kärkkyi Kaunialan sotavammasairaalassa veteraanien paheksuntaa (mutta ei saanut!).
Tässä maakuntalehtien kolumnini.
"Kaupunkilainen joutuu hazardeihin, suomalainen kyntää halmetta."
VastaaPoistaOlipa nokkelaa.
Veitsenterävää, kuvaavaa, tyhjentävää: Kaupunki-liberaaleihin ja Suomi-konservatiiveihin. Se mm. erottaa veitsenterävästi TV1:n ja TV2:n.
VastaaPoistaKuule harakka vai mikä harrikka oletkin. Täällä on sananvapaus, tajua se. Hyvä toveri, vestan neitsyt ja partasuti enkeli.
VastaaPoistaEnsin kylvetettiin torppari Herneström peltivadissa ja sen jälkeen sitä myöten hiekat varastettiin muiltakin hiekkakuopilta kuin Sipoosta! Perkules, kyllä pani vihaksi.
Kansa on liian tyhmää ymmärtämään älyllisetä parodiaa ja sarkasmia. Se on taitolaji, pöljyys se tässä ärsyttää. Omataan vääriä mielipiteitä sekä muitakin täysin viallisia asenteita.
Ne pitää karsia suomalaisesta miehestä, että se ymmärtäisi arvostaa naista kuten oikeasti pitää arvosta. Enkä puhu nyt karviaisista tai muistakaan etelän hedelmistä. Vai puhutko itse? No, omenoista on lyhyt matka sotaiselle Kaukasukselle. Kyllä jämpti on näin.
Kaarina
Suomesta ilman muuta löytyy jonkinlainen henkinen kuilu kaupunkilaisten ja maaseudulla asuvien kesken. Kaarina Hazardin keississä ei mielestäni kuitenkaan ollut kyse tästä. Se, että monet kokivat Hazardin tavan esittää mediakritiikkiään vastenmieliseksi, ei tee heistä automaattisesti Halmeen kannattajia.
VastaaPoistaMikä lehti lienee ostanut "Miinan häädön"?
VastaaPoista@"Kaarina" - identiteettivarkaus on rikos. Kirjalliset ansiot ovat kyllä kiitettävät.
VastaaPoistaIdentiteettivarkaus? Onko tässä todella viety joltain henkilöltä henkilöpaperit ja tilattu hiekkakuorma väärillä nimillä?
VastaaPoistaMielestäni "Kaarina Hazardin" blogi on huomattavasti parempaa parodiaa kuin se alkuperäinen muka-parodinen kolumni Iltalehdessä.
Ainakin se kirvoitti minulle naurut. Jään mielenkiinnolla odottamaan asiaan kuuluvaa rikosilmoitusta, asian julkaisemista, Kaarinan tuskaa - ja tulevaa kirjaa ja eduskuntavaaliehdokkuuutta.
Jos jotain jäi paitsi niin korjatkaa viisaammat.
Helsinkiläisenä, joka ei Halmeesta perustanut, vedin kyllä ison herneen nenään hazardin ei liberaalista vaan puhtaasti sivistymättömästä käytöksestä.
VastaaPoistaEnpä itsestäni olisi uskonut, mutta toteanpa kuitenkin, että skandaalin (kuten tämä tai Lillqvistin tapaus) tahallinen hakeminen journalistien taholta tulee kriminalisoida. Sananvapauden väärinkäytöllä ennen pitkää menetetään sananvapaus. Vai onko kenties liikaa edellyttää media-ammattilaisilta edes hiukan aikuista vastuullisuutta?
Hazard toivottavasti ei mielessään vetoa lyhyeen muistiin, vaan pyytää reilusti anteeksi töppäystään, vaikka sekin tilaisuus aitona eleenä meni jo menojaan aamutv:n selittelyissä. Joka tapauksessa painoi olemukseensa ison merkin loppuiäkseen.
Mutta onko media-ammattilaisten ja muun kansan (ml. muu korkeakoulutettu väestö) välillä muutenkin ammottava arvokuilu, joka nyt paljasti jotakin itsestään?
Nyt vituttaa. Kirjoitit aiheesta hyvän ja oivaltavan tekstin ja sinua on vaikea vihata, vaikka yleensä siihen pyrinkin.
VastaaPoistaYhdessä menit silti metsään. Vaikka Halme olisi Hazardista varmasti käyttänytkin hyvin samankaltaista kieltä kuin mitä Hazard tuossa herjakirjoituksessaan käytti, ei Halme olisi varmasti tehnyt sitä 3 päivää Hazardin kuoleman jälkeen.
Noilla maalaistolloilla ja kansanmiehillä on kuitenkin jäljellä vielä jonkinlainen käsitys hyvistä tavoista, jonkinlainen kyky kunnioittaa toisten surua ja jonkinlainen suhteellisuudentaju. Tuo kaikki heidän edukseen luettakoon.
Näiltä vulgaarifeministeiltä em. kyvyt puuttuvat ja se on perin murhellista.
Ruotsin akatemian sihteeri Peter Englund kirjoitti 19.11.09 samanaikaisesti 91:ssä ruotsalaisessa lehdessä julkaistussa artikkelissa sananvapauden periaatteista:
VastaaPoistaIlmaisun vapauden monisatavuotinen periaate perustuu osaksi ajatukselle että jokaisella ihmisellä, syntyperäisen ymmärryksensa perusteella, on oikeus päättää ei yksinomaan itsestänsä, vaan myös hallituksesta siinä maassa jossa hän elää. Osaksi se periytyy yksinkertaisesta mutta vasta hitaasti löydetystä oivalluksesta: että eivät epäilys, kyseenalaistaminen ja poikkeavat näkemykset tee yhteiskunnasta heikkoa, vaan päinvastoin niiden puuttuminen.
Siitä meitä muistutetaan - eikä vähiten tänä syksynä 20 vuotta muurin kaatumisen jälkeen. Sensuuri erittää happoa joka hajottaa juuri sen systeemin jota sen on ajateltu suojelevan. Ja ennemmin tai myöhemmin kaatuvat kaikki diktatuurit. Kaikki.
Kuten ilma on jotakin jota emme ajattele niin kauan kun sitä on olemassa, on helppoa ottaa ilmaisunvapaus annettuna, jos ei ole koskaan tarvinnut kokea sen vastakohtaa. Tai kuten Dawit Isaak, maksaa siitä hintaa.
(Ruotsin kansalainen Dawit Isaak on istunut kahdeksan vuotta Etiopiassa vangittuna, kritisoituaan lehtikirjoituksissa maan hallitusta.)
Samanaikaisesti ilmaisunvapaus on jotakin jakamatonta, jopa siinä määrin että kukaan ei yksilönä voi sitä odottaa, jos sallii samanaikaisesti jonkun toisen olevan sitä ilman. Vapautta ilmaista itseään. Periaatetta kokeillaan aina yksittäisissä tapauksissa.
ex-anonyymi, nykyinen "debyyttijäähyväinen".
VastaaPoistaTuollaisia sävyjä kulttuurissamme on myös, vahvaa kahtiajakoa on ilmassa ja rintamalinjat voivat vaihdella salamannopeasti.
Tulkitsen asiaa hieman toisin. Mielestäni naiset ja miehet eivät oikein osaa tänä päivänä puhua toisilleen, ainakaan "mediamielikuvissa". Tuon esillä tässä yhteydessä vain yhden asian ja yritän pitää kielen keskellä suuta. Pelkään kiteyttää netissä. Yritän vilpittömästi kertoa molempien näkökohdat parhaan osaamiseni mukaan. (Olen mies.)
Puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Jos parisuhteessa mies lyö, neuvovat apu- ja tukirakenteet seuraavaa: lähde heti pois tai kerro jollekin, johon luotat. Toimi heti. Väkivaltaan liittyy aina valta ja mies, joka kerran lyö, lyö uudestaan. Tämä pitää paikkaansa (tässä yhteydessä). Tosin suomen kielen "valta" on mielestäni hieman hankala termi. Mielestäni "losing ground" vangitsee jotain merkityksellistä tästä ilmiöstä. Mielessäni se kuvaa "tuleen makaamaan" jäävän upottavaa juoksuhiekkakokemusta, josta hetki hetkeltä on vaikeampi irtautua, pyörivästi putoavan lentokoneen ns. keskipakoisuusvoimaa.
Tämä on ainoa moraalinen ja toimiva neuvo naisille lyödyksi tulemista ajateltaessa. Olen iloinen siitä, että vuosien viestinnällä tämä on (kaiketi) mennyt perille. On myös tärkeää, että viestiä rummutetaan. Ennalta ehkäisy on tärkeää, sillä hädän hetkellä on inhimillistä lamautua, josta seuraa: losing ground, juoksuhiekkaskenaario. Myös systeemit, jossa shokissa oleva voidaan saada keinolla millä hyvänsä turvakotiin tai vastaavaan (pois kotoa / tapahtumapaikalta), ovat tuiki tärkeät - ei voi ajatella, että lyöty uhri olisi kovinkaan funktionaalinen siinä (mm. järkytyksen) tilassa. Onneksi kehitystä on tapahtunut; ennen tähän ei panostettu asianmukaisesti (ei edes tiedostettu / myönnetty ongelmaa). Sillä saralla on tehty hyvää työtä. Myös pelossa eläminen on hirveää. Poliisi ei voi tehdä mitään, jos joku pelkää. Tämä on ongelma.
(jatkuu)
Miehen näkökulma. Suurin osa miehistä ei ole koskaan naista lyönyt, raiskannut tai muuten vahingoittanut. Näin ollen naisten lyö-kerran-lyö-aina-rummutus kuulostaa miehen korvissa syyllistävältä. (Vielä kerran: viesti on suunnattu kaikille naisille, sillä tarkoitetaan hyvää, mediaa pitää käyttää levinneisyyden aikaansaamiseksi, viestiä pitää toistaa ettei se unohdu jne.) On ikävää kuulla päivittäin syyllistämistä, vaikka sisimmässään tietää, että ei ole tehnyt mitään väärää. En tiedä, onko sattumaa, että Kari Hotakaisen kirjassa (Juoksuhaudantie) on mies, joka lyö kerran. Mies helposti ajattelee jotenkin näin: taas syyttömän syyllistämisestä, joka päivä; jos tiedät, mitä huomenna tapahtuu, niin miksi et sijoita pörssiin ja tee satumaisia voittoja... (Käyttäytymisen tuleva arviointi / ennustaminen on vaikeaa jollei mahdotonta, kuten kouluammuskelun yhteydessä syytetty "lupapoliisi" joutui kokemaan.) Niin ikään mm. (poliisin) väkivaltatilastot eivät aina täsmää "naisasiapuheen" kanssa ja joissakin feministi-ilmiöissä on arveluttavia piirteitä. Monet miehet kokevat, että naisilla on omat säännöt. Monet miehet ovat (salaa) katkeria. Miehelle on jo pienenä opetettu:" Naiset ja lapset ensin". "Sukupuolten sotaan" mies osallistuu passiivisena vastaanottajana, kädet selän takana, nyrkkeilysäkkinä, maalina. Mies ei halua "taistella" naisia vastaan; mies haluaa joskus kokea, että kelpaa, toimi oikein tai suojeli hädän hetkellä. Joskus miehisen epäkohdan varovainenkin esille nostaminen on johtanut "munattomaksi ruikuttajaksi" leimaamiseen. Tähän leimaamiseen ovat osallistuneet paitsi naiset myös miehet - miehet ehkä enemmän. Mieskulttuurissa naisen lyöminen on erittäin häpeällistä. Kysykää vaikka vangeilta. Myös Halme taisi tuomita naisten hakkaajat ja lapsiin sekaantujat, näin muistelen.
VastaaPoistaEhkä Halme-Hazard-ilmiössä on kyse myös feministien rajojen hakemisesta tai laajentamisesta sekä miesten tukahdutetusta tunteista ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista. Ehkä tarvittiin neurologisesta vammasta kärsineen miehen häpäisy tuoreeltaan kuoleman jälkeen, ennen kun mies puolusti toista (naista / mediaa vastaan).
Aihe on arka. Toivon, että en osaltani provosoinut ketään.
Näistä kuopiolais- ja suolahtelaislähtöisistä mediakriitikoista tulee mieleen muuan omaan pesäänsä paskova rovaniemeläislähtöinen kirjailija jonka kainalon alta pilkottaa "Peter Nyman"-niminen ketunhäntä.
VastaaPoistaMinulle tulee mieleen yksi historian maineikkaimmista mediakriitikoista, nimittäin Josef Göbbels, jonka toteuttamalle jaolle hyviin ja pahoihin mm. monet piispat hiljaisesti taputtivat, kuten taas tässäkin tapauksessa täällä on nähty
VastaaPoistaTimo - saanhan sanoa Timo - ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos sanoo, että kurvit suoriksi kirjoittamasi maakuntakolumni voi nostaa pienen vastalauseiden myrskyn T. Harakkaa kohtaan lähipäivinä.
VastaaPoistaHasard-Halme jako Suomessa, joopa joo. Suurin virhe kolumnissasi oli nimetä jako noiden henkilöiden mukaan. Samalla yritit kuvailla kyseisten henkilöiden luonnetta:
Hasard: diplomaattinen
heh, eipä taida kovin diplomaattinen henkilö olla, kun kyseisen sovaluskolumnin kirjoitti, eikä tajunnut pyytää edes anteeksi.
Samoin kolumnisi lukijat voivat suuttua vihjailuistasi, että Halme varmaan olisi kerinnyt ampua vielä jonkun, jos ei olisi ampunut itseään.
Loistavaa, mistä näitä kolumnisteja a la Hazard /Harakka oikein tulee?
'Kaupunkilaiset' ja 'Suomalaiset' on sitten toimesta marginalisoitu Timoharakan friikkishown esiintyjiksi.
VastaaPoistaMe muut naureskelemme Harakkaa, mutta kaipa on syytä muistuttaa ettei miehen hahmottamiskyvyssä ole liikaa kehuttavaa.
Vaikka rintamalinjoja on muita ja luokitteluista voidaan kiistellä (Halmehan esimerkiksi edusti paheellista kaupunkilaisuutta, työväenluokkaisia kulman kundeja, joita maalaiset ovat perinteisesti vieroksuneet välittämättä siitä, että edellistenkin juuret ovat enimmäkseen maalla), niin kulttuurisota on selvästi käynnissä tälläkin kommenttipalstalla. Pakkohan sen on olla. Tunteet kuohuvat ja tempaavat ihmisiä mukaansa. Joku hairahtuu mukaan pelkästään päivitelläkseen: jopa on, että kehtaatte! Olennaisempaa ja tässä tilanteessa kovin vaikeaa olisi tietää, kuinka kauas vastakkainasettelu ulottuu räikeistävän mediatodellisuuden ja äkkipikaisen nettielämän ulkopuolelle; miten syvälle kansan riveihin provokaatiot lopulta uppoavat ja umpeutuuko otaksuttu kulttuurikuilu omia aikojaan, jahka vettä on hieman virrannut Suomen ja sen kaupunkien joissa.
VastaaPoistaPelkään, että ilman anteeksipyyntöä jää särö. En tiedä miten se vaikuttaa - tai vaikuttaako ollenkaan.
VastaaPoistaTH kertoi edellisen kirjoituksen kommenttiosastolla, että 7-päivää käytti Halmetta törkeästi hyväksi - en epäile.
Olen purkanut pahaa mieltäni puhumalla aiheessa arjen kohtaamisissa. Eilen taksinkuljettaja (HKI:ssa) kertoi paheksuntani vastineeksi seuraavaa. Kymmenisen vuotta sitten joku julkisesti esillä ollut henkilö kuoli. Vainajan puolisoa ei saatu heti kiinni. Kuljettaja epäili, että ambulanssiväki olisi myynyt vihjeen 7-päivälehdelle, sillä ko. (törky)julkaisun toimittaja oli kuulemma soittanut vainajan puolisolle kommentin toivossa. Toimittaja ilmoitti kuolemasta ja kysyi heti perään kommenttia. Siis tietäen, että vainajan puoliso ei tiedä!
En tiedä, onko tarina totta. Mielestäni asia pitäisi tutkia. Tämähän voi olla "maan tapa" - kamalaa!
"Alhaisen" journalismin standardit saattavat levitä henkeen - "...kun nuokin...."
Pienimmän riesan tie olisi mielestäni ehkä IL:n päätoimittajan huono harkinta kiireessä / pahoittelu julkaisuajankohdasta - ajatuksella:" Viisaampi väistää..." Mutta on ikävää, että asialla on myös mm. poliittinen ulottuvuus... Papisto voisi tehdä kerrankin jotain, niin se poliittisuus olisi pienempää: jos ne laahustaa jalkoja tai sanoo jotain paljon myöhemmin, ihmiset mieltävät kirkon entistä vähemmän relevantiksi. Sananvapautta unohtamatta. "Ajoitus" vaikuttaa helpoimmalta kokonaisuutta ajatellen. Linjaus "suruajasta" olisi hyvä: ensin moraalinen linjaus, sitten viestintäalan yhteinen "sopimus" ja lopulta lainvoimainen. Median mattopuolustus suututtaa kai monia enemmän kuin itse juttu.
VastaaPoistaSellon ja tämän jutun ajallinen läheisyys näkyy ehkä siten, että "Sellossa" ei voinut tehdä mitään, nyt ihmiset sentään kirjoittavat nettiin. (Siihen jääkin, niin toivon.) Ajallinen läheisyys tarjoaisi armon kaikille. Sello oli minulle ainakin "liikaa", olin jotenkin katatoninen.
Olen iloinen siitä, että juuri edesmenneen äiti (nainen) esitti paheksuntansa. Se mielestäni hillitsee feministi-sovinisti-asetelmaa.
Muutenkin naisten ja miesten tulisi yhteystuumin vaatia parannusta arkeen. Ennen miehet töissä, naiset kotona tai puolipäiväisesti töissä. Se oli naisille ehkä tyhmä normi, joka jouti mennä, mutta perhe-elo oli helpompaa. Ja mentiin eteenpäin. Nyt molemmat töissä, juostaan henkihieverissä koko ajan kovempaa ja pysytään paikoillaan. Turha kai toisiaan syyttää - vika on muualla (työelämän vaatimuksissa). Myös väkivaltaa voisi ajatella riidan jatkeena, nykyisen "sukupuolittuneen ajattelun" täydennykseksi. Riitelyyn tarvitaan aina kaksi.
Ruotsissa työelämä on paljon inhimillisempää. Hirveä älämölö, jos päivät venyy, pörssiyrityksissäkin, avainpaikoilla... En tiedä, johtuuko se "feminiinisyydestä" ja rahasta. Vaikea sanoa. Ruotsi on paljon rikkaampi, sen usein unohdamme, mutta jos raha ei selitä, niin kannattaisin monia muutoksia.
korjaus edelliseen kirjoitukseen, vika kappale: "feminiinisyydestä" vai rahasta. Tai jostain muusta.
VastaaPoistaLaastari / "iisein": nopea päätoimittajien suruaikanormi jatkoa ajatellen.
VastaaPoistaHuh, onnellinen loppu. Kiitos TH siitä, että olit osaltasi asiaa sovittelemassa ottamalla rakentavan kannan.
VastaaPoistaHuh, onnellinen loppu. Kiitos TH siitä, että olit osaltasi asiaa sovittelemassa ottamalla rakentavan kannan.
VastaaPoistaVarmuuden vuoksi: tämä ei ollut mitään vinoilua. TH kirjoitti rakentavasti kommenttiosioon, sitä tarkoitin.
Mielenkiintoista asiaa ja kommentointia näissä parissa viimeisimmässä kirjoituksessa.
VastaaPoistaVarsinaisen kommentin luin maakuntalehti Satakunnan Kansasta. Sitä jopa kommentoin omassa pienessä "suomalais"-blogissani. Minulle olennaisin lause siinä oli :"Se (identiteettiero)on mielentila."
Tuossa jaossa tajusin olevani Suomalainen riippumatta monista vuosista miljoonakaupungissa aina maakuntakaupunkivuosien välillä. Muutamat vuodet maalla aikoinaan opettivat minua kuitenkin yrittämään yhteyttä yli rajojen...
Niin, kahtiajakoa voi olla monen lähtöön. Pajamäen "riskisijoitus" joitain vuosia sitten oli myös yksi esimerkki - sinänsä ihan totta, mutta tyylilaji "väärä", ainakin jälkikäteen arvioituna.
VastaaPoistaNuoret tulevat häviämään seuraavat 15-20 vuotta kaikki ns. sukupolvikisat - geriatrian perustutkimusta vai opiaattiriippuvaisten vieroitushoitoa?
Demografia jyrää + vanhat äänestävät kovalla prossalla + nuoret samaistuvat alanormistoihin, ei sukupolvikokemuksiin.
Jos ei muuta, niin ainakin keskustelu on tehnyt päivänselväksi miehen niskan poliittisuuden. Jakolinja menee sikaniskojen ja kynäniskojen välillä. Väärän niskan omistajan on täysin turha ynistä mitään vasta-argumenttia, johan sen niskastakin näkee.
VastaaPoista