torstai 11. joulukuuta 2014

Yhteisvastuu alkaa olla varma

Suomen Pankin talouskatsaus osui mielenkiintoiseen päivään. Synkältä viestiltä vei vähän pohjaa se, että samaan aikaan Turun telakka julkaisi tervetulleen suurtilauksen Tallinkilta. (Kiistämättä madonlukuja, joita pääjohtaja Erkki Liikanen tykitti joka sektorille.)
Omalta kannaltani vielä kiintoisampi ajoitus oli se, että tänään Euroopan keskuspankki joutui myös myöntämään TLTRO-ohjelman toisenkin jaon epäonnistuneen (kts. Taloussanomat). 
Kuten ennakoin tässä blogissa jo syyskuussa, eurooppalaiset pankit eivät nyt himoitse halpaa lainarahaa. Financial Timesissä muuan markkinavoima kiteytti: "Ilmaistakaan kaljaa ei pysty juomaan loputtomasti". 
EKP on koettanut vähätellä tapahtumaa madaltamalla odotuksia koko ajan ennen h-hetkeä. Muistamme kuitenkin, että kun syksyn TLTRO jäi alle odotusten, keskuspankki kertoi monia hyviä syitä, miksi joulukuussa pankkiraha kelpaa paljon paremmin. Ei kelvannut.
Liikasen tiedossa floppi oli jo etukäteen, joten itse kiinnitin huomiota esityksen viimeiseen diaan. EKP on harjoittanut "historiallisen kevyttä rahapolitiikkaa"...

"Rahapoliittiset lisätoimet" tarkoittavat yrityslainoja  (joita Euroopassa on tarjolla murto-osa siitä, mitä EKP olisi valmis ostamaan, kuten kerroin samassa blogissa). Kun EKP ilmoittaa aikovansa hankkia markkinoilta noin 1000 miljardin euron edestä arvopapereita, niiden on oltava valtioiden velkakirjoja. 
Markkinat ovat jo varmoja, että näin käy. 
Ja koska markkinat toteuttavat omia ennustuksiaan, vaihtoehdon hinta nousee. Enää ei ole edes kysymys siitä, onko rahapolitiikan järjestelmällinen ja jatkuva keventäminen (QE eli Quantative Easing) oikea tapa potkia Euroopan lamataloutta liikkeelle – vaan siitä menettävätkö sijoittajat taas kerran uskonsa rahaliiton kykyyn tehdä päätöksiä. Seuraukset nähtiin jo 2010–2012.
Vain poliitikot haraavat vastaan, varsinkin Saksassa – ja Suomessa, kuten olen jo väsyksiin asti viime kuukausien blogeissani arvioinut. 
Yhteisvastuu tulee. Mutta tuleeko se ennen Suomen eduskuntavaaleja? 

2 kommenttia:

  1. Kiitos, kun tiedotat aiheesta aktiivisesti Timo!

    VastaaPoista
  2. Ihmiskunnan ylähuone diskuteerasi eilen Davosissa George Osbornen puheenvuoron pohjalta. Kirjeenvaihtajani Ambrose Evans-Pritchard Telegraph ihaili valtiovarainministerinsä itsekehu retostelua. Yleisö kuunteli monttu auki. Missähän tämän parlamentin valiokunnat kokoontuvat? Kai se vaihtelee, kun Kiina räjähti nykymenoonsa se sijaitsi hyvinkin Harvardin kampuksella.

    Englannin talous vetää ja työllisyys nousee vauhdilla. Saari on globaalisti investoijien silmissä paikka minne mennä ja panna toimeksi. Tehtaat voivat sijaita missä tahansa mutta Mikkeli on Lontoossa, kiitteli Osborne itseään. Puhetta tuli myös EKP jälkijunaisesta biljoonaelvytyksestä. George Soros ei ollut innoissaan. Hän totesi rikkaiden osakkeiden ja velkasaamisten arvojen nousevan, ja johan ne nousivat ennen kuin Draghi ehti puheensa päähän. Kuinkahan paljon Suomessakin kestävyysvaje kapeni kun Ilmarisen Varman obligaatiosalkkujen päivitys tehtiin torstai iltana. Ne kirjataan heti mark to market metodilla ja salkunhoitajat kuittaavat bonuksensa. Alenemisista he eivät kärsi palkkiomenetyksiä.

    Soros punnankaataja -92 veisteli että jos hän yhä mokkasiinijalkaisena väijyisi riistapoluilla,hän haistaisi saalista. Jätti kertomatta korvat höröllä tarkaaville että missä. Sorosta harmitti kuilun leveneminen entisestäänkin rikkaiden ja köyhien välillä. Se ei jää seurauksitta.

    Yksi seuraus voisi olla Adair Turnerin äskeisen ehdotuksen mukaan että valtiot tukkisivat vajeensa puhtaalla rahalla, ei velkarahalla. Homma tunnetaan greenback dollareista, joita Lincoln pani liikkeelle pitääkseen Amerikkansa koossa. Valkoisen talon kellarissa oli painokone ja pääovelta jaettiin. Orjuus päättyi.

    Jotain kirkasta ja sodissa koeteltua voisi Syrizalta odottaa ja menisi lävitsekin,mutta ei poikkeuksena sillä se loisi ennakkotapauksen moral hazard ja esimerkki tarttuisi. Pitäsi tulla jotain yleisempää ja kaikille makeata.

    Sellaisesta kävisi niinikään Davosihmisten julkiajattelema valtionvelkaisen keskuspankin ja saman velan saajamiehen, valtiokonttorin keskinäistensaamisten kuittaus eli velka/saamakirjojen repiminen. Väinö Tannerin arkaaisena ihmiskokoisena aikana pankkivaltuusmiehet valvoivat risojen seteleiden polttamista takassa. Siinä aisti siviilivaltansa herkkyyttä? Onneksi sotilaiden karski selkeys ja saappaiden tenhoava rytmi, panssareiden ärjyntä jo kuuluu. Päästään normaaliin.

    Wolfgang Schäuble pyörätuolistaan terroritihutyön jäljiltä kommentoi, että Saksan valtionvelka on 80 % (idän yhdistämisen jäljiltä) ja että painamme sen 60 prosenttiin kuten kirjoitettu on. Hän lisäsi ettei viitsi vaivautua enää Tsiprasin vesikidus/hukuttamis vihapuheista. Mutta pääministerinä mies kuuluisi joukkoon eikä eroa ehdoteta.

    Raha konstit löytää. Niin viime päivien loordipuhetta (Adair Turner yksi ja Obsborne jo syntyjään) päästeli Elisabetin ritari historiatietäjä Robert Skidelsky. Hän muistutti raharikkaiden välityspöydän (=murut köyhille) ääreltä Keynesin, jonka elämäkerturi Skidelsky on, sanoneen keskuspankkielvytyksestä että kyllähän se rahamalja läikkyy ylikin ennenkuin pääsee huulille asti. Se onkin toistaiseksi ja perustellusti pelättävissä lopuksikin ainut mitä elvytyksestä jää. Osborne vaati EU:sta työllistämisunionia, Skidelsky arvelee mannereuroopassa jo luovutetun työelämämahdollisuuden tarjoamista kaikille, noille Wahlroosin tarpeettomille.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!