Yhteisvastuu on ruma sana. Melkein yhtä yrjöttävä kuin
solidaarisuus.
Eurovaalien ehdokkaat laidasta laitaan vannoivat, että Suomen ei
pidä osallistua toisten euromaiden velkaan, eikä antaa rahaliiton sotkeutua
Suomen talouspolitiikkaan.
Rahaliiton idea on, että jokainen jäsenmaa vastaa yksin
taloudestaan. Mutta mikäs liitto se sellainen on, jonka periaatteisiin ei kuulu
jäsentensä auttaminen? Eikö
yhteisvastuu ole suorastaan liitto-sanan määritelmä?
Kuka haluaisi osallistua sotilasliittoon, joka ei lupaisi
tulla hätiin, jos johonkin maahan hyökätään?
Suomalaiset ovat käsittäneet yhteisvastuun väärin. Ja ennen
kaikkea: yhteisvastuuta on turha vastustaa, koska se on jo voimassa.
Varsinkaan kokoomuksen ja keskustan edustajilla ei ole
oikeutta uhota yhteisvastuuta vastaan. Vanhasen–Kataisen hallitus hyväksyi
keväällä 2010 järjestelyn, jolla perustettiin vakausrahasto lainamaan
hädänalaisille euromaille rahaa.
Suomalaiset osallistuvat yhteisvastuullisesti toisten euromaiden rahoitukseen.
Rahat eivät tietenkään päätyneet itse kriisimaille, vaan
niitä velkoneille pankeille.