torstai 31. toukokuuta 2012

Kärpästen herra ja Lehman Brothers


10 kirjaa vallasta –sarja aloittaa aivan alusta: siitä, miten valta syntyy. On autio saari, luonnontilassa. Sitten saapuvat ihmiset, lento-onnettomuudesta pelastunut poikajoukko ja he perustavat yhteiskunnan. Kuka ottaa vallan, mihin valtaa käytetään – ja jopa miten valta kumotaan.
Vuonna 1954 Suomessa ilmestyi Tuntematon sotilas ja Britanniassa toisen esikoiskirjailijan, William Goldingin Kärpästen herra. Sodan kärsinyt lukijakunta koki omakseen Kärpästen herran lohduttoman, jopa linkolalaisen maailmankuvan. Ihmiset yrittävät yhteiseloa, mutta pian palataan viidakon lakiin, sotaan ja ihmisen tuhoutumiseen.
William Golding olikin luonnontietelijä. Hänen paras ystävänsä oli ekologi James Lovelock. Yhteisillä kävelyretkillä Lovelock esitteli teoriaansa, että maapallo on yksi organismi, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Golding oli sitä mieltä, että idealle tarvitaan vetävä nimi, ja ehdotti sanaa Gaia.

Kärpästen herran päähenkilö on poika nimeltä Ralph, joka valikoituu johtajaksi. Ralph yrittää järjestää joukkoja järkevään ja vastuulliseen yhteistoimintaan.
Mutta pian Ralph saa ylivoimaisen kilpailijan, Jackin. 10 kirjaa vallasta-sarjan vakiovieraan, Anna Kortelaisen sanoin:  ”Sitten tulee tää huomattavasti aistillisempi, vetoavampi ja populistisempi Jackin puolue, joka sanoo että ei kun pidetään hauskaa, pidetään bileitä ja grillataan!”
Yksi toisensa jälkeen kaikki liittyvät Jackin metsästäjäheimoon, jossa asema ansaitaan mieskunnolla, heikompia vainoamalla ja kiduttamalla, ja vahvistetaan rituaalisella rumputanssilla.
Kärpästen herra siis varoittaa, että sivistyksen pintakerroksen läpi voi milloin tahansa murtautua raaka vaistovalta. Mutta toisella lukemalla huomaan, että sympatiani liukuu yllättäen Jackin villilauman puolelle. Jackin ympärillehän ryhmittyy aito yhteisö, jota leimaavat solidaarisuus, epäitsekkyys ja sitoutuminen: hyviä asioita kaikki.
Yhteisöllisyys on pehmoinen sana, josta tulee mieleen joukkohali ja yhteislaulu leirinuotiolla. Mutta evoluutiopsykologit Samuel Bowles ja Herbert Gintis muistuttavat, että historiallisesti yhteisöllisyys edellyttää yhteisen vihollisen. Väkivallasta poisoppiminen vie ihmiskunnalta tuhansia ja taas tuhansia vuosia.
10 kirjaa vallasta –ohjelman ensimmäisenä aiheena on siis väkivallan valta. Se vallitsee edelleen maailman monissa osissa, muistuttaa ohjelman vieras, kehitysministeri Heidi Hautala. Kärpästen herra on täyttä totta esimerkiksi Somaliassa.
Mutta onko sattumaa, että nimenomaan pojat eivät kykene rakentamaan rauhan yhteiskuntaa? Entäs jos saarelle olisi joutunut joukko tyttöjä – Heidi  Hautalan mielestä he olisivat pärjänneet paremmin, sen todistaa nykyinen finanssikriisikin. "Jos Lehman Brothers olisi ollut Lehman Sisters, niin oltaisiinko me tässä, missä maailma tällä hetkellä on? Ei oltaisi.”

Kärpästen herrassa vastapareja ovat järki ja tunne, äly ja voima. Länsimainenkin yhteiskunta on aina jonkinasteinen sekoitus molempia; demokraattista sopimista ja alkukantaista heimohenkeä. Ja missäpä ne näyttävämmin yhdistyisivätkään kuin hyvä veli –kerhoissa, johtajaurosten yhteisissä rituaaleissa.
Ministeri Hautalan ajasta iso osa onkin kulunut näiden hyvien veljien paimentamiseen. Tällä viikolla kerrottiin, että poliisi on toimittanut Mika Vehviläisen lahjusepäilyt syyteharkintaan.
Heidi Hautala kertoo ohjelmassa, mitä hän on oppinut vauhdikkaana keväänään Finnairin poikien kyydissä. 

Kuuntele teksti Kultakuume-ohjelman radiokolumnina. 

5 kommenttia:

  1. Hautala edustaa hienosti feminismiä ja yleisemminkin nykyeetosta: pojat eivät kykene sivistykseen toisin kuin tytöt. Ei ole ihme, jos pojilla on identiteetti hakusessa, kun täytyy kasvaa mieheksi vähän niinku ali-ihmisenä. Koska nämä hautalat oppivat, että näin ei voi jatkua?

    (Miehet sentään ovat luoneet suurimman osan länsimaisesta sivistyksestä. Siksi ei pitäisi olla liian vaikea ymmärtää, että miehisyydessä on muidenkin kuin kärpästen kannalta myönteisiä puolia. Mutta niin on maailma mennyt perverssiksi, että esimerkiksi aggressiivisuutta pidetään pelkästään tuhoavana voimana).

    VastaaPoista
  2. Väinä Linnan esikoisteos oli Päämäärä (1946). Toinen romaani Musta rakkaus (1948) oli myyntimenestys. Tuntematon oli kolmas kirjansa.

    VastaaPoista
  3. Onko todella niin ettei kukaan ymmärtänyt koko kirjan kuvaavan meidän yhteiskuntamme jokaista yksityiskohtaa myöden? Kirjailija tarkasteli maailmaa ympärillään ja loi siitä kaunokirjallisuutta. Kirjan hienous ei siis ole niinkään sen kerronnassa vaan siinä että se osuu kritiikissään jopa surullisen oikeaan.

    VastaaPoista
  4. Melkoinen noidankehä,jos tarvitaan aina joku vihollinen yhteisöllisyyden takia. Samalla se tarkoittaa kuitenkin kilpavarustelua ja väkivallan olemassaoloa.

    Olisiko kuitenkin ratkaisu edelleen se mitä Yrjö Kallinenkin on esittänyt eli:

    "On mahdollista, joskin vaikeata, irtautua sen verran kaikesta opetetusta, annetusta, mieleen syövytetystä, että alkaa toden teolla kysyä, mitä tämä kaikki oikeastaan on, mistä se johtuu ja mihin se vie. Jos pääsee alkuun, jos saa edes toisen kätensä siteistä irti, saattaa tapahtua ihme. Perinteiden, annettujen arvokäsitysten mahti raukeaa. Harha, joka tajutaan harhaksi, lakkaa olemasta. Lumous, jonka olemus oivalletaan, lakkaa vaikuttamasta. Jos näin tapahtuu minussa, sinussa, yhä useammassa, muutos on mahdollinen."

    Näyttää siltä,että raha ja valta ovat ne tämän hetken suurimmat tekijät jonka mukaan elämme. Kumpikaan niistä ei ole todellista..joten miksipä ei ottaisi niitä kuvitelluksi viholliseksi ?

    VastaaPoista

Jatka keskustelua!