maanantai 16. toukokuuta 2011

Kaikki maalaa!

Katso A-Studion kolumni 16.5. tästä
Torilla tavataan taas, 16 vuoden tauon jälkeen. Ja nyt koko kansa saa juhlia suomalaisuutta. Isänmaallisuus ei ole yhden puolueen yksinoikeus. Kukaan ei ole sen vähemmän isänmaallinen kuin toinenkaan, ainakaan tänään.
Suomen maailmanmestaruuksissa on hauska, neljän vaalikauden mittainen sykli. Niin vuonna 1995 kuin nytkin lama loppuu Suomen voittoon. Niin vuonna -95 kuin nytkin Suomi voittaa vaalien jälkeen, kun porvarihallitus väistyy ja demarit palaavat valtaan. Myös vihreiden vaalitappio on aina hyvä enne. MM-kulta siivittää uuden hallituksen optimistiseen alkuun.
Vuonna 1995 nauratti, kun poistuva pääministeri Esko Aho ja tuleva johtaja Paavo Lipponen kilpailivat, kummalle kunnia kuuluu. Tänä vuonna yksikään johtava poliitikko ei kerennyt Bratislavaan. Jyrki Katainen jumitti Brysselissä ja Mari Kiviniemellä oli kai parempaa tekemistä, samoin Jutta Urpilaisella ja Timo Soinilla.
Paikalla oli vain Stefan Wallin, Ruotsalaisen kansanpuolueen johtaja ruotsinkielisine kavereineen – sitä on isänmaallisuus tänään.
Niin 1995 kuin nytkin maailmanmestaruus muuttaa maan henkistä tilaa – ja hyvään suuntaan. Me kaikki olemme asteen ryhdikkäämpiä ja arvokkaampia.
Nyt ei ole kiukuttelun ja eripuran aika, vaan yhteistyön ja yhdessä voittamisen aika. Tässä tunnelmassa ei kannata heittäytyä hallituskiistoissa hankalaksi.
Loppuottelussa sykähdyttävää oli, että ratkaisumaaleja tekivät takarivin pojat. Nokelainen, Pihlström, Pesonen, Pyörälä. Finaalin pistetilastoon merkittiin peräti kaksitoista Suomen pelaajaa, yli puolet kentällä olleista. Mahtavan demokraattista. Kaikki pelaa – ja kaikki maalaa!
Voiko suomalaista hyvinvointivaltiota edustaa mikään paremmin kuin joukkue, jossa ei ole yhtään suuria tähtiä vaan toistensa puolesta taisteleva veljeskunta. Sen kunniaksi joka ikinen hyökkääjä sai finaalissa pisteen, paitsi se kaikkein avokätisin, Tuomo Ruutu. Hän kiteytti mestaruusjuhlissa Suomen menestystarinan näin:
Niin itsevarma joukkue ja semmonen joukkue joka välitti toisista. Sen takia me ei missään vaiheessa panikoitu mitään. Jos joku tekee virheen, niin toinen paikkaa, niin se menee. Se on kentän ulkopuolella ja kentällä, kun välittää toisista, niin tän näköistä se homma on.
Välittäkää toisistanne. Sitä on suomalaisuus tänään, ja siitä on syytä olla ylpeä. Tänä iltana siis juhlitaan, lauletaan pakkoruotsiksi, heilutellaan tutteja – ja välitetään toisistamme. Kiitos, Leijonat.

torstai 12. toukokuuta 2011

Laillistettu talousrikos

Eduskunnassa tehdään historiaa helmikuussa 2011, kun tarkastusvaliokunnan oma-aloitteinen mietintö harmaan talouden torjumiseksi saa koko eduskunnan yksimielisen kannatuksen. Kaikki puolueet lupaavat, että toimintaohjelma kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Samaan aikaan toisaalla: Valtiovarainministeriöstä valmistuu Mari Kiviniemen tilaama esitys hallintarekisteröinnin laajentamisesta, joka lisää entisestään harmaata taloutta Suomessa. Jo nyt menetyksiksi lasketaan 800 miljoonaa euroa vuodessa, saman verran kuin valtio satsaa peruskouluihin.

Lue koko kolumni täältä. 

(P.S. Varoitin hallintarekisteröinnin laajentamisesta jo lähes kaksi vuotta sitten.)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Haasteeni Timo Soinille

Katso A-studion kolumni 9.5. tästä
Kaksi poikaa oli skeittailemassa. Toinen poika sanoi toiselle: ”Olet läski neekeri, jonka pitäisi kuolla.”
Nimitelty poika kertoi tapahtumasta kotona. Vanhemmat olivat yhteydessä toisen pojan vanhempiin. Nämä pahoittelivat, mutta kurinpitoon ei ollut aihetta. 12-vuotias ei ole rasisti, hän ei vain tiedä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Kieltäminenkään ei auta, kun pojalla on vahvat mielipiteet.
Äiti sanoi lisäksi, että äskeinen vaalitulos todistaa, että poika ei ole ajatuksineen yksin. Että jos nimitellyn pojan vanhemmat eivät ole huomanneet, niin ulkomaalaisten vastainen asenne on nyt yhteiskunnassa vallalla.
Tämähän on suuri väärinkäsitys. Maahanmuuton tiukentaminen ei tarkoita sitä, että kenelläkään on oikeus tai peräti yllyke käydä ulkomaalaisen näköisten ihmisten kimppuun. Vähemmistöjä suojaavat lait, ihmisoikeudet ja jopa käytöstavat ovat yhä voimassa.
Silti on merkkejä, että perussuomalaisten vaalivoitto on ikään kuin antanut luvan sanallisiin tai jopa fyysisiin hyökkäyksiin. Helsingin Sanomat on uutisoinut päivittäin, kuinka ihonväriin kohdistuva väkivalta on kasvanut rajusti. Maahanmuuttajataustaisia bussinkuljettajia pahoinpidellään keskellä kirkasta päivää. Jokainen kaupungilla kulkeva osaa kertoa, että eriväriset ja jopa ruotsia puhuvat saavat jatkuvasti pelätä.
Tiedämme, että Timo Soini vastustaa viharikoksia ja suvaitsemattomuutta. Ei ole hänen vikansa, jos häiriintyneet ihmiset syytävät saastaa alitajuntansa viemäristä toisten päälle.
Silti Soini, jos kuka, voi tehdä paljon. Kansakunnan huomio on keskittynyt nyt häneen. Onko liikaa pyydetty, että hän pitää merkittävän julkisen puheen, jossa hän kerta kaikkiaan selkeästi  tuomitsee vähemmistöihin kohdistuvan vainon ja väkivallan. Kun hänellä on se sana hallussa, käyttäisi niitä mieliinpainuvia iskulaiseita ja kansan toistelemia jytkysanoja myös niiden suojattomien puolesta, joiden kimppuun hyökätään kaduilla ja koulujen pihoilla. Varsinkin lapset, joilla ei riitä oma eikä vanhempienkaan järki, tarvitsevat apua, etteivät ryhdy kiusaajiksi.  
Häntä uskottaisiin, häntä kuunneltaisiin. Timo Soinilla on elämänsä tilaisuus hyvään työhön.
Yksi tilaisuus olisi jo ollut, kun tuore kansanedustaja Teuvo Hakkarainen nolasi itsensä ja puolueensa samanlaisilla möläytyksillä kuin poika skeittipuistossa. Soini antoi edustajalle moitteet, mutta vain kahden kesken. Nyt on aika sanoa julkisesti ja kovaan ääneen, Timo Soini, että erivärisillä ihmisillä on oikeus elää Suomessa rauhassa ja turvassa – ja että he ovat myös perussuomalaisten suojeluksessa.
Niin että tyhmempikin ymmärtää.