Mitä suurempi katastrofi, sitä enemmän se houkuttelee haaskalintuja.
Tv-uutisten päälähetyksessä kerrottiin sunnuntaina, että asiantuntijoiden mukaan suuronnettomuus on elvytystä Japanin vaikeuksissa rypevälle taloudelle.
Siis – hyvä juttu, taloudellisesti.
Maailmanlaajuinen kapitalismi on armoton systeemi, joka vähät välittää tuhansien ihmisten kuolemasta ja miljoonien kärsimyksistä. Maanantaiaamuna Tokion pörssi laski, mutta rakennusalan kurssit nousivat jopa kaksikymmentä prosenttia. Ja täällä Suomessakin jo riemuitaan, että Japanin tsunami antaa potkua sahatavaran viennille.
Ekonomistit ovat jo vuosikausia vitsailleet, että Japanin pysähtynyt talous tarvitsee kunnon maanjäristyksen. Kansantuote näet kasvaa, kun on rakennettava nopeasti kokonaisia kaupunkeja sähköverkkoineen.
Talouden maailmassa hyvinvointi lisääntyy sitä mukaa kuin se tosimaailmassa romahtaa.
Inhimilliset katastrofit pitävät yllä korppikotkakapitalismia. Suuronnettomuus on kasinomiesten mieleen myös siksi, että pääministeri voi julistaa poikkeustilan ja pakottaa läpi kovia toimia.
Nämä "asiantuntijat" muistelevat hyvällä vuoden 1995 Koben maanjäristystä. 6000 ihmistä kuoli, mutta sen jälkeen Japanin talouskasvu oli selvästi tavallista ripeämpää. Kiinassa Sichuanin maanjäristys vaati ainakin 70 000 ihmishenkeä, mutta rohkeat sijoittajat palkittiin jälleen.
Myös meidän suomalaisten hyvinvointi mitataan kaikella sillä tuholla, vahingolla ja kärsimyksellä, jota vain suinkin saamme aikaan. Sen sijaan säästäminen, kohtuus ja järkevyys on taloudelle myrkkyä.
Ja juuri sitä talousnerot ovat Japanissa kauhistelleet jo 20 vuotta. Talous ei kasva, ja hinnat pikemmin laskevat kuin nousevat.
Japania tunteva musiikkimies Seppo Kimanen sen sijaan kirjoitti juuri tsunamiperjantain Talouselämässä, että nollakasvun Japani on ekologinen, innovatiivinen ja entistä onnellisempi yhteiskunta. Luultavasti inhimillinen hyvinvointi on kasvanut sitä enemmän, mitä vähemmän talous kasvaa.
Jos Suomen kansantuotteessa huomioitaisiin luonnonvarojen väheneminen, ympäristön pilaantuminen ja lisääntyvä köyhyys, meidän talouskasvumme on ollut nuo samat 20 vuotta miinusmerkkinen. Tilastokeskuksen tutkijat ovat laskeneet, että Suomen todellinen hyvinvointi on ollut korkeimmillaan vuonna 1989.
Globaali markkinatalous on niin edistynyt, että se ei tarvitse katastrofeihin edes luonnon apua. Euroopan velkaantuneet valtiot ovat edelleen kuilun partaalla, ja Suomenkin takausapua tarvitaan lisää.
Yksi pääsyyllisistä, Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan vertasi finanssikriisiä "tsunamiin". Osuva vertaus, paitsi että finanssikiriisi oli vain ja ainoastaan ihmisen aiheuttama katastrofi,
ihmishenkien lisäksi menetettiin miljoonia työpaikkoja, tuhansien miljardien varallisuus, se jatkuu vuosikausia ja matkan varrella tehtiin miljonääreistä miljardöörejä, miljardööreistä multimiljardöörejä. Muuten osuva.
Taitoluisteluliiton puheenjohtajallakin oli mielenkiintoinen näkökulma Japanin katastrofiin: Tokion MM-kisojen lykkääntyminen antaa Laura Lepistölle kivasti lisää toipumisaikaa.
VastaaPoistaHieno teksti. Muistan kun seurasin syyskuun 11. päivän iskujen uutisointia, niin taisi olla jo ennen kuin toinen lentokone ehti iskeytyä WTC-torniin kun oli jo joku ekonomisti kertomassa, että tämäpä kuulkaa tietää hyvää Nokian osakkeille.
VastaaPoistaSiis ennen kuin ääneen oli päässyt yksikään psykiatri, psykologi, kriisityöntekijä tai vaikka pappi pohtimaan, miten järkkyneitä ihmismieliä pitäisi hoitaa ja kohdata.
Miksi kaiken pitää olla joko tai. Eikö voitaisiin keskittää tarmomme etsimään mahtavia kompromissejä?
VastaaPoistaMaanjäristys on luonnon katastrofi. Ei siellä Japanissa kukaan; ei viranomaiset, finanssi-ihmiset tai ydinvoimalan vastaavat, kenellekkään ole onnettomuutta tai pahaa toivoneet.
Jos ihmisistä välitätte, päivitelkää sitä että samaan aikaan Libyassa yksinvaltias hyökkää omaa kansaansa, viattomia siviilejä, vastaan. Vai onko sekin korppikotkakapitalistien vika?
Japanin nollakasvu on tosin aiheuttanut sen, että valtionvelka on 200 % BKT:stä. Eli nykyisessä talousjärjestelmässä ei valitettavasti oikein toimi kasvuttomuus, vaikka ihmisten onnellisuuden kannalta se olisikin hyvä.
VastaaPoistaJos on velkaa, jollain on pirunmoisesti saatavia.
VastaaPoistaKorppikotkakapitalistin ei tarvitse aiheuttaa katastrofia, se odottaa pelit valmiina kuten Naomi Klein kuvaa Tuhokapitalismin nousussa.
Luultavasti inhimillinen hyvinvointi on kasvanut sitä enemmän, mitä vähemmän talous kasvaa", juurikin näin, mutta mistä tämä kiire ja kaiken exstreemin hakeminen oikein kertoo? Taitaa olla niin, että ne todelliset onnellisuuden avaimet (...arvot) on hukassa.
VastaaPoistaPerusongelma on, että valtaosalla ihmisistä ei ole muuta toimeentuloa kuin palkkatyö, ja osa palkkatyössä tuotetuista tavaroista alkaa olla yhä hyödyttömämpiä. Jos ihmiset tekisivät lyhyempiä työpäiviä, työtä riittäisi useammalle ja tuotetut tavarat olisivat useammin niitä tarpeellisia, koska tulonjako tasoittuisi. Lapsille polkupyöriä, vähemmän huviveneitä. Enemmän hammashoitoa, vähemmän silikonirintoja.
VastaaPoistaKun rahaa on vain niillä, joilla jo on kaikkea, käytetään ylijäämä kiinteistökeinotteluun ja pörssipeleihin, joista on vain vahinkoa.
Onhan se aina tiedetty, että toisen kuolema on toisen leipä. Ilman mitään kapitalismiakin.
VastaaPoistaSattuipahan sopiva markkinointivaltti Harakalle.
Suuronnettomuudesta on mittavat seuraukset monille eri elämänalueille. Näistäkin on voitava puhua. Haaskansyöjistä olen samaa mieltä herra Harakan kanssa. Nokkikoot omia varpaitaan.
VastaaPoista>Siis ennen kuin ääneen oli päässyt yksikään
VastaaPoista>psykiatri, psykologi, kriisityöntekijä
Ohoh, tosi nopeata toimintaa. Yleensä kriisipyskologien "kriisiapuun on varattu katastorofalisen vähän resursseja" - analyysin edelle ei ehdi kukaan.
Kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitin reaalikokeessa jonkinnäköistä höttöä aiheesta "Suomi seisoo puu- ja rautajaloilla".
VastaaPoistaEhkäpä tämän vuoden historian esseetä voitaisiin väsätä pohjalta "Suomen talouden kolmas jalka järisee, siirtyy ja ruikkii ympäristöönsä."
Tuossa oli mielenkiintoinen viittaus Japanin hyvinvoinnin kehitykseen. Stevensoninja Wolfersin tutkimuksessa (2008) on vielä kiinnostavampi kuvio joka valaisee asiaa (Figure 19)
VastaaPoistahttp://bpp.wharton.upenn.edu/betseys/papers/Happiness.pdf
Kiitos linkistä kiinnostavaan tutkimukseen!
VastaaPoistaSe kyseenalaistaa (Richard) "Easterlinin paradoksin" jonka mukaan kansantuotteella ja onnellisuustasolla ei olisi yhteyttä. Erityisen viihdyttävä oli Alan Kruegerin kommentti jutun perässä.
Haaskalintu-määritelmä pätee siinäkin mielessä, että tuo myönteisenä nostettu talouden rattaiden elvytys on reaalisesti vain virtuaalisen lainarahan syöttämistä maailman talousmoottoriin. Koska vain harvoilla (keskuspankeilla) on tähän toimenpiteeseen "oikeus" ja tämän toimenpiteen on ajoitettava riittävän tarpeen syntymiseen (kts. sota tai muu sopiva suuronnettomuus) että siitä saadaan mielen mukainen hinta (korko), niin ihmekkös että talousväki hieroo käsiään. Samalla tämän näennäisarvon tuuppaaminen markkinoille aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin ostovoimien laskun ja tulevan laskusuhdanteen...
VastaaPoistaKivahan se on myydä tätä toimintaa "auttamisena"...
Jos aihe kiinnostaa kannattaa ehdottomasti vilkaista seuraavaa linkkiä: http://blog.hse-econ.fi/?p=3286
VastaaPoistaHyvä juttu ja hyvä blogi (vaikka sainkin siellä aikanaan vihamielisen kohtelun). Japanilaisten osalta on toki mahdoton arvioida, miten jatkuva rummutus yhteiskunnan kriisistä ja talouden rappiosta vaikuttaa, kun ihmiset arvioivat omaa onnellisuuttaan.
VastaaPoistaTuon Stevensonin ja Wolfersin tutkimuksen mukaan yksi konkreettinen japanilaisten hyvinvointia heikentänyt tekijä oli talouskasvun hidastumisen myötä tapahtunut työttömyyden lisäys. Tosin osa pudotuksesta jäi selittämättä -- ehkä se oli sitten tuo rummutus yhteiskunnan kriisistä tai sitten se oli reaalipalkkojen heikko kehitys.
VastaaPoista