Jyrki Katainen paljasti toissa viikon Talouselämä-lehdessä, kuka on hänen idolinsa. Ei, se ei ole Barack Obama, Äiti Teresa tai Winston Churchill.
Näet keväällä 2004 Katainen luki teoksen, joka "avasi hänen silmänsä". Ei, se ei ollut Nelson Mandelan elämäkerta eikä Raamattu - mutta 37-sivuisena kuitenkin vähän Aku Ankkaa paksumpi.
Lukunautintoa varmasti lisäsi se, että hän oli itse teoksen tilaaja - ja erityisesti se, ettei hän ollut maksaja. Mutta miksi, oi miksi nuo 40 000 euroa maksaneet sivut ovat hänelle "äärettömän tärkeitä"?
Lue koko kolumni tästä.
Poliitikot, jättäkää jo ne filosofit omaan rauhaansa. Mikä on että ei valtionvarainministeri tilaa näkemystä lähitulevaisuudesta alaiseltaan Hetemäeltä. Hän on kertaluokkaa fiksumpi kuin Himanen.
VastaaPoistaHimanen on brändi, neron brändi.
VastaaPoistaHimasen ohje sopii eliitin tulevaisuuden turvaamiseen jonka suurin uhkakuva on, että Itä-Suomessa syntyy uusi kansanvillitsijä Kekkonen jonka sydämen valittu on - uskaltaako ajatellakaan - silmiä hivelevän kaunis venäläinen nainen.
Siksi kulttuurin kukoistuksen käsikirja ei sisällä pakkoruotsista luopumista edes Tuupovaarassa, vaan lopullinen ratkaisu on turvattava yhä nuoremmissa ikäluokissa, niin vaatii Mooseskin.
Suomalainen on itäisestä laumasta vieroitettu sudenpentu, jota pitää koko ajan paimentaa ettei veri pääse vetämään takaisin laumaan, kirjoitti Topelius.
Lopulta suurinta on rakkaus ruotsinkieltä kohtaan.
edellisestä unohtui:
VastaaPoistaViime viikonloppuna, kun luin ministeri Vehviläisen ja ryhmyri Heinäluoman virittelevän "ylisukupolvisen hiljaisen tiedon verkkoja" Joensuussa ekumeenisessa tilaisuudessa, kuulin sivukorvalla Pietarissa järjestettyyn Naisten kymppiin osallistuvan kuuntelijan soittavan Savon radioon arvelunaan että osallistujia olisi kymmenkertaisesti verrattuna Hgin vastaavaan.
Kesälomien kynnyksellä Vehviläinen kehui alkavansa lukea Himasen uusinta.
Vahinko, että filosofian tohtoreista yleensä nämä heppoisimmat tai julkisuushakuisimmat menevät poliitikoille ja medialle himaan. Vaikka ihmekös tuo. Hieno juttu kaimalta taas
VastaaPoistaAnonyymi vastusti ruotsinkieltä ja kirjoitti: "Suomalainen on itäisestä laumasta vieroitettu sudenpentu, jota pitää koko ajan paimentaa ettei veri pääse vetämään takaisin laumaan, kirjoitti Topelius."
VastaaPoistaJA MILLÄ KIELELLÄ TOPELIUS KIRJOITTI TUON?
Sillä ei ole tässä ajassa elävän kannalta mitään merkitystä millä kielellä Topelius kirjoitti.
VastaaPoistaEikä se ole keneltäkään pois jos yksilön vapausasteita lisätään esim. kielten opetuksessa.
Erinomaisen hauska ja tarkkanäköinen kirjoitus.
VastaaPoistaPekka Himasella on hyvääkin juttua kuten käsite "elämä taideteoksena", mutta yhteiskuntakriitikko hän ei tod. näk. ole. (en ole kyseistä tekstiä lukenut, mutta ymmärrän ironian ja sarkasmin.)
Himanen sopinee paremmin taiteen ja taiteellisten kysymysten pohdiskelijaksi.
Suomea vaivaa kolumnissa mainittujen (ja siinähän ne kovat olivatkin) ongelmien lisäksi asennevamma ja kyvyttömyys ja haluttomuus tarkastella itseä ja omia tekemisiään kriittisten silmälasien läpi. Kaiken muun (ja kaikki muut) saa kyseenalaistaa, mutta ei omaa itseään. Tämä on yleistä ja laajalle levinnyttä tekopyhyyttä.
Julkisen vallankäytön etiikassa olisi korjaamisen ja uudelleensäätämisen paikka, mutta kuka valvoo vallankäyttäjää (ja ylipäätään vallankäyttöä)? Laissa ja asetuksissa puhutaan siitä, kuinka julkisen vallan tavoite on "yhteinen hyvä" ja kuinka vallankäytöllä pyritään nimenomaan tähän "yhteiseen hyvään". Isoveli valvoo, mutta ei vallankäyttäjiä ja vallankäytön mukanaan tuomaa rakenteellista väkivaltaa. Mitä yhteistä hyvää on siinä, että esimerkiksi bussissa tai junassa sinua vastapäätä istuu peseytymätön haiseva alkoholisoitunut nais- tai miespuolinen henkilö, joka ei ole tehnyt (saanut) työtä ikuisuuksiin, joka sairaalaankin joutuessaan potkaistaan sieltä mahdollisimman äkkiä ulos, ja jolla ei ole mitään intressejä, motivaatiota eikä mahdollisuutta muuttaa oman elämänsä suuntaa? Yhteistä hyvää alkaa muodostua siitä kun enemmistöllä ihmisistä on jonkinlainen turvallisuuden tunne ja tunne siitä että voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja omaan inhimilliseen ja taloudelliseen pääomaansa. Se heijastuu takaisin taas muista ja siten luo oikeata optimismia. Sen sijaan jos saa alati pelätä rangaistusta, kaltoinkohtelua tai väliinputoamista, se voi kumma kyllä tapahtuakin helpommin.
Eli ihmisellä on oltava tunne että hänellä on oman elämänsä hihnat käsissään, vaikka totuus olisikin se, että päätökset on jo tehty puolestasi.
Suosittelen vilkaisemaan psykologi Oliver Jamesin "myönteisyysoppeja".
VastaaPoistahttp://www.selfishcapitalist.com/affluenza_extract.html